Kari Hyytiä: Tehdäänkö yhteis­työtä vai etsi­täänkö syyllisiä?

Viime­ai­kai­set keskus­te­lut sosi­aa­li­sessa ja muualla mediassa ovat kärjis­ty­neet. Toisiin kohdis­tu­via avoi­mia syytök­siä esite­tään kovin sana­kään­tein. Vuori­neu­vos­ta­soi­set johta­jat vies­tit­tä­vät taita­vasti työvoi­man kalleu­desta. Raha ei tunne pande­miaa eikä isän­maata. Raha vie toimin­toja niihin paik­koi­hin, missä se tuot­taa yhä enem­män rahaa. Tuntuu siltä, että pande­mian aiheut­tama huoli ja sen seurauk­sista selviy­ty­mi­nen ovat unoh­tu­neet koko­naan. Aikai­sem­pina hyvinä aikoina vuori­neu­vok­set kuiten­kin raken­si­vat kouluja ja tarjo­si­vat terveys­pal­ve­luja työte­ki­jöil­leen heidän hyvin­voin­tinsa turvaa­mi­seksi, ja henki­lös­töä kehut­tiin yritys­ten voimavaraksi.

Krii­sin aikana kaiva­taan johta­juutta. Ne johta­jat, jotka etsi­vät selviy­ty­mi­selle ratkai­suja anta­vat uskoa myös tule­vai­suu­delle. Uskoa ja sen luomista tarvi­taan nyt. Olen saanut elämäni aikana työs­ken­nellä terveessä perhey­ri­tyk­sessä, missä johtaja seisoi jouk­ko­jensa edessä. Sanonta:

Hyvä paimen johtaa jouk­koja takaa, mutta on tarvit­taessa edessä.

Tämä pätee edel­leen. Nyt jos koskaan pitää seistä jouk­ko­jen edessä.

Huoli krii­sin aiheut­ta­mista muutok­sista kosket­taa meistä jokaista. Maan halli­tus luo poik­keus­la­keja ja raken­taa polkuja selviy­ty­mi­selle. Nämä toimet kuvas­ta­vat pande­mian aiheut­ta­man krii­sin syvyyttä. Huoli tervey­destä, työpai­kasta ja toimeen­tu­losta kosket­ta­vat ihmi­siä eri tavoin.

On aika tehdä yhteis­työtä. Se tarkoit­taa alueel­li­sen yhteis­työn merki­tyk­sen koros­ta­mista. Työn vähen­tyessä tai mahdol­li­sesti loppuessa pitäisi tart­tua koulu­tuk­sen tarjoa­maan mahdol­li­suu­teen. Tämä vaatii yhteis­työtä alueen oppi­lai­tos­ten ja työpaik­ko­jen välillä. Tarvi­taan aito vaih­toehto osaa­mi­sen kehit­tä­mi­selle. Se on vaih­toehto myös lomau­tuk­sille, ja hyvä mahdol­li­suus luoda polku uuteen ammat­tiin, jos työ loppuu. Osaa­mi­sen tarve ei ole Suomesta mihin­kään kadonnut.

Arki tuo tulles­saan erilai­sia tilan­teita, jotka pitää ratkaista, eikä etsiä syyl­li­siä. Oppi­lai­tok­sen ja työelä­män tarpeet voivat olla aluksi hyvin haas­teel­li­sia. Yhtei­nen keskus­telu auttaa usein ratkai­su­jen synty­mi­seen. Erilai­sia polkuja on löydet­tä­vissä uuteen ammat­tiin pääse­mi­seksi työn loppuessa tai ammat­ti­tai­don nosta­mi­seksi uudelle tasolle.

Ihmis­ten on pääs­tävä työt­tö­myy­den kohda­tessa uuteen alkuun. Hyvällä koulu­tuk­sella siihen on oiva mahdol­li­suus. Syrjäy­ty­mi­sen estä­mi­nen kaikin keinoin on kaik­kien yhtei­nen etu. Ammat­ti­lii­toilla on merkit­tävä rooli seistä jouk­ko­jen edessä ja luoda turvaa sitä tarvitseville.

KARI HYYTIÄ
Teol­li­suus­lii­ton amma­til­li­sen koulu­tuk­sen asiantuntija

KUVA KITI HAILA