Kari Hyytiä: Tehdäänkö yhteis­työtä vai etsitäänkö syyllisiä?

Viime­ai­kaiset keskus­telut sosiaa­li­sessa ja muualla mediassa ovat kärjis­ty­neet. Toisiin kohdis­tuvia avoimia syytöksiä esite­tään kovin sanakään­tein. Vuori­neu­vos­ta­soiset johtajat viestit­tävät taita­vasti työvoiman kalleu­desta. Raha ei tunne pande­miaa eikä isänmaata. Raha vie toimin­toja niihin paikkoihin, missä se tuottaa yhä enemmän rahaa. Tuntuu siltä, että pande­mian aiheut­tama huoli ja sen seurauk­sista selviy­ty­minen ovat unohtu­neet kokonaan. Aikai­sem­pina hyvinä aikoina vuori­neu­vokset kuitenkin raken­sivat kouluja ja tarjo­sivat terveys­pal­ve­luja työte­ki­jöil­leen heidän hyvin­voin­tinsa turvaa­mi­seksi, ja henki­löstöä kehut­tiin yritysten voimavaraksi.

Kriisin aikana kaiva­taan johta­juutta. Ne johtajat, jotka etsivät selviy­ty­mi­selle ratkai­suja antavat uskoa myös tulevai­suu­delle. Uskoa ja sen luomista tarvi­taan nyt. Olen saanut elämäni aikana työsken­nellä terveessä perhey­ri­tyk­sessä, missä johtaja seisoi joukko­jensa edessä. Sanonta:

Hyvä paimen johtaa joukkoja takaa, mutta on tarvit­taessa edessä.

Tämä pätee edelleen. Nyt jos koskaan pitää seistä joukkojen edessä.

Huoli kriisin aiheut­ta­mista muutok­sista koskettaa meistä jokaista. Maan hallitus luo poikkeus­la­keja ja rakentaa polkuja selviy­ty­mi­selle. Nämä toimet kuvas­tavat pande­mian aiheut­taman kriisin syvyyttä. Huoli tervey­destä, työpai­kasta ja toimeen­tu­losta kosket­tavat ihmisiä eri tavoin.

On aika tehdä yhteis­työtä. Se tarkoittaa alueel­lisen yhteis­työn merki­tyksen koros­ta­mista. Työn vähen­tyessä tai mahdol­li­sesti loppuessa pitäisi tarttua koulu­tuksen tarjoa­maan mahdol­li­suu­teen. Tämä vaatii yhteis­työtä alueen oppilai­tosten ja työpaik­kojen välillä. Tarvi­taan aito vaihtoehto osaamisen kehit­tä­mi­selle. Se on vaihtoehto myös lomau­tuk­sille, ja hyvä mahdol­li­suus luoda polku uuteen ammat­tiin, jos työ loppuu. Osaamisen tarve ei ole Suomesta mihin­kään kadonnut.

Arki tuo tulles­saan erilaisia tilan­teita, jotka pitää ratkaista, eikä etsiä syyllisiä. Oppilai­toksen ja työelämän tarpeet voivat olla aluksi hyvin haasteel­lisia. Yhteinen keskus­telu auttaa usein ratkai­sujen synty­mi­seen. Erilaisia polkuja on löydet­tä­vissä uuteen ammat­tiin pääse­mi­seksi työn loppuessa tai ammat­ti­taidon nosta­mi­seksi uudelle tasolle.

Ihmisten on päästävä työttö­myyden kohda­tessa uuteen alkuun. Hyvällä koulu­tuk­sella siihen on oiva mahdol­li­suus. Syrjäy­ty­misen estäminen kaikin keinoin on kaikkien yhteinen etu. Ammat­ti­lii­toilla on merkit­tävä rooli seistä joukkojen edessä ja luoda turvaa sitä tarvitseville.

KARI HYYTIÄ
Teolli­suus­liiton ammatil­lisen koulu­tuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA