Juha Suti­nen: Pipo päähän pakkasella

Vuode­na­jat tuovat kaivat­tua vaih­te­lua arkeen. Samalla ne aset­ta­vat haas­teita työn­teolle erilai­silla työpai­koilla eri puolilla Suomea. Näin joulua odotel­lessa ulko­läm­pö­tila vaih­te­lee pohjoi­sen yli 20 asteen pakka­sista ja etelän plussakeleihin.

Työtur­val­li­suus­lain mukaan työnan­ta­jan on selvi­tet­tävä ja arvioi­tava työpai­kan lämpö­olo­suh­tei­den terveys­ris­kit. Arvioin­nissa esiin tulleet kylmyy­den tai vetoi­suu­den aiheut­ta­mat hait­ta­te­ki­jät pitää pois­taa, mikäli mahdol­lista. Jos niiden pois­ta­mi­nen ei jostain syystä onnistu, on työnan­ta­jan arvioi­tava haitan merki­tys työn­tekijän tervey­delle. Arvioin­nissa voidaan käyt­tää apuna työter­veys­huol­toa. Tämän jälkeen työn­te­ki­jät pitää suojata henki­lö­koh­tai­silla suojaimilla.

KOSKA ALTISTUTAAN KYLMÄLLE?

Kylmyys ja pakka­sen pure­vuutta lisäävä viima kiusaa­vat monia työn­te­ki­jöitä talvi­kau­della. Kylmälle altis­tu­mi­seksi laske­taan työs­ken­tely alle 10 celsiusas­teen lämpötilassa.

Eloho­pean painu­mi­nen alle 10 asteen ei kuiten­kaan ole ainoa kriteeri. Viima, sade ja ilman kosteus vaikut­ta­vat merkit­tä­västi altis­tu­mi­seen. Pakka­nen ei tyynellä kelillä vält­tä­mättä tunnu iholla epämiel­lyt­tä­vältä, mutta pieni­kin pakka­nen yhdis­tet­tynä kovaan viimaan voi altis­taa paleltumille.

KUORMITUS KYLMÄSSÄ

Fyysi­sessä kuor­mi­tuk­sessa tapah­tuva voima­kas kylmä­al­tis­tus aiheut­taa ylei­sesti hengi­tys­tie­oi­reita. Kylmyys voi aiheut­taa palel­tu­mia sekä kuor­mit­taa sydän- ja veren­kier­toe­li­mis­töä kohta­lok­kaasti. Esimer­kiksi raskailla lumi­töillä, kuten lumen kolaa­mi­sella, on todettu yhteys lisään­ty­nei­siin sydän­koh­tauk­siin- ja niistä aiheu­tu­viin kuole­miin. Vuosia jatku­neessa kylmä­al­tis­tuk­sessa näyt­tää erityi­sesti nivel- ja lihas­vai­voja kehit­ty­vän enem­män kuin vastaa­vassa työssä lämpi­mässä tehtynä. Kylmän haitat koros­tu­vat raskaissa töissä. Voima­kas kylmä­al­tis­tus heiken­tää lihas­ten toimintakykyä.

Työn suun­nit­telu koros­tuu kylmässä työs­ken­te­lyssä. Työ kannat­taa pilk­koa mahdol­li­sim­man lyhyi­siin jaksoi­hin, jolloin altis­tusa­jat jäävät kohtuul­li­siksi. Tämä edel­lyt­tää tieten­kin sitä, että tauon ajaksi on mahdol­lista siir­tyä lämpi­mään tilaan. Työn­tekijän kannalta tärkein kylmältä suojau­tu­mi­sen keino on riit­tävä ja asian­mu­kai­nen vaate­tus kerros­pu­keu­tu­mi­sen peri­aat­tei­den mukaan. Lain mukaan työnan­ta­jan on kustan­nuk­sel­laan hankit­tava tarvit­ta­vat suoja­vä­li­neet. Kylmässä työs­ken­te­le­välle on syytä kustan­taa myös kunnol­li­set alusasut.

MITEN KYLMÄLTÄ SUOJAUDUTAAN?

Ihoa vasten puetaan lämmin hikeä läpäi­sevä kerros. Mate­ri­aa­leista villa on todettu hyväksi samoin kuin niin sano­tut liikun­taan tarkoi­te­tut tekni­set alusa­sut. Puuvil­laista alus­vaa­te­tusta ei kannata käyt­tää, sillä se on kastues­saan kylmä ja epämiel­lyt­tä­vän tuntui­nen. Pääl­lim­mäi­senä käyte­tään tuulen- ja veden­pi­tä­vää vaate­tusta. Näiden väliin puetaan väli­ker­rok­sia tarpeen mukaan.

Pään suojaa­mi­nen on erit­täin tärkeää, sillä sen kautta voi haih­tua kovassa pakka­sessa jopa 80 prosent­tia kehon tuot­ta­masta lämmöstä. Myös kehon äärei­so­sien, kuten sormien ja varpai­den, suojaa­mi­seen kannat­taa kiin­nit­tää huomiota.

JUHA SUTINEN
Teol­li­suus­lii­ton työympäristöasiantuntija