metsän istutus
”Vuodesta 1984 lähtien olen ollut metsuri. Yhden kuukauden koko työuran aikana olen ollut lomautettuna”, Heikki Hakkarainen kertoo.

”Koti­maista istut­ta­jaa kannat­taa käyt­tää” – Metsuri lyö kesä­työs­sään jopa 1 500 tainta maahan päivässä

Kanta-Hämeen metsän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen istu­tus­työ­mailla ei tullut tänä kesänä puutetta työn­te­ki­jöistä. Omat metsu­rit ja tarjolla olevat kausi­työn­te­ki­jät riit­ti­vät. Metsän istu­tus oli kiinni puun­tai­mien niukkuudesta.

31.7.2020

METSÄNHOITOYHDISTYS KANTA-HÄME RY

PERUSTETTU 1999
KOTIPAIKKA Hämeen­linna
TOIMINTA Metsä­ta­lou­den ja metsä­luon­non hoidon palveluja
JÄSENIÄ 5 000
HENKILÖSTÖ 36, joista työn­te­ki­jöitä 12 ja toimi­hen­ki­löitä 24
LIIKEVAIHTO 6,75 milj. euroa (2019, ilman jäsenmaksuja)

Metsän­hoi­to­yh­dis­tys Kanta-Hämeen metsuri Heikki Hakka­rai­nen istut­taa tiis­taina 2. kesä­kuuta koivun­tai­mia Hattu­lan Kitta­no­jalla viime talvena kaade­tulla kymme­nen hehtaa­rin aukealla.

Istu­tusau­kealta kannot on raivattu pois. Sää on hios­tava, lähes heltei­nen. Metsuri iskee istu­tus­put­ken maahan ja painaa sen syvälle. Kun hän polkai­see putken juuressa olevaa osaa, metal­li­set leuat maan sisällä aukea­vat. Istut­taja pudot­taa taimi­po­tin putken läpi maahan ja nostaa putken pois.

Hän tiivis­tää taimen ympä­riltä maan jalalla. Jotta metsän istu­tus onnis­tuisi, maata potin päälle pitää Hakka­rai­sen mukaan jäädä kolmesta viiteen senttiä.

Kymme­nen hehtaa­rin aukea ja lähes helle. Heikki Hakka­rai­nen kuljet­taa taimia istu­tus­työ­maalle Hattu­lan Kittanojalla.

Istu­tus­kausi Hakka­rai­sella alkoi vapun tienoilla ja juhan­nuk­seen mennessä se oli ohi.

– Meillä istu­tus­pe­riodi on ollut neljästä kuuteen viik­koon keväällä. Joskus on ollut syysis­tu­tuk­sia­kin. Mutta silloin riski istu­tuk­sen epäon­nis­tu­mi­sesta on suurempi. Pitää olla lämmin syksy, jotta taimet ehti­vät juur­tua, hän kertoo.

NOIN 1 600 TAINTA PÄIVÄSSÄ

Hakka­rai­sen mukaan työn­tekijän päivit­täi­nen istu­tus­määrä vaih­te­lee monista teki­jöistä johtuen.

– Erään arvion mukaan istut­taja panee päivässä maahan keski­mää­rin 1 600 taimea. Määrä riip­puu paljon siitä, millai­nen on maaperä, mikä on taimien kanto­matka sekä minkä kokoista taimi on, eli paljonko niitä saa mahtu­maan vakkaan.

Hakka­rai­nen tekee istu­tus­työtä Hämeen­lin­nan ympä­ris­tössä pääpaik­ka­naan Renko. Yksi­tyis­met­sä­no­mis­ta­jien istu­tus­koh­teet ovat useim­mi­ten muuta­man hehtaa­rin suurui­sia, ja taimien kanto­matka monesti pitkä. Istu­tuk­sen suju­vuu­teen vaikut­taa maape­rän laatu.

– Kanta-Hämeessä on paljon savi­maata. Siihen on maan kovuu­den takia hieman hankala istut­taa. Sateella savi muut­tuu vete­läksi, ja putket tahto­vat mennä tukkoon.

metsän istutus
Turhia aske­lia ei kannata ottaa. Pitää tarkoin miet­tiä, mihin taimi­laa­ti­koita sijoittaa.

Raskai­den taimi­laa­ti­koi­den raahaa­mi­nen usein epäta­sai­sessa maas­tossa on Hakka­rai­sen mukaan aikaa vievää ja työlästä puuhaa.

– Siinä turha ja ylimää­räi­nen kävely on saatava pois, että työ on tuot­ta­vaa. Suotta ei kannata kävellä. Pitää tark­kaan suun­ni­tella, miten laati­koita sijoittaa.

