Mistä syntyy työn imu? Oulun ja Lapin jäse­net pohti­vat työtä ja viih­ty­vyyttä Kuusamossa

Työn imua etsi­mässä ‑kurs­silla Kuusa­mon Tropii­kissa pohdit­tiin, millai­set asiat tuot­ta­vat tyyty­väi­syyttä työelä­mässä ja millai­set alen­ta­vat viihtyvyyttä.

TYÖN IMUA ETSIMÄSSÄ, OULU–LAPPI, KUUSAMO 16.–17.11.2019

KUVA YLLÄ: Ryhmä­työtä teke­mässä Heli Greus Lumi­joelta ja Tiina Karja­lai­nen Muhok­selta. Etua­lalla Jaana Teppola ja Piia Väyry­nen Oulusta.

– Poruk­ka­henki työpai­kalla on tärkeä. Siihen voi yksit­täi­nen ihmi­nen­kin vaikut­taa, onko hyvä henki vai mieli maassa, sanoo Kevit­san kaivok­sella Sodan­ky­lässä koneen­kul­jet­ta­jana työs­ken­te­levä Tea Pikka­rai­nen, joka on työpaik­kansa ensim­mäi­nen työsuojeluvaravaltuutettu.

Poruk­ka­hen­keen voi vaikut­taa pienillä teoilla.

– Omaan vuoroon kun tuo pullaa, niin se paran­taa työn henkeä. Jokai­nen omalta osal­taan vaikut­taa ilmapiiriin.

Kaivok­sella tulee työpo­ru­kalta aloit­teita työhy­vin­voin­nin ja turval­li­suu­den parantamiseen.

– Meillä pyri­tään kuun­te­le­maan ihmis­ten toiveita ja viemään niitä eteen­päin työsuo­je­lun kautta. Osa on helposti toteu­tet­ta­via. Pieni­kin asia voi olla merkit­tävä paran­nus. Rahal­li­sen satsauk­sen ei aina tarvitse olla iso.

Pikka­rai­sen mukaan työelä­mässä anne­taan nykyi­sin entistä enem­män moit­tei­den sijasta tunnustusta.

– Hyvä palaute luo yhteis­hen­keä poruk­kaan. On hyvä sanoa joskus ääneen­kin, että ”hyvä me!”.

Pikka­rai­sen mukaan kaivok­sessa johta­mis­tyyli muut­tui euroop­pa­lai­sem­maksi, kun kana­da­lai­nen omis­taja vaih­tui ruotsalaiseen.

– Ylhäältä alas johta­mi­nen ja käsky­tys väheni. Se sopii parem­min suoma­lai­sille, jotka eivät tykkää niskaan hengittämisestä.

HILJAISENKIN ÄÄNI KUULUU

Kala­jo­ki­lai­sessa Solar-Kaih­din Ky:ssä kaih­din­työn­te­ki­jänä ja pääluot­ta­mus­mie­henä toimiva Noora Saukko luon­neh­tii työpaik­kansa sellai­seksi, että vaki­tui­nen porukka on ollut töissä pitkään, ja kaikki ovat kave­reita keskenään.

– Siellä pystyy puhu­maan niin iloista kuin murheista.

– Kuten varmaan joka työpai­kassa, meil­lä­kin on huonom­pia hetkiä, mutta aika hyvin meillä pystyy viemään asioita eteen­päin. Kerran kuukau­dessa pide­tään pala­veri asioista, jotka ihmi­set ovat halun­neet kertoa, ja ne käydään läpi. Koen, että siellä saa äänensä kuulu­viin. Hiljai­sia­kin kuul­laan. Jos ei asiasta halua puhua, niin meillä on vihko, johon saa nimet­tö­mänä kirjoittaa.

Noora Saukon arvion mukaan ihmi­set ovat nykyi­sin avoi­mem­pia kuin ennen. He eivät ehkä kanna sisäl­lään nega­tii­vi­sia asioita yhtä paljon kuin ennen vanhaan.

Haapa­ve­ti­sen Dare­kon Oy:n elekt­ro­niik­ka­teh­taalla testaa­jana ja pääluot­ta­mus­mie­henä toimiva Tellervo Sirviö kokee, että 20 vuodessa työhy­vin­vointi on edis­ty­nyt huomattavasti.

– Monet paran­nuk­set ovat lähte­neet työn­te­ki­jöistä. Mutta työhy­vin­voin­ti­kult­tuuri ei koskaan ole valmis. Ihmi­nen voi paran­taa työil­ma­pii­riä otta­malla muut huomioon ja olemalla reilu työka­veri. Se edis­tää työpai­kan hyvin­voin­tia ja me-henkeä. Työn­te­ki­jällä on mahdol­li­suus vaikut­taa moniin asioi­hin työelä­mässä, kunhan mahdol­li­suuk­siin tartu­taan. Pitää olla rohkeam­pia, hän kannustaa.

Kala­jo­ki­lai­sen Fortaco Oy:n työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun Markus Saukon mielestä johta­juu­della on työpai­kan työhy­vin­voin­nille iso merkitys.

– Kun on hyvä johtaja, silloin työpaik­ka­kin on hyvä. Hyvä johtaja on laaja­kat­sei­nen. Hän osaa enna­koida ja puut­tua asioi­hin tarpeeksi ajoissa. Johtaa pitää keskus­te­le­malla. Työn­tekijän pitää pystyä otta­maan puheeksi, kun jokin asia vaivaa, ja puut­tua epäkoh­tiin rohkeasti.

TYÖN IMU

”Joil­la­kin ihmi­sillä voi olla se harha, että joku ulko­puo­li­nen pystyy tuot­ta­maan meille työn imua työpai­kalla. Sellaista ulko­puo­lista ei ole. Työn imu lähtee ihmi­sestä itses­tään, siitä miten hän haluaa olla kehit­tä­mässä työyh­tei­söä. Jokai­sella työpai­kalla pitää olla työsuo­je­lu­yh­teis­työtä, johon kuuluu työhy­vin­vointi ja yhdessä teke­mi­sen mahdol­li­suus. Vain tällai­selta pohjalta voi syntyä työn imua. On meistä itses­tämme kiinni, miten niihin tartumme ja olemme työmaa­il­maa muut­ta­massa. Kannus­tan ihmi­siä olemaan mukana siinä työn murrok­sessa, mitä työpai­kalla tapah­tuu, koska muuten mikään ei muutu.”

SARI HELMINEN
Teol­li­suus­lii­ton koulutusasiantuntija

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JOUNI PORSANGER