HARRASTAJA: Ari Liukkonen ja koukuttava golf

teollisuusliitto

Golf vei muuramelaisen Ari Liukkosen mukanaan 15 vuotta sitten. Hän nauttii onnistumisista kentällä, mutta niitäkin tärkeämpää hänelle on lajin sosiaalinen puoli.

ARI LIUKKONEN

Koneenkäyttäjä, pääluottamusmies
Kirjapaino Kari Ky
Muurame

Aurinko paistaa täydeltä terältä, kun päästä varpaisiin oranssiin pukeutunut Ari Liukkonen lastaa mailoja täynnä olevan bäginsä golfkärryihinsä Muuramessa.

– Töissä käytän mustia housuja ja sinistä paitaa. Saan niistä siellä jo niin tarpeekseni, että vapaa-ajalla haluan olla muissa väreissä, Liukkonen sanoo.

Liukkonen on harrastanut golfia 15 vuotta. Kaikki alkoi vuonna 2005, kun vaimo houkutteli hänet green card -kurssille. Ilman sitä golfkentälle ei ole asiaa.

– Veikkaan, että hän on katunut ideaansa. Innostukseni meni överiksi. Toukokuusta lokakuun puoliväliin viihdyn vähän liian paljon kentällä, ja kotityöt jäävät tekemättä.

Liukkosta koukuttavat golfissa onnistumiset, mutta niitäkin tärkeämpää on lajin sosiaalinen puoli.

– Tutustun erilaisiin ihmisiin, kun pelaan neljä ja puoli tuntia vieraiden ihmisten kanssa. Pelaajissa on lääkäreitä, pankinjohtajia, duunareita ja nykyään myös paljon perheitä.

Liukkosen vaimokin golfaa, mutta ei yhtä aktiivisesti kuin miehensä.

– Sellaisen kompromissin olemme tehneet, että kun lähdemme ulkomaille, meillä ei ole koskaan golfmailoja mukana.

Tii ja greenihaarukka kuuluvat pelaajan varusteisiin. Tiin päältä pelaaja lyö pallon avauslyönnissä. Greenihaarukalla hän korjaa pallon viheriöön jättämän alastulojäljen.

PLUSSATUNNEILLA KENTÄLLE

Liukkonen asettaa golfpallon pienen tikun eli tiin päälle tiiauspaikalla. Toisessa kädessään hänellä on draiveri. Se on maila, joka on tarkoitettu avauslyönteihin.

– Ensimmäisellä lyönnillä pitäisi päästä noin 220 metriä, Liukkonen sanoo.

Hän heilauttaa mailaa ja kuuluu terävä poksaus, kun maila osuu palloon. Pallo lentää vauhdilla ja katoaa näkyvistä väylällä olevan kumpareen taakse.

– Sehän osui ihan keskelle väylää. Seuraava mailani on puuvitonen. Sillä lyön noin 180 metriä. Kolmella lyönnillä pitäisi päästä 450 metriä viheriölle.

Viheriö on reikää ympäröivä alue, jonka nurmi on leikattu kaikkein lyhyimmäksi.

Liukkonen lähtee kärryineen kävelemään pallon perään. Hän asuu Muuramen golfkentälle vievän tien varressa ja on tuttu näky 18-reikäisellä kotikentällään.

– Tämä on haastava kenttä, koska korkeuserot ovat suuret ja vesiesteitä on runsaasti. Joskus vastatuuli on niin kova, että pallo ei lennä minnekään.

Mieluiten Liukkonen golfaa aamuisin.

– Tykkään siitä, että päivä alkaa aikaisin. Aamulla kierrokset ovat nopeita, koska pelaajia on vähän. Kun lähden kentälle 8–9:n välillä, ehdin lounaaksi takaisin.

Työnantajakin ymmärtää Liukkosen harrastuksen päälle.

– Teen talvella plussatunteja ja voin käyttää niitä yhteisellä sopimuksella kesäaikaan. Kesäisin teen sitten lyhyttä päivää, jotta pääsen pelaamaan. Se on suuri etu.

”EI ELITISTINEN LAJI”

Avauslyönti onnistui odotettua paremmin. Pallo lensi 240 metriä. Liukkonen tarttuu puuvitosen sijaan rautaneloseen.

– Lyön sillä kymmenen metriä lyhyemmälle, hän perustelee mailavalintaansa.

Liukkosesta golf ei ole elitistinen laji.

– Meillä Muuramessa pelioikeudet ovat kohtuuhintaiset. Osakkeenomistajavastike maksaa 450 euroa vuodessa. Suomessa kalleimmat ovat lähellä kahtatuhatta.

Vastikkeella golffari on oikeutettu pelaamaan kotikentällään koko kauden. Liukkosella on parhaimmillaan ollut sata lähtöä vuodessa.

– Kaikki eivät ole olleet täysiä kierroksia, mutta jos lasketaan, että lähdölle tulee hintaa 4,5 euroa, niin ei tämä kallis harrastus ole, Liukkonen sanoo ja lyö toistamiseen.

Hänen tavoitteenaan on lyödä pallo noin 80 metrin päähän viheriöstä.

– Nyt saattoi olla kierrettä sen verran, ettei tuota palloa välttämättä löydy. Se saattaa olla vesiesteessä, Liukkonen tuumaa.

Pitseri on suuren nostokulman omaava maila.

MONIMUTKAISET SÄÄNNÖT

Pallo on kuin onkin väylällä. Liukkonen tunnistaa omansa kolmiosta ja viivasta, jotka hän piirtänyt siihen tussilla. Kolmas lyönti lähtee 82 metrin päästä viheriöstä.

– Pallo on vedessä. Minulle tuli yksi rankku, Liukkonen toteaa, hylkää pallon ja jatkaa peliä uudella pallolla.

Rankku eli rangaistuslyönti nostaa Liukkosen lyöntimäärän neljään. Viidennen lyönnin jälkeen pallo on viheriön laidalla.

– Työlainsäädäntö on simppeli verrattuna golfin sääntöihin, Liukkonen sanoo ja näyttää golfin sääntökirjaa, jossa on 240 sivua.

Golffari aloittaa harrastuksen tasoituksella 54. Tasoitus on vertailuluku, joka kuvaa pelaajan taitoja. Kun taidot kehittyvät, tasoitus laskee. Liukkosen tasoitus on 10,2.

Kuudennella lyönnillä pallo on viheriöllä. Seitsemännellä Liukkonen tähtää reikään. Se on ylämäessä. Pallo menee ohi, ja Liukkonen nappaa sen taskuunsa.

– En pelannut kierrosta loppuun, koska tulos oli kaikkea muuta kuin mitä halusin. Silloin on suositeltavaa kierroksen nopeuttamiseksi laittaa pallo taskuun, hän sanoo iloisesti.

Liukkoselle on tärkeää, että hymy ei kentällä hyydy.

– Ei tänne murjottamaan kannata tulla. Onneksi kentillä ei enää nykyisin näe mailojen paiskojia. Golfetikettiin ei kuulu ääneen kiroaminen.

Pelattuaan täyden kierroksen Liukkonen on kävellyt kentällä yhdeksän kilometriä. Golf tarjoaa hänestä täydellistä vastapainoa työlle.

– Töissä on koko ajan kiire. Täällä ei ole kiire minnekään, Liukkonen sanoo.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN