Mistä syntyy työn imu? Oulun ja Lapin jäsenet pohtivat työtä ja viihtyvyyttä Kuusamossa

Työn imua etsimässä ‑kurssilla Kuusamon Tropiikissa pohdittiin, millaiset asiat tuottavat tyytyväisyyttä työelämässä ja millaiset alentavat viihtyvyyttä.

TYÖN IMUA ETSIMÄSSÄ, OULU–LAPPI, KUUSAMO 16.–17.11.2019

KUVA YLLÄ: Ryh­mä­työtä tekemässä Heli Greus Lumi­joelta ja Tiina Kar­jalainen Muhok­selta. Etu­alal­la Jaana Tep­po­la ja Piia Väyry­nen Oulus­ta.

– Porukka­hen­ki työ­paikalla on tärkeä. Siihen voi yksit­täi­nen ihmi­nenkin vaikut­taa, onko hyvä hen­ki vai mieli maas­sa, sanoo Kevit­san kai­vok­sel­la Sodankylässä koneenkul­jet­ta­jana työsken­televä Tea Pikkarainen, joka on työ­paikkansa ensim­mäi­nen työ­suo­jelu­var­aval­tu­utet­tu.

Porukka­hen­keen voi vaikut­taa pie­nil­lä teoil­la.

– Omaan vuoroon kun tuo pul­laa, niin se paran­taa työn henkeä. Jokainen oma­l­ta osaltaan vaikut­taa ilmapi­iri­in.

Kai­vok­sel­la tulee työ­porukalta aloit­tei­ta työhyv­in­voin­nin ja tur­val­lisu­u­den paran­tamiseen.

– Meil­lä pyritään kuun­tele­maan ihmis­ten toivei­ta ja viemään niitä eteen­päin työ­suo­jelun kaut­ta. Osa on hel­posti toteutet­tavia. Pienikin asia voi olla merkit­tävä paran­nus. Rahal­lisen sat­sauk­sen ei aina tarvitse olla iso.

Pikkaraisen mukaan työelämässä annetaan nyky­isin entistä enem­män moit­tei­den sijas­ta tun­nus­tus­ta.

– Hyvä palaute luo yhteishenkeä porukkaan. On hyvä sanoa joskus ääneenkin, että ”hyvä me!”.

Pikkaraisen mukaan kai­vok­ses­sa johtamistyyli muut­tui euroop­palaisem­mak­si, kun kanadalainen omis­ta­ja vai­h­tui ruot­salaiseen.

– Ylhäältä alas joht­a­mi­nen ja käsky­tys väheni. Se sopii parem­min suo­ma­laisille, jot­ka eivät tykkää niskaan hen­git­tämis­es­tä.

HILJAISENKIN ÄÄNI KUULUU

Kala­jok­i­laises­sa Solar-Kai­hdin Ky:ssä kai­hd­in­työn­tek­i­jänä ja päälu­ot­ta­mus­miehenä toimi­va Noo­ra Saukko luon­nehtii työ­paikkansa sel­l­aisek­si, että vak­i­tu­inen poruk­ka on ollut töis­sä pitkään, ja kaik­ki ovat kavere­i­ta keskenään.

– Siel­lä pystyy puhu­maan niin iloista kuin murheista.

– Kuten var­maan joka työ­paikas­sa, meil­läkin on huonom­pia het­k­iä, mut­ta aika hyvin meil­lä pystyy viemään asioi­ta eteen­päin. Ker­ran kuukaudessa pide­tään palaveri asioista, jot­ka ihmiset ovat halun­neet ker­toa, ja ne käy­dään läpi. Koen, että siel­lä saa äänen­sä kuu­lu­vi­in. Hil­jaisi­akin kuul­laan. Jos ei asi­as­ta halua puhua, niin meil­lä on vihko, johon saa nimet­tömänä kir­joit­taa.

Noo­ra Saukon arvion mukaan ihmiset ovat nyky­isin avoimem­pia kuin ennen. He eivät ehkä kan­na sisäl­lään negati­ivisia asioi­ta yhtä paljon kuin ennen van­haan.

Haa­pave­tisen Darekon Oy:n elek­tron­i­ikkate­htaal­la tes­taa­jana ja päälu­ot­ta­mus­miehenä toimi­va Teller­vo Sirviö kokee, että 20 vuodessa työhyv­in­voin­ti on edis­tynyt huo­mat­tavasti.

– Mon­et paran­nuk­set ovat läht­e­neet työn­tek­i­jöistä. Mut­ta työhyv­in­voin­tikult­tuuri ei koskaan ole valmis. Ihmi­nen voi paran­taa työilmapi­ir­iä otta­mal­la muut huomioon ja ole­mal­la reilu työkaveri. Se edis­tää työ­paikan hyv­in­voin­tia ja me-henkeä. Työn­tek­i­jäl­lä on mah­dol­lisu­us vaikut­taa moni­in asioi­hin työelämässä, kun­han mah­dol­lisuuk­si­in tar­tu­taan. Pitää olla rohkeampia, hän kan­nus­taa.

Kala­jok­i­laisen For­t­a­co Oy:n työ­suo­jelu­val­tu­ute­tun Markus Saukon mielestä johta­ju­udel­la on työ­paikan työhyv­in­voin­nille iso merk­i­tys.

– Kun on hyvä johta­ja, sil­loin työ­paikkakin on hyvä. Hyvä johta­ja on laa­jakat­seinen. Hän osaa ennakoi­da ja puut­tua asioi­hin tarpeek­si ajois­sa. Johtaa pitää keskustele­mal­la. Työn­tek­i­jän pitää pystyä otta­maan puheek­si, kun jokin asia vaivaa, ja puut­tua epäko­hti­in rohkeasti.

TYÖN IMU

”Joil­lakin ihmisil­lä voi olla se harha, että joku ulkop­uo­li­nen pystyy tuot­ta­maan meille työn imua työ­paikalla. Sel­l­aista ulkop­uolista ei ole. Työn imu läh­tee ihmis­es­tä itses­tään, siitä miten hän halu­aa olla kehit­tämässä työy­hteisöä. Jokaisel­la työ­paikalla pitää olla työ­suo­jeluy­hteistyötä, johon kuu­luu työhyv­in­voin­ti ja yhdessä tekemisen mah­dol­lisu­us. Vain täl­laiselta poh­jal­ta voi syn­tyä työn imua. On meistä itses­tämme kiin­ni, miten niihin tar­tumme ja olemme työ­maail­maa muut­ta­mas­sa. Kan­nus­tan ihmisiä ole­maan mukana siinä työn mur­rokses­sa, mitä työ­paikalla tapah­tuu, kos­ka muuten mikään ei muu­tu.”

SARI HELMINEN
Teol­lisu­us­li­iton koulu­tusasiantun­ti­ja

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JOUNI PORSANGER