Työka­ve­rit Mervi Riihi­luoma ja Teresa Kvick: ”Erilai­suus on vahvuus”

Työto­ve­reista on tullut tois­tensa parhaat kaverit.

22.11.2019

TERESA KVICK: Olemme tunte­neet Mervin kanssa pitkään, mutta ystä­vys­ty­mi­nen tapah­tui, kun Nokian Renkailla neuvo­tel­tiin palkoista reilu kymme­nen vuotta sitten, ja toimin luottamustehtävässä.

MERVI RIIHILUOMA: Itse en ole ikinä ollut luot­ta­mus­mies, mutta neuvot­te­luissa olen aina ollut tukena. Olemme Tere­san kanssa saman­hen­ki­siä. Jos emme ole samaa mieltä, niin pystymme puhu­maan asiat halki ja loppu­pe­leissä olemme samaa mieltä.

TERESA: On tärkeää, että kumpi­kin perus­te­lee mieli­pi­teensä. Joskus aika­naan on sovittu, että jos toisessa jokin ärsyt­tää, niin sano­taan se suoraan. Vaikka oltai­siin eri mieltä, kunnioi­te­taan myös sitä, että toisen mieli­pide on erilai­nen. Ei se ole sen oikeampi tai väärempi kuin omakaan, se on vain erilainen.

On rohkeutta ja todel­lista ystä­vyyttä, että pystyy sano­maan, että miksi sää sanot noin.

MERVI: Ei olisi ystä­vyyttä, jos toinen olisi alis­tettu. Pitää olla erilai­sia mieli­pi­teitä. On rohkeutta ja todel­lista ystä­vyyttä, että pystyy sano­maan, että miksi sää sanot noin. Meillä on semmoi­nen päätös, että se mitä täsä puhu­taan, se puhu­taan ja sitä ei sitten…

TERESA: …huudella eteenpäin!

MERVI: Ei puolin, eikä toisin. Sen takia arvos­tan Tere­saa sydä­meni pohjasta.

KAVERI TÖNÄÄ PYSTYYN

TERESA: Me tarkas­tamme renkaita. Mervi on koke­nein. Meidän vuoron viisaus asuu hänessä. Hän on niin pitkään tarkas­ta­nut, että osaa sen vaikka unissaan.

MERVI: Olen tehnyt sitä 41 vuotta. Työelä­män aloi­tin 15-vuoti­aana Nokian Pape­ri­teh­taan puolella.

TERESA: Minä tulin tarkas­tuk­seen 18 vuotta sitten. Meidän vuorossa poruk­ka­henki on mahtava. Sinne jokai­nen saa tulla sellai­sena kuin on. Ei tarvitse jännit­tää tai esit­tää mitään. Jos joku haluaa olla tietyn­lai­nen, se hyväksytään.

MERVI RIIHILUOMA

Visu­aa­li­nen tarkastaja
Työno­pas­taja

TERESA KVICK

Visu­aa­li­nen tarkastaja
Vara­pää­luot­ta­mus­mies ja osas­ton luottamusmies
Nokian Renkaat Oyj

MERVI: Meitä on neljä naista ja kaksi miestä. On sovittu, että kun lähde­tään tauko­ti­lasta, mikään asia ei lähde oven ulko­puo­lelle. Nais­ten lisäksi myös miehet puhu­vat kaikki asiat ja murheensa. Se on tiivis porukka.

TERESA: Henki Renkailla työn­te­ki­jöi­den keskuu­dessa on ok, mutta viimeis­ten 12 vuoden yyteet ja jatkuva jänni­tys näky­vät ihmi­sissä. Ei ole hetken rauhaa, että voisi luot­taa, että vielä ensi vuon­na­kin voi käydä töissä. Se on ollut rank­kaa. Osa on ihan rikki. Kuiten­kin jaksa­mi­sen pitäisi tänä päivänä olla tärkeä juttu. Pelas­tuk­seni on ollut Mervi ja hyvät ihmi­set työpo­ru­kassa. On ollut sellai­nen luot­ta­mus, että joku tönää pystyyn, kun meinaa kaatua.

KAKSI ERI MAAILMAA

TERESA: Eri-ikäi­syys on rikkaus. Mervi tuntee rengas­teh­taan histo­rian ja osaa tuoda erilai­sen näkökannan.

MERVI: Tehdas on aivan eri laitos kuin 1978, kun 18-vuoti­aana tulin. Silloin ei ollut kuin napsaus, ja kaikki olimme lakossa. Se iski kuin märkä rätti päin kuonoa, kun ei edes tiedetty, minkä takia lakkoon lähdet­tiin. Piti itse ottaa selvää. Olin nuori ja inno­kas, ja istu­massa joka ainoassa neuvot­te­lussa. Kun huudet­tiin lakko, syynä oli milloin mitä­kin. Yleensä työnan­taja nöyryytti luot­ta­mus­mie­hiä ja veti mieli­val­tai­sia kuvioita.

TERESA: Onhan maailma muut­tu­nut. Lakko ei ole enää se ase, millä voi työnan­ta­jaa vastaan tais­tella. Rahalla ei ole kasvoja. Me olemme suuri pörs­siy­ri­tys. Tuijo­tamme kvar­taa­lia, emmekä osaa katsoa pitem­mälle. Ennen maailma oli inhi­mil­li­sempi. Silloin kaikki myrs­kyt eivät tulleet Suomen niemelle samalla lailla kuin nyt. Kun jossain Kiinassa sakkaa, se näkyy heti meillä. Silloin renkaita tehtiin lähipiiriin.

On hämmäs­tyt­tä­vää, miten hienosti on elämä mennyt eteenpäin.

MERVI: Työnan­ta­jan touhu ei näy lattia­ta­solla niin vahvana kuin 1970–80-luvuilla. Silloin työnan­taja nöyryytti. Hekin ovat läksynsä luke­neet, ja ymmär­tä­vät, että ihmi­siä mekin olemme. Eivät he sillä tavalla tule enää sano­maan ulko­näöstä tai mistä tahansa.

TERESA: Työnan­ta­ja­puolta on koulu­tettu. Enää ei mennä henki­lö­koh­tai­suuk­siin. Ei silloin edes kukaan tien­nyt, ettei tollai saa ihmi­siä kohdella.

MERVI: On hämmäs­tyt­tä­vää, miten hienosti on elämä mennyt eteen­päin. On alettu arvos­taa ihmistä.

TERESA: Tietyissä asioissa kyllä. Ennen oli hyviä patruu­noita, jotka piti­vät työn­te­ki­jöistä huolen. Nyky­ään ei ole sellaista kult­tuu­ria. Heti kun vähän sakkaa, niin ei muuta kuin väkeä pihalle. Törkeä kohtelu on vähen­ty­nyt. Törkeys on erilaista nykyisin.

ISTU ENSIN JA MIETI HETKI!

TERESA: Mervi on opet­ta­nut minulle, että taipua saa, mutta tait­tua ei!

MERVI: Nöyrä saa olla muttei nöyr­tyä! Olen omille lapsille sano­nut, että ole aina nöyrä. Älä pure ruok­ki­vaa kättä, jos työnan­taja antaa sinulle töitä. Mutta älä nöyris­tele! Taipua täytyy työelä­mässä, mutta tait­tua et voi tai se on menoa.

Jos ihmi­nen on kans­sasi eri mieltä, silloin joudut haas­ta­maan myös itseäsi.

TERESA: Näin se menee! Mervi on tuonut minuun sellaista rauhal­li­suutta, jota tarvi­taan palk­ka­neu­vot­te­luissa. Hän on sano­nut, että istu ensin ja mieti hetki.

MERVI: Jos sinä suutut, niin häviät. Jos työnan­taja hiil­tyy, me voite­taan. Näin se on mennyt.

TOSI YSTÄVYYS KESTÄÄ

TERESA: Me olemme erilai­sia musiik­ki­ma­kua myöten.

MERVI: Erilai­suus on haaste. Yritän ottaa opik­seni. Monta kertaa loppu­tu­los on se, että mitä toinen sanoo, onkin hyvä juttu.

TERESA: Jos ihmi­nen on koko ajan kans­sasi samaa mieltä, et saa siitä niin paljon irti kuin siitä, että hän on kans­sasi eri mieltä. Silloin joudut haas­ta­maan myös itseäsi, ja se toinen haas­taa sinua. Se antaa paljon enemmän.

On harvi­naista, että tuntee semmoi­sen tyypin, josta voi sanoa, että siinä ihmi­sessä olisi monelle opittavaa.

MERVI: Meillä on hyvä ystävyys.

TERESA: Ja se kestää hautaan asti ja senkin yli.

MERVI: Ihmi­nen säilyy muis­toissa. On harvi­naista, että tuntee semmoi­sen tyypin, josta voi vielä jälkeen­päin­kin sanoa, että siinä ihmi­sessä olisi monelle opittavaa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

SARJA JATKUU

Kerto­kaa meille hyvästä työka­ve­ruu­des­tanne, saatamme tehdä teistä jutun: tekija@teollisuusliitto.fi