Tuomas Weckströmin ammattiosasto otti digiloikan syyskuussa ja rupesi pitämään etäkokouksia.

Ammat­tio­sas­to­jen yhteis­työstä voimaa, korona haas­taa digi­loik­kaan – ”Kyllä me tästä vielä selviämme”

Koro­nae­pi­de­mia on karsi­nut monien ammat­tio­sas­to­jen lähi­ta­paa­mi­set mini­miin ja rajoit­ta­nut yhteis­työtä muiden ammat­tio­sas­to­jen kanssa. ”Kyllä me tästä vielä selviämme, kun otamme tieto­ko­neet käyt­töön”, sanoo Kouvo­lan seudun yhteis­työ­ryh­mää vetävä Tuomas Weck­ström ja näyt­tää omine ammat­tio­sas­toi­neen mallia.

AMMATTIOSASTOJEN YHTEISTYÖRYHMÄT

  • Ammat­tio­sas­to­jen yhteis­työ­ryh­mät ovat ammat­tio­sas­to­jen omaeh­toi­sesti perus­ta­mia yhteis­työ­eli­miä. Toimin­nan sisäl­löt ja sään­nöt yhteis­työ­ryh­mät määrit­te­le­vät tarpei­densa mukaan itse.
  • Tavan­omai­sia ryhmien yhteis­työ­muo­toja ovat koulu­tus ja vapaa-ajan toimin­not. Yhteis­työ voi koskea peri­aat­teessa mitä tahansa ammat­tio­sas­to­jen tärkeäksi koke­maa asiaa.
  • Teol­li­suus­liitto tukee ryhmien toimin­taa tarjoa­malla niiden käyt­töön tarvit­taessa muun muassa koulut­ta­jia ja toimitiloja.
  • Alue­toi­mis­toille tehdyn kyse­lyn mukaan Teol­li­suus­lii­tossa on noin 50 ammat­tio­sas­to­jen perus­ta­maa yhteis­työ­ryh­mää. Niiden aktii­vi­suus on ollut tois­tai­seksi vaihtelevaa.

– Meidän on opit­tava kään­tä­mään koro­nan tuomat asiat posi­tii­vi­siksi. Keväällä koulu­maa­ilma näytti, kuinka etäyh­teyk­sin tullaan toimeen. Jos nyky­nuo­riso pystyy siihen, niin kyllä meidän­kin pitää, sanoo Kouvo­lan yhteis­työ­ryh­män puheen­joh­taja Tuomas Weck­ström.

Esimer­kiksi uudesta käytän­nöstä kelpaa Weck­strö­min oma ammat­tio­sasto, teks­tiili- ja muovi­työn­te­ki­jöistä koos­tuva Kouvo­lan TeMu ry ao. 538, joka alkoi äsket­täin järjes­tää osas­ton halli­tuk­sen kokouk­sia etäyhteyksin.

– Meillä oli syys­kuun lopussa ammat­tio­sas­ton kevät­ko­kous. Siellä otin esiin, että meidän on pakko tuoda toimin­taan mukaan etätyö­vä­li­neet. Siellä tuli sellai­sia katseita, että älä poika tommoi­sia puhu. Mutta kyllä sitten myön­nyt­tiin, että meidän on ne otet­tava käyt­töön. Se on nykypäivää.

”Tämä on nyky­ai­kaa”, kommen­toi Tuomas Weck­ström etätyös­ken­te­lyä. KUVA LAURI ROTKO

Osas­to­jen yhteis­toi­min­taan ei digi­loikka vielä Kouvo­lan seudulla ulotu, mutta Weck­ström pitää sitä mahdollisuutena.

– Pitää miet­tiä, minkä­lai­sia koulu­tuk­sia koro­na­ra­joi­tus­ten jatkuessa aletaan suun­ni­tella. Ovatko ne digi­kou­lu­tuk­sia vai miten tästä lähde­tään eteenpäin.

KYSYTÄÄN VAIKKA LAPSILTA

Kynnys digi­loik­kaan on monilla teol­li­suus­lii­ton jäse­nillä korkeampi kuin esimer­kiksi amma­tik­seen tieto­ko­neita käyt­tä­villä toimis­to­työn­te­ki­jöillä, joilla on ulot­tu­vil­laan nyky­ai­kai­nen tieto­tek­niikka ja ammat­ti­tai­toi­nen tuki. Erityi­senä haas­teena Weck­ström kokee rivi­jä­sen­ten mukaan saan­nin alueel­li­seen yhteistoimintaan.

– Se mitä olen kysel­lyt, jäse­nistö ei ole ollut kovin inno­kas etäkoulutukseen.

Weck­strö­min mukaan tieto­ko­neet pitää uskal­taa ottaa haltuun.

– Kysy­tään vaikka lapsilta, miten ne toimi­vat. He tuntu­vat tietä­vän ne asiat joskus meitä paremmin.

”Tehtaissa korona väsyt­tää, masen­taa ja stres­saa ihmi­siä. Tule­vai­suus on hämä­rän peitossa”, kuvai­lee Tuomas Weck­ström. KUVA LAURI ROTKO

Hän on varma, että lähi­kou­lu­tuk­set jossa­kin vaiheessa palaavat.

– Mutta nyt mennään kuin jäitä poltel­len. Tehtaissa korona väsyt­tää, masen­taa ja stres­saa ihmi­siä. Tule­vai­suus on hämä­rän peitossa. Mitään lähiyh­tei­söl­listä ei oikein uskalla tehdä, koska pelä­tään, että sen jälkeen syntyy kauhea kalabaliikki.

HAUSKANPITO KRUUNAA OPISKELUN

Ammat­tio­sas­to­jen yhteis­työllä oli Teol­li­suus­liit­toa edel­tä­vissä liitoissa pitkä perinne. Metal­li­lii­tossa se oli sään­tö­mää­räistä toimin­taa, ja omat yhteis­työ­muo­tonsa oli myös muissa liitoissa. Teol­li­suus­lii­tossa koulu­tusyh­teis­työ lähti Kouvo­lan seudulla käyn­tiin eri taus­tais­ten osas­to­jen kesken lupaa­vasti toissa kesänä.

– Oli heinä­kuu ja lauan­tai. Silti koulu­tuk­seen osal­lis­tui 40 jäsentä 13 eri ammat­tio­sas­tosta. Se on mieles­täni komea määrä parhaim­paan kesä­loma-aikaan. Aihee­namme oli, miten ammat­tio­sas­tot pysty­vät vaikut­ta­maan yhteis­kun­nassa. Teol­li­suus­lii­ton koulut­taja oli mukana.

Käytän­nössä Weck­ström on havain­nut, ettei hyötyä synny ilman huvia.

– Opis­ke­lun kruu­nasi paikal­li­nen iskelmä-kesä­ta­pah­tuma. Sinne mentiin jatkoille. Olemme huoman­neet, että kun koulu­tus liite­tään huviin, sillä saadaan porukka liikkeelle.

”Tykkään alue­toi­min­nasta siksi, että siinä näkee paljon erilai­sia ihmi­siä ja erilai­sia ammat­teja”, Tuomas Weck­ström sanoo.

Yhteis­toi­min­ta­ryh­män koulu­tuk­seen osal­lis­tui liiton jäse­niä etäältä Kouvo­lan ulko­puo­lelta, muun muassa Mikke­listä ja Taavetista.

– Emme ole sulke­neet toimin­taamme niin, että pitää olla Kouvo­lasta. Muual­ta­kin voi tulla.

Kouvo­lan yhteis­työ­ryh­mälle on muodos­tu­nut laaja yhteis­työ­ver­kosto, joka ulot­tuu Kymen­laak­soon Kotkan seudulle saakka.

– Jos he koulut­ta­vat, he pyytä­vät meitä mukaan ja me puoles­tamme heitä. Se on yhteistä vuorovaikutusta.

EVÄITÄ LAAJEMPAAN YHTEISTYÖHÖN

Mikä innos­taa vetä­jää itse­ään ammat­tio­sas­to­jen yhteistyössä?

– Tykkään alue­toi­min­nasta siksi, että siinä näkee paljon erilai­sia ihmi­siä ja erilai­sia ammat­teja. Jos keskus­te­len vain oman alani kave­rien kanssa, niin tietysti voin jutella mistä asiasta vain, mutta alue­toi­min­nassa pääsen keskus­te­le­maan eri alojen ihmis­ten kanssa ja se on paljon hedel­mäl­li­sem­pää, sanoo Weckström.

Teol­li­suus­lii­ton aikana Kouvo­lan seudun ammat­tio­sas­tot ovat pitä­neet yhtei­siä palavereja.

– Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi niitä lisätä, jotta pääs­tään yhteis­työssä eteen­päin. Se on pääasia, että saadaan monelta alalta erilai­sia näke­myk­siä. Meillä on saman­lai­sia ongel­mia niin työasioissa kuin työehtosopimusasioissa.

”Pitää miet­tiä, minkä­lai­sia koulu­tuk­sia koro­na­ra­joi­tus­ten jatkuessa aletaan suun­ni­tella. Ovatko ne digi­kou­lu­tuk­sia vai miten tästä lähde­tään eteen­päin”, Tuomas Weck­ström pohtii. KUVA LAURI ROTKO

Kun suhde osas­to­jen välille on solmittu, yhteis­työ voi johtaa tiiviim­pään­kin kans­sa­käy­mi­seen, tarpeen tullen jopa osas­to­jen yhdis­ty­mi­seen. Siitä on tuore esimerkki Kouvolasta.

– Puualan työn­te­ki­jät Kouvo­lan seudulla tule­vat yhdis­ty­mään meidän ammat­tio­sas­toon tämän vuoden aikana. Tausta on ikävä, Domuk­sen tehtaan loppu­mi­nen Korialta. Monet heistä ovat jo löytä­neet uusia töitä, useat toisilta aloilta. Heidän puheen­joh­ta­jansa ilmoitti, että tässä tulee teille 170 jäsentä, olkaa hyvä.

LÄHIKOULUTUSTA KORONA-AIKAAN

Koko­naan yhteis­työ­ryh­mien lähi­kou­lu­tusta ei korona ole ajanut alas. Pääkau­pun­ki­seu­dulla Helsin­gin, Espoon, Vantaan ja Kirk­ko­num­men alueella toimi­van Heskiva-yhteis­työ­ryh­män koulu­tus on kulu­vana vuonna jopa lisään­ty­nyt. Tosin kevään koulu­tuk­sia joudut­tiin siir­tä­mään, kurs­sille tuli­joi­den määrää rajaa­maan turva­vä­lien takaa­mi­seksi, ja osa on peru­nut kurs­sille tulon ehkä tartun­nan pelon vuoksi.

– Viime vuonna oli neljä ay-koulua ja tänä vuonna kuusi. Korona vähän sotki aika­tau­luja ja joudut­tiin muutama kurssi siir­tä­mään syys­kau­teen. Mutta olemme saaneet pidet­tyä kaikki, viimei­sen 24. syys­kuuta, kertoo Heski­van puheen­joh­taja Tuija Pircklén.

Tuija Pirckle­nin mukaan pääkau­pun­ki­seu­dun yhteis­työ­ryh­mässä Heski­vassa koulu­tus­ta­pah­tu­mia on jopa lisätty. Yksi pidet­tiin 25. syys­kuuta Teol­li­suus­lii­ton tiloissa. KUVA PEKKA ELOMAA

Koulu­tuk­sen kirjo on ollut yhteis­työ­ryh­mällä laaja. Koulu­tet­ta­ville on tarjottu työelä­mä­tie­toutta, kerrottu liiton urapal­ve­lun mahdol­li­suuk­sista, opetettu vuoro­vai­ku­tusta, jäsen­han­kin­taa, työn veto­voi­maa ja yritystaloutta.

– Korona on selkeästi verot­ta­nut osal­lis­tu­jia. Määrät ovat vaih­del­leet seit­se­mästä pariin­kym­me­neen opis­ke­li­jaan, Pircklén kertoo.

OPISKELUN JÄLKEEN OPINTOMATKALLE

Työs­ken­te­lyyn opin­to­ryh­missä on kannus­ta­nut palkinto.

– Meillä on ollut sellai­nen käytäntö, että kun käy yhdellä kurs­silla, pääsee osal­lis­tu­maan Riian opin­to­mat­kaan. Reissu ei ole enää varsi­naista opis­ke­lua, vaan siellä tutus­tu­taan nähtä­vyyk­siin ja verkostoidutaan.

Jokai­sella kurs­silla on oma ammat­tio­sasto, joka hoitaa kurs­sin järjes­te­lyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.

