NÄKIJÄ: Jouni Gustafsson: ”Työttö­mien palvelu kunnia-asiaksi”

”Kaipaan kovasti julki­siin työvoi­ma­pal­ve­luihin palve­lua­sen­netta”, sanoo työttö­mien aseman paran­ta­mi­seksi työtä tekevä Tatsin toimin­nan­joh­taja Jouni Gustafsson.

JOUNI GUSTAFSSON Toiminut vuodesta 2007 Työttö­mien ay-jäsenten tukiyh­distys TATSIn toimin­nan­joh­ta­jana. Gustafsson on aikai­semmin työsken­nellyt mm. Kiljavan opiston ETMO Monikult­tuu­ri­suus voima­va­rana työyh­tei­sössä ‑projektin koordi­naat­to­rina. www.tatsi.fi

”Korona toi lomau­tuksen tai työttö­myyden satojen tuhan­sien elämään yhtäkkiä. Siihen pitää vastata nopeasti. Mutta muiste­taan myös ne, jotka ovat olleet jo ennen koronaa työttö­minä, jopa pitkä­ai­kais­työt­tö­minä, tai nuoret, jotka eivät koskaan ole päässeet työelä­mään. Heillä on suuri riski jäädä koronan jälkeen paremmin työllis­ty­vien jalkoihin.

Jouni Gustafsson on seurannut työttö­mien aseman kehitystä 13 vuotta. Hänen mukaansa työttö­myys­tur­va­jär­jes­tel­mään on raken­nettu epäluot­ta­muksen ilmapiiri, joka vieläkin näkyy palvelussa.

– Tärkeintä on ollut valvoa työtöntä, ettei hän käytä väärin työttö­myys­turvaa. Työvoi­ma­pal­ve­luis­sakin on ollut tärkeämpää valvonta kuin työttömän palveleminen.

– Surul­lista on se, että palve­luilta on vähen­netty resurs­seja. Varmasti ei ole yksit­täisten työkkärin ihmisten vika, että he eivät pysty palve­le­maan. Heillä vain ei ole aikaa eikä resurs­seja auttaa.

– Toivon työttö­mien kanssa työsken­te­le­ville, että heille olisi kunnia-asia palvella työtöntä parhaalla mahdol­li­sella tavalla.

Gustafs­sonin mielestä ihmisten vuoro­vai­kutus kannattaa mieluummin rakentaa luotta­muksen kuin epäluot­ta­muksen varaan.

– Aina löytyy niitä, jotka käyttävät järjes­telmää väärin, mutta he ovat ääret­tömän pieni joukko, eikä koko järjes­telmää pidä rakentaa sen pohjalle.

Gustafs­sonin mukaan epäluot­ta­muksen idealle ja politii­kalle on raken­nettu aktii­vi­mal­leja ja muita saman­kal­taisia järjestelmiä.

– Toivot­ta­vasti nykyinen hallitus keskittyy siihen, miten työttömiä pysty­tään autta­maan ja palve­le­maan. Pelkään, että vanha asenne on niin syvälle iskos­tunut, että jos homma ei heti lähde toimi­maan, ruvetaan jälleen asetta­maan sanktioita.

Toivot­ta­vasti hallitus keskittyy työttö­mien auttamiseen.

”KAIKKI MUUT TUNTUVAT TIETÄVÄN PAREMMIN”

– Lehtiä lukiessa on tuntunut, että työttö­mien asioista tietävät muut paremmin kuin työttömät itse. Liike­pank­kien johto­kunnan jäsenet Ruotsista huute­levat, että miksi työttömät eivät mene töihin!

Gustafsson haluavaa nostaa työttö­mien oman äänen nykyistä paremmin esiin yhteis­kun­nal­li­sessa keskustelussa.

– Sitä ei hirveästi kuulu. Mutta säännöl­li­sesti tulee uutisoin­teja, joissa yrittäjä avautuu, hänellä olevan avoimia työpaik­koja, mutta ei yhtään hakijaa. Saadaan synny­tettyä fiilistä, että työttömät ovat laiskoja ja työtä vieroksuvia.

– Tällai­silla uutisilla saadaan aikaan mieli­kuva, että meillä on liian hyvä sosiaali- ja työttö­myys­turva, ja työttömiä eivät työt kiinnosta. Näen, että tällä toimin­nalla on päämäärä. Kun tarpeeksi kauan toito­te­taan, saadaan ihmisten mieli kääntymään.

Gustafsson ei hyväksy työttömiä syyllis­tävää ajattelua. Täyttä­mät­tö­mien työpaik­kojen taustalta löytyy yleensä muu syy kuin työttömän halut­to­muus ottaa työtä vastaan.

– Johtuu esimer­kiksi työolo­suh­teista tai huonosta johta­mi­sesta, että jollekin alalle tai työpaik­kaan ei saada tekijöitä. Lähtö­koh­tai­sesti kaikki ihmiset varmaan haluavat kelpo toimeen­tulon ja työtä, jossa pääsee toteut­ta­maan itseään. Kun työttö­miltä kysyy, mitä he tarvit­sevat, niin he sanovat, että työtä.

– Monilla aloilla on sekä työvoi­ma­pulaa että työttö­myyttä. Työn ja tekijöiden kohtaa­mat­to­muus johtuu usein koulu­tus­po­liit­ti­sista ongel­mista. Joillekin aloille ei ole koulu­tettu tarpeeksi väkeä, alat eivät ole olleet houkut­te­levia. Pitää miettiä, mistä se johtuu. Jos esimer­kiksi palve­lua­lalla ei ole tarpeeksi tekijöitä, ovatko siellä palkat ja palkkiot riittävät työhön nähden?

Työttö­mien omaa ääntä yhteis­kun­nassa on tärkeää vahvistaa.

TYÖTTÖMYYDEN VOI KÄYTTÄÄ TEHOKKAASTI

Gustafs­sonin mukaan jotkut mieltävät työttö­myyden toimettomuutena.

– Mutta ei se sitä tarkoita. Osa työttö­mistä on aktii­visia esimer­kiksi vapaa­eh­tois­työssä, kansa­lais­toi­min­nassa, harras­tus­toi­min­nassa tai oman hyvin­voin­tinsa kehit­tä­mi­sessä. Työttö­myyden aikaa voi käyttää tehok­kaasti. Mutta valitet­ta­vasti osa, ja ehkä isompi osa miehistä, jää paikal­leen. He tekevät sen välttä­mät­tömän, mitä pitää, eikä paljon muuta.

Pieni osa on saattanut hänen mukaansa lannistua toistu­vien työelä­mässä tai työnhaussa koettujen petty­mysten takia. He ovat menet­tä­neet intonsa hakea töitä ja alistuvat osaansa. Kyse ei ole kuiten­kaan enemmistöstä.

– Suurin osa haluaa maksaa vuokransa, elättää lapsensa ja elää aktii­vista elämää. Se vaatii rahaa. Työttömiä ei voi kohdella yhtenä ryhmänä, vaan heissä on ihmisiä laidasta laitaan. Erilaisia räätä­löi­tyjä juttuja pitää olla tarjolla.

MONESTI HEIKOIMMASSA ASEMASSA MIEHET

Gustafsson kantaa erityistä huolta miesten työttömyydestä.

– Heillä työttö­myyden aiheut­tamat ongelmat ovat todis­te­tusti syvempiä kuin naisilla. Miehillä ei ole väyliä purkaa pahaa oloa ja kysellä apua. Perin­teisiä keinoja ovat alkoholi tai vastaavat, ja se ei ole viisasta. Pitää löytää miestyö­nä­kö­kulma työttö­myyden hoidossa.

Ongel­maan on tartuttu Tatsissa perus­ta­malla miesten ryhmiä.

– Niissä on mukana myös meiltä työnte­ki­jöitä, jotta voimme omalla taidol­lamme yrittää vastata kysymyk­siin. Ennen kaikkea on tärkeää, että ihmiset saisivat vertaistukea.

Työttömiä ei voi kohdella yhtenä ryhmänä.

TARVITAAN RINNALLAKULKIJOITA

Tatsi on ammat­tiyh­dis­tys­liik­kee­seen kuulu­vien työttö­mien palve­lu­jär­jestö, joka järjestää muun muassa koulu­tusta, kurssi­tusta ja hyvinvointilomia.

– Niissä on mahdol­lista saada tietoa elämän­hal­lin­nasta, työn hakemi­sesta, mutta tietysti myös virkis­täytyä ja kohdata toisia ihmisiä. Meillä on muun muassa Teolli­suus­liiton työttö­mille nuorille hyvinvointijaksoja.

– Työttömät tarvit­sevat, että joku ammat­ti­lii­tosta tai ammat­tio­sas­tosta kannustaa heitä. He kaipaavat kanssa­kul­ki­joita. Toivon, että he keske­näänkin jakavat kokemuksia siitä, miten pitää itsensä kunnossa niin fyysi­sesti kuin henki­sesti työttö­myyden kohdatessa.

”OIKEAA JA VAIKUTTAVAA TYÖTÄ”

– Olen aina halunnut tehdä töitä niiden hyväksi, joilla menee heikommin. Pidän tärkeänä työttö­mien edunval­vontaa. On tarpeen järjestää sellaista toimintaa, joka auttaa heitä työllis­ty­mään, eikä työttö­myys aiheuta niin suurta vahinkoa, kuin se muuten saattaisi aiheuttaa, sanoo Gustafsson.

– Työtön on samalla lailla ihminen kuin muut ja tarvitsee palve­luita, että pääsee töihin. Lisäksi hän tarvitsee henkisiä virik­keitä, että hän pysyy virkeänä, työnha­ku­ky­kyi­senä, voimis­saan ja aktiivisena.

Gustafsson sanoo 13 vuoden työn työttö­mien kanssa­kul­ki­jana antaneen mieleen­pai­nuvia kokemuksia.

– Siksi tätä teen, kun olen nähnyt, että työ auttaa ihmisiä eteen­päin. Joskus joku nuorempi ihminen on sanonut, että nyt on eka kerta, kun joku kuuntelee. Se on hieno asia. Ihminen jaksaa jatkaa, kun tuntee tekevänsä jotain oikeaa ja vaikut­tavaa työtä.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA