Ura-avain numero yksi

Yli 40 prosent­tia perus­o­pe­tuk­sen vuonna 2020 päät­tä­neistä nuorista hakeu­tui amma­til­li­seen keskias­teen koulu­tuk­seen. Ammat­tiin päte­vöit­tä­vien opis­ke­lu­jen jälkeen he ovat ikäluok­kansa ensim­mäi­nen työelä­mään siir­tyvä ryhmä. Työuran varrella yritys­ten muut­tu­vien tilan­tei­den ja henki­lö­koh­tais­ten valin­to­jen myötä vankka amma­til­li­nen osaa­mi­nen ja sen kehit­ty­mistä tukeva koulu­tus on edel­leen avain työstä tai työt­tö­myy­den kautta uuteen työhön siir­ryt­täessä. Olen­nai­nen ero lähtö­ase­tel­maan verrat­tuna on se, että työuran aikana tapah­tu­van amma­til­li­sen oppi­mi­sen tarve käsit­tää koko ikäluokan.

Siinä on lyhyesti kuvat­tuna tausta sille, miksi amma­til­lista koulu­tusta täytyy vaalia läpi työuran toteu­tu­vana proses­sina. Mitä parem­min koulut­ta­mi­sessa onnis­tu­taan, sitä vähem­män työmark­ki­noilla on väliin­pu­toa­jia. Se puoles­taan tarkoit­taa omalla työl­lään itsensä ja perheensä elät­tä­vien ihmis­ten joukon kasvua ja yhteis­kun­nal­li­sen tuen tarvit­si­joi­den määrän vähentymistä.

Amma­til­li­nen keskias­teen koulu­tus on parin viime vuoden aikana ollut lujilla. Se patis­tet­tiin ylhäältä ohja­ten tiukalla aika­tau­lulla vaati­van muutok­sen polulle samalla kun resurs­seja leikat­tiin merkit­tä­västi. Kehi­tys­työtä on pystytty viemään vaati­vassa asetel­massa eteen­päin. Esimer­kiksi oppi­lai­tos­ten rooli opis­ke­li­joi­den työpai­koilla tapah­tu­van oppi­mi­sen orga­ni­soin­nissa ja toteut­ta­mi­sessa on paikoi­tel­len edis­ty­nyt verrat­tain lyhyessä ajassa huomattavasti.

Uuden toimin­ta­mal­lin raken­ta­mi­nen valmiiksi valta­kun­nal­li­seksi koko­nai­suu­deksi vie aikansa, joka mita­taan vuosissa. Sen takia oppi­lai­tok­sille on syytä antaa työrauha ja riit­tä­vät resurs­sit uusien käytän­tö­jen suun­nit­te­le­mista, testaa­mista ja toteut­ta­mista varten. Tähtäin on asetet­tava toimin­nan pitkä­jän­tei­syy­teen, saavu­tet­ta­vien kehi­ty­sas­ke­lien pysy­vyy­teen ja järjes­tel­män ehey­teen korkean ja tasai­sen laadun tuottajana.

Saman­kal­tai­nen kehi­tys­kaari on tarpeen saada aikai­seksi myös amma­til­li­sessa aikuis­kou­lu­tuk­sessa. Koulu­tuk­sen järjes­tä­jien yhteis­työ työtä tarjoa­vien yritys­ten ja orga­ni­saa­tioi­den kanssa on tehok­kain tapa uudis­taa, täyden­tää ja lisätä aikui­sena opis­ke­le­vien ammat­ti­tai­toa. Samalla se on suorin reitti töihin. Toinen tärkeä elementti on koulu­tuk­sen korkea ja valta­kun­nal­li­sesti tasa­ver­tai­nen laatu niin, että aikui­set opis­ke­li­jat voivat luot­taa amma­til­li­sen päte­vyy­tensä koulu­tuk­sella kohen­tu­van ja työnan­ta­jat voivat luot­taa saavansa osaa­via työntekijöitä.

Koulu­tuk­sesta käytä­vällä keskus­te­lulla on taipu­mus painot­tua järjes­tel­mä­kes­kei­seksi. Sille on löydet­tä­vissä perus­te­lunsa ja paino­tuk­sensa. Järjes­telmä ei ole itse­tar­koi­tus, mutta sen toimi­vuus, opis­ke­li­joille osoi­tet­tava riit­tävä talou­del­li­nen tuki mukaan lukien, on edel­ly­tys sille, että opis­ke­li­jat voivat saavut­taa oppi­mis­tu­lok­sia ja kokea kasva­vansa ammat­ti­lai­sina ja ihmi­sinä. Siksi oppi­si­säl­löissä pitää olla pääasian eli amma­til­li­sen päte­vöi­ty­mi­sen lisäksi myös yleis­si­vis­tä­viä sekä ymmär­rystä itsestä ja ympä­röi­västä todel­li­suu­desta lisää­viä aineksia.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja