Koronae­pi­demia on karsinut monien ammat­tio­sas­tojen lähita­paa­miset minimiin ja rajoit­tanut yhteis­työtä muiden ammat­tio­sas­tojen kanssa. ”Kyllä me tästä vielä selviämme, kun otamme tieto­ko­neet käyttöön”, sanoo Kouvolan seudun yhteis­työ­ryhmää vetävä Tuomas Weckström ja näyttää omine ammat­tio­sas­toi­neen mallia.

AMMATTIOSASTOJEN YHTEISTYÖRYHMÄT

• Ammat­tio­sas­tojen yhteis­työ­ryhmät ovat ammat­tio­sas­tojen omaeh­toi­sesti perus­tamia yhteis­työ­elimiä. Toiminnan sisällöt ja säännöt yhteis­työ­ryhmät määrit­te­levät tarpei­densa mukaan itse.
• Tavan­omaisia ryhmien yhteis­työ­muo­toja ovat koulutus ja vapaa-ajan toiminnot. Yhteistyö voi koskea periaat­teessa mitä tahansa ammat­tio­sas­tojen tärkeäksi kokemaa asiaa.
• Teolli­suus­liitto tukee ryhmien toimintaa tarjoa­malla niiden käyttöön tarvit­taessa muun muassa koulut­tajia ja toimitiloja.
• Aluetoi­mis­toille tehdyn kyselyn mukaan Teolli­suus­lii­tossa on noin 50 ammat­tio­sas­tojen perus­tamaa yhteis­työ­ryhmää. Niiden aktii­vi­suus on ollut toistai­seksi vaihtelevaa.

– Meidän on opittava kääntä­mään koronan tuomat asiat positii­vi­siksi. Keväällä koulu­maa­ilma näytti, kuinka etäyh­teyksin tullaan toimeen. Jos nykynuo­riso pystyy siihen, niin kyllä meidänkin pitää, sanoo Kouvolan yhteis­työ­ryhmän puheen­joh­taja Tuomas Weckström.

Esimer­kiksi uudesta käytän­nöstä kelpaa Weckströmin oma ammat­tio­sasto, tekstiili- ja muovi­työn­te­ki­jöistä koostuva Kouvolan TeMu ry ao. 538, joka alkoi äsket­täin järjestää osaston halli­tuksen kokouksia etäyhteyksin.

– Meillä oli syyskuun lopussa ammat­tio­saston kevät­ko­kous. Siellä otin esiin, että meidän on pakko tuoda toimin­taan mukaan etätyö­vä­li­neet. Siellä tuli sellaisia katseita, että älä poika tommoisia puhu. Mutta kyllä sitten myönnyt­tiin, että meidän on ne otettava käyttöön. Se on nykypäivää.

Osastojen yhteis­toi­min­taan ei digiloikka vielä Kouvolan seudulla ulotu, mutta Weckström pitää sitä mahdollisuutena.

– Pitää miettiä, minkä­laisia koulu­tuksia korona­ra­joi­tusten jatkuessa aletaan suunni­tella. Ovatko ne digikou­lu­tuksia vai miten tästä lähde­tään eteenpäin.

KYSYTÄÄN VAIKKA LAPSILTA

Kynnys digiloik­kaan on monilla teolli­suus­liiton jäsenillä korkeampi kuin esimer­kiksi ammatik­seen tieto­ko­neita käyttä­villä toimis­to­työn­te­ki­jöillä, joilla on ulottu­vil­laan nykyai­kainen tieto­tek­niikka ja ammat­ti­tai­toinen tuki. Erityi­senä haasteena Weckström kokee rivijä­senten mukaan saannin alueel­li­seen yhteistoimintaan.

– Se mitä olen kysellyt, jäsenistö ei ole ollut kovin innokas etäkoulutukseen.

Weckströmin mukaan tieto­ko­neet pitää uskaltaa ottaa haltuun.

– Kysytään vaikka lapsilta, miten ne toimivat. He tuntuvat tietävän ne asiat joskus meitä paremmin.

Hän on varma, että lähikou­lu­tukset jossakin vaiheessa palaavat.