FYSIIKAN PITÄÄ OLLA KOVA

Metsän istu­tus on Hakka­rai­sen mukaan työ, joka sopii myös nuorisolle.

– Mutta fyysi­sen kunnon pitää olla hyvä. Se on liik­ku­mista epäta­sai­sessa maas­tossa koko ajan. Vähän aikaa varmasti vaatii tottu­mi­nen. Se on niin erilai­nen lihak­sisto, mitä ihmi­nen istut­taes­saan käyt­tää. Ei se ihan heti rupea suju­maan. Menee muutama päivä.

metsän istutus
”Istu­tus­put­kia on eri kokoi­sille taimille erilai­sia. Mitä suurempi potti, sitä suurem­man putken se vaatii”, Heikki Hakka­rai­nen selittää.

– Istu­tet­taessa on taimi­vakka olka­pää­hän kiin­ni­tet­tynä lonkan päällä. Keski­ko­koi­sia paak­kuja siihen mahtuu 90–100. Istu­tus­put­kia on eri kokoi­sille taimille erilai­sia. Mitä suurempi potti, sitä suurem­man putken se vaatii. Mitä suurempi putki, sen paina­vampi. Se painaa 2,5 kilosta kolmeen kiloon.

– Kädet ja olka­päät joutu­vat istu­tet­taessa koville. Kun 1 600 kertaa päivässä lyö putken maahan, se on viikossa aika­moi­nen määrä. Ote putkesta on hieman epäer­go­no­mi­nen. Sitä joutuu puris­ta­maan aika kovaa. Siitä monelle tulee tenniskyynärpää.

MAKEA JA MAUKAS KOIVUN TAIMI

Kanta-Hämeessä ylivoi­mai­sesti ylei­sin istu­tus­puu on Hakka­rai­sen mukaan kuusi. Koivu on toiseksi suosi­tuin ja vasta kolman­tena mänty, koska männi­kölle sopi­via kangas­maita on vähän.

– Jonkin verran istu­te­taan visa­koi­vua­kin ja muita erikoispuita.

Kuusta istu­te­taan kahden metrin ja sitä hieman isoko­koi­sem­paa koivun taimea 2,5 metrin välein. Kuusen taimia hehtaa­rille istu­te­taan noin 1 800 ja männyn taimia 2 000.

Koivun taimien riesana ovat hirvieläimet.

– Kaik­kiin paik­koi­hin ei koivua voi lait­taa. Jos on paljon hirviä, ne syövät taimis­ton. Istu­tus­taimi kelpaa hirvelle paljon parem­min kuin luon­non­taimi, koska se on pehmeäm­pää, makeam­paa ja mauk­kaam­paa. Se on hirvie­läin­ten herkkua.

metsän istutus
”Käsi ja olka­päät joutu­vat koville, kun 1 600 kertaa päivässä lyö putken maahan”, Heikki Hakka­rai­nen kuvailee.

Hakka­rai­sen mukaan kasvul­taan heikko hies­koivu nousee luon­tai­sesti hakkuu­au­keille ensim­mäi­senä ja pyrkii valtaa­maan hakkuuaukiot.

– Jos maan pinta riko­taan, siihen kasvaa hyvin helposti hies­koi­vua. Luon­tai­nen raudus­koivu kasvaisi suurem­maksi, ja siitä saa tukkia paljon parem­min, mutta luon­tai­sesti kasva­tet­tuna se jää aina hies­koi­vun varjoon.

Kun hakkuu­au­keille jäte­tään sääs­tö­puuksi talou­del­li­sesti vähem­piar­voi­sia hies­koi­vuja, voidaan sillä Hakka­rai­sen mukaan tehdä metsän kasvulle karhunpalvelus.

– Alussa hies­koivu kasvaa reip­paasti, mutta siihen ei tule niin paljon pituutta ja kokoa kuin rauduskoivuun.

METSURILLE TAIMESTA NOIN 10 SENTTIÄ

Metsu­rit työs­ken­te­le­vät istu­tus­työ­mailla urakalla.

– Meillä on työeh­to­so­pi­muk­sen mukai­nen urak­ka­palkka. Se on vedetty aika kireäksi. Siinä saa töitä tehdä. Taksa koos­tuu monesta eri asiasta. On maape­rä­luok­kaa, maas­to­luok­kaa, varmaan kymmen­kunta eri kohtaa, joista muodos­tuu istu­tus­taksa. Joka kohdasta saa sentin osia. Me itse taksoi­tamme istu­tusa­lu­een. Noin 8,5 ja 11 sentin välillä on taksa vaih­del­lut, luot­ta­mus­mie­henä metsän­hoi­to­yh­dis­tyk­sessä toimiva Hakka­rai­nen kertoo.

Tähän kasvaa Heikki Hakka­rai­sen istut­tama koivu.

Pienet alat istu­te­taan yksin ja isom­mat kave­rin kanssa. Koke­neet metsu­rit opas­ta­vat harjoittelijoita.

– Paljon nuoria ei kuiten­kaan ole laitettu vanhem­pien metsu­rien seuraan, koska opas­ta­mi­seen käytetty aika syö työtulosta.

AMMATTIMETSURI TURVAA LAADUN

Suomessa istu­te­taan vuosit­tain noin 150 miljoo­naa puun­tainta, viime vuonna peräti 170 miljoo­naa. Hakka­rai­nen laskee omaksi istu­tus­mää­räk­seen keväi­sin keski­mää­rin noin 40 000–50 000 tainta. Metsän istu­tus ei ole yhtä­jak­soista, vaan istu­tus­päi­vien välissä hän tekee ylei­sintä perus­työ­tään taimi­kon harvennusta.

Metsän­hoi­to­yh­dis­tys Kanta-Hämeellä on kymmen­kunta omaa metsu­ria. Sitä mukaa, kun suoma­lai­set metsu­rit ovat harven­neet, heidät on korvan­nut ulko­mai­nen työvoima. Tilanne Suomessa on oman työvoi­man suhteen parempi kuin Ruotsissa.

– Ruotsi on pulassa, koska se teet­tää lähes kaiken ulko­mai­sella työvoi­malla, jota koro­na­ke­väänä oli vaikea saada. Siellä piti istut­taa 300–400 miljoo­naa tainta. Jos tänä keväänä jäi suuri osa istut­ta­matta, ensi keväänä taakka on vielä isompi.

metsän istutus
”Jo 20 vuotta on puhuttu, että metsu­rit rupea­vat häviä­mään metsistä”, Heikki Hakka­rai­nen pohtii.

Hakka­rai­sen mukaan Suomea uhkaa sama tilanne.

– Metsu­rei­den keski-ikä rupeaa olemaan Kanta-Hämeen yhdis­tyk­sellä 55–56 vuotta. Jo 20 vuotta on puhuttu, että metsu­rit rupea­vat häviä­mään metsistä, kun asialle ei ole tehty mitään.

Suoma­lai­nen metsuri on Hakka­rai­sen mukaan kylä­met­suri, jonka metsä­no­mis­ta­jat tunte­vat ja joka tekee laadu­kasta työtä.

– Kanta-Hämeen istu­tusa­lat ovat pieniä. Sen verran isän­maal­li­sia meillä kannat­taisi olla, että istu­tuk­set teete­tään koti­mai­silla metsu­reilla, jos heitä on saata­vissa. Sekin raha jäisi Suomeen, Hakka­rai­nen pohtii.

METSÄN ISTUTUS ON UUDEN ALKU

”Koen metsä­alan tule­vai­suu­den valoi­sana”, sanoo opis­ke­lija Vilma Vuorenpää.

– On turha pelätä, että meiltä metsät katoa­vat. Vaikka metsää kaade­taan, koko ajan tilalle istu­te­taan paljon puita. Istu­tus on uuden metsän alku. Se on tärkeää työtä!

Näin miet­tii metsä­ta­lous­in­si­nöö­riksi Hämeen ammat­ti­kor­kea­kou­lussa Evolla opis­ke­leva Vilma Vuoren­pää, 22.

Vuoren­päällä on ollut lähei­nen suhde metsään pikku­ty­töstä lähtien. Hänen isänsä Hannu Vuoren­pää on metsuri, ja monet muut­kin suku­lai­set ovat työs­ken­nel­leet metsä­alalla. Viime kesänä hän harjoit­teli metsä­nis­tu­tusta. Kulu­neella istu­tus­kau­della oli vuorossa toimi­hen­ki­lö­har­joit­telu. Hän huolehti Kanta-Hämeen metsän­hoi­to­yh­dis­tyk­sessä taimi­huol­losta ja teki myös istu­tus­työ­mai­den tarkastuksia.

Vuoren­pään mukaan nykyi­sin on vaih­toeh­toi­sia tapoja hoitaa metsää.

– Tällä hetkellä aukko­hak­kuulle on vaih­toeh­tona eri ikäi­sen metsän kasva­tus, perin­tei­sen aukko­hak­kuun vaih­tu­mi­nen uudis­tus­hak­kuuksi. Itse olen kuiten­kin perin­tei­sen ja oikea-aikai­sen metsän­hoi­don kannalla. Istu­te­taan ja hoide­taan taimi­kot. Sillä lailla metsä toimii mieles­täni hyvin.

Vuoren­pään mukaan metsän­hoi­don koulu­tus on nykyi­sin monipuolista.

– Vaih­toeh­toi­sia metsän­kas­va­tus­ta­poja opete­taan suhteel­li­sen objek­tii­vi­sesti, ja niistä saa itse muodos­taa mielipiteen.

– Luon­to­asioita käydään läpi, ja niistä myös tieto lisään­tyy. Nyky­ään pide­tään tarkasti huolta, että hakkuun jälkeen metsään jää sääs­tö­puita, laho­puita ja kaiken näköistä muuta. Sillä edis­te­tään metsän monimuotoisuutta.

”Metsä kasvaa koko ajan, ja työtä näyt­täisi olevan tule­vai­suu­dessa hyvin tarjolla”, sanoo opis­ke­lija Vilma Vuorenpää.

Vuoren­pään mielestä seka­met­sän kasva­tus on hyvä idea.

– Sellai­nen metsä, jossa on vain samaa puuta, on yksi­puo­li­nen kaiken muun eliös­tön kannalta. Sellai­nen on toimiva, jossa on sekä lehti­met­sää että havupuuta.

Hän pitää metsän istu­tusta tärkeänä osana metsän kasvatusta.

– Olen käsit­tä­nyt, että se on metsu­reil­le­kin miele­kästä touhua. Se tuo työn­ku­vaan vaih­te­lua, kun koko vuotta ei tarvitse raivata.

Vuoren­pää arvioi metsä­alan koneis­tu­van lisää ja osan metsu­reista suun­tau­tu­van uusien työmah­dol­li­suuk­sien perässä jatko-opin­toi­hin. Mutta myös käytän­nön metsu­reita tarvi­taan, ja heitä koulutetaan.

– Itse koen metsä­alan tule­vai­suu­den valoi­sana. Metsä kasvaa koko ajan, ja työtä näyt­täisi olevan tule­vai­suu­dessa hyvin tarjolla. Koro­na­ke­vään takia­kaan ei ollut huolta työpaikasta!

 

”ISTUTTAJAPULAA EI TULLUT”

”Korona ei meillä oikeas­taan vaikut­ta­nut työti­lan­tee­seen miten­kään”, metsäe­si­mies Paula Pusula kertoo.

Metsäe­si­mies Paula Pusula valvoi istu­tuk­sia Kanta-Hämeessä Hattu­lan, Hauhon, Kalvo­lan ja Rengon alueilla. Hänen mukaansa työvoima riitti istu­tusa­lu­eella, mutta oras­tava taimi­pula aiheutti jänni­tystä siitä, pitääkö osa istu­tuk­sista siir­tää syksyyn tai peräti ensi kevääseen.

– Työvoi­masta ei ollut pulaa – pikem­min­kin päin­vas­toin. Korona ei meillä oikeas­taan vaikut­ta­nut työti­lan­tee­seen miten­kään. Lauha talvi vaikutti sillä tavoin, että muok­kauk­set tehtiin etupai­not­tei­sesti. Heti vapun jälkeen pääs­tiin istut­ta­maan. Aluksi oli kylmää, ja kun taimet tuli­vat jäisinä, ne eivät aivan hetkessä sula­neet. Mutta itse metsän istu­tus sujui hyvin.

Työvoi­mana Pusu­lan istu­tusa­lu­eella oli neljä omaa metsu­ria sekä yksi harjoit­te­lija ja kolme kausi­työn­te­ki­jää. Lisäksi käytössä oli kaksi viro­lai­sesta työvoi­masta koos­tu­vaa koko yhdis­tyk­sen alueella liik­ku­vaa ryhmää, johon kumpaan­kin kuului neli­sen työntekijää.

– Virosta ei ensin pitä­nyt päästä ketään. Mutta MTK:n kyse­lyn jälkeen he saivat kuiten­kin luvan tuoda miehet Suomen puolelle. Yksi porukka oli koko ajan Suomessa. He eivät edes lähte­neet rajan toiselle puolelle, kun koro­na­häs­säkkä alkoi.

Taimet istu­tus­työ­maille tuli­vat pääosin Nurmi­jär­ven ja Vieru­mäen taimi­tar­hoilta. Alussa taimia riitti, mutta istu­tus­ten kään­tyessä loppusuo­ralle alkoi ilmetä niukkuutta.

– Taimia saimme loppu­jen lopuksi riit­tä­västi, mutta hieman jouduimme jous­ta­maan taimi­tyy­peistä. Esimer­kiksi kaksi­vuo­ti­aan kuusen tilalle jouduimme otta­maan puoli­tois­ta­vuo­tiasta kuusta.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT HARRI NURMINEN

 

Lue myös: Riikka Vasama: Onnea on osaava ja ahkera kausi­työn­te­kijä (Tekijä 7.4.2020)