Vaikka yhteis­työ­ryhmä onnis­tui toteut­ta­maan opin­to­suun­ni­tel­mat, korona on rajoit­ta­nut muuta toimintaa.

– Meillä oli ideana järjes­tää liikun­ta­päivä tänä keväänä, mutta kun tuli korona, päätet­tiin siir­tää se ensi vuodelle. Sen oli tarkoi­tus olla sellai­nen, että sinne voi ottaa perheen­kin mukaan. Mutta se jäi vielä luonnosteluasteelle.

YHTEISTYÖTÄ LAAJALLA ALUEELLA

Pääkau­pun­ki­seu­dulla yhteis­työtä teke­vien ammat­tio­sas­to­jen piiri laajeni kulu­van vuoden alussa, kun Helsin­gin yhteis­työ­ryhmä yhdis­tyi EsKi­Van (Espoon, Vantaa ja Kirk­ko­num­men) yhteis­työ­ryh­män kanssa Heski­vaksi. Yhteis­työ­ver­kosto on tätä­kin laajempi.

– Teemme yhteis­työtä Pohjois- ja Keski-Uuden­maan yhteis­työ­ryh­män kanssa, Pircklén kertoo.

Heski­vassa mukana on 13 ammat­tio­sas­toa, joista Pircklé­nin mukaan kymmen­kunta on aktii­vi­sia. Ammat­tio­sas­to­jen kesken vallit­see työnjako.

– Jokai­sella kurs­silla on oma ammat­tio­sasto, joka hoitaa kurs­sin järjes­te­lyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.

Tiedo­tus kurs­seista tapah­tuu Heski­van netti­si­vu­jen ja Face­book-ryhmän kautta. Lisäksi alue­toi­misto välit­tää Heski­van sähkö­pos­ti­tie­dot­teita muuta­man kerran vuodessa alueen ammat­tio­sas­to­jen puheen­joh­ta­jille ja sihteereille.

– Silti meillä on ongel­mana se, että emme tavoita tarpeeksi rivijäseniä.

Heikki Kölhi, Sami Heik­ki­nen ja Ari Kettu­nen opis­ke­le­vat turva­vä­lein. KUVA PEKKA ELOMAA

Etäyh­teyk­sissä Heskiva on otta­nut ensiaskelen.

– Kun Heski­van toimi­kunta kesä­kuun alussa kokoon­tui, niin pidin sen Team­silla. Jatkossa pidän kyllä mielel­läni läsnä­olo­ko­kouk­sia. Silloin kaikki pääse­vät varmasti ääneen.

Puut­teita Pircklé­nin mukaan on vielä osanot­ta­jien tekni­sessä varustuksessa.

– Kun kokousta pide­tään ammat­tio­sas­to­jen tiloissa, siellä ei kaik­kialla lait­teisto ole vielä riit­tävä, että kaikki kuuli­si­vat mitä ihmi­set puhu­vat kotoaan.

PIENTEN OSASTOJEN PELASTUS

Teol­li­suus­lii­ton Porin yhteis­työ­ryh­män puheen­joh­ta­jan Taina Vilja­sen mukaan ammat­tio­sas­to­jen yhteis­toi­minta on ollut ”taivaan lahja” varsin­kin pienille osas­toille, kuten Porin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyk­selle. Sen avulla on ollut resurs­seja tarjota moni­puo­li­sem­paa toimin­taa kuin yksit­täi­nen osasto pystyisi järjes­tä­mään ja samalla saada iso joukko poruk­kaa kokoon.

– Tarkoi­tus on saada myös pienille osas­toille mahdol­li­suus osal­lis­tua laajem­paan toimin­taan. Tällä tavalla on mahdol­lista pyörit­tää monen­laista toimin­taa: koulu­tusta, teat­te­ri­mat­koja, urhei­lua. Näin­kin voimme edis­tää osas­to­jen yhteis­työtä ja jopa yhdistymisiä.

Porin seudun 37 ammat­tio­sas­tossa on yli 7 200 jäsentä. Tois­tai­seksi osas­toista 13 osal­lis­tuu yhteis­työ­ryh­män toimin­taan. Yhteis­toi­min­nalla on siis vielä huomat­tava kasvun vara.

Porin yhteis­työ­ryh­män puheen­joh­taja Taina Vilja­nen oli mukana, kun yhteis­työ­ryh­mässä pidet­tiin syys­kuussa onki­ki­sat. KUVA JUHA SINISALO

YHTEISTYÖTÄ TEHDÄÄN MONIN TAVOIN

Koulu­tus- ja vapaa-ajan toiminta oli ennen koro­naa Porin yhteis­työ­ryh­mässä vilkasta.

– Meillä on yleensä niin, että ensin on koulu­tus ja sen jälkeen pide­tään jokin vapaa­muo­toi­nen juttu. Koulu­tuk­sessa on käsi­telty muun muassa työsopimus‑, laki­muu­tos- ja työym­pä­ris­tö­asioita. Täällä on joki­laiva Char­lotta, joka seilaa Koke­mäen­jo­kea. Ennen koro­naa yhden koulu­tuk­sen jälkeen lähdimme ristei­le­mää Char­lo­talla Repo­saa­reen, Reposfääri tapah­tu­maan. Toiset haki­vat pussi­kal­jat paikal­li­sesta kaupasta ja toiset vain naut­ti­vat kauniista ilmasta ja hyvästä tunnel­masta, Vilja­nen muistelee.

Yhteis­työ­ryhmä on ollut järjes­tä­mässä työsuo­je­lu­ta­paa­mi­sia, nais­te­nil­toja, osal­lis­tu­nut messuilla jäsen­han­kin­taan ja kerto­nut ammat­tiin valmis­tu­ville Teol­li­suus­lii­ton toiminnasta.

Taina Vilja­kai­nen (keskellä) tiedus­te­le­massa Kaija (vas.) ja Jenni Puuru­lalta (oik.) miten kala syö. Taus­talla Merja Eriks­son. KUVA JUHA SINISALO

Yhteis­työ­ryhmä kannus­taa osas­to­jensa jäse­niä liikuntaan.

– Sählyä ja jalka­pal­loa pela­taan, ja käytössä on lenk­ki­vihko. Arvomme pienen palkin­non nimensä vihkoon merkin­nei­den kesken. Ahke­rilla kävi­jöillä on isompi mahdol­li­suus voit­taa. Olemme järjes­tä­neet koko perheelle keilai­lua, onki­ki­saa ja melon­taa ja yhteis­kul­je­tuk­sia liiton tapahtumiin.

– Viime vuonna ensim­mäi­sen kerran oli yhtei­set pikku­jou­lut. Niihin osal­lis­tui 110 jäsentä tai heidän kump­pa­ni­aan. Se on pieni prosentti osas­to­jen jäse­nis­töstä, mutta silti iso määrä, Vilja­nen kertoo.

Hymy on herkässä kun Juha Virta punnit­see onki­joi­den saaliita. KUVA JUHA SINISALO

HYVÄ HOUKUTUS LIITTYÄ LIITTOON

Korona on iske­nyt kipeästi yhteis­työ­ryh­män akti­vi­teet­tei­hin, varsin­kin koulutukseen.

– Korona-aikana toimin­taa ei ole kauheasti ollut. Sähly, jalka­pallo ja lenk­keily sentään jatkui­vat. Muri­kassa piti olla koulu­tus, mutta se perut­tiin. Suun­ni­tel­lut tapah­tu­mat päätet­tiin siir­tää tule­valle vuodelle. Jos korona jatkuu, pitä­nee harkita etäkou­lu­tuk­sia, esimer­kiksi Team­sin välityksellä.

Vilja­nen pohtii, miten tärkeää aktii­vi­nen toiminta on, kun halu­taan lisää jäse­niä liittoon.

– Kun ihmi­nen näkee työpai­kan ilmoi­tus­tau­lulla jotain oikein houkut­te­le­vaa, voisiko hän ajatella, että minun pitää liit­tyä Teol­li­suus­lii­ton jäse­neksi, että pääsen sinne mukaan!

Kala­ki­san voit­taja Esa Lehtilä ja kilpai­lun suurin kala, ahven painol­taan 385 gram­maa. Myös yhteis­mää­rällä Lehtilä oli voit­taja saaliin painaessa 2,1 kiloa. KUVA JUHA SINISALO

 

Mieli­ku­vi­tus aset­taa yhteis­työlle rajat

Teol­li­suus­lii­tossa on yli 500 ammat­tio­sas­toa. Alue­pääl­likkö Merja Rinne kannus­taa niitä nykyistä tiiviim­pään yhteis­työ­hön: vain mieli­ku­vi­tus aset­taa rajat.

