Kari Hyytiä: Koulut­tau­tu­malla työl­lis­tyt paremmin

Menneillä vuosi­kym­me­nillä on aina ollut pulaa osaa­jista ja aina on ollut myös työt­tö­myyttä. Esimer­kiksi 1960-luvulla matkus­tet­tiin työn perässä Ruot­siin. Sittem­min tekno­lo­gian voima­kasta muutosta kuvaa hyvin esimer­kiksi se, miten puhe­li­met ovat kehit­ty­neet pienessä ajassa pöytä­pu­he­li­mesta taskuun mahtu­vaan älypu­he­li­meen. ”Sent­raali Sant­rat”, puhe­lin­luet­te­lot ja puhe­lin­ko­pit ovat histo­riaa. Kehi­tyk­sen myötä pois­tu­nei­den työteh­tä­vien tilalle on tullut uusia töitä, joiden myötä työn­te­ki­jöiltä on vaadittu uuden­laista osaamista.

Työvoi­ma­pu­lalla, osaa­van työvoi­man tarpeella ja työt­tö­myy­dellä on eri aika­kausina ollut erilai­set syyt ja sisäl­löt. Nykyi­sel­lään ongel­maksi on muodos­tu­nut, ettei työvoi­man tarve kohtaa työt­tö­myyttä. Kohtaanto-ongel­maan on monia syitä, kuten puut­teel­li­nen koulu­tus, sosi­aa­li­nen tausta, palk­kaus tai alueel­li­set syyt.

Koulu­tus­jär­jes­tel­mäs­sämme ihmi­set pyri­tään nyt koulut­ta­maan nopeasti ja täsmäl­li­sesti tietyn toimia­lan tarpei­siin, jotta työvoi­man kysyn­tään voidaan vastata nopeasti. Hyvänä esimerk­kinä toimii Uuden­kau­pun­gin auto­teh­das, joka haki taan­noin valta­kun­nal­li­sesti työn­te­ki­jöitä ja täsmä­kou­lutti heidät tehtaan eri töihin. Työpaikka on taattu niin kauan kuin auto­teh­taan tuot­teille on kysyn­tää, minkä jälkeen tilanne on jälleen uusi.

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen tutkin­to­ra­ken­teet ovat pilkot­ta­vissa siten, että ihmi­siä voidaan tutkin­to­jen eri osia hyödyn­täen täsmä­kou­lut­taa hyvin­kin nopeasti. Silti on syytä nähdä se tosia­sia, että työelä­mästä pois­tuu lähi­vuo­sina ennä­tys­määrä työvoi­maa. Se aiheut­taa syvän osaa­mis­va­jeen ja työvoi­ma­pu­lan. Miten tähän on varau­duttu? Voin sanoa, että huonosti, jos maas­samme on samaan aikaan mittava joukko työttömiä.

Työelä­mästä pois­tuu lähi­vuo­sina ennä­tys­määrä työvoi­maa. Se aiheut­taa syvän osaa­mis­va­jeen ja työvoimapulan.

Huomion arvoista on, että nuoresta työelä­mään kiin­nit­ty­mässä olevasta henki­löstä kehit­tyy huip­puo­saaja vasta vuosien koke­muk­sen jälkeen. Ensin pitää päästä kesä­töi­hin. Sen jälkeen pitää hank­kia riit­tävä osaa­mis­pohja koulu­tus­so­pi­muk­sella tai oppi­so­pi­muk­sella, jotta voisi päästä kiinni enem­män osaa­mista vaati­viin tehtäviin.

Osalla työelä­mästä pois­tu­villa työn­te­ki­jöillä on taka­naan pitkät työurat. Heistä on tullut vuosien saatossa alansa erityi­siä ammat­ti­lai­sia. Hyvä kysy­mys on, miten heidän osaa­mi­sensa saadaan siir­ret­tyä uusille työn­te­ki­jöille? Vapau­tu­viin paik­koi­hin löyde­tään harvoin heti uutta ammattilaista.

Työpai­kan pysy­vyy­teen vaikut­taa henki­lön osaa­mi­nen. Tärkein tavoite on pyrkiä ammat­ti­lai­seksi. Se edel­lyt­tää usein ammat­ti­tut­kin­toa ja riit­tä­vää työko­ke­musta. Vastaa­vasti hyväksi työn­te­ki­jäksi kehit­ty­mi­nen edel­lyt­tää moni­puo­lista osaa­mista ja siihen liit­ty­vää koulu­tusta. Koulu­tusta vailla olevia ihmi­siä uhkaa työttömyys.

Ympä­ris­tön jatku­vissa muutok­sissa mukana pysy­mi­nen tarkoit­taa, että työn­tekijä ei oikeas­taan koskaan ole valmis. Osaa­mi­sesta puut­tuu aina paloja, toimia­lo­jen ja työelä­män muut­tu­mi­nen tuovat muka­naan uusia haas­teita. Hyvä koulu­tus on paras työl­lis­ty­mi­sen tae.

KARI HYYTIÄ
Teol­li­suus­lii­ton amma­til­li­sen koulu­tuk­sen asiantuntija

KUVA KITI HAILA