Meri-Lapin kierto­ta­lous­mal­lissa teolli­suus­yri­tykset tekevät poikkeuk­sel­lista yhteis­työtä. Toisten sivuvir­toja hyödyn­tä­mällä on aiemmin jätteeksi luoki­tel­lusta materi­aa­lista voitu kehittää ekolo­gisia tuotteita, jotka vähen­tävät hukkaa ja säästävät ympäristöä.

• Meri-Lapissa on maailman pohjoisin bio‑, metalli‑, kaivos- ja energia­teol­li­suuden keskit­tymä. Yritykset sijait­sevat ympyrässä, jonka halkai­sija on 25 kilometriä. Alueen sisällä on kolme suurta teolli­suus­kes­kit­tymää ja noin 100 teolli­suus­pal­ve­luihin keskit­ty­nyttä pk-yritystä.
• Elinvoi­mai­sella talous­a­lu­eella syntyy noin 80 % Lapin teolli­suus­tuo­tan­nosta ja 7 % koko Suomen viennistä. Alueen yritysten viennin arvo on yli 4 mrd. euroa vuodessa.
• Teolli­suus­yri­tyk­sissä on 4 000 työpaikkaa. Lasket­taessa mukaan alihan­kin­ta­ketjut ja muut työllis­tävät vaiku­tukset on työpaik­koja yhteensä 15 000–20 000.

Meri-Lapissa tuote­taan teolli­suuden sivutuot­teita 1,7 miljoonaa tonnia vuosit­tain. Määrän on arvioitu vastaavan 130 rekka­las­til­lista tavaraa vuoden jokai­sena päivänä. Sitä ei haluta hukata.

Näitä teollisen kierto­ta­louden tuotteita hyödyn­ne­tään jo nyt muun muassa maara­ken­ta­mi­sessa, kemikaa­lien tuotan­nossa, betoni­tuot­teissa, ravin­teina ja energiana.

Teolli­sessa kierto­ta­lou­dessa materi­aa­lien määrät ovat valtavia. Suomessa synty­västä jätteestä yli 95 prosenttia syntyy muualla kuin kotita­louk­sissa. Tähän liittyy huikeita liike­ta­lou­del­lisia mahdol­li­suuksia. Meri-Lapissa arvioi­daan olevan parikym­mentä teollisen kierto­ta­louden aihiota jo kehit­teillä. Työlli­syys­vai­kutus niissä olisi parhaim­mil­laan 400 työpaikkaa.

Outokummun Tornion teräs­tehdas on alueen merkit­tävin teollinen toimija, jonka palve­luk­sessa työsken­telee suoraan 2 200 työnte­kijää sekä urakoit­si­joiden ja alihank­ki­joiden kautta 600 työnte­kijää. Kierrä­tys­ma­te­ri­aa­lien ja sivuvir­tojen hyöty­käyttö on varapää­luot­ta­mus­mies Tommi Sauvo­laisen mielestä kasvat­tanut yhtiötä jo vuosi­kym­me­nien ajan.

– Me ajatte­lemme, että kierto­ta­lous on ensin­näkin ekolo­gi­sesti kestävää, mutta se kykenee myös luomaan pysyviä työpaik­koja Tornion seudulle. Haala­rissa ei tarvitse aina lukea ”Outokumpu”. Ammat­tio­saston jäsen­määrä on 1990-luvulta lähtien vähin­täänkin tuplaantunut.

SUOMI ON EDELLÄKÄVIJÄ

Suomi on edellä­kä­vijä kierto­ta­lou­dessa. Euroopan komissio valitsi vuonna 2014 Lapin modernin kluste­ri­ke­hit­tä­misen Euroopan mallia­lu­eeksi luonnon­va­rojen kestä­vässä jalos­ta­mi­sessa. Sitra valit­tiin viime vuonna maailman johta­vaksi kierto­ta­lous­toi­mi­jaksi Maailman talousfoorumissa.

Kemin Digipolis Oy:llä on ollut merkit­tävä rooli kierto­ta­lous­mallin raken­ta­mi­sessa. Kierto­ta­lou­dessa ei jaeta pikavoittoja.

– Aivan ensim­mäi­seksi pitää kyetä löytä­mään toimi­joiden keski­näinen luottamus, sanoo Digipo­lik­sessa teolli­suus­pal­ve­lujen kehit­tä­mis­oh­jelmaa aiemmin pitkään vetänyt Kari Poikela.

Kun maahan laadit­tiin vuonna 2016 maailman ensim­mäinen kansal­linen kierto­ta­louden toimin­taoh­jelman tiekartta, Sitra nimesi yhdeksi avain­hank­keeksi Kemi-Tornion teollisen kierto­ta­louden innovaatioalustan.

Digipolis, Kemin kaupunki, Lapin ammat­ti­kor­kea­koulu ja Sitra ovat yhdessä teolli­suuden ja palve­lu­yri­tysten kanssa luoneet suoma­laisen ekoteol­li­suus­puis­tojen mallin. Siinä lähellä sijait­sevat yritykset jakavat esimer­kiksi tietoa ja osaamista sekä materi­aa­leja, vettä, energiaa ja infra­struk­tuuria keskenään.

– Kemi-Tornion ekoteol­li­suus­puisto on muihin puistoihin verrat­tuna fyysi­sesti laaja alue, mutta sen sisällä tehdään kiinteää yhteis­työtä etäisyyk­sistä huoli­matta, kierto­ta­louden johtava asian­tun­tija Nani Pajunen Sitrasta kiittelee.

Meneil­lään olevan hankkeen myötä Kemiin sijoi­tet­tiin Suomen ensim­mäinen valta­kun­nal­linen teollisen kierto­ta­louden osaamis­keskus. Kierto- ja biota­lous­kes­kuksen johta­jana nykyisin toimiva Poikela pitää alueen vahvuu­tena mahdol­li­suutta hyödyntää eri toimi­joiden tuotannon sivuvir­toja toimia­la­rajat ylittä­vällä tavalla.

Hän iloitsee erityi­sesti kaivos­teol­li­suuden kanssa tapah­tu­vasta laaje­ne­vasta yhteis­työstä. Kierto­ta­lous­kes­kuksen yhdessä Tapojärvi Oy:n kanssa raken­tama pilot­ti­hanke sivuki­vi­ka­sojen ekolo­gisen päällys­ra­ken­teen kehit­tä­mi­sestä palkit­tiin tänä vuonna kansain­vä­li­sellä Global Slag ‑innovaa­tio­pal­kin­nolla.

Palkinto myönnet­tiin kuona­poh­jaisen geopo­ly­meerin tuotteis­ta­mis­työstä Outokummun alihank­ki­jana toimi­valle Tapojär­velle. Geopo­ly­mee­ri­pin­ta­ra­kenne on tiivis, veden ja hapen pitävä rakenne, jolla voidaan peittää kaivosten sulfi­diset sivuki­vi­kasat. Tähän tarkoi­tuk­seen on tyypil­li­sesti käytetty HDPE-muovikalvoa.

– Tätä raken­netta on testattu Kittilän kulta­kai­vok­sella. Kykenemme vastaa­maan kaivos­teol­li­suuden globaa­leihin ympäris­tö­haas­tei­siin, Poikela myhäilee.

Kierto- ja biota­lous ovat Kemin kaupungin strate­gisia kehit­tä­mi­sa­loja. Digipolis on kaupungin tytäryhtiö. Kaupun­gin­joh­taja Tero Nissisen mielestä mainittu kaivo­salan pilot­ti­hanke on hyvä esimerkki nykyisten rahoi­tusin­stru­ment­tien liial­li­sesta jäykkyydestä.

– Kyse oli vain reilun 200 000 euron hankkeesta. Mukana oli parikym­mentä yritystä. Joillekin rahoit­ta­jille mainittu summa oli liian suuri ja toisille liian pieni. Menetimme vuoden etsies­sämme riittävän joustavaa rahoi­tus­me­ka­nismia, Nissinen lähettää päättä­jille terveisiä.

ROMUSTA KIERRÄTYSTERÄSTÄ

Outokummun Tornion teräs­tehdas on Euroopan suurin materi­aa­lien kierrä­tys­laitos. Tehdas valmistaa vuosit­tain noin 1,6 miljoonaa tonnia ruostu­ma­tonta terästä kierrä­tys­te­räk­sestä. Sitä kutsut­tiin ennen romurau­daksi. Kierrä­tys­te­rästä käyte­tään 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Sen lisäksi valmis­tuk­seen hupenee 0,5 miljoonaa tonnia erilaisia seosaineita.

Outokumpu-konsernin kestävän kehityksen johtaja Juha Ylimaunu toteaa tehtaalla valmis­tetun teräksen metal­li­si­sällön kierrä­tys­tason olevan noin 85 prosenttia. Outokumpu ostaa kierrä­tys­te­rästä etupäässä pohjois­maista ja Keski-Euroo­pasta. Joitakin eriä ostetaan myös Rotter­damin isosta kierrä­tys­te­räs­pörs­sistä, johon tulee tavaraa muistakin maanosista.

– Romurauta ostetaan tiettyinä standar­dien mukai­sina laatuina, joihin kaikki toimit­ta­jamme ovat sitou­tu­neet, Ylimaunu selittää.

Kupari tai sinkki romuraudan joukossa ovat ruostu­mat­to­malle teräk­selle myrkkyä. Niiden löyty­minen sulatuk­sessa saattaa johtaa koko sulatuksen romut­ta­mi­seen. Kierrä­tys­te­räksen eri sulatus­vai­heissa otetaankin useampia analy­soi­tavia näytteitä, joiden avulla korkea laatu ja muiden metal­lien määrän minimaa­li­suus varmistetaan.

– Olemme joutu­neet palaut­ta­maan toimit­ta­jille kokonaisia laiva­las­teja, mikä tarkoittaa tuhansia tonneja epäku­ranttia raaka-ainetta, toteaa Outokummun Tornion ja Ruotsin Avestan raaka-aineiden hankin­ta­joh­taja Tarja Elf.

Teräk­sestä tekee ruostu­mat­toman juuri kromi, jota Outokumpu saa omista­mas­taan Kemin kaivok­sesta louhi­tusta kromiit­ti­mal­mista. Ruostu­mat­toman teräksen valmis­tuksen eri vaiheissa ja muissakin metal­lur­gi­sissa proses­seissa tarvi­taan myös kuonanmuodostajia.

– Ferrok­romia sulatet­taessa kuonan­muo­dos­taja on kvart­siitti. Näistä kuonan­muo­dos­ta­jista muodostuu merkit­tävä sivuma­te­ri­aa­li­virta, joka pitää saada kiertoon, Ylimaunu selittää.

Kuonan tärkein tehtävä on prosessin aikana vastaa­nottaa syntyviä hapetus­tuot­teita ja suojata terästä ilman hapet­ta­valta vaiku­tuk­selta. Kuona erotel­laan sulasta joko kaata­malla tai laappaa­malla konvert­te­rista tai valokaariuunista.

Kuonaa tehdään kahta lajia, ferrok­ro­mi­kuonaa 700 000 tonnia ja teräs­kuonaa 300 000 tonnia vuodessa. Mustaa ferrok­ro­mi­kuonaa Outokumpu on myynyt vuosi­kym­me­nien ajan. Kuonaa käyte­tään lähinnä raken­nus­tar­koi­tuk­siin, erityi­sesti maarakentamiseen.

– Tätä kuonaa ohjataan myös muuhun teolli­suu­teen. Kromin korkean sulamis­pis­teen vuoksi sitä käyte­tään tulen­kes­tä­vien tiilien valmis­ta­mi­seen. Vaalean teräs­kuonan käytämme suurim­maksi osaksi itse, Ylimaunu selventää.

Outokumpu käyttää kuonien proses­soin­tiin alihank­ki­jana teräs­teh­taan kupeessa sijait­sevaa monia­lay­ri­tystä Tapojärveä. Sekä ferrok­romi- että teräs­kuo­nassa on arvome­tal­leja, jotka Tapojärvi erottelee ja palauttaa Outokum­mulle. Samalla kuonat käsitel­lään uudel­leen­käyttöä varten.

Konvert­te­reissa ja valokaa­ri­uu­neissa käyte­tään tulen­kes­täviä tiiliä, jotka Tapojärvi murskaa niiden tullessa käyttöi­känsä päähän ja tekee niistä tulen­kes­tävää massaa, minkä Outokumpu voi käyttää jälleen uudestaan.

HIILIJALANJÄLKI MAAILMAN ALHAISIN

Outokummun Tornion tehtaiden hiili­ja­lan­jälki on ruostu­mat­toman teräksen valmis­tuk­sessa maailman alhaisin. Se perustuu Ylimaunun mukaan erityi­sesti omaan ferrok­ro­miin, joka valmis­te­taan erittäin tehok­kaasti ja vähähii­li­sellä sähköllä. Alhai­seen hiili­ja­lan­jäl­keen vaikut­tavat myös integraa­tion tuomat edut.

– Meillä on ferrok­ro­mi­su­latto, teräs­su­latto, kuuma­vals­saamo ja kylmä­vals­saamo samalla alueella. Se mahdol­listaa sulan ferrok­romin käytön teräs­teh­taalla, Ylimaunu selittää.

Teräs­teol­li­suuden valssaamot ovat perin­tei­sesti saatta­neet sijaita eri paikka­kun­nilla, jopa eri maissa, mikä on pakot­tanut yhtiöt hilli­ja­lan­jälkeä kasvat­ta­viin ylimää­räi­siin kulje­tuk­siin. Integraatio antaa Outokum­mulle merkit­tävän kilpai­luedun. Sulaa ferro­ko­romia ei pystytä käyttä­mään missään muualla.

Outokummun kehit­tä­millä tekni­sillä ratkai­suilla kyetään tuotan­to­pro­sessin eri vaiheissa monin tavoin säästä­mään ja kierrät­tä­mään. Sivutuo­te­pääl­likkö Eveliina Karja­lainen kertoo, kuinka integraa­tion ansiosta jatku­va­va­lu­ko­neessa valetut, 14 metrin mittai­siksi katkaistut reilun 20 tonnin painoiset teräsai­hiot voidaan toimittaa kuumina kuumavalssaamolle.

– Ei tarvitse käyttää niin paljon poltto­kaasua aihion lämmit­tä­mi­seen, Karja­lainen sanoo.

Kuuma­vals­sausta varten aihio on kuumen­net­tava yli 1 200 astee­seen. Niin ferrok­ro­mi­teh­taalla kuin kuuma- ja kylmä­vals­saa­mol­lakin hyödyn­ne­tään polttoe­ner­giana sulatus­pro­ses­sissa syntyvää häkäkaasua.

Tornion Voima käyttää myös Outokummun häkäkaasua raaka-ainee­naan energian tuotan­nossa. Se välittää kauko­lämpöä sekä kaupun­gille että Outokum­mulle. Teräs­teh­taan häkäkaasua ostaa myös Röyttän satamassa sijait­seva kalkki­tehdas SMA Mineral.

Torniossa kyetään saavut­ta­maan vieläkin alhai­sempi hiili­ja­lan­jälki tulevien tehok­kaam­paan tekno­lo­giaan ohjau­tu­vien korvausin­ves­toin­tien ansiosta. Kesäkuussa vihit­tiin käyttöön pohjois­maiden suurin LNG-varasto tehtaan satamassa. Outokumpu on suurin osakas termi­naalin omista­vassa Manga LNG Oy:ssä.

– Olemme inves­toi­neet tehtaalle merkit­tä­västi maakaasun käyttöö­not­ta­mi­seksi. Termi­naali maksoi noin 100 miljoonaa euroa. Lisäksi Outokumpu investoi noin 30 miljoonaa euroa siirtyäk­seen käyttä­mään nestey­tettyä maakaasua. Tämä vähentää Tornion tehtaiden CO2- ja typpiok­si­di­pääs­töjä 10–20 prosenttia, Ylimaunu kertoo.

