HARRASTAJA: Metallinetsijä Petri Ahokangas: ”Koskaan ei tiedä, mitä löytää”

teollisuusliitto

”Toisia kiinnostaa historia ja vanhat paikat, ja toisia kiehtoo modernimpi arvotavara. Minua kiinnostavat molemmat”, sanoo kankaanpääläinen metallinetsijä Petri Ahokangas.

PETRI AHOKANGAS

CNC-koneistaja
Koneistus Koivumäki Oy
Kankaanpää

Suomessa on tuhansia metallinetsijöitä, jotka piippailevien etsimien kanssa kulkevat pelloilla, metsissä, puistoissa, rannoilla ja jopa rantavesissä etsien historiallisia tai muunlaisia aarteita. Petri Ahokangas kertoo, miten koukuttavasta harrastuksesta on kysymys.

– Olin vuodesta 2012 seurannut Aarre maan alla -foorumia. Sinne porukka postaili löytöjä. Marraskuussa 2013 aloitin harrastamisen. Maa ei ollut vielä jäässä, mutta lunta satoi. Viisi senttiä oli uutta lunta pellolla, mutta pakko sinne oli päästä. Otsalamppu paloi pimeässä, koska pimeä tuli aikaisin.

Metallinetsijän tärkein työkalu on metallinetsin. Harrastajakäyttöön sopivan saa Ahokankaan mukaan 200 eurolla. Apuvälineitä ovat pienempi etsin eli pinpointteri, kenttälapio, käsiä suojaavat hansikkaat, minigrip-pussit löytöjä varten sekä roskapussi, jotta etsinnässä syntyneitä roskia ei jää luontoon.

Samana syksynä tapahtui jotain, joka herätti laajaa innostusta Suomen historiaa kohtaan.

– Silloin löytyi Janakkalan miekkamies. Äärimmäisen harvinaiset ristiretkiaikainen miekka ja viikinkimiekka olivat samassa haudassa. Janakkalan porukka laittoi tiedon löydöstä foorumille.

– Heti kun ensimmäinen miekka löytyi, he tukkivat haudan ja tulivat arkeologin kanssa uudelleen paikalle. Museovirasto jatkoi kaivauksia. Se oli paljon esillä julkisuudessa. Huomasin silloin, että kun olin itse harrastamassa pellolla, niin oli aina paljon kiinnostuneita.

PORUKASSA TIIVISTYY TIETÄMYS

– Pellosta nousee paljon pullonkorkkeja ja maatalouskoneen palasia. Mutta noin yksi 20:sta on joku kolikko, 1700–1800-lukujen rahaa, Ahokangas kertoo.

– Kun löytyi jotain, se oli hemmetin hieno tunne. Seuraava vaihe oli selvittää, mitä löysin.

– Silloin opin foorumin kautta, että harrastajaporukassa on iso tietämys. On vaikeaa ottaa valokuvaa huonokuntoisesta kolikosta niin, että siitä saa selvää. Muista esineistä tunnin parin sisällä saattoi tulla linkki, että se on esimerkiksi hevosvaljaitten hela. Vaikka se olisi vain osa, mahdottoman hienosti porukka tunnisti sen jo siitä.

Petri Ahokangas on löytänyt metallinetsimellä muun muassa vyönsolkia, soittokelloja ja mahdollisesti musketin kuulia.

RAKKAUDESTA MENNEISYYTEEN

Ahokankaan kotia lähellä oleva Hämeenkangas vetää puoleensa metallinetsijöitä.

– Siinä kulkee Kyrönkankaantie, joka oli 1600-luvulla postitienä. Se oli kesätie, joka yhdisti Hämeen ja Korsholman linnat. Väki on kulkenut Hämeenkangasta ja sitten Pohjankangasta ja päässyt Pohjanmaalle. Matkalla oli Karvianjoki ja skanssi. Se oli puolustuslinnoitus aikanaan. Siitä oli hyvä vahtia tietä, koska se oli ainoa paikka, missä silta vie joen yli. Se on ollut otollinen kohde Satakunnan metallinetsijöille.

Aluetta ovat yhdessä tutkineet Museoviraston arkeologi ja metallinetsijät omilla keinoillaan.

– Metallinetsijät etsivät metalleja ja museovirastoa kiinnostaa koko se pohja, ja mitä se kertoo ihmisestä. He saavat maakerroksista enemmän irti. Mutta ei haittaa, jos metallinetsijä kaivaa kyntöpellosta tavaraa. Siinä ei mene muu konteksti sekaisin, paitsi sitten kun mennään pellossa syvälle, kyntökerroksen alle.

Petri Ahokankaan aikaisemmista etsinnöistä löytyneitä kolikoita.

Harrastaessa historia on alkanut kiehtoa Ahokangasta uudella tavalla.

– Museoviraston tieto ja karttapohjat ovat avoimia. Niitä olen paljon tutkinut. Niiden avulla harrastaja tietää, että hautapaikka on suojeltu alue, johon ei saa mennä. Muinaismuistolain mukaan kaikki yli 100 vuotta vanha esineistö, jonka omistusta ei voi määrittää, on museoviraston omaisuutta.

– Käytännössä se on mennyt niin, että kun olen ilmoittanut vanhan kolikon museovirastolle, sieltä on vastattu, että kyseessä on ajalle tyypillinen löytö, eikä heillä ole halua sitä lunastaa.

HISTORIA, HOPEA JA KULTA KIEHTOVAT

Ahokangas kertoo asettaneensa jokaiselle etsintäkaudelle kolme tavoitetta.

– Ne ovat, että löytyisi jotain 1600-luvulta, hopeaa sisältävä raha sekä kultaa jossain muodossa. Kului monta vuotta, eikä mikään tavoitteista toteutunut. Sitten kerralla täyttyi kaksi. Löytyi hopeinen kolikko vuodelta 1699. Kultaa en ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt missään muodossa.

Peltokullan löytäminen on erittäin harvinaista.

– Todennäköisin paikka, mistä kannattaa etsiä kultaa, on uimaranta. Kahluusyvyydestä voi löytyä esimerkiksi katkennut kaulaketju, sormus tai ranneketju. Metallinpaljastimella sen voi löytää vielä sieltäkin, missä on vettä yli metri.

Rahallisesti arvokkain löytö, minkä metallinetsijä todennäköisesti tekee, on kahden euron kolikko.

Petri Ahokankaan kesäkauden ensimmäinen kohde oli Lahdenvainion kylä Varsinais-Suomen Pyhärannassa. Vanhan torpan mailla asutushistoria ulottuu yli 400 vuoden taakse.

– Kaksi vuotta sitten halusin ostaa uuden pienikokoisen etsimen, pinpointterin. Periaate on se, että raha, mikä siihen käytetään, pitää kaivaa maasta, jotta harrastus jossakin muodossa rahoittaa itsensä.

– Siihen ajankohtaan sopi mainiosti suviseurat Porin Kirjurinluodossa. Siellä kävi 70 000 ihmistä viikon aikana. Sinne oli ajettu viiden sentin matto haketta. Jos kolikon pudotti, niin aika hyvin se hukkui hakkeeseen. Sieltä löytyi paljon rahaa. Varovaisen arvion mukaan satakuntalaiset metallinetsijät kaivoivat sieltä 1 500 euroa porukalla.

– On niitä harrastajia, joita kiinnostaa historia ja vanhat paikat, ja toisia, joita kiehtoo modernimpi arvotavara. Minua kiinnostavat molemmat.

– Hienointa, mitä itse osaan kuvitella on se, että löytäisi noin 40 vuotta vanhan vihkisormuksen. Sen kun vielä pystyisi palauttamaan oikealle omistajalle, niin se olisi kaikista arvokkainta!

VANHAN TORPAN MAILLA

Kuluvan kesäkauden ensimmäinen kohde Ahokankaalla ja hänen kaverillaan oli Lahdenvainion kylä Kaljasjärven rannalla Varsinais-Suomen Pyhärannassa huhtikuun 20. päivänä. Etsijät vaelsivat kaverin kesäpaikan, vanhan torpan mailla, jonka asutushistoria ulottuu yli 400 vuoden taakse.

Ensimmäinen kiinnostava esine nousi pellosta, läheltä vanhaa pajaa jo varhain aamulla.

– Löytyi hyväkuntoinen vähän isompi kolmen kopeekan kolikko vuodelta 1842. Sen jälkeen löytyi vielä kolme kolikkoa, muuan muassa Aleksanteri toisen aikainen kymmenen penniä. Maassa on vuosisatojen konteksti. Oli odotettua, että sieltä jotakin löytyy.

Kevään ensimmäinen löytö: kolmen kopeekan kolikko vuodelta 1842.

Kaveri oli tehnyt arvokkaan löydön jo retkeä valmisteltaessa.

– Hän meni käymään naapurissa ja isäntä kertoi, että vihkisormus oli hukkunut kymmenen vuotta sitten. Kaveri sanoi, että ”minä haen piipparin, katsotaan!” Siinä meni viisi minuuttia ja vaimon vihkisormus löytyi. Seuraavana päivänä oli pariskunnan hääpäivä.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JUSSI PARTANEN