Taru Aalto: Kun työaika päättyy, harras­ta­minen alkaa

Valitet­tavan usein olen törmännyt tarinaan, jossa hevosa­lalle nuorena innok­kaasti suunnannut ihminen on päätynyt alan vaihtoon nopeasti uralle päästyään.

Usein olen kuullut myös tarinan, jossa hevos­tal­leilla pitkään uuras­tanut työntekijä haluaisi tehdä samoja töitä jatkos­sakin, mutta on lopen uupunut liikaan työhön, vähäi­seen arvos­tuk­seen ja mitä erikoi­sem­piin työsuhderistiriitoihin.

Tällainen ihminen tuntee olevansa ansassa.

Työ on intohimo ja parhaim­mil­laan palkit­sevaa, mutta kaikki muu työsuh­tee­seen liittyen onkin vähän sinne­päin, tai ei oikeas­taan edes sitä. Valit­taa­kaan hän ei oikein halua.

Seuraavia työnte­ki­jöitä on varmasti tulossa ilomielin ja innoissaan.

Epäkohtia alalla työsken­te­lyyn luo esimer­kiksi se, että raja harras­ta­misen ja työnteon välillä on häilyvä. Usein uransa alkumet­reillä olevat rakkaan asian äärellä työsken­te­levät eivät malta erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.

Työajan päätyttyä jäädään harras­ta­maan, joko ihan oikeasti tai sitten työteh­tä­vien merkeissä. Vapaa­eh­toi­sesti usein kuitenkin.

Touhu hevosten kanssa vie mennes­sään ja täyttää mielen sekä sydämen. 

Pidem­pään alalla työsken­nel­leet hevosen­hoi­tajat taas eivät halua jättää työteh­täviä kesken, vaikka työaika on päättynyt ja mieli tekisi kotiin lepää­mään. He ehkä tietävät, että kukaan muukaan ei tee työtä loppuun ja siitä kärsivät hevoset.

Työnan­taja puoles­taan tietää, olettaa ja jopa edellyttää, että työnte­kijät toimivat juuri näin ja kaikki tulee tehtyä. Se, mitä työnan­taja ei ehkä tiedä, on työeh­tojen olemas­saolo ja niiden tarkoitus.

Työhar­joit­te­luni Teolli­suus­lii­tossa on avannut minulle väylän tarkas­tella hevosalan työnte­ki­jöiden tilan­netta. Se myös antoi aiheen pohtia ja suunni­tella toimia, joilla vaikuttaa myöntei­sesti alan työelämän kehittämiseen.

Tehtävää on paljon. Ihan ensim­mäisten toimien joukossa on alalla työsken­te­le­vien herät­tely siihen, että hekin voivat vaikuttaa.

Työnte­kijät ja työnan­tajat pitää saada ymmär­tä­mään, että työeh­tojen toteu­tu­mi­sella on vaikutus työssä viihty­mi­seen, työhy­vin­voin­tiin ja työtur­val­li­suu­teen. Työssään viihtyvä työntekijä on tulok­sel­linen ja työpaik­kaansa sitoutunut.

Työ hevosa­lalla on erilaista kuin monella muulla alalla.

Työ hevosa­lalla on erilaista kuin monella muulla alalla. Työtä ei aina voi lopettaa työajan päättyessä, koska eläimet on lakisää­tei­sesti hoidet­tava. Vastuu työai­kojen ja ‑tehtä­vien järjes­te­lystä kuitenkin on työnantajalla.

Työpai­kalla olisi myös hyvä olla selvät pelisäännöt esimer­kiksi siihen, miten toimi­taan, kun ylityön tarve ilmenee yllättäen.

Työn suunnit­telu ja pitkän aikavälin ennakointi ovat asioita, joilla voitai­siin parantaa työn sujuvuutta ja työeh­tojen toteu­tu­mista hevosalan työpaikoilla.

Yksityis­koh­taisen tarkkaa ei suunnit­telun tarvitse olla, eikä se muuttu­vissa olosuh­teissa sitä voikaan olla. Suurem­pien linjojen piirtä­minen auttaa jo eteenpäin.

Työpai­kalle sovitut yhteiset pelisäännöt ja toimin­ta­mallit ovat osa tällaista suunnitelmallisuutta.

Työhar­joit­te­luni edetessä olen kokenut voima­kasta työn merki­tyk­sel­li­syyden tunnetta. Tämä johtuu siitä, että asia on sydäntä lähellä ja sen esille nosta­minen on saanut kiitosta.

Toivon, että tietoi­suus työeh­doista hevosa­lalla lisääntyy ja tulevai­suuden ammat­ti­lai­silla on työuransa alusta asti riittä­västi eväitä toimia oikein, vastuul­li­sesti ja kestä­västi. Hevosalan pitää päivittyä nykyai­kaan, jotta se voi näyttäytyä merkit­tä­vänä ja uskot­ta­vana työllistäjänä.

Heille, jotka eivät usko muutoksen mahdol­li­suu­teen, haluan muistuttaa, että muillakin aloilla on tapah­tunut muutosta parempaan.

Miksi se ei siis olisi mahdol­lista hevosalalla?

TARU AALTO
Teolli­suus­liiton työharjoittelija

KUVA KITI HAILA