Kunnon työn päivän seminaari: Euroopan työnantajat hyökkäävät sopimista vastaan

Työnantajilla on menossa Euroopan laajuinen hyökkäys työehtosopimusjärjestelmän murentamiseksi. Tulitukea antaa valtavirtamedia vääristelyillään. Suomessa se väittää yleissitovuutta kummajaiseksi, vaikka se on normitilanne Euroopassa. Kunnon työn päivän seminaarissa puhuttiin myös järjestäytymisen tärkeydestä.

KUVA YLLÄ: Kunnon työn päivän seminaarissa 7.10.2019 Paasitornissa Helsingissä Lumonin pääluottamusmies Juho Siitonen ja Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Pirjo Rosqvist.

Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen kampanjapäivän 7.10. seminaarilla oli otsikko ”Kunnon työn päivä ja ajankohtaista tes-toiminnasta”. Tapahtuman järjestivät yhdessä Teollisuusliiton kanssa toimihenkilöiden Ammattiliitto Pro ja ylempien toimihenkilöiden YTN.

Teollisuuden maailmanliiton entinen pääsihteeri, nykyisin konsulttina toimiva Jyrki Raina on tehnyt laajan, vertailevan tutkimuksen kuuden Euroopan maan metalli-, kemia- ja paperiteollisuudesta. Tutkimuksen tilasivat Teollisuusliitto ja kolme muuta liittoa ja aiheina olivat yleissitovuus ja paikallinen sopiminen.

Rainan viesti työehtosopimusten laajasta kattavuudesta ja yleissitovuuden hyödyistä on yksiselitteinen. Ei vain kuudessa tutkitussa maassa, vaan muuallakin Euroopassa, työehtosopimusten yleissitovuus on normi.

Enemmistö alakohtaisista työehtosopimuksista on yleissitovia Belgiassa, Espanjassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Suomessa. Niitä sopimukset olivat myös Kreikassa, Portugalissa ja Romaniassa vuoteen 2011 asti.

Ruotsissa ei ole yleissitovia tessejä, mutta tähän on käytännössä kuitenkin päästy korkealla järjestäytymisasteella ja yrityskohtaisilla sopimuksilla. Ruotsissa työehtosopimukset kattavat 90 prosenttia kaikista palkansaajista. Suomen luku on 89.

Oikeus solmia kollektiivisesti työehtosopimuksia on YK:n alaisen työjärjestön eli ILO:n turvaama perusoikeus, Raina muistutti. Tutkimuksissa on löydetty todisteet siitä, että laajasti kattavat työehtosopimukset tervehdyttävät koko yhteiskuntaa.

– Työehtosopimukset auttavat tasoittamaan tuloeroja. Yrityksetkin voittavat, ne saavat tasapuolisen pelikentän.

EU:n komissiokin on alkanut Rainan mukaan kääntää kelkkaansa. Euroopan unioni, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Euroopan keskuspankki pakottivat esimerkiksi Portugalin purkamaan työehtosopimusjärjestelmänsä vuoden 2008–2009 talouskriisin jälkeen.

– Mutta komissio näki, mihin tuhoon se johti. Komissiossa on ryhdytty ajattelemaan uudelleen, Raina kuvaili.

Ruotsin, Tanskan ja Saksan ammattiliittojen edustajat olivat toistaneet Rainalle tämän tutkimuksen aikana, etteivät liitot halua poliitikkoja sotkeutumaan työehtoneuvotteluihin. Hallitukset vaihtuvat ja Euroopassa nousee myös poliittisia ääriliikkeitä oikealta laidalta. Paljon parempi turva työntekijöiden etujen puolustamiseen ovat yleissitovat työehtosopimukset ja vahvat liitot.

– Korkea järjestäytymisaste on tärkeää. Tehkää järjestämistyötä paljon enemmän kuin mitä nyt teette. Paikallinen sopiminen vaatii takuikseen turvalausekkeita, näihin neuvoihin Raina päätti paljon uutta tietoa sisältäneen esitelmänsä.

”KOUKKU ON NIELTY”

Ympäri koko Euroopan työnantajat ovat lähteneet yhteiseen hyökkäykseen saadakseen työehtosopimusjärjestelmän murrettua. Operaatio näyttää suunnitelmalliselta, ja median kautta tavallisille työntekijöille syötetään myyttejä ja vääristeltyä tietoa työmarkkinoista.

– Ei ole sattumaa, että Suomen työehtoneuvotteluissa puhutaan nyt yleissitovuudesta, ylempien toimihenkilöiden liiton eli YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa totesi.

Oksa kuvaili, että tavalliset työntekijät ovat nielleet median levittämät vääristelyt ”koukkuina kitusiin aika syvälle”.

– Palkanmuodostus Suomessa on jäykkää. Se on myytti. Muistuttakaa työpaikoilla, että jäykkyys ei ole totta!

Taloustieteessä kuvataan tulonsiirroilla yleensä sitä, miten verotuksen kautta saaduilla varoilla tuetaan köyhimpiä kansanosia. Suomessa tulonsiirto-käsite saa aivan uuden merkityksen. Työntekijöiltä on siirretty miljardikaupalla euroja yrityksille vuodesta 2012 lähtien.

