Mikko Hakkarainen: Suutarin lapselle kengät eli toimitsijan luottamuksellinen kalibrointi

En ole ydinosaamis- tai syväterävyysalueellani, kun luottamusmiesasioista puhutaan. En ole toki luottamusmieskään, mutta tämä ei riitä selitykseksi: ammattiliiton jokaisen palkollisen on hyvä näistä asioista jotain tietää. Ja jotain sinänsä tiedänkin, 19 vuotta töitä ammattiyhdistysliikkeessä on yleissivistänyt monella tavalla.

Aihepiiri ei kuitenkaan ole ikinä kuulunut varsinaiseen työnkuvaani, ja siksi ymmärrykseni siitä on ohuehko. Nykykielisesti ilmaistuna tilanne huutaa toimitsijan päivittämistä, vuosihuoltoa ja kalibrointia tai muuten olotila on kuin sillä kuuluisalla suutarin lapsella, joka kengittä kylillä rämpii.

Kurssille siis! Ja minnekäs muualle kuin Näsijärven rannalle Murikkaan, tuohon liiton kruununjalokiveen, johon on kymmenienkin kertojen jälkeen aina yhtä sykähdyttävää päätyä. Viisipäiväisiä luottamusmiesten peruskursseja järjestetään monta kertaa vuodessa, minulle löytyy tilaa syyskuun loppupuolen sessiosta.

Viidentoista kurssikaverin kokoonpanon voidaan sanoa olevan kiitettävän edustava: luontaisista syistä suurin osa teknologiasektorilta, mutta mukana myös autoalan ja mekaanisen metsäteollisuuden edustajia sekä liittorajat ylittävänä bonuksena kaksi elintarviketyöläistä ja yksi paperiliittolainen.

Eri puolilta Suomea, nuoria ja ”vanhoja”, miehiä ja naisia, pitkiä ja pätkiä, oletettuja tai olettamattomia. Kaiken kaikkiaan monipuolinen paketti, kuten itse kurssikin.

Joukon dynamiikka on turvaväleinkin samanlainen kuin missä tahansa ihmisryhmässä. Illalla Mutterissa on toisenlainen meininki, mutta alussa on pidättyväisempää ja hiljaisempaa, kun ei vielä tunneta: ensin on aina hyvä vähän katsella, että keitäs ne vieruskaverit ovat. Esittäytymiskierros hiukan itseäni jännittää, koska siinä paljastuu, että olen liitossa töissä, enkä ollenkaan luottamusmies.

Minua ei kuitenkaan naureta pihalle tai kiusata välitunneilla, mistä lausun lämpimät kiitokseni. Mukava päästä osaksi porukkaa.

Opetusohjelmassa on sen verran tavaraa, että tässä ei ole tilaa luetella kaikkea. Siinä pureudutaan luottamusmiehen perustehtäviin, velvollisuuksiin, oikeuksiin sekä mahdollisuuksiin. Läpi käydään työlainsäädännön pykäliä, työaika-asioita, vuosilomakysymyksiä, työehtosopimusten tulkintaa, järjestäytymisen alati kasvavaa merkitystä ja niin edelleen.

Kurssin aikana päästään myös puimaan osallistujien omia kysymyksiä päällä olevista tilanteista. Luentojen ja ryhmätöiden lisäksi metodina ovat neuvotteluharjoitukset, joissa hurjimmillaan ylitetään arkielämän raamit dramaattisin suorituksin, vaikka niissä usein onkin totta toinen puoli.

On ilahduttavaa, että kursseja kyetään pitämään korona-aikanakin. Luottamusmies on monessa mielessä liikkeen tärkein osanen, kun ay-liikettä taas vaihteeksi syytetään ja syyllistetään. Hän on eturintamassa, kun työntekijöiden oikeuksia puolustetaan, oli työehtosopimus sitten sektorinlaajuinen tai se Metsäteollisuuden himoama yrityskohtainen.

Nykymaailmassa ja -ilmapiirissä käy kehnosti, jos osaaminen ei ole päivän vaatimusten edellyttämällä tasolla: kurssilta luottamusmies saa vahvuutta, varmuutta ja vertaistukea, eikä se pahitteeksi meille työntekijöiden työntekijöillekään ole. Voin suositella kokemusta: oppi ei ojaan kaada ja sen sauna on autuas aina – etenkin jos kyseessä on Murikan rantasellainen.

MIKKO HAKKARAINEN
luottamusmieskurssikokemusasiantuntija keskustoimiston kansainvälisestä yksiköstä

KUVA KITI HAILA