Taru Aalto: Kun työaika päättyy, harrastaminen alkaa

Valitettavan usein olen törmännyt tarinaan, jossa hevosalalle nuorena innokkaasti suunnannut ihminen on päätynyt alan vaihtoon nopeasti uralle päästyään.

Usein olen kuullut myös tarinan, jossa hevostalleilla pitkään uurastanut työntekijä haluaisi tehdä samoja töitä jatkossakin, mutta on lopen uupunut liikaan työhön, vähäiseen arvostukseen ja mitä erikoisempiin työsuhderistiriitoihin.

Tällainen ihminen tuntee olevansa ansassa.

Työ on intohimo ja parhaimmillaan palkitsevaa, mutta kaikki muu työsuhteeseen liittyen onkin vähän sinnepäin, tai ei oikeastaan edes sitä. Valittaakaan hän ei oikein halua.

Seuraavia työntekijöitä on varmasti tulossa ilomielin ja innoissaan.

Epäkohtia alalla työskentelyyn luo esimerkiksi se, että raja harrastamisen ja työnteon välillä on häilyvä. Usein uransa alkumetreillä olevat rakkaan asian äärellä työskentelevät eivät malta erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.

Työajan päätyttyä jäädään harrastamaan, joko ihan oikeasti tai sitten työtehtävien merkeissä. Vapaaehtoisesti usein kuitenkin.

Touhu hevosten kanssa vie mennessään ja täyttää mielen sekä sydämen.

Pidempään alalla työskennelleet hevosenhoitajat taas eivät halua jättää työtehtäviä kesken, vaikka työaika on päättynyt ja mieli tekisi kotiin lepäämään. He ehkä tietävät, että kukaan muukaan ei tee työtä loppuun ja siitä kärsivät hevoset.

Työnantaja puolestaan tietää, olettaa ja jopa edellyttää, että työntekijät toimivat juuri näin ja kaikki tulee tehtyä. Se, mitä työnantaja ei ehkä tiedä, on työehtojen olemassaolo ja niiden tarkoitus.

Työharjoitteluni Teollisuusliitossa on avannut minulle väylän tarkastella hevosalan työntekijöiden tilannetta. Se myös antoi aiheen pohtia ja suunnitella toimia, joilla vaikuttaa myönteisesti alan työelämän kehittämiseen.

Tehtävää on paljon. Ihan ensimmäisten toimien joukossa on alalla työskentelevien herättely siihen, että hekin voivat vaikuttaa.

Työntekijät ja työnantajat pitää saada ymmärtämään, että työehtojen toteutumisella on vaikutus työssä viihtymiseen, työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Työssään viihtyvä työntekijä on tuloksellinen ja työpaikkaansa sitoutunut.

Työ hevosalalla on erilaista kuin monella muulla alalla.

Työ hevosalalla on erilaista kuin monella muulla alalla. Työtä ei aina voi lopettaa työajan päättyessä, koska eläimet on lakisääteisesti hoidettava. Vastuu työaikojen ja -tehtävien järjestelystä kuitenkin on työnantajalla.

Työpaikalla olisi myös hyvä olla selvät pelisäännöt esimerkiksi siihen, miten toimitaan, kun ylityön tarve ilmenee yllättäen.

Työn suunnittelu ja pitkän aikavälin ennakointi ovat asioita, joilla voitaisiin parantaa työn sujuvuutta ja työehtojen toteutumista hevosalan työpaikoilla.

Yksityiskohtaisen tarkkaa ei suunnittelun tarvitse olla, eikä se muuttuvissa olosuhteissa sitä voikaan olla. Suurempien linjojen piirtäminen auttaa jo eteenpäin.

Työpaikalle sovitut yhteiset pelisäännöt ja toimintamallit ovat osa tällaista suunnitelmallisuutta.

Työharjoitteluni edetessä olen kokenut voimakasta työn merkityksellisyyden tunnetta. Tämä johtuu siitä, että asia on sydäntä lähellä ja sen esille nostaminen on saanut kiitosta.

Toivon, että tietoisuus työehdoista hevosalalla lisääntyy ja tulevaisuuden ammattilaisilla on työuransa alusta asti riittävästi eväitä toimia oikein, vastuullisesti ja kestävästi. Hevosalan pitää päivittyä nykyaikaan, jotta se voi näyttäytyä merkittävänä ja uskottavana työllistäjänä.

Heille, jotka eivät usko muutoksen mahdollisuuteen, haluan muistuttaa, että muillakin aloilla on tapahtunut muutosta parempaan.

Miksi se ei siis olisi mahdollista hevosalalla?

