Työkaverit Mervi Riihiluoma ja Teresa Kvick: ”Erilaisuus on vahvuus”
Työtovereista on tullut toistensa parhaat kaverit.
22.11.2019
MERVI RIIHILUOMA
Visuaalinen tarkastaja
Työnopastaja
TERESA KVICK
Visuaalinen tarkastaja
Varapääluottamusmies ja osaston luottamusmies
Nokian Renkaat Oyj
TERESA KVICK: Olemme tunteneet Mervin kanssa pitkään, mutta ystävystyminen tapahtui, kun Nokian Renkailla neuvoteltiin palkoista reilu kymmenen vuotta sitten, ja toimin luottamustehtävässä.
MERVI RIIHILUOMA: Itse en ole ikinä ollut luottamusmies, mutta neuvotteluissa olen aina ollut tukena. Olemme Teresan kanssa samanhenkisiä. Jos emme ole samaa mieltä, niin pystymme puhumaan asiat halki ja loppupeleissä olemme samaa mieltä.
TERESA: On tärkeää, että kumpikin perustelee mielipiteensä. Joskus aikanaan on sovittu, että jos toisessa jokin ärsyttää, niin sanotaan se suoraan. Vaikka oltaisiin eri mieltä, kunnioitetaan myös sitä, että toisen mielipide on erilainen. Ei se ole sen oikeampi tai väärempi kuin omakaan, se on vain erilainen.
On rohkeutta ja todellista ystävyyttä, että pystyy sanomaan, että miksi sää sanot noin.
MERVI: Ei olisi ystävyyttä, jos toinen olisi alistettu. Pitää olla erilaisia mielipiteitä. On rohkeutta ja todellista ystävyyttä, että pystyy sanomaan, että miksi sää sanot noin. Meillä on semmoinen päätös, että se mitä täsä puhutaan, se puhutaan ja sitä ei sitten…
TERESA: …huudella eteenpäin!
MERVI: Ei puolin, eikä toisin. Sen takia arvostan Teresaa sydämeni pohjasta.
KAVERI TÖNÄÄ PYSTYYN
TERESA: Me tarkastamme renkaita. Mervi on kokenein. Meidän vuoron viisaus asuu hänessä. Hän on niin pitkään tarkastanut, että osaa sen vaikka unissaan.
MERVI: Olen tehnyt sitä 41 vuotta. Työelämän aloitin 15-vuotiaana Nokian Paperitehtaan puolella.
TERESA: Minä tulin tarkastukseen 18 vuotta sitten. Meidän vuorossa porukkahenki on mahtava. Sinne jokainen saa tulla sellaisena kuin on. Ei tarvitse jännittää tai esittää mitään. Jos joku haluaa olla tietynlainen, se hyväksytään.
”On ollut sellainen luottamus, että joku tönää pystyyn, kun meinaa kaatua.”
MERVI: Meitä on neljä naista ja kaksi miestä. On sovittu, että kun lähdetään taukotilasta, mikään asia ei lähde oven ulkopuolelle. Naisten lisäksi myös miehet puhuvat kaikki asiat ja murheensa. Se on tiivis porukka.
TERESA: Henki Renkailla työntekijöiden keskuudessa on ok, mutta viimeisten 12 vuoden yyteet ja jatkuva jännitys näkyvät ihmisissä. Ei ole hetken rauhaa, että voisi luottaa, että vielä ensi vuonnakin voi käydä töissä. Se on ollut rankkaa. Osa on ihan rikki. Kuitenkin jaksamisen pitäisi tänä päivänä olla tärkeä juttu. Pelastukseni on ollut Mervi ja hyvät ihmiset työporukassa. On ollut sellainen luottamus, että joku tönää pystyyn, kun meinaa kaatua.
KAKSI ERI MAAILMAA
TERESA: Eri-ikäisyys on rikkaus. Mervi tuntee rengastehtaan historian ja osaa tuoda erilaisen näkökannan.
MERVI: Tehdas on aivan eri laitos kuin 1978, kun 18-vuotiaana tulin. Silloin ei ollut kuin napsaus, ja kaikki olimme lakossa. Se iski kuin märkä rätti päin kuonoa, kun ei edes tiedetty, minkä takia lakkoon lähdettiin. Piti itse ottaa selvää. Olin nuori ja innokas, ja istumassa joka ainoassa neuvottelussa. Kun huudettiin lakko, syynä oli milloin mitäkin. Yleensä työnantaja nöyryytti luottamusmiehiä ja veti mielivaltaisia kuvioita.
TERESA: Onhan maailma muuttunut. Lakko ei ole enää se ase, millä voi työnantajaa vastaan taistella. Rahalla ei ole kasvoja. Me olemme suuri pörssiyritys. Tuijotamme kvartaalia, emmekä osaa katsoa pitemmälle. Ennen maailma oli inhimillisempi. Silloin kaikki myrskyt eivät tulleet Suomen niemelle samalla lailla kuin nyt. Kun jossain Kiinassa sakkaa, se näkyy heti meillä. Silloin renkaita tehtiin lähipiiriin.
”On hämmästyttävää, miten hienosti on elämä mennyt eteenpäin.”
MERVI: Työnantajan touhu ei näy lattiatasolla niin vahvana kuin 1970–80-luvuilla. Silloin työnantaja nöyryytti. Hekin ovat läksynsä lukeneet, ja ymmärtävät, että ihmisiä mekin olemme. Eivät he sillä tavalla tule enää sanomaan ulkonäöstä tai mistä tahansa.
TERESA: Työnantajapuolta on koulutettu. Enää ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei silloin edes kukaan tiennyt, ettei tollai saa ihmisiä kohdella.
MERVI: On hämmästyttävää, miten hienosti on elämä mennyt eteenpäin. On alettu arvostaa ihmistä.
TERESA: Tietyissä asioissa kyllä. Ennen oli hyviä patruunoita, jotka pitivät työntekijöistä huolen. Nykyään ei ole sellaista kulttuuria. Heti kun vähän sakkaa, niin ei muuta kuin väkeä pihalle. Törkeä kohtelu on vähentynyt. Törkeys on erilaista nykyisin.
ISTU ENSIN JA MIETI HETKI!
TERESA: Mervi on opettanut minulle, että taipua saa, mutta taittua ei!
MERVI: Nöyrä saa olla muttei nöyrtyä! Olen omille lapsille sanonut, että ole aina nöyrä. Älä pure ruokkivaa kättä, jos työnantaja antaa sinulle töitä. Mutta älä nöyristele! Taipua täytyy työelämässä, mutta taittua et voi tai se on menoa.
”Jos ihminen on kanssasi eri mieltä, silloin joudut haastamaan myös itseäsi.”
TERESA: Näin se menee! Mervi on tuonut minuun sellaista rauhallisuutta, jota tarvitaan palkkaneuvotteluissa. Hän on sanonut, että istu ensin ja mieti hetki.
MERVI: Jos sinä suutut, niin häviät. Jos työnantaja hiiltyy, me voitetaan. Näin se on mennyt.
TOSI YSTÄVYYS KESTÄÄ
TERESA: Me olemme erilaisia musiikkimakua myöten.
MERVI: Erilaisuus on haaste. Yritän ottaa opikseni. Monta kertaa lopputulos on se, että mitä toinen sanoo, onkin hyvä juttu.
TERESA: Jos ihminen on koko ajan kanssasi samaa mieltä, et saa siitä niin paljon irti kuin siitä, että hän on kanssasi eri mieltä. Silloin joudut haastamaan myös itseäsi, ja se toinen haastaa sinua. Se antaa paljon enemmän.
”On harvinaista, että tuntee semmoisen tyypin, josta voi sanoa, että siinä ihmisessä olisi monelle opittavaa.”
MERVI: Meillä on hyvä ystävyys.
TERESA: Ja se kestää hautaan asti ja senkin yli.
MERVI: Ihminen säilyy muistoissa. On harvinaista, että tuntee semmoisen tyypin, josta voi vielä jälkeenpäinkin sanoa, että siinä ihmisessä olisi monelle opittavaa.
TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN
SARJA JATKUU
Kertokaa meille hyvästä työkaveruudestanne, saatamme tehdä teistä jutun: tekija@teollisuusliitto.fi