– Mutta nyt mennään kuin jäitä poltellen. Tehtaissa korona väsyttää, masentaa ja stressaa ihmisiä. Tulevai­suus on hämärän peitossa. Mitään lähiyh­tei­söl­listä ei oikein uskalla tehdä, koska pelätään, että sen jälkeen syntyy kauhea kalabaliikki.

HAUSKANPITO KRUUNAA OPISKELUN

Ammat­tio­sas­tojen yhteis­työllä oli Teolli­suus­liittoa edeltä­vissä liitoissa pitkä perinne. Metal­li­lii­tossa se oli sääntö­mää­räistä toimintaa, ja omat yhteis­työ­muo­tonsa oli myös muissa liitoissa. Teolli­suus­lii­tossa koulu­tusyh­teistyö lähti Kouvolan seudulla käyntiin eri taustaisten osastojen kesken lupaa­vasti toissa kesänä.

– Oli heinäkuu ja lauantai. Silti koulu­tuk­seen osallistui 40 jäsentä 13 eri ammat­tio­sas­tosta. Se on mieles­täni komea määrä parhaim­paan kesäloma-aikaan. Aihee­namme oli, miten ammat­tio­sastot pystyvät vaikut­ta­maan yhteis­kun­nassa. Teolli­suus­liiton koulut­taja oli mukana.

Käytän­nössä Weckström on havainnut, ettei hyötyä synny ilman huvia.

– Opiskelun kruunasi paikal­linen iskelmä-kesäta­pah­tuma. Sinne mentiin jatkoille. Olemme huoman­neet, että kun koulutus liite­tään huviin, sillä saadaan porukka liikkeelle.

Yhteis­toi­min­ta­ryhmän koulu­tuk­seen osallistui liiton jäseniä etäältä Kouvolan ulkopuo­lelta, muun muassa Mikke­listä ja Taavetista.

– Emme ole sulke­neet toimin­taamme niin, että pitää olla Kouvo­lasta. Muual­takin voi tulla.

Kouvolan yhteis­työ­ryh­mälle on muodos­tunut laaja yhteis­työ­ver­kosto, joka ulottuu Kymen­laak­soon Kotkan seudulle saakka.

– Jos he koulut­tavat, he pyytävät meitä mukaan ja me puoles­tamme heitä. Se on yhteistä vuorovaikutusta.

EVÄITÄ LAAJEMPAAN YHTEISTYÖHÖN

Mikä innostaa vetäjää itseään ammat­tio­sas­tojen yhteistyössä?

– Tykkään aluetoi­min­nasta siksi, että siinä näkee paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ammat­teja. Jos keskus­telen vain oman alani kaverien kanssa, niin tietysti voin jutella mistä asiasta vain, mutta aluetoi­min­nassa pääsen keskus­te­le­maan eri alojen ihmisten kanssa ja se on paljon hedel­mäl­li­sempää, sanoo Weckström.

Teolli­suus­liiton aikana Kouvolan seudun ammat­tio­sastot ovat pitäneet yhteisiä palavereja.

– Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi niitä lisätä, jotta päästään yhteis­työssä eteen­päin. Se on pääasia, että saadaan monelta alalta erilaisia näkemyksiä. Meillä on saman­laisia ongelmia niin työasioissa kuin työehtosopimusasioissa.

Kun suhde osastojen välille on solmittu, yhteistyö voi johtaa tiiviim­päänkin kanssa­käy­mi­seen, tarpeen tullen jopa osastojen yhdis­ty­mi­seen. Siitä on tuore esimerkki Kouvolasta.

– Puualan työnte­kijät Kouvolan seudulla tulevat yhdis­ty­mään meidän ammat­tio­sas­toon tämän vuoden aikana. Tausta on ikävä, Domuksen tehtaan loppu­minen Korialta. Monet heistä ovat jo löytä­neet uusia töitä, useat toisilta aloilta. Heidän puheen­joh­ta­jansa ilmoitti, että tässä tulee teille 170 jäsentä, olkaa hyvä.

