Nolla tapaturmaa

Alkaneen uuden vuoden erinomainen tavoite on turval­linen ja terveel­linen työympä­ristö kaikille työnte­ki­jöille. Tuotannon ja töiden järjes­te­le­minen työpai­koilla niin, että tapaturmia tai altis­tu­misia ei tapahdu, on täysin mahdol­lista. Sitä vastoin otaksuma, jonka mukaan töiden tekemistä ei voida toteuttaa ilman, että vahin­koja sattuu tai että riskejä ei kyetä ottamaan hallin­taan, on aikansa elänyt.

Tekemistä kuitenkin riittää. Esimer­kiksi kuole­maan johta­neiden työta­pa­tur­mien määrä Suomessa on vähen­tynyt polveillen 1990-luvulta lähtien, mutta silti niitä tapahtuu edelleen enemmän kuin kymmenen vuodessa.

Kirkas ajatus kaikkien mielessä varmasti on, että ensim­mäis­tä­kään kuole­maan johta­nutta työta­pa­turmaa ei saa tapahtua. Nolla on siis itses­tään selvä tavoite, mutta sitä ei saavu­teta ellei turval­li­suus­asioihin paneu­duta huolel­li­sesti. Turval­li­suuden tuotta­minen ja ylläpi­tä­minen on ketju, jonka jokaisen lenkin täytyy pitää. Jos pieneksi koetuissa osate­ki­jöissä lipsu­taan, on siemenet vakavam­mille riskeille ja niiden toteu­tu­mi­selle kylvetty.

Ajatus ennakoi­vasta työtur­val­li­suus­kult­tuu­rista on saavut­tanut yhä enemmän jalan­sijaa turval­lisen ja terveel­lisen työympä­ristön raken­ta­mi­sessa. Käsite kalskahtaa komealta, mutta sen takaa löytyvät työpaikan arjessa helposti ymmär­ret­tävät ainekset.

Lähtö­koh­tana on se, että turval­li­suutta pidetään aidosti tärkeänä asiana ja siitä kanne­taan vastuuta koko organi­saa­tiossa johdosta työnte­ki­jöihin. Sen rinnalla turval­li­suus ymmär­re­tään laajasti, toimin­taan liitty­vistä riskeistä tiedo­te­taan ja niistä ollaan tietoisia. Samalla kyse on myös siitä, että työnte­ki­jöille luodaan edelly­tykset suoriutua tehtä­vis­tään hyvin.

Laajasti ymmär­retty ennakoiva työtur­val­li­suus alkaa tuotannon suunnit­te­lusta, jolla se ankku­roi­daan osaksi tuotannon ja työpaikan raken­netta, teknistä toteu­tusta ja työn tekemisen arkea. Tällä perus­talla turval­li­suus voi toteutua tavoit­teel­li­sina päivit­täi­sinä tekoina pysyvänä osana kaikkia toimin­toja. Henki­lö­koh­tainen vastuu ja sitou­tu­minen laajentuu huolen­pi­doksi toisista ja muiden autta­mi­seksi toimi­maan turvallisesti.

Turval­li­suuden tuotta­misen paras tavoite ja korkein taso on vaaran poista­minen. Aina se ei kuiten­kaan ole täysin mahdol­lista. Silloin kuvaan astuvat erilaiset riskien ja työn suorit­ta­misen kontrol­loinnin ja hallinnan keinot tai esimer­kiksi suoja­va­rus­teiden käyttäminen.

Joka tapauk­sessa työ pitää sovittaa ihmisille, ei toisin­päin. Kenen­kään ei pidä altistua työssään hallit­se­mat­to­mille turval­li­suus­ris­keille saati kokea tapaturmia työpai­kalla. Kun siihen päästään, on luotu olosuhde, josta työpaikka ja sen koko henki­löstö voivat olla ylpeitä. Nämä puoles­taan ovat tehok­kaita ajureita sille, että yritys voi menes­tyk­sel­li­sesti saavuttaa tuotanto- ja tulos­ta­voit­teensa hyvän ilmapiirin vallitessa.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja

13.1.2021