Jyrki Alapar­tanen: Puura­ken­ta­mista edistet­tävä lainsäädännöllä

Metsien hakkuu­mää­rien rajoit­ta­minen ja vähen­tä­minen jopa takavuo­sien tasolle on ollut näyttä­västi julki­sessa keskus­te­lussa esillä. Puura­ken­ta­misen edistä­minen ja kerran­nais­vai­ku­tukset sitä vastoin ovat jääneet ilmas­to­muu­toksen hillintää mietit­täessä liian vähälle huomiolle.

Ilmas­ton­muu­toksen hillinnän kannalta mieles­täni olennaista on, että metsät kasvavat pitkällä aikavä­lillä enemmän kuin niitä hakataan ja että sen rinnalla mieti­tään, mitä tuotteita puusta valmis­te­taan. Kysymystä on tarkas­tel­tava pitkän aikavälin kokonais­val­taisten vaiku­tusten, ei vain vuotuisten hakkuu­mää­rien perusteella.

Metsä­teol­li­suuden inves­toin­neilla on metsä­ta­louden menes­ty­misen ja kehit­ty­misen rinnalla tärkeä rooli myös ilmas­ton­muu­toksen hillin­nässä. Inves­toin­tien edelly­tyk­senä puoles­taan on raaka-aineen riittävä tarjonta. Vain siten voidaan luoda pohja kehityk­selle ja tulevai­suuden ilmas­ton­muu­tosta hillit­se­välle teolli­suu­delle. Metsien hoito, kestävä puunkäyttö, kemial­linen metsä­teol­li­suus ja puutuo­te­teol­li­suus kulkevat tässä yhtä jalkaa. Kaikki tarvit­sevat toisiaan.

Puutuot­tei­siin ja puura­ken­ta­mi­seen panos­ta­misen mahdol­li­suudet ovat Suomessa ja EU:ssa. moninaiset. Tiedän, että kansal­liset metsä- ja biota­louden sekä puura­ken­ta­misen strate­giat ovat olemassa, mutta toteu­tus­mallit ja lainsää­däntö ovat hitaita ja toiveita täynnä. Muutosta ja käytännön hankkeita ei saada riittävän tehok­kaasti liikkeelle.

”Metsien tehokas hoito ja puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­misen kaksin­ker­tais­ta­minen nykyta­sosta Suomessa ja EU:ssa olisi todel­linen työlli­syys- ja ilmastoteko.”

Puura­ken­ta­misen suurimmat kasvu­mah­dol­li­suudet Suomessa ja EU:ssa ovat kerrostalo‑, piha‑, ympäristö‑, täydennys- ja julki­sessa raken­ta­mi­sessa, asuin­ra­ken­nusten julki­si­vujen energia­kor­jauk­sissa sekä silloissa ja halli­ra­ken­nuk­sissa. Puura­ken­ta­misen kasvun myötä mahdol­li­suudet kokonais­ja­los­tusas­teen nosta­mi­seen lisään­tyvät. Se on ollut toimia­lalla ikuisuus­ky­symys, joka ei ole vielä ottanut onnistuakseen.

Metsien vuotui­sesta hakkuu­mää­rästä noin 40 prosenttia menee puutuo­te­teol­li­suuden käyttöön monen­lai­sina loppu­tuot­teina. Lisään­tyvät hakkuu­määrät eivät näin käytet­tynä suurenna hiili­ja­lan­jäl­keämme kokonais­val­tai­sesti, vaan varas­toi­tuvat puutuot­tei­siin jopa vuosi­sa­daksi. Kasvaes­saan metsät ovat hiili­nie­luja. Puutuot­teissa ne ovat hiili­va­ras­toja. Tätä kehitystä pitää vahvistaa.

Suomessa ja EU:ssa tarvi­taan käytännön toimintaa ohjaava maankäyttö- ja raken­nus­lain­sää­däntö puura­ken­ta­misen kehit­tä­mi­seksi ilmas­to­syistä. Kunnilla on tässä suuri vastuu maankäyttö- ja raken­nus­lain ensisi­jai­sina toteuttajina.

Puutuo­te­teol­li­suus on työvoi­ma­val­taista teolli­suutta. On arvioitu, että toimia­lalle syntyisi helposti 6 000 uutta työpaikkaa. Tämä on mahdol­lista, mutta onko siihen todel­lista tahtoa?

Metsien tehokas hoito ja puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­misen kaksin­ker­tais­ta­minen nykyta­sosta Suomessa ja EU:ssa olisi todel­linen työlli­syys- ja ilmastoteko.

JYRKI ALAPARTANEN
Teolli­suus­liiton puutuo­te­sek­torin johtaja