HIILTÄ EI VOI KIELTÄÄ

Antti Rinteen halli­tus­oh­jel­massa pyritään yltämään hiili­neut­raa­liu­teen jo vuonna 2035. Lisäksi hiili­ne­ga­tii­vi­suu­teen sitou­du­taan pian vuoden 2035 jälkeen. Hallitus vaatii EU:ta saavut­ta­maan hiili­neut­raa­liuden ennen vuotta 2050 ja tiuken­ta­maan vuoden 2030 päästö­vä­hen­nys­ta­voi­tetta vähin­tään 55 prosenttiin.

Jos tavoit­teet halutaan käytän­nös­säkin toteuttaa, uusia käyttö­kel­poisia tekno­lo­gioita ja hiili­nie­luja tulisi Ylimaunun mielestä olla nykyistä enemmän.

– Ruostu­ma­tonta terästä ei ole ilman ferrok­romia. Ferrok­romin valmis­tuk­sessa hiili on ainoa mahdol­linen kromi­malmin pelkistin.

Jos ferrok­romia ei voi enää tehdä hiilellä, silloin ei maail­massa olisi enää ruostu­ma­tonta terästä. Hiilen kieltä­minen johtaisi moniin kohtuut­to­miin seurauk­siin. Ruostu­mat­toman teräksen puuttuessa hygie­nian taso sairaa­loissa tai keittiöissä romahtaisi.

Ylimaunu pitää EU-tason päättä­jien tietä­mät­tö­myyttä kierto­ta­louden laina­lai­suuk­sista uhkana teräs­teol­li­suu­delle. Sekä komis­siossa että europar­la­men­tissa käyte­tyissä puheen­vuo­roissa on vaadittu haital­listen aineiden poista­mista teräksen kierrä­tyk­sestä. Kiellet­tä­viksi on ehdotettu muun muassa nikkeliä, kromia ja muita vastaavia metalleja.

– Ne ovat täysin välttä­mät­tömiä seosai­neita ruostu­mat­toman teräksen valmis­tuk­sessa. Jossakin muussa olomuo­dossa nämä aineet voivat toki olla haital­lisia, mutta ei teräk­sessä missään sen elinkaaren vaiheessa.

Sen sijaan halli­tus­oh­jelman mukainen sähkö­veron laske­minen EU:n minimi­ta­soon samalla tavalla kuin Ruotsissa kannustaa teolli­suutta metal­lien kierrä­tyk­seen jatkossakin.

– Uudessa järjes­te­lyssä minimi­vero makse­taan vain kerran ilman monimut­kaista palau­tus­me­net­telyä, mikä on selkeä parannus, Ylimaunu kehuu.

Ympäris­tö­neuvos Anna-Maija Pajukallio ympäris­tö­mi­nis­te­riöstä painottaa, että kierto­ta­lou­teen siirty­mi­sessä tarvi­taan niin elinkei­noe­lämää kuin viran­omaisia. Kulut­ta­jatkin ovat tärkeitä. Jokai­sella on oma roolinsa, tehtä­vänsä, velvol­li­suu­tensa ja vastuunsa.

– Valtion roolina on luoda toimin­taym­pä­ristö, joka mahdol­listaa ja vauhdittaa siirty­mistä kierto­ta­louden mukai­siin tuotanto- ja kulutus­ta­poihin, Pajukallio korostaa.

Valtio­neu­voston ja ympäris­tö­mi­nis­te­riön tehtä­vänä on luoda kierto­ta­loutta edistäviä ohjaus­kei­noja. Talou­del­liset ohjaus­keinot voivat olla porkkanaa, kuten inves­toin­tien ja tutki­muksen tukemista, tai keppiä kuten veroja.

– Lainsää­däntö on tärkeä ajuri. Fiksu ja toimin­ta­var­muutta tuova säätely on edellytys uusien kierto­ta­louden arvoket­jujen syntymiselle.

Euroopan komissio julkaisi laajan kierto­ta­lous­suun­ni­telman joulu­kuussa 2015. Osana suunni­telmaa valmis­tel­tiin EU:n muovi­stra­tegia ja kerta­käyt­tö­muo­veja koskeva direk­tiivi. Direk­tiivi tuo teolli­suu­del­lemme mahdol­li­suuksia muovia korvaa­vien materi­aa­lien kehit­tä­jinä ja valmistajina.

Kemi-Tornion alueella oleva raskas proses­si­teol­li­suus on yksi Suomen talouden ja hyvin­voinnin lähteistä. Pajukal­lion mukaan alueel­li­silla keskit­ty­millä on vahvuu­tena myös hyvät kumppa­nuudet niin suoma­laisten kuin globaa­lienkin toimi­joiden kesken.

– Jos ruostu­ma­tonta terästä tarvi­taan tulevai­suu­des­sakin ja sitä valmis­te­taan pienim­mällä hiili­ja­lan­jäl­jellä Outokum­mulla Suomessa, onko silloin järkevää kiristää hallin­nol­lisia ohjaus­kei­noja EU-alueella siten, että täällä toimi­vien yritysten kilpai­lu­kyky vaarantuu globaa­leilla markki­noilla, kysyy Nani Pajunen.

Jos Outokummun kaltaiset yritykset eivät voi toimia kannat­ta­vasti EU:n alueella johtuen liian suurista tuotan­to­kus­tan­nuk­sista, voisimme jäädä unionin alueella tulevai­suu­dessa täysin tuonnin varaan. Silloin mahdol­li­suu­temme vaikuttaa esimer­kiksi käytet­tä­vien materi­aa­lien ja valmis­tet­ta­vien tuotteiden ympäris­tö­vai­ku­tuk­siin kapenevat Pajusen mielestä olennaisesti.

KUONASTA TUOTTEEKSI

Outokumpu käynnisti tuotteis­ta­mis­pro­sessin 2000-luvun alkupuo­lella kuona­tuot­teiden määrän kasvun ja loppusi­joit­ta­misen vaikeu­tu­misen johdosta. Nykyisin Outokummun yhteis­työ­kump­pa­nina OKTO-raken­nus­tuot­teiden myynnissä toimii Destia Oy.

Outokummun alihank­kija Tapojärvi Oy valmistaa OKTO-murskeet ilmajääh­dy­te­tystä kuonasta osana omaa tuotan­to­pro­ses­siaan. Murskeita saa eriko­koi­sissa fraktioissa eli jakeissa, pienim­mil­lään ne ovat 0–4 ja suurim­mil­laan 16–22 milli­metriä läpimi­tal­taan. Lisäksi valmis­te­taan Croval-runkoai­netta kuumuutta kestä­viin sovelluksiin.

– Joitakin pieneriä jatko­ja­los­tamme itse seulo­malla päätuot­teista erikois­frak­tioita, joita ei Tapojärven tuotan­to­pro­ses­sista suoraan saa, sanoo tuote­pääl­likkö Juha Musta­niemi Destiasta.

OKTO-eristeen valmistaa Outokumpu itse granu­loi­malla eli rakeis­ta­malla paineel­lisen vesisuihkun avulla. Tornion kaupunki käyttää eristettä kaikissa kadun­ra­ken­nus­töissä korvaa­maan suoda­tin­ker­rok­sena käytet­tävää luonnonhiekkaa.

– Eristettä käyte­tään myös talon­ra­ken­nuksen pohja­täy­töissä. Mursketta olemme käyttä­neet vähäi­semmin kanta­vissa kerrok­sissa esimer­kiksi tennis­ken­tillä ja jalka­pal­lo­ken­tällä, toteaa Tornion kaupungin tekninen johtaja Markus Kannala.

OKTO on geotek­ni­siltä ominai­suuk­sil­taan luonnon­hiekkaa parempi materi­aali. Sillä on hyvä veden­lä­päi­se­vyys. Veden kapil­laa­rinen nousu­kor­keus on alhainen. Luonnon­hiekkaa heikompi lämmön­joh­ta­vuus tekee siitä paremman eristeen.

– Kuona­poh­jai­sella tuotteella toteu­tet­tavat raken­ne­ker­rokset ovat ohuemmat kuin luonnon­hie­kalla. Perus­maahan kohdis­tuva kuormitus on pienempi. Se auttaa painu­mien hallin­nassa pehmeillä alueilla, Kannala selittää.