TARU AALTO
Teollisuusliiton työharjoittelija

KUVA KITI HAILA

KUVAREPORTAASI: Hevostenhoitaja Kai Majander: ”Tärkeintä on saada hevosen luottamus omalla toiminnalla”

”Oleellista on hevosenlukutaito”, sanoo siilinjärveläisen Siilin Ratsastuskeskuksen hevostenhoitaja Kai Majander.

KAI MAJANDER

IKÄ 38 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Siilinjärvi
AMMATTI Hevostenhoitaja, tallimestari
TYÖPAIKKA Siilin Ratsastuskeskus Oy
AMMATTIOSASTO Hevosalan ao. 880

Aloitin oppisopimuksella hevosenhoitajakoulun nykyisessä työpaikassani 2004. Sitä ennen olin toiminut työharjoittelussa monessa muussakin yrityksessä hevosalalla. Minulla on ollut hevosia ja olen harrastanut esteratsastusta. Vuonna 2011 suoritin tallimestarin erityisammattitutkinnon. Työn ohella olen opiskellut kengittäjäksi. Siilin Ratsastuskeskuksella olen myös tallin osaomistaja.

Jamppa ja Kai ovat ystäviä.
Ison Hilla-tamman ja pienen Tutti-ruunan kanssa päiväkävelyllä.

Siilin ratsastuskeskuksen aamutallissa meitä on kaksi hevostenhoitajaa ja 54 hevosta. Kolmas hoitaja tulee päivällä. Töihin tullessamme tarkistamme, onko hevosilla lääkityksiä ja hoidamme ne saamiemme ohjeiden mukaisesti. Sen jälkeen jaamme aamuheinät ja sitten alkaa hevosten ulosvienti. Kahvitauon jälkeen siivoamme koppeja. Puolelta päivin tulee päiväheinien ja ruokien jako. Sen jälkeen hevoset vaihdetaan. Osa tulee sisälle ja osa menee ulos. Jatkamme siivousta ja kuivitusta. Turvetta lisätään koppeihin. Lakaisemme lattioita.

Fysiikka pysyy kunnossa. Kahvitaukoa lukuun ottamatta olemme jalkojen päällä koko ajan. Kesällä, kun hevosia vie laitumelle, päivän kävelymatka lisääntyy kymmeniin kilometreihin. Toki paikat välillä paukkuvat. Olkapäätä on leikattu. Tämä on raskas työ. Siivoaminen on mekaanista tekemistä ja joka päivä samaa. Mutta rakastan sitä, että saan toimia eläinten kanssa! Tallityöntekijöiden kesken meillä yhteistyö pelaa.

”Työhön kuuluu hevosten terveyden tarkkailu ja myös lääkitys. Jos on kylmä tai sataa, hevonen pitää loimittaa.”

Kun saat kontaktin hevoseen, hevonen ymmärtää sinua ja sinä ymmärrät hevosta, ja saat ison hevosen tekemään mitä pyydät pienillä eleillä. Kun viet sen laitumelle ja vihellät, niin se tulee hirnuen vastaan. Se on semmoinen tunne, mitä missään muualla ei saa. Hevonen tulee sinulle ystäväksi. Sille pystyy kertomaan kaikki ilot ja murheet, on mennyt töissä hyvin tai elämässä huonosti. Kun tuntuu, että kaikki ottaa pattiin ja kuiskaat sen hevoselle, se kuuntelee ja hörisee.

Hyvä hevosmies osaa luontaisesti toimia hevosen kanssa turvallisesti, oppii nopeasti tuntemaan yksilöt ja kommunikoimaan hevosten kanssa. Tärkeintä on se, että hän saa hevosen luottamuksen itseensä omalla toiminnallaan. Hevosen luoton voi menettää esimerkiksi lyömällä. Sen takaisin saaminen on vaikeaa.

”Normaali hevonen syö kolmisen litraa kauraa päivässä. Vettä se juo 40 litraa ja kesällä jopa 60 litraa. Heinää se syö päivässä noin 16 kiloa.”
Kuivikkeena turve.

Viime vuonna oli oltu jo kymmenen vuotta peräkkäin tuntiratsastajien SM-kilpailussa Suomen paras ratsastuskoulu. Ei hevonen menesty kilpailussa, jos on kotitallilla huonot oltavat. Eivätkä ne myöskään menesty, jos kengitys on huonoa. Siitä me olemme kuuluisia, että jos on pienikin vika, heti rupeamme tutkimaan syytä ja soitamme eläinlääkärille. Se on viisautta.

 

KUVAT PENTTI VÄNSKÄ
TEKSTI JARI ISOKORPI