Juha Sutinen: Pipo päähän pakkasella

Vuode­najat tuovat kaivattua vaihtelua arkeen. Samalla ne asettavat haasteita työnteolle erilai­silla työpai­koilla eri puolilla Suomea. Näin joulua odotel­lessa ulkoläm­pö­tila vaihtelee pohjoisen yli 20 asteen pakka­sista ja etelän plussakeleihin.

Työtur­val­li­suus­lain mukaan työnan­tajan on selvi­tet­tävä ja arvioi­tava työpaikan lämpö­olo­suh­teiden terveys­riskit. Arvioin­nissa esiin tulleet kylmyyden tai vetoi­suuden aiheut­tamat haitta­te­kijät pitää poistaa, mikäli mahdol­lista. Jos niiden poista­minen ei jostain syystä onnistu, on työnan­tajan arvioi­tava haitan merkitys työntekijän tervey­delle. Arvioin­nissa voidaan käyttää apuna työter­veys­huoltoa. Tämän jälkeen työnte­kijät pitää suojata henki­lö­koh­tai­silla suojaimilla.

KOSKA ALTISTUTAAN KYLMÄLLE?

Kylmyys ja pakkasen purevuutta lisäävä viima kiusaavat monia työnte­ki­jöitä talvi­kau­della. Kylmälle altis­tu­mi­seksi laske­taan työsken­tely alle 10 celsiusas­teen lämpötilassa.

Eloho­pean painu­minen alle 10 asteen ei kuiten­kaan ole ainoa kriteeri. Viima, sade ja ilman kosteus vaikut­tavat merkit­tä­västi altis­tu­mi­seen. Pakkanen ei tyynellä kelillä välttä­mättä tunnu iholla epämiel­lyt­tä­vältä, mutta pienikin pakkanen yhdis­tet­tynä kovaan viimaan voi altistaa paleltumille.

KUORMITUS KYLMÄSSÄ

Fyysi­sessä kuormi­tuk­sessa tapah­tuva voimakas kylmä­al­tistus aiheuttaa yleisesti hengi­tys­tie­oi­reita. Kylmyys voi aiheuttaa palel­tumia sekä kuormittaa sydän- ja veren­kier­toe­li­mistöä kohta­lok­kaasti. Esimer­kiksi raskailla lumitöillä, kuten lumen kolaa­mi­sella, on todettu yhteys lisään­ty­nei­siin sydän­koh­tauk­siin- ja niistä aiheu­tu­viin kuole­miin. Vuosia jatku­neessa kylmä­al­tis­tuk­sessa näyttää erityi­sesti nivel- ja lihas­vai­voja kehit­tyvän enemmän kuin vastaa­vassa työssä lämpi­mässä tehtynä. Kylmän haitat koros­tuvat raskaissa töissä. Voimakas kylmä­al­tistus heikentää lihasten toimintakykyä.

Työn suunnit­telu korostuu kylmässä työsken­te­lyssä. Työ kannattaa pilkkoa mahdol­li­simman lyhyi­siin jaksoihin, jolloin altis­tusajat jäävät kohtuul­li­siksi. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että tauon ajaksi on mahdol­lista siirtyä lämpi­mään tilaan. Työntekijän kannalta tärkein kylmältä suojau­tu­misen keino on riittävä ja asian­mu­kainen vaatetus kerros­pu­keu­tu­misen periaat­teiden mukaan. Lain mukaan työnan­tajan on kustan­nuk­sel­laan hankit­tava tarvit­tavat suoja­vä­li­neet. Kylmässä työsken­te­le­välle on syytä kustantaa myös kunnol­liset alusasut.

MITEN KYLMÄLTÄ SUOJAUDUTAAN?

Ihoa vasten puetaan lämmin hikeä läpäi­sevä kerros. Materi­aa­leista villa on todettu hyväksi samoin kuin niin sanotut liikun­taan tarkoi­tetut tekniset alusasut. Puuvil­laista alusvaa­te­tusta ei kannata käyttää, sillä se on kastues­saan kylmä ja epämiel­lyt­tävän tuntuinen. Päällim­mäi­senä käyte­tään tuulen- ja veden­pi­tävää vaate­tusta. Näiden väliin puetaan väliker­roksia tarpeen mukaan.

Pään suojaa­minen on erittäin tärkeää, sillä sen kautta voi haihtua kovassa pakka­sessa jopa 80 prosenttia kehon tuotta­masta lämmöstä. Myös kehon äärei­so­sien, kuten sormien ja varpaiden, suojaa­mi­seen kannattaa kiinnittää huomiota.

JUHA SUTINEN
Teolli­suus­liiton työympäristöasiantuntija