NÄKIJÄ: Jouni Gustafs­son: ”Työt­tö­mien palvelu kunnia-asiaksi”

”Kaipaan kovasti julki­siin työvoi­ma­pal­ve­lui­hin palve­lua­sen­netta”, sanoo työt­tö­mien aseman paran­ta­mi­seksi työtä tekevä Tatsin toimin­nan­joh­taja Jouni Gustafsson.

JOUNI GUSTAFSSON Toimi­nut vuodesta 2007 Työt­tö­mien ay-jäsen­ten tukiyh­dis­tys TATSIn toimin­nan­joh­ta­jana. Gustafs­son on aikai­sem­min työs­ken­nel­lyt mm. Kilja­van opis­ton ETMO – Moni­kult­tuu­ri­suus voima­va­rana työyh­tei­sössä ‑projek­tin koor­di­naat­to­rina. www.tatsi.fi

”Korona toi lomau­tuk­sen tai työt­tö­myy­den sato­jen tuhan­sien elämään yhtäk­kiä. Siihen pitää vastata nopeasti. Mutta muis­te­taan myös ne, jotka ovat olleet jo ennen koro­naa työt­tö­minä, jopa pitkä­ai­kais­työt­tö­minä, tai nuoret, jotka eivät koskaan ole pääs­seet työelä­mään. Heillä on suuri riski jäädä koro­nan jälkeen parem­min työl­lis­ty­vien jalkoihin.

Jouni Gustafs­son on seuran­nut työt­tö­mien aseman kehi­tystä 13 vuotta. Hänen mukaansa työt­tö­myys­tur­va­jär­jes­tel­mään on raken­nettu epäluot­ta­muk­sen ilma­piiri, joka vielä­kin näkyy palvelussa.

– Tärkeintä on ollut valvoa työtöntä, ettei hän käytä väärin työt­tö­myys­tur­vaa. Työvoi­ma­pal­ve­luis­sa­kin on ollut tärkeäm­pää valvonta kuin työt­tö­män palveleminen.

– Surul­lista on se, että palve­luilta on vähen­netty resurs­seja. Varmasti ei ole yksit­täis­ten työk­kä­rin ihmis­ten vika, että he eivät pysty palve­le­maan. Heillä vain ei ole aikaa eikä resurs­seja auttaa.

– Toivon työt­tö­mien kanssa työs­ken­te­le­ville, että heille olisi kunnia-asia palvella työtöntä parhaalla mahdol­li­sella tavalla.

Gustafs­so­nin mielestä ihmis­ten vuoro­vai­ku­tus kannat­taa mieluum­min raken­taa luot­ta­muk­sen kuin epäluot­ta­muk­sen varaan.

– Aina löytyy niitä, jotka käyt­tä­vät järjes­tel­mää väärin, mutta he ovat ääret­tö­män pieni joukko, eikä koko järjes­tel­mää pidä raken­taa sen pohjalle.

Gustafs­so­nin mukaan epäluot­ta­muk­sen idealle ja poli­tii­kalle on raken­nettu aktii­vi­mal­leja ja muita saman­kal­tai­sia järjestelmiä.

– Toivot­ta­vasti nykyi­nen halli­tus keskit­tyy siihen, miten työt­tö­miä pysty­tään autta­maan ja palve­le­maan. Pelkään, että vanha asenne on niin syvälle iskos­tu­nut, että jos homma ei heti lähde toimi­maan, ruve­taan jälleen aset­ta­maan sanktioita.

Toivot­ta­vasti halli­tus keskit­tyy työt­tö­mien auttamiseen.

”KAIKKI MUUT TUNTUVAT TIETÄVÄN PAREMMIN”

– Lehtiä lukiessa on tuntu­nut, että työt­tö­mien asioista tietä­vät muut parem­min kuin työt­tö­mät itse. Liike­pank­kien johto­kun­nan jäse­net Ruot­sista huute­le­vat, että miksi työt­tö­mät eivät mene töihin!

Gustafs­son halua­vaa nostaa työt­tö­mien oman äänen nykyistä parem­min esiin yhteis­kun­nal­li­sessa keskustelussa.

– Sitä ei hirveästi kuulu. Mutta sään­nöl­li­sesti tulee uuti­soin­teja, joissa yrit­täjä avau­tuu, hänellä olevan avoi­mia työpaik­koja, mutta ei yhtään haki­jaa. Saadaan synny­tet­tyä fiilistä, että työt­tö­mät ovat lais­koja ja työtä vieroksuvia.

– Tällai­silla uuti­silla saadaan aikaan mieli­kuva, että meillä on liian hyvä sosi­aali- ja työt­tö­myys­turva, ja työt­tö­miä eivät työt kiin­nosta. Näen, että tällä toimin­nalla on päämäärä. Kun tarpeeksi kauan toito­te­taan, saadaan ihmis­ten mieli kääntymään.

Gustafs­son ei hyväksy työt­tö­miä syyl­lis­tä­vää ajat­te­lua. Täyt­tä­mät­tö­mien työpaik­ko­jen taus­talta löytyy yleensä muu syy kuin työt­tö­män halut­to­muus ottaa työtä vastaan.

– Johtuu esimer­kiksi työolo­suh­teista tai huonosta johta­mi­sesta, että jolle­kin alalle tai työpaik­kaan ei saada teki­jöitä. Lähtö­koh­tai­sesti kaikki ihmi­set varmaan halua­vat kelpo toimeen­tu­lon ja työtä, jossa pääsee toteut­ta­maan itse­ään. Kun työt­tö­miltä kysyy, mitä he tarvit­se­vat, niin he sano­vat, että työtä.

