Taitava julkisuuden käyttö saattaa olla tehokasta edunvalvontaa.

Sanan­va­paudel­la on keskeinen rooli demokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa – ja myös työelämässä. On tärkeää, että epäko­htia nos­te­taan esi­in. On kaikkien etu­jen mukaista, että tärkeitä päätök­siä käsitel­lään mon­elta kan­til­ta ja päätösten tek­i­jöiltä vaa­di­taan perustei­ta valin­noilleen.

Esimerkik­si työelämän kri­isi­ti­lanteis­sa, tyyp­il­lis­es­ti yt-neu­vot­teluis­sa, on vält­tämätön­tä, että henkilöstön edus­ta­jat tuo­vat esille omia tun­to­jaan ja vai­h­toe­hto­jaan. Luot­ta­mus­mi­esten kan­nat­taa mieltää, että taita­va julk­isu­u­den käyt­tö saat­taa olla tehokas­ta edun­valvon­taa.

Sanan­va­pau­den ympäril­lä on kuitenkin melkoinen lakivi­idakko, joka voi aiheut­taa epä­var­muut­ta. Siitä saat­taa seu­ra­ta pelote­vaiku­tus, joka pahim­mil­laan tukkii suut. Jot­ta niin ei kävisi, on tärkeä tun­tea sanan­va­pau­teen liit­tyvät säädök­set.

SANANVAPAUTEEN KUULUU VASTUU

Sanan­va­pau­teen kuu­luu myös kär­jekkäi­den ja provosoivien ilmaisu­jen esit­tämi­nen, kun­han ei ylitetä sitä, mitä voidaan pitää yleis­es­ti hyväksyt­tävänä. Vas­tuu onkin olen­nainen osa sanan­va­paut­ta – se uno­hde­taan liian usein. Jokainen, joka seu­raa Face­bookia, lehtien kom­ment­ti­pal­sto­ja tai Twit­ter­iä, tietää, miten vihaista ja repivää sanankäyt­tö saat­taa olla. Ylilyön­te­jä on päivit­täin. Niihin syyl­listyneet puo­lus­tau­tu­vat usein vetoa­mal­la sanan­va­pau­teen. Siitä onkin perus­tus­lais­sa erit­täin selkok­ieli­nen pykälä:

Jokaisel­la on sanan­va­paus. Sanan­va­pau­teen sisäl­tyy oikeus ilmaista, julk­istaa ja vas­taan­ot­taa tieto­ja, mielip­iteitä ja mui­ta vieste­jä kenenkään ennakol­ta estämät­tä.

Tuol­ta poh­jal­ta usein ajatel­laan, että Suomes­sa on täy­delli­nen sanan­va­paus. Että voi kir­joit­taa tai sanoa ihan mitä tahansa. Se ei pidä paikkaansa. Nimit­täin monis­sa muis­sa laeis­sa, varsinkin rikoslais­sa, on lukuisia rajoit­tei­ta. On täysin ymmär­ret­tävää, että sanan­va­paut­ta ei saa käyt­tää esimerkik­si rikok­seen yllyt­tämiseen, yksi­tyiselämän loukkaamiseen, kun­ni­an­loukkauk­seen, uskon­rauhan rikkomiseen tai kiihot­tamiseen kansan­ryh­mää vas­taan.

ERITYISRAJOITUKSIA TYÖELÄMÄSSÄ

Työelämään liit­tyy erik­seen sanan­va­paut­ta rajaavia säädök­siä. Työn­tek­i­jä ei työ­sopimus­lain mukaan saa käyt­tää hyödyk­seen tai ilmaista muille työ­nan­ta­jan liike- ja ammat­ti­salaisuuk­sia. Niil­lä tarkoite­taan yri­tyk­sen sopimuk­sia, organ­isaa­tio­ta, markki­noin­tia ja hin­tapoli­ti­ikkaa koske­vaa tietoa sekä teknisiä ja tur­val­lisu­u­teen liit­tyviä salaisuuk­sia.

Työn­jo­hto- eli direk­tio-oikeus on työ­sopimus­lain työ­nan­ta­jalle takaa­ma oikeus johtaa työtä ja antaa työn­jo­hdol­lisia ohjei­ta ja määräyk­siä. Samal­la työn­tek­i­jä, työ­sopimuk­sen toinen osa­puoli, sitoutuu tekemään työtä työ­nan­ta­jalle, tämän johdon ja valvon­nan alaise­na, sovit­tua kor­vaus­ta vas­taan – vieläpä kuu­li­ais­es­ti.

Edelleen työ­sopimus­lain mukaan työn­tek­i­jäl­lä on yleinen lojali­teet­tivelvol­lisu­us työ­nan­ta­jaa kohtaan. Työn­tek­i­jän on toimin­nas­saan väl­tet­tävä kaikkea, mikä on ris­tiri­idas­sa hänen ase­mas­saan ole­val­ta työn­tek­i­jältä vaa­dit­ta­van menet­te­lyn kanssa.

Työ­nan­ta­ja ei saa työjo­hto-oikeu­den tai lojali­teet­tivelvoit­teen nojal­la rajoit­taa työn­tek­i­jöi­den mielip­itei­den ilmaisua, poli­it­tista toim­intaa tai ay-toim­intaa.

Direk­tio-oikeus ja lojali­teet­tivelvol­lisu­us ovat käsit­teitä, joiden sisältöä ja rajo­ja ei ole etukä­teen selvästi määritel­ty. Keskeinen kysymys kuu­luu, mikä on yri­tyk­sen edus­ta­jan työn­jo­hto-oikeu­teen tai lojali­teet­ti­in perus­tu­va val­ta puut­tua työn­tek­i­jän sanan­va­pau­teen. Siihen ei ole selvää vas­taus­ta.

Mut­ta: Työ­nan­ta­jan sanan­va­paut­ta koske­vien määräys­ten ja ohjei­den pitää liit­tyä työn suorit­tamiseen. Lisäk­si on huomioita­va, että direk­tio-oikeu­teen liit­tyy syr­jin­täkiel­to ja tas­a­puolisen kohtelun vaa­timus. Se tarkoit­taa sitä, että työ­nan­ta­ja ei saa aset­taa työn­tek­i­jöitä eri­ar­voiseen ase­maan mielipi­dea­siois­sa. Työ­nan­ta­ja ei siis saa käyt­tää direk­tio-oikeut­ta syr­jin­tään johtaval­la taval­la. Jos käyt­tää, niin joutuu tekemisi­in yhden­ver­taisu­us­lain tai tasa-arvolain kanssa.

Kaikki­nen­sa työ­nan­ta­ja ei saa työn­jo­hto-oikeu­den tai lojali­teet­tivelvoit­teen nojal­la rajoit­taa työn­tek­i­jöi­den mielip­itei­den ilmaisua, poli­it­tista- tai ay-toim­intaa. Työn­tek­i­jäl­lä on siten lähtöko­htais­es­ti oikeus ilmaista mielip­i­teen­sä työ­nan­ta­jas­taan – kun­han mielipi­de ei ole työan­ta­jaa vahin­goit­ta­va, solvaa­va tai eri­tyisen loukkaa­va.

Lisäk­si pitää huomioi­da, että joskus työn­tek­i­jäl­lä voi olla myös laki­in perus­tu­va oikeus tehdä vira­nomaiselle ilmoi­tus työ­paikan epäko­hdista. Täl­lainen oikeus voi perus­tua esimerkik­si työ­tur­val­lisu­us­lain­säädän­töön.

ESIMERKKEJÄ ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ

Perus­tus­lain ihanteelli­nen sanan­va­paus­pykälä on siis ris­tiri­idas­sa muiden lakien kanssa. Siitä seu­raa, että joskus sanan­va­pau­den rajo­ja joudu­taan ratko­maan oikeu­sis­tu­imis­sa. Jos oikeu­teen joudu­taan, toises­sa koris­sa ovat lojali­teet­tivelvoite, direk­tio-oikeus, salas­s­api­tovelvoite tai henkilön käyt­täy­tymi­nen ja toises­sa perus­tus­lain sanan­va­paus­pykälä.

Oikeustapauk­sia seu­ran­neet suo­ma­laisjuris­tit ovat pää­tyneet siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­imen ratkaisu­is­sa pain­ot­tuu sanan­va­paus. Suomes­sa tehdyis­sä ratkaisu­is­sa tilanne on toinen – etusi­jal­la ovat olleet lojali­teet­ti ja direk­tio-oikeus. Ay-liik­keen juristien kan­nat­taa pan­na tämä havain­to kor­van taakse.

Posti antoi kir­jal­lisen varoituk­sen luot­ta­mus­miehelle tämän ker­rot­tua sanomale­hdelle postin­jakelun ongelmista. Jutus­sa kri­ti­soiti­in työ­nan­ta­jaa päätök­ses­tä vähen­tää resursse­ja, mikä oli suu­tut­tanut asi­akkai­ta, jot­ka jopa oli­vat uhan­neet jaka­jia. Kyseessä oli luot­ta­mus­miehen mielestä siis yleisen sanan­va­pau­den lisäk­si nor­maali edun­valvon­ta. Posti puolestaan perusteli varoi­tus­ta salas­s­api­to- ja lojali­teet­tivelvoit­teen rikkomisel­la.

Ammat­tili­it­to PAU ei näh­nyt varoituk­selle perustei­ta. Oikeusjut­tua asi­as­ta ei kuitenkaan nos­tet­tu, vaan PAU vei asian Julkisen sanan neu­vos­toon, joka aset­tui luot­ta­mus­miehen puolelle. Haas­tat­telus­sa ker­rot­ti­in asioi­ta, joil­la JSN:n mukaan on yleistä yhteiskun­nal­lista merk­i­tys­tä. JSN:n mielestä varoituk­sen anta­mi­nen oli sanan­va­pau­teen kohdis­tu­va toimen­pide.

Työn­tek­i­jäl­lä on lähtöko­htais­es­ti oikeus ilmaista mielip­i­teen­sä työ­nan­ta­jas­taan – kun­han mielipi­de ei ole solvaa­va tai eri­tyisen loukkaa­va.

Helsin­gin käräjäoikeudessa oli tapaus, jos­sa koruli­ik­keen työn­tek­i­jä oli perus­tanut Face­book-sivun, jos­sa ker­rot­ti­in koruli­ik­keen kohtel­e­van työn­tek­i­jöitään epäasial­lis­es­ti. Liik­keen nimi mainit­ti­in. Lisäk­si väitet­ti­in, että ketju irti­sanoo määräaikaisia työn­tek­i­jöitä ilman perustei­ta. Sik­si Fb-sivul­la kehotet­ti­in asi­akkai­ta boiko­toimaan yri­tys­tä.

Yri­tys vaati 5 000 euron vahin­gonko­r­vauk­sia negati­ivisen kir­joit­telun takia. Työn­tek­i­jä vetosi sanan­va­pau­teen, ja se aut­toi osak­si. Työn­tek­i­jää ei nimit­täin tuomit­tu mak­samaan kor­vauk­sia, kos­ka yri­tys ei pystynyt näyt­tämään toteen, että se olisi kärsinyt kir­joituk­sista johtu­via taloudel­lisia mene­tyk­siä. Oikeus kuitenkin kat­soi, että työn­tek­i­jä oli rikkonut lojali­teet­tivelvoitet­ta, vaik­ka kri­ti­ik­ki ei sinän­sä ollut perätön­tä.

Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­imen käsit­telemässä tapauk­ses­sa työn­tek­i­jä oli tyy­tymätön van­hainkodin työoloi­hin ja kat­soi, että hoidet­ta­vat eivät olleet saa­neet asian­mukaista hoitoa. Työn­tek­i­jä oli kan­nel­lut asi­as­ta van­hainkodin johdolle ja tehnyt rikosil­moituk­sen petok­ses­ta, kos­ka van­hainkoti ei ollut antanut luvat­tua hoitoa. Työn­tek­i­jä oli myös levit­tänyt lentole­htisiä asi­as­ta. Hänet irti­san­ot­ti­in. EIT kat­soi, että työn­tek­i­jä ei ollut antanut vääriä tieto­ja. Työ­nan­ta­ja oli siten loukan­nut työn­tek­i­jän sanan­va­paut­ta.

TEKSTI TUOMO LILJA
KUVITUS EMILIE UGGLA