Materi­aalin käyttöä voidaan perus­tella myös ympäris­tö­syillä. Se korvaa arvok­kaan ja hupenevan luonnon­hiekan käyttöä. Kulje­tuse­täi­syy­detkin ovat lyhyet. Parhaim­mil­laan pohjoisen sora- ja moree­ni­patjat voivat toimia jätti­mäi­sinä veden­suo­dat­ti­mina, mikäli niitä ei kaiveta ja kulje­teta pois. Kaupungin lisäksi Tornion asukkaat ovat hyödyn­tä­neet jo vuosi­kym­me­nien ajan OKTO-tuotteita vastaa­villa tavoilla.

KIERTO- JA BIOTALOUSKESKUS

Suomen ensim­mäinen valta­kun­nal­linen teollisen kierto­ta­louden osaamis­keskus perus­tet­tiin Kemiin vuonna 2018. Kierto- ja biota­lous­kes­kuksen perus­ta­jina toimivat Kemin Digipolis Oy, Kemin kaupunki sekä Lapin ammattikorkeakoulu.

Sitra on myöntänyt keskuk­selle 600 000 euron tuen. Kierto­ta­lous­keskus johtaa Suomessa Ekoteol­li­suus­puis­tojen verkostoa, joka koostuu ekoteol­li­suus­puis­toista, niiden alueilla toimi­vista kehitys­yh­tiöistä ja muista keskei­sistä toimijoista.

Kansal­linen verkosto järjestää eri puolilla maata työpa­joja. Osallis­tujat hakevat uusia, konkreet­tisia teollisen kierto­ta­louden kehit­tä­mis­mah­dol­li­suuksia, yhteis­työ­kump­pa­neita ja hankkeita. Parhaat käytännöt kootaan ekoteol­li­suus­puis­tojen toimintamalliksi.

Lapin ammat­ti­kor­kea­koulu johtaa opetus- ja kulttuu­ri­mi­nis­te­riön rahoit­tamaa 19 suoma­laisen ammat­ti­kor­kea­koulun yhteistä kierto­ta­lous­o­pe­tuksen kehit­tä­mis­han­ketta, jonka käynnis­tä­mi­sessä myös Sitra oli mukana.

Kemin Digipolis on perus­ta­ja­jäsen pohjois­mai­sessa teollisen kierto­ta­louden verkos­tossa Nordic Industrial Symbiosis Network. Kansain­vä­linen yhteistyö kattaa Euroopan lisäksi etenkin Aasian. Kansain­vä­listä verkos­toi­tu­mista on tapah­tunut myös Sitran World Circular Economy Forum ‑konfe­rens­seissa Suomessa ja Japanin Yokoha­massa. Kiina­lainen valtio­joh­toinen China Associa­tion of Circular Economy (CACE) ja Digipolis sopivat viime vuonna kierto­ta­louden kehittämisyhteistyöstä.

SANASTOA

KIERTOTALOUS Talous­malli, jossa ei tuoteta jatku­vasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omista­misen sijasta palve­luiden käyttä­mi­seen: jakami­seen, vuokraa­mi­seen sekä kierrät­tä­mi­seen. Materi­aa­leja ei lopuksi tuhota, vaan niistä syntyy yhä uudel­leen uusia tuotteita.

SIVUVIRTA Pääasial­lisen tuotteen valmis­tus­pro­ses­sissa syntyy usein erilaisia sivutuot­teita, kuten hukka­lämpöä. Näitä sivutuot­teita kutsu­taan sivuvir­roiksi, jotka kannattaa myös hyödyntää uudelleen.

SYSTEEMINEN MUUTOS Systee­mi­sellä muutok­sella tarkoi­te­taan toimin­ta­mal­lien, raken­teiden ja näiden vuoro­vai­ku­tusten saman­ai­kaista muutosta, jolla luodaan edelly­tyksiä tulevai­suuden hyvin­voin­nille ja kestä­välle kehitykselle.

www.sitra.fi/tulevaisuussanasto

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT JAAKKO HEIKKILÄ

LUE LISÄÄ: Kierrolla kärkeen: Suomen tiekartta kierto­ta­lou­teen 2016–2025 (Sitra 2016)
LUE MYÖS: Nolla tonnia jätettä – miten siihen päästään? Kierto­ta­lous tavoit­telee jätteen muutosta raaka-aineeksi (Tekijä 17.7.2019)