– Monilla aloilla on sekä työvoi­ma­pu­laa että työt­tö­myyttä. Työn ja teki­jöi­den kohtaa­mat­to­muus johtuu usein koulu­tus­po­liit­ti­sista ongel­mista. Joil­le­kin aloille ei ole koulu­tettu tarpeeksi väkeä, alat eivät ole olleet houkut­te­le­via. Pitää miet­tiä, mistä se johtuu. Jos esimer­kiksi palve­lua­lalla ei ole tarpeeksi teki­jöitä, ovatko siellä palkat ja palk­kiot riit­tä­vät työhön nähden?

Työt­tö­mien omaa ääntä yhteis­kun­nassa on tärkeää vahvistaa.

TYÖTTÖMYYDEN VOI KÄYTTÄÄ TEHOKKAASTI

Gustafs­so­nin mukaan jotkut miel­tä­vät työt­tö­myy­den toimettomuutena.

– Mutta ei se sitä tarkoita. Osa työt­tö­mistä on aktii­vi­sia esimer­kiksi vapaa­eh­tois­työssä, kansa­lais­toi­min­nassa, harras­tus­toi­min­nassa tai oman hyvin­voin­tinsa kehit­tä­mi­sessä. Työt­tö­myy­den aikaa voi käyt­tää tehok­kaasti. Mutta vali­tet­ta­vasti osa, ja ehkä isompi osa miehistä, jää paikal­leen. He teke­vät sen vält­tä­mät­tö­män, mitä pitää, eikä paljon muuta.

Pieni osa on saat­ta­nut hänen mukaansa lannis­tua tois­tu­vien työelä­mässä tai työn­haussa koet­tu­jen petty­mys­ten takia. He ovat menet­tä­neet intonsa hakea töitä ja alis­tu­vat osaansa. Kyse ei ole kuiten­kaan enemmistöstä.

– Suurin osa haluaa maksaa vuokransa, elät­tää lapsensa ja elää aktii­vista elämää. Se vaatii rahaa. Työt­tö­miä ei voi kohdella yhtenä ryhmänä, vaan heissä on ihmi­siä laidasta laitaan. Erilai­sia räätä­löi­tyjä juttuja pitää olla tarjolla.

MONESTI HEIKOIMMASSA ASEMASSA MIEHET

Gustafs­son kantaa erityistä huolta mies­ten työttömyydestä.

– Heillä työt­tö­myy­den aiheut­ta­mat ongel­mat ovat todis­te­tusti syvem­piä kuin naisilla. Miehillä ei ole väyliä purkaa pahaa oloa ja kysellä apua. Perin­tei­siä keinoja ovat alko­holi tai vastaa­vat, ja se ei ole viisasta. Pitää löytää mies­työ­nä­kö­kulma työt­tö­myy­den hoidossa.

Ongel­maan on tartuttu Tatsissa perus­ta­malla mies­ten ryhmiä.

– Niissä on mukana myös meiltä työn­te­ki­jöitä, jotta voimme omalla taidol­lamme yrit­tää vastata kysy­myk­siin. Ennen kaik­kea on tärkeää, että ihmi­set saisi­vat vertaistukea.

Työt­tö­miä ei voi kohdella yhtenä ryhmänä.

TARVITAAN RINNALLAKULKIJOITA

Tatsi on ammat­tiyh­dis­tys­liik­kee­seen kuulu­vien työt­tö­mien palve­lu­jär­jestö, joka järjes­tää muun muassa koulu­tusta, kurs­si­tusta ja hyvinvointilomia.

– Niissä on mahdol­lista saada tietoa elämän­hal­lin­nasta, työn hake­mi­sesta, mutta tietysti myös virkis­täy­tyä ja kohdata toisia ihmi­siä. Meillä on muun muassa Teol­li­suus­lii­ton työt­tö­mille nuorille hyvinvointijaksoja.

– Työt­tö­mät tarvit­se­vat, että joku ammat­ti­lii­tosta tai ammat­tio­sas­tosta kannus­taa heitä. He kaipaa­vat kans­sa­kul­ki­joita. Toivon, että he keske­nään­kin jaka­vat koke­muk­sia siitä, miten pitää itsensä kunnossa niin fyysi­sesti kuin henki­sesti työt­tö­myy­den kohdatessa.

”OIKEAA JA VAIKUTTAVAA TYÖTÄ”

– Olen aina halun­nut tehdä töitä niiden hyväksi, joilla menee heikom­min. Pidän tärkeänä työt­tö­mien edun­val­von­taa. On tarpeen järjes­tää sellaista toimin­taa, joka auttaa heitä työl­lis­ty­mään, eikä työt­tö­myys aiheuta niin suurta vahin­koa, kuin se muuten saat­taisi aiheut­taa, sanoo Gustafsson.

– Työtön on samalla lailla ihmi­nen kuin muut ja tarvit­see palve­luita, että pääsee töihin. Lisäksi hän tarvit­see henki­siä virik­keitä, että hän pysyy virkeänä, työn­ha­ku­ky­kyi­senä, voimis­saan ja aktiivisena.

Gustafs­son sanoo 13 vuoden työn työt­tö­mien kans­sa­kul­ki­jana anta­neen mieleen­pai­nu­via kokemuksia.

– Siksi tätä teen, kun olen nähnyt, että työ auttaa ihmi­siä eteen­päin. Joskus joku nuorempi ihmi­nen on sano­nut, että nyt on eka kerta, kun joku kuun­te­lee. Se on hieno asia. Ihmi­nen jaksaa jatkaa, kun tuntee teke­vänsä jotain oikeaa ja vaikut­ta­vaa työtä.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA