Elina Pylk­kä­nen: ”Valoa koro­na­tun­ne­lin päässä”

Suomen halli­tus lähti tavoit­te­le­maan 75 prosen­tin työl­li­syy­sas­tetta. Tavoite on karkaa­massa, mutta ei vält­tä­mättä lohdut­to­man kauas, uskoo Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­sen Elina Pylkkänen.

1.7.2020

ELINA PYLKKÄNEN

Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­sen johtaja. Työs­ken­nel­lyt aikai­sem­min mm. finans­si­neu­vok­sena valtio­va­rain­mi­nis­te­riössä, yksi­kön johta­jana Stake­sissa ja ekono­mis­tina Ruot­sin valtiovarainministeriössä.

Korona on kurit­ta­nut Suomea koko kevään. Kauppa kärsii, matkailu kärsii, teol­li­suus kärsii. Kymme­niä­tu­han­sia ihmi­siä on irti­sa­nottu ja lähi­tu­le­vai­suus on sumun peitossa.

Korona on siir­tä­nyt toimis­to­työ­läi­set etämoo­diin, ja myös Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tos PT:n käytä­villä on tyhjää. Tyhjää on ollut myös kalenterissa.

– Normaa­listi käymme kerto­massa järjes­töille työl­li­syy­den ja talou­den näky­mistä. Ne ovat nyt jääneet, mutta kirjoi­tus­hom­mia on ollut enem­män, kertoo PT:n johtaja Elina Pylk­kä­nen.

Laitos – ja sen johtaja – halusi kuiten­kin pitää kiinni tietyistä rutiineista.

– Ennus­te­ryh­mällä oli halut­to­muutta julkaista joka­ke­väistä ennus­tet­tamme, koska kriisi oli niin poik­keuk­sel­li­nen. Sanoin kuiten­kin, ettemme voi väis­tää vastuuta, kun muut tutki­mus­lai­tok­set heit­ti­vät pyyh­keen kehään – meidän on tehtävä sitä, mitä meiltä tässä tilan­teessa odote­taan. Meillä täytyy olla aina joku skenaa­rio taloudesta.

Niin hurjaa aikaa kuin eläm­me­kin, pande­mia on myös kiin­nos­tava ajan­jakso, jossa moni inhi­mil­li­nen ja yhteis­kun­nal­li­nen asia heit­tää härän­pyl­lyä. Poik­keuk­sel­li­nen aika on herkul­lista tutkijoille.

– Ei tällaista tilai­suutta varmaan­kaan tule toiste. Toivot­ta­vasti, Pylk­kä­nen hymähtää.

Uskon, että tämä kriisi enem­män yhdis­tää kuin eriyttää.

TYÖLLISYYSTAVOITE KARKAAMASSA

Koro­na­kriisi löi ilmat pihalle myös halli­tus­oh­jel­man tavoit­teista, ja ne ovat aina­kin julki­suu­dessa jääneet taka-alalle. Monien mielessä tavoi­teltu työl­li­syy­saste, 75 prosent­tia vuoteen 2023 mennessä, on jo mahdo­ton saavuttaa.

Elina Pylk­kä­nen ei kuiten­kaan pidä sitä aivan toivottomana.

– Tiukoille se menee. Patou­tu­nutta kulu­tus­ky­syn­tää on nyt paljon, joten jos epide­mia jäisi yhteen aaltoon, siihen olisi ehkä vielä jotain mahdollisuuksia.

Hän kuiten­kin muis­tut­taa, että PT ei usko­nut alun­pe­rin­kään yliop­ti­mis­ti­seen 75 prosen­tin tavoitteeseen.

– Arviomme mukaan olisi mahdol­lista kuiten­kin palata noin 73 prosen­tin luke­maan, joka oli saavu­tettu ennen kriisiä.

Halli­tus­oh­jel­massa on pitkä lista asioita, joiden varaan työl­li­syy­sas­teen nosto perus­tuu: ikään­ty­nei­den työl­li­syy­den paran­ta­mi­nen, työvoi­ma­pal­ve­lui­hin satsaa­mi­nen, toisen asteen koulu­tuk­sen pakol­li­suus, sotu-uudis­tuk­set… Näistä asioista ei voi luopua, vaikka maan agenda olisi­kin vielä pelk­kää pandemiapaniikkia.

– Nämä ovat aivan keskei­siä uudis­tuk­sia, joita ei saa missään nimessä jättää teke­mättä. Se vasta tulee­kin kalliiksi, jos parhaassa työiässä olevista tulee työelä­män pudokkaita.

Meillä täytyy olla aina joku skenaa­rio taloudesta.

TUKEA YRITYKSILLE TÄSMÄLLISEMMIN

Jotta työl­li­syys­ta­voit­teita voidaan onnis­tu­neesti jahdata, keskei­sim­piin toimen­pi­tei­siin kuulu­vat Pylk­kä­sen mukaan myös julki­sen vallan tuki­pa­ke­tit. Niistä on karsit­tava turha byro­kra­tia ja niiden on osut­tava tarkasti krii­sistä eniten kärsi­ville sektoreille.

– Mallia voisi katsoa rohkeam­min muista Pohjois­maista. Esimer­kiksi Tans­kassa tehtiin kymme­nien miljar­dien panos­tus paket­tiin, jossa yrityk­sille makse­taan 75 prosent­tia palk­ka­ku­luista. Se olisi yksi tapa pitää yrityk­set hengissä krii­sin yli ja estää työttömyyttä.

Satsaus kannat­taisi, koska työt­tö­myy­den kulut lanke­ai­si­vat kuiten­kin yhteis­kun­nan maksettavaksi.