LÄHIKOULUTUSTA KORONA-AIKAAN

Kokonaan yhteis­työ­ryh­mien lähikou­lu­tusta ei korona ole ajanut alas. Pääkau­pun­ki­seu­dulla Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kirkko­nummen alueella toimivan Heskiva-yhteis­työ­ryhmän koulutus on kuluvana vuonna jopa lisään­tynyt. Tosin kevään koulu­tuksia joudut­tiin siirtä­mään, kurssille tulijoiden määrää rajaa­maan turva­vä­lien takaa­mi­seksi, ja osa on perunut kurssille tulon ehkä tartunnan pelon vuoksi.

– Viime vuonna oli neljä ay-koulua ja tänä vuonna kuusi. Korona vähän sotki aikatau­luja ja joudut­tiin muutama kurssi siirtä­mään syyskau­teen. Mutta olemme saaneet pidettyä kaikki, viimeisen 24. syyskuuta, kertoo Heskivan puheen­joh­taja Tuija Pircklén.

Koulu­tuksen kirjo on ollut yhteis­työ­ryh­mällä laaja. Koulu­tet­ta­ville on tarjottu työelä­mä­tie­toutta, kerrottu liiton urapal­velun mahdol­li­suuk­sista, opetettu vuoro­vai­ku­tusta, jäsen­han­kintaa, työn vetovoimaa ja yritystaloutta.

– Korona on selkeästi verot­tanut osallis­tujia. Määrät ovat vaihdel­leet seitse­mästä pariin­kym­me­neen opiske­li­jaan, Pircklén kertoo.

OPISKELUN JÄLKEEN OPINTOMATKALLE

Työsken­te­lyyn opinto­ryh­missä on kannus­tanut palkinto.

– Meillä on ollut sellainen käytäntö, että kun käy yhdellä kurssilla, pääsee osallis­tu­maan Riian opinto­mat­kaan. Reissu ei ole enää varsi­naista opiskelua, vaan siellä tutus­tu­taan nähtä­vyyk­siin ja verkostoidutaan.

Jokai­sella kurssilla on oma ammat­tio­sasto, joka hoitaa kurssin järjes­telyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.

Vaikka yhteis­työ­ryhmä onnistui toteut­ta­maan opinto­suun­ni­telmat, korona on rajoit­tanut muuta toimintaa.

– Meillä oli ideana järjestää liikun­ta­päivä tänä keväänä, mutta kun tuli korona, päätet­tiin siirtää se ensi vuodelle. Sen oli tarkoitus olla sellainen, että sinne voi ottaa perheenkin mukaan. Mutta se jäi vielä luonnosteluasteelle.

YHTEISTYÖTÄ LAAJALLA ALUEELLA

Pääkau­pun­ki­seu­dulla yhteis­työtä tekevien ammat­tio­sas­tojen piiri laajeni kuluvan vuoden alussa, kun Helsingin yhteis­työ­ryhmä yhdistyi EsKiVan (Espoon, Vantaa ja Kirkko­nummen) yhteis­työ­ryhmän kanssa Heski­vaksi. Yhteis­työ­ver­kosto on tätäkin laajempi.

– Teemme yhteis­työtä Pohjois- ja Keski-Uuden­maan yhteis­työ­ryhmän kanssa, Pircklén kertoo.

Heski­vassa mukana on 13 ammat­tio­sastoa, joista Pircklénin mukaan kymmen­kunta on aktii­visia. Ammat­tio­sas­tojen kesken vallitsee työnjako.

– Jokai­sella kurssilla on oma ammat­tio­sasto, joka hoitaa kurssin järjes­telyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.

Tiedotus kursseista tapahtuu Heskivan netti­si­vujen ja Facebook-ryhmän kautta. Lisäksi aluetoi­misto välittää Heskivan sähkö­pos­ti­tie­dot­teita muutaman kerran vuodessa alueen ammat­tio­sas­tojen puheen­joh­ta­jille ja sihteereille.

– Silti meillä on ongel­mana se, että emme tavoita tarpeeksi rivijäseniä.

Etäyh­teyk­sissä Heskiva on ottanut ensiaskelen.

– Kun Heskivan toimi­kunta kesäkuun alussa kokoontui, niin pidin sen Teamsilla. Jatkossa pidän kyllä mielel­läni läsnä­olo­ko­kouksia. Silloin kaikki pääsevät varmasti ääneen.

Puutteita Pircklénin mukaan on vielä osanot­ta­jien tekni­sessä varustuksessa.

– Kun kokousta pidetään ammat­tio­sas­tojen tiloissa, siellä ei kaikkialla laitteisto ole vielä riittävä, että kaikki kuuli­sivat mitä ihmiset puhuvat kotoaan.

PIENTEN OSASTOJEN PELASTUS

Teolli­suus­liiton Porin yhteis­työ­ryhmän puheen­joh­tajan Taina Viljasen mukaan ammat­tio­sas­tojen yhteis­toi­minta on ollut ”taivaan lahja” varsinkin pienille osastoille, kuten Porin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyk­selle. Sen avulla on ollut resurs­seja tarjota monipuo­li­sempaa toimintaa kuin yksit­täinen osasto pystyisi järjes­tä­mään ja samalla saada iso joukko porukkaa kokoon.

– Tarkoitus on saada myös pienille osastoille mahdol­li­suus osallistua laajem­paan toimin­taan. Tällä tavalla on mahdol­lista pyörittää monen­laista toimintaa: koulu­tusta, teatte­ri­mat­koja, urheilua. Näinkin voimme edistää osastojen yhteis­työtä ja jopa yhdistymisiä.

Porin seudun 37 ammat­tio­sas­tossa on yli 7 200 jäsentä. Toistai­seksi osastoista 13 osallistuu yhteis­työ­ryhmän toimin­taan. Yhteis­toi­min­nalla on siis vielä huomat­tava kasvun vara.

YHTEISTYÖTÄ TEHDÄÄN MONIN TAVOIN

Koulutus- ja vapaa-ajan toiminta oli ennen koronaa Porin yhteis­työ­ryh­mässä vilkasta.

– Meillä on yleensä niin, että ensin on koulutus ja sen jälkeen pidetään jokin vapaa­muo­toinen juttu. Koulu­tuk­sessa on käsitelty muun muassa työsopimus‑, lakimuutos- ja työym­pä­ris­tö­asioita. Täällä on jokilaiva Charlotta, joka seilaa Kokemäen­jokea. Ennen koronaa yhden koulu­tuksen jälkeen lähdimme ristei­lemää Charlo­talla Reposaa­reen, Reposfääri tapah­tu­maan. Toiset hakivat pussi­kaljat paikal­li­sesta kaupasta ja toiset vain nauttivat kauniista ilmasta ja hyvästä tunnel­masta, Viljanen muistelee.

Yhteis­työ­ryhmä on ollut järjes­tä­mässä työsuo­je­lu­ta­paa­misia, naiste­nil­toja, osallis­tunut messuilla jäsen­han­kin­taan ja kertonut ammat­tiin valmis­tu­ville Teolli­suus­liiton toiminnasta.

Yhteis­työ­ryhmä kannustaa osasto­jensa jäseniä liikuntaan.

– Sählyä ja jalka­palloa pelataan, ja käytössä on lenkki­vihko. Arvomme pienen palkinnon nimensä vihkoon merkin­neiden kesken. Ahkerilla kävijöillä on isompi mahdol­li­suus voittaa. Olemme järjes­tä­neet koko perheelle keilailua, onkikisaa ja melontaa ja yhteis­kul­je­tuksia liiton tapahtumiin.

– Viime vuonna ensim­mäisen kerran oli yhteiset pikku­joulut. Niihin osallistui 110 jäsentä tai heidän kumppa­niaan. Se on pieni prosentti osastojen jäsenis­töstä, mutta silti iso määrä, Viljanen kertoo.

HYVÄ HOUKUTUS LIITTYÄ LIITTOON

Korona on iskenyt kipeästi yhteis­työ­ryhmän aktivi­teet­teihin, varsinkin koulutukseen.

– Korona-aikana toimintaa ei ole kauheasti ollut. Sähly, jalka­pallo ja lenkkeily sentään jatkuivat. Murikassa piti olla koulutus, mutta se perut­tiin. Suunni­tellut tapah­tumat päätet­tiin siirtää tulevalle vuodelle. Jos korona jatkuu, pitänee harkita etäkou­lu­tuksia, esimer­kiksi Teamsin välityksellä.

Viljanen pohtii, miten tärkeää aktii­vinen toiminta on, kun halutaan lisää jäseniä liittoon.

– Kun ihminen näkee työpaikan ilmoi­tus­tau­lulla jotain oikein houkut­te­levaa, voisiko hän ajatella, että minun pitää liittyä Teolli­suus­liiton jäseneksi, että pääsen sinne mukaan!

Mieli­ku­vitus asettaa yhteis­työlle rajat

Teolli­suus­lii­tossa on yli 500 ammat­tio­sastoa. Aluepääl­likkö Merja Rinne kannustaa niitä nykyistä tiiviim­pään yhteis­työhön: vain mieli­ku­vitus asettaa rajat.

– Mieles­täni tavoit­teena pitää olla, että ammat­tio­sastot löytävät toisensa, ja näkevät sen hyödyn, mitä siitä voi saada kun asioita hoide­taan yhdessä, sanoo Rinne.

Teolli­suus­liittoa edeltä­vissä liitoissa oli jokai­sessa oma osastojen yhteis­työ­kult­tuu­rinsa, joka liittojen yhdis­tyessä katkesi.

– Metal­li­lii­tossa ammat­tio­sas­tojen yhteis­toi­minta oli pisim­mälle organi­soitua. Siellä seutu­ryhmät olivat sääntö­mää­räistä toimintaa, joka puret­tiin fuusio­vai­heessa vuoden 2018 alusta alkaen. Nykyään meillä ei ole ammat­tio­sas­tojen yhteis­toi­min­taan liittyviä määräyksiä säännöissä, mutta yhteis­työlle on tarve.

Ammat­tio­sas­tojen sääntö­mää­räisiä kokouksia voisi pitää yhtäaikaisesti.

Teolli­suus­liiton aikana ammat­tio­sas­tojen yhteistyö on Rinteen mukaan lähtenyt hitaasti liikkeelle.

– Löyhäs­ti­kään organi­soi­tuja ryhmiä ei ole vielä kovin monta.

Rinne kannustaa ammat­tio­sas­toja omaeh­toi­seen yhteis­työhön, jossa liitolla ei välttä­mättä tarvitse olla näkyvää roolia. Koulutus on hänen mukaansa tavan­omaisin yhteis­työn muoto, liikun­nal­lisia ja vapaa-ajan aktivi­teet­teja on jonkin verran. Mahdol­li­suuksia yhteis­työlle on hänen mieles­tään lähes rajattomasti.

Hänen mieles­tään esimer­kiksi ammat­tio­sas­tojen sääntö­mää­räisiä kokouksia alueen osastot voisivat pitää yhtäai­kai­sesti. Kokous sisäl­täisi yhteisen osion, ja sen jälkeen ammat­tio­saston oman kokouksen. Yhtei­seen osioon voisi sisältyä esimer­kiksi liiton tuoma tervehdys ja ajankohtaiskatsaus.

YHTEISTYÖ SYNNYTTÄÄ IDEOITA

Ammat­tio­sas­toilla on paljon yhteisiä haasteita. Sellaisia ovat niin jäsen­han­kinta kuin jäsenten kiinnit­ty­minen osastoon. Teolli­suus­liiton juhla­val­tuuston ammat­tio­sas­toille lahjoit­ta­missa Murikan pulssi­se­mi­naa­reissa oli tarkoitus käsitellä juuri näitä asioita.

– Keväällä pidetyssä seminaa­rissa jaettiin ammat­tio­sas­tojen edustajat pienem­piin ryhmiin, joissa he miettivät, miten ammat­tio­sastot voisivat konkreet­ti­sesti tehdä jäsen­han­kinnan eteen. Siellä oli paljon hyviä ideoita, Rinne kertoo.

– Syntyi muun muassa sen tyyppinen ajatus, että osasto voisi tarjota kahvit ja pullat kerran kuukau­dessa kaikille osaston jäsenille, että saatai­siin osastoa vähän lähem­mäksi jäseniä.

– Ammat­tio­sastot voisivat järjestää ideariihiä siitä, kuinka lähes­ty­tään jäseniä tai mahdol­lisia tulevia jäseniä työpai­koilla. Ne voisivat järjestää vaikka pieni­muo­toisen kilpailun, jossa palki­taan se, joka parhaiten onnistuu jäsenhankinnassa.

– Meillä on koko ajan ammat­tio­sas­toja, jotka toimivat niin, että sieltä tulee ideoita. Ne uudis­tuvat ja pystyvät tarjoa­maan jäsenille vaikut­ta­mis­ka­navia ja erilaisia mahdol­li­suuksia osallistua. Näitä pitää saada monistettua.

Jokainen aika synnyttää omat yhteis­työ­mah­dol­li­suu­tensa. Esimer­kiksi tänä vuonna alkanut Teolli­suus­liiton ja Lento­pal­lo­liiton välinen yhteistyö voi tarjota uusia harras­te­mah­dol­li­suuksia työpaik­kojen lentopalloporukoille.

DIGILOIKKA JA HYBRIDIMALLI

Korona-ajassa on Rinteen mukaan se hyvä puoli, että se käynnisti digiloikan myös Teollisuusliitossa.

– Myös sitä kautta voidaan lisätä jäsenten osallis­tu­mista toimin­taan, hän uskoo.

Digitaa­li­suuden mahdol­li­suus on Rinteen mukaan jo osittain löydetty.

Osallis­tu­minen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu.

– Alueella pääluot­ta­mus­miesten tapaa­misia on siirretty Teamsilla pidet­tä­viksi. On ollut havait­ta­vissa, että osallis­tu­jien määrä ei ainakaan vähen­tynyt, kun tarjo­taan mahdol­li­suutta osallistua etänä. Hybri­di­mal­liakin on kehitelty, jossa osallistua voi sekä läsnä­ole­vana että etänä.

Etätyö­vä­li­neitä on mahdol­lista käyttää monissa eri yhteyksissä.

– Ajankoh­tais­kat­sauksia alueilla voi pitää etänä sekä luotta­mus­mie­hille että alueo­sas­tojen puheen­joh­ta­jille. Osallis­tu­minen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu, Rinne mainitsee.

ETÄVÄLINEISTÄ KOULUTUSTA

Ammat­tio­sas­toille on luvassa koulu­tusta etävä­li­neiden käyttöön, Rinne kertoo.

– Meidän jäsenil­lemme Teams-maailma on aika vieras. Valmis­teilla on lyhyt koulu­tus­ma­te­ri­aali, jolla voidaan tehdä Teamsin käyttöä tutuksi jäsenille.

Tietoa digitaa­li­suuden mahdol­li­suuk­sista levite­tään jäsenille kuluvan ja ensi vuoden koulutuksissa.

– Uutta tämä oli liiton henki­lö­kun­nal­lekin vielä puoli vuotta sitten. Jäsenten keskuu­dessa se kohtaa kuitenkin lisähaas­teita, muun muassa riippuen siitä, minkä­laiset laitteet ja yhteydet heillä on käytössä.

Loppu­tulos digita­paa­mi­sessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.

Jäsenten kanssa keskus­tel­lessa Rinteen mukaan törmää usein komment­tiin, että ”eihän etäkon­takti ole sama asia kuin lähikontakti”.

– Ei se olekaan. Mutta se on kuitenkin myös kontaktia. Se on osallis­tu­mista, ja loppu­tulos digita­paa­mi­sessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.

– Siinä on se vahvuus, että tapaa­misen kynnys voi olla matalampi, kun ei tarvitse liikkua. Voi osallistua kotoa käsin.

– Korona meidät tähän pakotti. Ei Teolli­suus­liiton henki­lö­kunnan keskuu­des­sa­kaan digiloikkaa olisi tässä mitta­kaa­vassa otettu, jos koronaa ei olisi tullut. Jotain hyvää koronas­sakin, Rinne pohtii.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT LAURI ROTKO, PEKKA ELOMAA, JUHA SINISALO JA KITI HAILA