Oksa esitteli kiistattomiin viranomaistietoihin perustuvat laskelmansa luetellen näiden ”tulonsiirtojen” piiriin muiden muassa vuoden 2010 yritysten Kela-maksun poiston, vuosien 2012 ja 2014 yhteisöveron alennukset ja vuosien 2017–2020 sotu-maksujen sälyttämisen entistä raskaampina työntekijöille. Ensi vuonna näiden eurojen yhteenlaskettu summa on 4 miljardia.

– Suhteellinen työn hinta on laskenut Suomessa 2012 lähtien, Oksa alleviivasi.

AY-LIIKE OLKOON GLOBAALI!

Raina sanoi omassa esityksessään olevansa erityisen ylpeä niistä voitoista, joita Indonesian ay-liike on saavuttanut pohjoismaisten ammattiliittojen tuella. Viidessä vuodessa vähimmäispalkat tuplattiin ja yli 200 miljoonaa indonesialaista saatiin kattavan sosiaaliturvan piiriin. Ammattiliitot ovat tehneet, toisin kuin Suomessa, hyvää yhteistyötä myös opiskelijaliikkeen kanssa.

Tytti Pernulle Indonesian esimerkki kuuluikin seminaaripäivän sykähdyttävimpiin anteihin. Pernu on Outokummun Tornion terästehtaan 1 800 tuotantotyöntekijän pääluottamusmies.

– Oli todella mielenkiintoista kuulla, miten Indonesiassa on edistytty, vaikka siellä on ay-liike ollut täysin rapautunut tai sitä ei ole käytännössä ollut ollenkaan.

– Ay-liikkeen kuuluukin toimia maailmanlaajuisesti. Ei meidän pitäisi vain katsoa, että saadaan enemmän kuin paperiliittolaiset. Ay-liike on tätä isompi aate, Pernu alleviivaa.

Järjestäytymisasteesta puhuttaessa Pernu kertoo huolestuneen oloisena, että terästehtaallakin liittoon liittyneiden prosenttiluku on vaipunut alle 70 prosentin.

– Meneekö meillä liian hyvin, eikö kotonakaan enää opeteta toisista huolehtimista? Opetetaanko jo lapsillekin, että kunhan vaan itse pärjää ja selviytyy, niin silloin on voittaja?

Pernulle tällaiset ”voitot” ovat täysin vieraita eivätkä kelpaa elämisen ohjenuoriksi ollenkaan. Kritisoitavaa riittää Pernusta omankin liiton toiminnassa.

– Meidän pitäisi luoda me-henkeä. Meidän tulee näyttää kaikille työntekijöille, että liitto ajaa ihan kaikkien juuri siinä ammatissa ja työssä olevien etuja.

– Politikointi ei ole enää tätä päivää. Se on nuorille ihan vierasta. Nuori saattaa jättää liittymättä liittoon juuri siksi, että liiton toimintaa näyttää hallitsevan kaksi työväenpuoluetta.

Terästehtaan pääluottamusmies aloitti pestinsä tammikuun alussa. Pernu kertoo ottaneensa aivan uudenlaisen otteen jäsenten rekrytoimiseen monen muun teollisuusliittolaisen luottamusmiehen tapoihin nähden.

– Minä keskustelen kaikkien kanssa, myös YTK:laisten. Enhän minä itsekään haluaisi liittyä sellaiseen järjestöön, jonka edustaja ei edes puhu kanssani! Edunvalvonnan järjestelmää meidän on ylläpidettävä liittymällä liittoon, Pernu painottaa.

Ja sitten se julkisuus… Pernua suututtaa se, miten johdonmukaisen kielteisesti suomalainen media puhuu ammattiyhdistysliikkeestä.

– Me emme ylitä uutiskynnystä, tai jos ylitämme, meidän tekemisemme käännetään aina niin päin, että ne muuttuvat negatiivisiksi.

Entäs sitten se naisasia! Pernua kismittää omalla kohdalla eritoten sekin, että häntä on haastateltu tiedotusvälineisiin pestinsä aloittamisen jälkeen aina terästehtaan naispääluottamusmiehenä. Yle kunnostautui jopa niin perinpohjaisesti naisittelussaan ja ay-kielteisyydessään, ettei edes maininnut Pernun olevan nimenomaan Teollisuusliiton pääluottamusmies. Emmekä me itsekään näytä osaavan…

– Minua haastateltiin tänään kansainvälisen ay-liikkeen videolle. Vaikka olen ehtinyt olla niin Metalliliiton, Pron kuin nyt Teollisuusliitonkin luottamusmiehenä, niin silti minulta kysyttiin ensimmäiseksi, millaisia haasteita kohtaan naispääluottamusmiehenä.

Ja tämän päälle Pernu nauraa hersyvästi, mutta siinä rähisee roima annos kiukkua ja turhautumista.