– Mieles­täni tavoit­teena pitää olla, että ammat­tio­sas­tot löytä­vät toisensa, ja näke­vät sen hyödyn, mitä siitä voi saada kun asioita hoide­taan yhdessä, sanoo Rinne.

Teol­li­suus­liit­toa edel­tä­vissä liitoissa oli jokai­sessa oma osas­to­jen yhteis­työ­kult­tuu­rinsa, joka liit­to­jen yhdis­tyessä katkesi.

– Metal­li­lii­tossa ammat­tio­sas­to­jen yhteis­toi­minta oli pisim­mälle orga­ni­soi­tua. Siellä seutu­ryh­mät olivat sään­tö­mää­räistä toimin­taa, joka puret­tiin fuusio­vai­heessa vuoden 2018 alusta alkaen. Nyky­ään meillä ei ole ammat­tio­sas­to­jen yhteis­toi­min­taan liit­ty­viä määräyk­siä sään­nöissä, mutta yhteis­työlle on tarve.

Ammat­tio­sas­to­jen sään­tö­mää­räi­siä kokouk­sia voisi pitää yhtäaikaisesti.

Teol­li­suus­lii­ton aikana ammat­tio­sas­to­jen yhteis­työ on Rinteen mukaan lähte­nyt hitaasti liikkeelle.

– Löyhäs­ti­kään orga­ni­soi­tuja ryhmiä ei ole vielä kovin monta.

Rinne kannus­taa ammat­tio­sas­toja omaeh­toi­seen yhteis­työ­hön, jossa liitolla ei vält­tä­mättä tarvitse olla näky­vää roolia. Koulu­tus on hänen mukaansa tavan­omai­sin yhteis­työn muoto, liikun­nal­li­sia ja vapaa-ajan akti­vi­teet­teja on jonkin verran. Mahdol­li­suuk­sia yhteis­työlle on hänen mieles­tään lähes rajattomasti.

Hänen mieles­tään esimer­kiksi ammat­tio­sas­to­jen sään­tö­mää­räi­siä kokouk­sia alueen osas­tot voisi­vat pitää yhtä­ai­kai­sesti. Kokous sisäl­täisi yhtei­sen osion, ja sen jälkeen ammat­tio­sas­ton oman kokouk­sen. Yhtei­seen osioon voisi sisäl­tyä esimer­kiksi liiton tuoma terveh­dys ja ajankohtaiskatsaus.

YHTEISTYÖ SYNNYTTÄÄ IDEOITA

Ammat­tio­sas­toilla on paljon yhtei­siä haas­teita. Sellai­sia ovat niin jäsen­han­kinta kuin jäsen­ten kiin­nit­ty­mi­nen osas­toon. Teol­li­suus­lii­ton juhla­val­tuus­ton ammat­tio­sas­toille lahjoit­ta­missa Muri­kan puls­si­se­mi­naa­reissa oli tarkoi­tus käsi­tellä juuri näitä asioita.

– Keväällä pide­tyssä semi­naa­rissa jaet­tiin ammat­tio­sas­to­jen edus­ta­jat pienem­piin ryhmiin, joissa he miet­ti­vät, miten ammat­tio­sas­tot voisi­vat konkreet­ti­sesti tehdä jäsen­han­kin­nan eteen. Siellä oli paljon hyviä ideoita, Rinne kertoo.

– Syntyi muun muassa sen tyyp­pi­nen ajatus, että osasto voisi tarjota kahvit ja pullat kerran kuukau­dessa kaikille osas­ton jäse­nille, että saatai­siin osas­toa vähän lähem­mäksi jäseniä.

Teol­li­suus­liitto on luonut uutta etätyö­kult­tuu­ria koro­nae­pi­de­mian aikana. ”Jotain hyvää koro­nas­sa­kin”, naurah­taa alue­pääl­likkö Merja Rinne. KUVA KITI HAILA

– Ammat­tio­sas­tot voisi­vat järjes­tää idea­rii­hiä siitä, kuinka lähes­ty­tään jäse­niä tai mahdol­li­sia tule­via jäse­niä työpai­koilla. Ne voisi­vat järjes­tää vaikka pieni­muo­toi­sen kilpai­lun, jossa palki­taan se, joka parhai­ten onnis­tuu jäsenhankinnassa.

– Meillä on koko ajan ammat­tio­sas­toja, jotka toimi­vat niin, että sieltä tulee ideoita. Ne uudis­tu­vat ja pysty­vät tarjoa­maan jäse­nille vaikut­ta­mis­ka­na­via ja erilai­sia mahdol­li­suuk­sia osal­lis­tua. Näitä pitää saada monistettua.

Jokai­nen aika synnyt­tää omat yhteis­työ­mah­dol­li­suu­tensa. Esimer­kiksi tänä vuonna alka­nut Teol­li­suus­lii­ton ja Lento­pal­lo­lii­ton väli­nen yhteis­työ voi tarjota uusia harras­te­mah­dol­li­suuk­sia työpaik­ko­jen lentopalloporukoille.

DIGILOIKKA JA HYBRIDIMALLI

Korona-ajassa on Rinteen mukaan se hyvä puoli, että se käyn­nisti digi­loi­kan myös Teollisuusliitossa.

– Myös sitä kautta voidaan lisätä jäsen­ten osal­lis­tu­mista toimin­taan, hän uskoo.

Digi­taa­li­suu­den mahdol­li­suus on Rinteen mukaan jo osit­tain löydetty.

Osal­lis­tu­mi­nen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu.

– Alueella pääluot­ta­mus­mies­ten tapaa­mi­sia on siir­retty Team­silla pidet­tä­viksi. On ollut havait­ta­vissa, että osal­lis­tu­jien määrä ei aina­kaan vähen­ty­nyt, kun tarjo­taan mahdol­li­suutta osal­lis­tua etänä. Hybri­di­mal­lia­kin on kehi­telty, jossa osal­lis­tua voi sekä läsnä­ole­vana että etänä.

Etätyö­vä­li­neitä on mahdol­lista käyt­tää monissa eri yhteyksissä.

– Ajan­koh­tais­kat­sauk­sia alueilla voi pitää etänä sekä luot­ta­mus­mie­hille että alueo­sas­to­jen puheen­joh­ta­jille. Osal­lis­tu­mi­nen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapah­tuu, Rinne mainitsee.

ETÄVÄLINEISTÄ KOULUTUSTA

Ammat­tio­sas­toille on luvassa koulu­tusta etävä­li­nei­den käyt­töön, Rinne kertoo.

– Meidän jäse­nil­lemme Teams-maailma on aika vieras. Valmis­teilla on lyhyt koulu­tus­ma­te­ri­aali, jolla voidaan tehdä Team­sin käyt­töä tutuksi jäsenille.

Tietoa digi­taa­li­suu­den mahdol­li­suuk­sista levi­te­tään jäse­nille kulu­van ja ensi vuoden koulutuksissa.

– Uutta tämä oli liiton henki­lö­kun­nal­le­kin vielä puoli vuotta sitten. Jäsen­ten keskuu­dessa se kohtaa kuiten­kin lisä­haas­teita, muun muassa riip­puen siitä, minkä­lai­set lait­teet ja yhtey­det heillä on käytössä.

Loppu­tu­los digi­ta­paa­mi­sessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.

Jäsen­ten kanssa keskus­tel­lessa Rinteen mukaan törmää usein komment­tiin, että ”eihän etäkon­takti ole sama asia kuin lähikontakti”.

– Ei se olekaan. Mutta se on kuiten­kin myös kontak­tia. Se on osal­lis­tu­mista, ja loppu­tu­los digi­ta­paa­mi­sessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.

– Siinä on se vahvuus, että tapaa­mi­sen kynnys voi olla mata­lampi, kun ei tarvitse liik­kua. Voi osal­lis­tua kotoa käsin.

– Korona meidät tähän pakotti. Ei Teol­li­suus­lii­ton henki­lö­kun­nan keskuu­des­sa­kaan digi­loik­kaa olisi tässä mitta­kaa­vassa otettu, jos koro­naa ei olisi tullut. Jotain hyvää koro­nas­sa­kin, Rinne pohtii.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT LAURI ROTKO, PEKKA ELOMAA, JUHA SINISALO JA KITI HAILA