TOIMIJA: Ari Hemminki: ”Kovan työmie­hen maine ei kanna”

ARI HEMMINKI

Vara­pu­heen­joh­taja, Ylihär­män metal­li­työ­väen ao. 214
Pääluot­ta­mus­mies ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, Finn-Power Oy, Seinäjoki

”Aiem­min kova työmies oli hyvin arvos­tettu. Paljon annet­tiin sille miehelle anteeksi, vaikka olisi elin­ta­vois­sa­kin ollut aika lailla toivo­mi­sen varaan.

Minä, ja varsin­kin minun isäni suku­polvi, me edus­tamme normi­kaa­vaa. Kun vaan hyvin ja hienosti tässä firmassa ollaan, niin sitten saadaan olla täällä loppue­lämä. Ja toimi­taan­kin normin mukaan; otetaan lainaa, oste­taan talo, makse­taan laina loppuun ja ollaan onnellisia.

Nuoret on etsit­tävä ja haet­tava mukaan uusin kons­tein. Heitä on kuun­nel­tava ja heidän kans­saan on keskusteltava.

Yhä on usein niin, että kukaan ei vain ole pyytä­nyt nuorta työn­te­ki­jää liit­ty­mään liittoon. 

Noin sadasta Finn-Powe­rin tuotan­non työn­te­ki­jästä runsas puolet on järjes­täy­ty­nyt ammat­ti­liit­toon, mukana myös vuokramiehiä.

Seutu­kun­nalla pitää osata ylit­tää perin­tei­den ja median tahal­li­ses­ti­kin luomat kiel­tei­set mieli­ku­vat ammat­tiyh­dis­tys­liik­keestä. Liit­toon liit­ty­mistä kyse­le­vän luot­ta­mus­mie­hen on vielä ymmär­ret­tävä se nuorem­man polven muut­tu­nut katselukantti.

Nuoret ajat­te­le­vat usein, että he ovat täällä vain töissä. He arvos­ta­vat vapaa-aikaa ja perhettä. Älyt­tö­män kova työn­teko jättää ihmi­sen vain jostain muusta paitsi.

Viime aikoina olen ollut mukana ammat­tio­sas­ton kehi­tys­kes­kus­te­lussa ja Muri­kassa Kehit­tyvä ammat­tio­sasto ‑kurs­silla. Suun­nit­te­len myös työhuo­ne­kun­nan perustamista.

Työhuo­ne­kun­nasta tulisi minulle hyvä tukiverkko.

Saisin peilat­tua, mikä on poru­kan todel­li­nen mieli­pide. Työhuo­ne­kun­nan jäse­net voisi­vat myös kysellä, mitä mieltä hallissa ollaan. Ei jäisi vain minun vastuul­leni päät­tää suhtau­tu­mi­nen johon­kin tiet­tyyn asiaan.

Järjes­tä­mi­sen peri­aat­teista olen liiton kanssa täysin samaa mieltä, ja olen valmis kanta­maan järjes­tä­mis­työssä korteni kekoon. Mutta en minä tunne ketään, joka olisi valmis lähte­mään vapaa-ajal­laan tunte­mat­to­maan poruk­kaan, ehkä jopa haukut­ta­vaksi. Käytäm­me­hän me jo nyt vapaa-aikaa liiton asioi­hin, mutta järjes­tä­mis­työssä pitää olla meille, kai aktii­veiksi kutsut­ta­ville, hyvä suun­ni­telma; miten, koska ja kenelle.

Näki­sin kyllä mielel­läni uusia mainos­kam­pan­joita Teol­li­suus­lii­ton tunne­tuksi teke­mi­seksi. Viimei­sin kampanja videoi­neen ei vakuut­ta­nut. Se edusti liikaa sitä vanhaa, pakot­ta­mista. Aika raakaa kritiik­kiä tuli, ja minä ymmär­rän hyvin ne näke­myk­set. Keskus­te­lulla pääs­tään kuiten­kin aina parem­paan tulok­seen kuin riitelyllä.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI 
KUVA JYRKI LUUKKONEN