Jyrki Alapar­ta­nen: Puura­ken­ta­mista edis­tet­tävä lainsäädännöllä

Metsien hakkuu­mää­rien rajoit­ta­mi­nen ja vähen­tä­mi­nen jopa taka­vuo­sien tasolle on ollut näyt­tä­västi julki­sessa keskus­te­lussa esillä. Puura­ken­ta­mi­sen edis­tä­mi­nen ja kerran­nais­vai­ku­tuk­set sitä vastoin ovat jääneet ilmas­to­muu­tok­sen hillin­tää mietit­täessä liian vähälle huomiolle.

Ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­nän kannalta mieles­täni olen­naista on, että metsät kasva­vat pitkällä aika­vä­lillä enem­män kuin niitä haka­taan ja että sen rinnalla mieti­tään, mitä tuot­teita puusta valmis­te­taan. Kysy­mystä on tarkas­tel­tava pitkän aika­vä­lin koko­nais­val­tais­ten vaiku­tus­ten, ei vain vuotuis­ten hakkuu­mää­rien perusteella.

Metsä­teol­li­suu­den inves­toin­neilla on metsä­ta­lou­den menes­ty­mi­sen ja kehit­ty­mi­sen rinnalla tärkeä rooli myös ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­nässä. Inves­toin­tien edel­ly­tyk­senä puoles­taan on raaka-aineen riit­tävä tarjonta. Vain siten voidaan luoda pohja kehi­tyk­selle ja tule­vai­suu­den ilmas­ton­muu­tosta hillit­se­välle teol­li­suu­delle. Metsien hoito, kestävä puun­käyttö, kemial­li­nen metsä­teol­li­suus ja puutuo­te­teol­li­suus kulke­vat tässä yhtä jalkaa. Kaikki tarvit­se­vat toisiaan.

Puutuot­tei­siin ja puura­ken­ta­mi­seen panos­ta­mi­sen mahdol­li­suu­det ovat Suomessa ja EU:ssa. moni­nai­set. Tiedän, että kansal­li­set metsä- ja biota­lou­den sekä puura­ken­ta­mi­sen stra­te­giat ovat olemassa, mutta toteu­tus­mal­lit ja lain­sää­däntö ovat hitaita ja toiveita täynnä. Muutosta ja käytän­nön hank­keita ei saada riit­tä­vän tehok­kaasti liikkeelle.

”Metsien teho­kas hoito ja puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sen kaksin­ker­tais­ta­mi­nen nyky­ta­sosta Suomessa ja EU:ssa olisi todel­li­nen työl­li­syys- ja ilmastoteko.”

Puura­ken­ta­mi­sen suurim­mat kasvu­mah­dol­li­suu­det Suomessa ja EU:ssa ovat kerrostalo‑, piha‑, ympäristö‑, täyden­nys- ja julki­sessa raken­ta­mi­sessa, asuin­ra­ken­nus­ten julki­si­vu­jen ener­gia­kor­jauk­sissa sekä silloissa ja halli­ra­ken­nuk­sissa. Puura­ken­ta­mi­sen kasvun myötä mahdol­li­suu­det koko­nais­ja­los­tusas­teen nosta­mi­seen lisään­ty­vät. Se on ollut toimia­lalla ikui­suus­ky­sy­mys, joka ei ole vielä otta­nut onnistuakseen.

Metsien vuotui­sesta hakkuu­mää­rästä noin 40 prosent­tia menee puutuo­te­teol­li­suu­den käyt­töön monen­lai­sina loppu­tuot­teina. Lisään­ty­vät hakkuu­mää­rät eivät näin käytet­tynä suurenna hiili­ja­lan­jäl­keämme koko­nais­val­tai­sesti, vaan varas­toi­tu­vat puutuot­tei­siin jopa vuosi­sa­daksi. Kasvaes­saan metsät ovat hiili­nie­luja. Puutuot­teissa ne ovat hiili­va­ras­toja. Tätä kehi­tystä pitää vahvistaa.

Suomessa ja EU:ssa tarvi­taan käytän­nön toimin­taa ohjaava maan­käyttö- ja raken­nus­lain­sää­däntö puura­ken­ta­mi­sen kehit­tä­mi­seksi ilmas­to­syistä. Kunnilla on tässä suuri vastuu maan­käyttö- ja raken­nus­lain ensi­si­jai­sina toteuttajina.

Puutuo­te­teol­li­suus on työvoi­ma­val­taista teol­li­suutta. On arvioitu, että toimia­lalle syntyisi helposti 6 000 uutta työpaik­kaa. Tämä on mahdol­lista, mutta onko siihen todel­lista tahtoa?

Metsien teho­kas hoito ja puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sen kaksin­ker­tais­ta­mi­nen nyky­ta­sosta Suomessa ja EU:ssa olisi todel­li­nen työl­li­syys- ja ilmastoteko.

JYRKI ALAPARTANEN
Teol­li­suus­lii­ton puutuo­te­sek­to­rin johtaja