AVOIMUUTTA TEOLLISUUSLIITTOONKIN

Seminaarissa puitiin paljastuksia työehtosopimusten yleissitovuuden yleisyydestä ympäri Euroopan, mutta myös Teollisuusliiton omaa ajankohtaista tes-neuvottelutilannetta.

– Tämähän oli ihan piikkipaikka saada tietoa meidän tes-neuvotteluistamme. Tuonne työpaikoille ei ainakaan vielä toistaiseksi ole paljoa tietoa tihkunut neuvotteluista. On myös mielenkiintoista kuulla eurooppalaisista tuulista.

Näistä syistä Kari Purmonen Koneen Hyvinkään hissitehtaalta osallistui seminaariin. Hän on tehtaan pääluottamus ja Koneen eurooppalaisen yritysneuvoston eli EWC:n henkilöstöedustajien puheenjohtaja.

– Kiinnitin huomiota siihen, että YTN:n edustaja lupasi heidän kertovan avoimesti tes-neuvotteluista. Sitähän meidän Teollisuusliitonkin jäsenistö toivoo. Ja minulla on taas sama vanha laulu neuvotteluihin, kun palkankorotuksista puhutaan; ei prosentti- vaan eurokorotuksia, eikä yleiskorotusten jakamista paikallisesti työpaikoilla, Purmonen vaatii.

Järjestäytymisen kohennuskeinoiksi Purmonen esittää niitä, jotka voidaan napata naapuriliitosta.

– Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät kaikkein eniten ihmisiä, mutta niissä voi työterveyshuolto olla ihan minimissä. Rakennusliitto on jo päättänyt perustaa sairauskassan jäsenistöä varten. Teollisuusliiton pitäisi tehdä sama asia, se toisi konkreettista hyötyä monille jäsenille.

– Raksalla on myös Suomessa työtä tekeville maahanmuuttajille omia osastoja. Voisiko Teollisuusliittokin saada jäseniä tätä kautta? Ja miksei Teollisuusliitto voisi palkata lisää toimitsijoita, jotka osaavat esimerkiksi viroa, venäjää tai puolaa, Purmonen esittää.

AITOJA YT-NEUVOTTELUJA RUOTSIN MALLIIN

– Aion tutustua ihan kunnolla Rainan tutkimukseen. Varsinkin Ruotsin neuvottelumalli työehtosopimuksista kiinnostaa. Miksei Saksakin, koska niin Ruotsi kuin Saksakin ovat Suomen tärkeimpiä kilpailijamaita.

Näin kaavailee seminaaripäivän jälkeen lasityöntekijä, pääluottamusmies Juho Siitonen Lumon Oy:ltä Kouvolasta.

Reijo Paananen edusti seminaarissa Nordic-INiä eli pohjoismaista ay-liikettä. Paananen oli omassa esityksessään kuvaillut tarkkaan sen, että Ruotsissa yt-laki eli myötämääräämislaki ei ole mitään yritysten sanelua. Uudistuksen alla olevasta laista ei ole tulossa ”irtisanomisautomaattia” Suomen tapaan, Paananen uumoili. Naapurissa laki takaa sen, että jopa vähäisistä muutoksista ja uudistuksista käydään aitoa, kahdenkeskistä neuvottelua työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä.

Paananen oli todennut myös, että Suomen eduskunnassa aiemmin käytössä ollut komitealaitos toimi äärimmäisen hyvin. Isot asiat valmisteltiin komiteoissa hallituksessa istuvien puolueiden ja opposition edustajien välisessä, yhteisessä konklaavissa. Paananen oli kuvannut komitealaitosta ”maailman halvimmaksi järjestelmäksi, joka tuottaa kestäviä tuloksia”.

– Siitä voitaisiin Suomessakin ottaa mallia, Siitonen tuumaa tarkoittaen ruotsalaismallisen ”diskuteeraamisen” tuomista niin suomalaisiin yt-neuvotteluihin kuin poliittistenkin päätösten valmisteluun.

YTN:n edustaja oli luvannut seminaarissa, että järjestö ilmoittaa avoimesti kaikki tavoitteensa ja kulloisenkin neuvottelutilanteen.

– Minusta Teollisuusliiton pitäisi toimia samoin. Kaikille jäsenille pitäisi tiedottaa työnantajapuolen esittämät linjaukset ja liiton omat tavoitteet, Siitonen sanoo.

Järjestäytymisen merkitystä korostettiin seminaarissa moneen kertaan. Edes ay-liikkeen arkkivillitsijä ja mainio esiintyjä Jyrki Raina ei kuitenkaan suostunut esittelemään käytännön keinoja jäsenmäärän kasvattamiseen. Siitonen yrittää pitää oman tonttinsa kunnossa.

– Minun mielestäni jo amiksen ekaluokkalaisille pitää mennä puhumaan ay-liikkeestä. Olin itse juuri Mikkelissä oppilaitostiedotuksen kurssilla. Nuoret pitää saada jo koulun penkiltä liittymään liittoon. Ja tietysti jokaista uutta työntekijää on pyydettävä liittymään.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA