Työka­verit Mervi Riihi­luoma ja Teresa Kvick: ”Erilai­suus on vahvuus”

Työto­ve­reista on tullut toistensa parhaat kaverit.

22.11.2019

TERESA KVICK: Olemme tunte­neet Mervin kanssa pitkään, mutta ystävys­ty­minen tapahtui, kun Nokian Renkailla neuvo­tel­tiin palkoista reilu kymmenen vuotta sitten, ja toimin luottamustehtävässä.

MERVI RIIHILUOMA: Itse en ole ikinä ollut luotta­mus­mies, mutta neuvot­te­luissa olen aina ollut tukena. Olemme Teresan kanssa saman­hen­kisiä. Jos emme ole samaa mieltä, niin pystymme puhumaan asiat halki ja loppu­pe­leissä olemme samaa mieltä.

TERESA: On tärkeää, että kumpikin perus­telee mieli­pi­teensä. Joskus aikanaan on sovittu, että jos toisessa jokin ärsyttää, niin sanotaan se suoraan. Vaikka oltai­siin eri mieltä, kunnioi­te­taan myös sitä, että toisen mieli­pide on erilainen. Ei se ole sen oikeampi tai väärempi kuin omakaan, se on vain erilainen.

On rohkeutta ja todel­lista ystävyyttä, että pystyy sanomaan, että miksi sää sanot noin.

MERVI: Ei olisi ystävyyttä, jos toinen olisi alistettu. Pitää olla erilaisia mieli­pi­teitä. On rohkeutta ja todel­lista ystävyyttä, että pystyy sanomaan, että miksi sää sanot noin. Meillä on semmoinen päätös, että se mitä täsä puhutaan, se puhutaan ja sitä ei sitten…

TERESA: …huudella eteenpäin!

MERVI: Ei puolin, eikä toisin. Sen takia arvostan Teresaa sydämeni pohjasta.

KAVERI TÖNÄÄ PYSTYYN

TERESA: Me tarkas­tamme renkaita. Mervi on kokenein. Meidän vuoron viisaus asuu hänessä. Hän on niin pitkään tarkas­tanut, että osaa sen vaikka unissaan.

MERVI: Olen tehnyt sitä 41 vuotta. Työelämän aloitin 15-vuoti­aana Nokian Paperi­teh­taan puolella.

TERESA: Minä tulin tarkas­tuk­seen 18 vuotta sitten. Meidän vuorossa poruk­ka­henki on mahtava. Sinne jokainen saa tulla sellai­sena kuin on. Ei tarvitse jännittää tai esittää mitään. Jos joku haluaa olla tietyn­lainen, se hyväksytään.

MERVI RIIHILUOMA

Visuaa­linen tarkastaja
Työno­pas­taja

TERESA KVICK

Visuaa­linen tarkastaja
Varapää­luot­ta­mus­mies ja osaston luottamusmies
Nokian Renkaat Oyj

MERVI: Meitä on neljä naista ja kaksi miestä. On sovittu, että kun lähde­tään tauko­ti­lasta, mikään asia ei lähde oven ulkopuo­lelle. Naisten lisäksi myös miehet puhuvat kaikki asiat ja murheensa. Se on tiivis porukka.

TERESA: Henki Renkailla työnte­ki­jöiden keskuu­dessa on ok, mutta viimeisten 12 vuoden yyteet ja jatkuva jännitys näkyvät ihmisissä. Ei ole hetken rauhaa, että voisi luottaa, että vielä ensi vuonnakin voi käydä töissä. Se on ollut rankkaa. Osa on ihan rikki. Kuitenkin jaksa­misen pitäisi tänä päivänä olla tärkeä juttu. Pelas­tuk­seni on ollut Mervi ja hyvät ihmiset työpo­ru­kassa. On ollut sellainen luottamus, että joku tönää pystyyn, kun meinaa kaatua.

KAKSI ERI MAAILMAA

TERESA: Eri-ikäisyys on rikkaus. Mervi tuntee rengas­teh­taan histo­rian ja osaa tuoda erilaisen näkökannan.

MERVI: Tehdas on aivan eri laitos kuin 1978, kun 18-vuoti­aana tulin. Silloin ei ollut kuin napsaus, ja kaikki olimme lakossa. Se iski kuin märkä rätti päin kuonoa, kun ei edes tiedetty, minkä takia lakkoon lähdet­tiin. Piti itse ottaa selvää. Olin nuori ja innokas, ja istumassa joka ainoassa neuvot­te­lussa. Kun huudet­tiin lakko, syynä oli milloin mitäkin. Yleensä työnan­taja nöyryytti luotta­mus­miehiä ja veti mieli­val­taisia kuvioita.

TERESA: Onhan maailma muuttunut. Lakko ei ole enää se ase, millä voi työnan­tajaa vastaan taistella. Rahalla ei ole kasvoja. Me olemme suuri pörssiy­ritys. Tuijo­tamme kvartaalia, emmekä osaa katsoa pitem­mälle. Ennen maailma oli inhimil­li­sempi. Silloin kaikki myrskyt eivät tulleet Suomen niemelle samalla lailla kuin nyt. Kun jossain Kiinassa sakkaa, se näkyy heti meillä. Silloin renkaita tehtiin lähipiiriin.

On hämmäs­tyt­tävää, miten hienosti on elämä mennyt eteenpäin.

MERVI: Työnan­tajan touhu ei näy lattia­ta­solla niin vahvana kuin 1970–80-luvuilla. Silloin työnan­taja nöyryytti. Hekin ovat läksynsä lukeneet, ja ymmär­tävät, että ihmisiä mekin olemme. Eivät he sillä tavalla tule enää sanomaan ulkonäöstä tai mistä tahansa.

TERESA: Työnan­ta­ja­puolta on koulu­tettu. Enää ei mennä henki­lö­koh­tai­suuk­siin. Ei silloin edes kukaan tiennyt, ettei tollai saa ihmisiä kohdella.

MERVI: On hämmäs­tyt­tävää, miten hienosti on elämä mennyt eteen­päin. On alettu arvostaa ihmistä.

TERESA: Tietyissä asioissa kyllä. Ennen oli hyviä patruu­noita, jotka pitivät työnte­ki­jöistä huolen. Nykyään ei ole sellaista kulttuuria. Heti kun vähän sakkaa, niin ei muuta kuin väkeä pihalle. Törkeä kohtelu on vähen­tynyt. Törkeys on erilaista nykyisin.

ISTU ENSIN JA MIETI HETKI!

TERESA: Mervi on opettanut minulle, että taipua saa, mutta taittua ei!

MERVI: Nöyrä saa olla muttei nöyrtyä! Olen omille lapsille sanonut, että ole aina nöyrä. Älä pure ruokkivaa kättä, jos työnan­taja antaa sinulle töitä. Mutta älä nöyris­tele! Taipua täytyy työelä­mässä, mutta taittua et voi tai se on menoa.

Jos ihminen on kanssasi eri mieltä, silloin joudut haasta­maan myös itseäsi.

TERESA: Näin se menee! Mervi on tuonut minuun sellaista rauhal­li­suutta, jota tarvi­taan palkka­neu­vot­te­luissa. Hän on sanonut, että istu ensin ja mieti hetki.

MERVI: Jos sinä suutut, niin häviät. Jos työnan­taja hiiltyy, me voite­taan. Näin se on mennyt.

TOSI YSTÄVYYS KESTÄÄ

TERESA: Me olemme erilaisia musiik­ki­makua myöten.

MERVI: Erilai­suus on haaste. Yritän ottaa opikseni. Monta kertaa loppu­tulos on se, että mitä toinen sanoo, onkin hyvä juttu.

TERESA: Jos ihminen on koko ajan kanssasi samaa mieltä, et saa siitä niin paljon irti kuin siitä, että hän on kanssasi eri mieltä. Silloin joudut haasta­maan myös itseäsi, ja se toinen haastaa sinua. Se antaa paljon enemmän.

On harvi­naista, että tuntee semmoisen tyypin, josta voi sanoa, että siinä ihmisessä olisi monelle opittavaa.

MERVI: Meillä on hyvä ystävyys.

TERESA: Ja se kestää hautaan asti ja senkin yli.

MERVI: Ihminen säilyy muistoissa. On harvi­naista, että tuntee semmoisen tyypin, josta voi vielä jälkeen­päinkin sanoa, että siinä ihmisessä olisi monelle opittavaa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

SARJA JATKUU

Kertokaa meille hyvästä työka­ve­ruu­des­tanne, saatamme tehdä teistä jutun: tekija@teollisuusliitto.fi