Koro­na­krii­sin alussa yritys­tu­kia jaet­tiin kiireellä niin kunnista, Ely-keskuk­sista kuin Busi­ness Finlan­dista. Osuma­tark­kuus oli kauniisti sanot­tuna varsin vaihtelevaa.

– Oli kiire näyt­tää, että täältä pesee, halli­tus on päätök­sen­te­ko­ky­kyi­nen eikä nyt niuho­teta kuten aiem­missa krii­seissä, Pylk­kä­nen sanoo.

Mandaatti tuille saatiin niin oppo­si­tiosta, EU:sta kuin globaa­listi, joten selusta oli turvattu.

– Mutta kyllä­hän se oli alussa seka­sor­toista rois­kin­taa. Jälki­kä­teen on tietysti helppo sanoa, mutta esimer­kiksi Busi­ness Finland oli väärä ja turhan byro­kraat­ti­nen kanava jaka­maan tukia.

VALTTEINA LAATU JA OSAAMINEN

Työl­li­syys on aina­kin tois­tai­seksi kuopassa, ja pohjaa ei ole vielä edes ehkä nähty. Kesä­kuussa Suomessa oli lähes 140 000 koro­na­krii­sin takia kokoai­kai­sesti lomau­tet­tua, joista Teol­li­suus­lii­ton jäse­niä noin 26 000. Pahim­pien aiko­jen pova­taan kuiten­kin iske­vän teol­li­suu­teen vasta kesän jälkeen.

Pylk­kä­nen rauhoittelee.

– Aika suuri osa teol­li­suu­den tuot­teista menee vien­tiin ja niiden kysyntä ei enää toivot­ta­vasti laske, koska keskei­set vien­ti­maamme elvyt­tä­vät myös kaikista eniten. Suomi myy sitä paitsi korkeaa laatua, joka tulee painot­tu­maan, kun mieti­tään tava­ra­tuo­tan­non ekolo­gista kestävyyttä.

Pylk­kä­sen toimis­tossa eletään siis suhteel­li­sen toiveik­kaissa tunnel­missa. Hän sanoo nähneensä synkem­piä­kin aikoja.

– Esimer­kiksi euro­krii­sin aikana oltiin hajot­ta­massa histo­rial­lista maiden välistä herk­kää koali­tiota, ja siihen liit­tyi­vät yksit­täis­ten maiden välis­tä­ve­dot. Se huojutti meitä enem­män kuin tämä yhtei­nen pandemia.

Pylk­kä­nen uskoo, että tiet­tyi­hin asioi­hin panos­ta­malla voimme tulla krii­sistä ulos vahvem­pana. Yksi on digi­ta­li­saa­tion hyödyn­tä­mi­nen, jossa olemme jo nyt hyviä.

– Toista on jo krii­sin aikana harjoi­teltu, eli public-private part­ners­hip. Siinä julki­nen ja yksi­tyi­nen puoli lyöt­täy­ty­vät yhteen, koska molem­milla on sama tavoite, kuten selviä­mi­nen krii­sistä mahdol­li­sim­man vähin vaurioin.

Pylk­kä­nen näkee myös mahdol­li­suuk­sia ilmas­to­po­li­tii­kassa, joka on halli­tuk­sen asia­lis­talla korkealla.

– Nyt ihmi­set ehkä tajua­vat parem­min, että ilmas­ton­muu­tos tuot­taa pahim­mil­laan vielä­kin suurem­man globaa­lin hätään­nyk­sen kuin pandemia.

Tulee kalliiksi, jos parhaassa työiässä olevista tulee pudokkaita.

DUUNARIN VOIMIN NOUSUUN

Suoma­lai­sen yhteis­kun­nan kyky rajat ylit­tä­vään yhteis­työ­hön on kliseistä kulu­nein, mutta Pylk­kä­nen nostaa senkin esille. Tällai­sissa tilan­teissa työn­te­ki­jöi­den ja työnan­ta­jien tavoit­teet ovat yhteneväiset.

– Keskei­sin kilpai­lu­ky­ky­te­ki­jämme globaa­lissa mark­ki­nassa on työn­te­ki­jöi­demme osaa­mi­nen ja vastuul­li­suus. Suoma­lai­nen duunari on työn­te­ki­jöi­den eliit­tiä, hän sanoo.

– Mutta palkan­saaja on palkan­saaja vain silloin, kun yrit­täjä hänet työl­lis­tää. Tämä on yhteis­pe­liä, ja omassa roolis­sani toivon vähen­tä­väni mennei­syy­den jyrk­kiä vastakkainasetteluja.

Elina Pylk­kä­sen mukaan työnan­ta­jille koro­na­krii­sin aikana annettu mahdol­li­suus lomaut­taa työn­te­ki­jöitä lyhem­mällä ilmoi­tusa­jalla oli toimen­pide, josta hyötyi­vät lopulta kaikki. Työmark­ki­naos­a­puo­let löysi­vät yhtei­sen säve­len, ja vaikka joku pelkää­kin, että pieni myön­ny­tys työnan­ta­jille veisi pikkusor­men lisäksi koko käden, se on turha pelko.

– Tämän hetken hätä on yhtei­nen. Uskon, että tämä kriisi enem­män yhdis­tää kuin eriyttää.

Työl­li­syy­saste

Tilas­to­kes­kuk­sen laske­maan työl­li­syy­sas­tee­seen laske­taan mukaan myös epätyy­pil­li­set ja hyvin­kin lyhyet työsuh­teet, vuokra­työ ja erilai­set alus­ta­ta­lou­den työt. Haas­tat­te­lu­tut­ki­muk­sessa kysy­tään, onko ihmi­nen viimei­sim­män viikon aikana tehnyt töitä vähin­tään kaksi tuntia. Eli vaikka työn määrä voi olla hyvin­kin pieni, se laske­taan työllisyysasteeseen.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT KITI HAILA