Meri-Lapin kier­to­ta­lous­mal­lissa teol­li­suus­yri­tyk­set teke­vät poik­keuk­sel­lista yhteis­työtä. Tois­ten sivu­vir­toja hyödyn­tä­mällä on aiem­min jätteeksi luoki­tel­lusta mate­ri­aa­lista voitu kehit­tää ekolo­gi­sia tuot­teita, jotka vähen­tä­vät hukkaa ja sääs­tä­vät ympäristöä.

• Meri-Lapissa on maail­man pohjoi­sin bio‑, metalli‑, kaivos- ja ener­gia­teol­li­suu­den keskit­tymä. Yrityk­set sijait­se­vat ympy­rässä, jonka halkai­sija on 25 kilo­met­riä. Alueen sisällä on kolme suurta teol­li­suus­kes­kit­ty­mää ja noin 100 teol­li­suus­pal­ve­lui­hin keskit­ty­nyttä pk-yritystä.
• Elin­voi­mai­sella talous­a­lu­eella syntyy noin 80 % Lapin teol­li­suus­tuo­tan­nosta ja 7 % koko Suomen vien­nistä. Alueen yritys­ten vien­nin arvo on yli 4 mrd. euroa vuodessa.
• Teol­li­suus­yri­tyk­sissä on 4 000 työpaik­kaa. Lasket­taessa mukaan alihan­kin­ta­ket­jut ja muut työl­lis­tä­vät vaiku­tuk­set on työpaik­koja yhteensä 15 000–20 000.

Meri-Lapissa tuote­taan teol­li­suu­den sivu­tuot­teita 1,7 miljoo­naa tonnia vuosit­tain. Määrän on arvioitu vastaa­van 130 rekka­las­til­lista tava­raa vuoden jokai­sena päivänä. Sitä ei haluta hukata.

Näitä teol­li­sen kier­to­ta­lou­den tuot­teita hyödyn­ne­tään jo nyt muun muassa maara­ken­ta­mi­sessa, kemi­kaa­lien tuotan­nossa, beto­ni­tuot­teissa, ravin­teina ja energiana.

Teol­li­sessa kier­to­ta­lou­dessa mate­ri­aa­lien määrät ovat valta­via. Suomessa synty­västä jätteestä yli 95 prosent­tia syntyy muualla kuin koti­ta­louk­sissa. Tähän liit­tyy huikeita liike­ta­lou­del­li­sia mahdol­li­suuk­sia. Meri-Lapissa arvioi­daan olevan pari­kym­mentä teol­li­sen kier­to­ta­lou­den aihiota jo kehit­teillä. Työl­li­syys­vai­ku­tus niissä olisi parhaim­mil­laan 400 työpaikkaa.

Outo­kum­mun Tornion teräs­teh­das on alueen merkit­tä­vin teol­li­nen toimija, jonka palve­luk­sessa työs­ken­te­lee suoraan 2 200 työn­te­ki­jää sekä urakoit­si­joi­den ja alihank­ki­joi­den kautta 600 työn­te­ki­jää. Kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lien ja sivu­vir­to­jen hyöty­käyttö on vara­pää­luot­ta­mus­mies Tommi Sauvo­lai­sen mielestä kasvat­ta­nut yhtiötä jo vuosi­kym­me­nien ajan.

– Me ajat­te­lemme, että kier­to­ta­lous on ensin­nä­kin ekolo­gi­sesti kestä­vää, mutta se kyke­nee myös luomaan pysy­viä työpaik­koja Tornion seudulle. Haala­rissa ei tarvitse aina lukea ”Outo­kumpu”. Ammat­tio­sas­ton jäsen­määrä on 1990-luvulta lähtien vähin­tään­kin tuplaantunut.

SUOMI ON EDELLÄKÄVIJÄ

Suomi on edel­lä­kä­vijä kier­to­ta­lou­dessa. Euroo­pan komis­sio valitsi vuonna 2014 Lapin moder­nin klus­te­ri­ke­hit­tä­mi­sen Euroo­pan mallia­lu­eeksi luon­non­va­ro­jen kestä­vässä jalos­ta­mi­sessa. Sitra valit­tiin viime vuonna maail­man johta­vaksi kier­to­ta­lous­toi­mi­jaksi Maail­man talousfoorumissa.

Kemin Digi­po­lis Oy:llä on ollut merkit­tävä rooli kier­to­ta­lous­mal­lin raken­ta­mi­sessa. Kier­to­ta­lou­dessa ei jaeta pikavoittoja.

– Aivan ensim­mäi­seksi pitää kyetä löytä­mään toimi­joi­den keski­näi­nen luot­ta­mus, sanoo Digi­po­lik­sessa teol­li­suus­pal­ve­lu­jen kehit­tä­mis­oh­jel­maa aiem­min pitkään vetä­nyt Kari Poikela.

Kun maahan laadit­tiin vuonna 2016 maail­man ensim­mäi­nen kansal­li­nen kier­to­ta­lou­den toimin­taoh­jel­man tiekartta, Sitra nimesi yhdeksi avain­hank­keeksi Kemi-Tornion teol­li­sen kier­to­ta­lou­den innovaatioalustan.

Digi­po­lis, Kemin kaupunki, Lapin ammat­ti­kor­kea­koulu ja Sitra ovat yhdessä teol­li­suu­den ja palve­lu­yri­tys­ten kanssa luoneet suoma­lai­sen ekoteol­li­suus­puis­to­jen mallin. Siinä lähellä sijait­se­vat yrityk­set jaka­vat esimer­kiksi tietoa ja osaa­mista sekä mate­ri­aa­leja, vettä, ener­giaa ja infra­struk­tuu­ria keskenään.

– Kemi-Tornion ekoteol­li­suus­puisto on muihin puis­toi­hin verrat­tuna fyysi­sesti laaja alue, mutta sen sisällä tehdään kiin­teää yhteis­työtä etäi­syyk­sistä huoli­matta, kier­to­ta­lou­den johtava asian­tun­tija Nani Paju­nen Sitrasta kiittelee.

Meneil­lään olevan hank­keen myötä Kemiin sijoi­tet­tiin Suomen ensim­mäi­nen valta­kun­nal­li­nen teol­li­sen kier­to­ta­lou­den osaa­mis­kes­kus. Kierto- ja biota­lous­kes­kuk­sen johta­jana nykyi­sin toimiva Poikela pitää alueen vahvuu­tena mahdol­li­suutta hyödyn­tää eri toimi­joi­den tuotan­non sivu­vir­toja toimia­la­ra­jat ylit­tä­vällä tavalla.

Hän iloit­see erityi­sesti kaivos­teol­li­suu­den kanssa tapah­tu­vasta laaje­ne­vasta yhteis­työstä. Kier­to­ta­lous­kes­kuk­sen yhdessä Tapo­järvi Oy:n kanssa raken­tama pilot­ti­hanke sivu­ki­vi­ka­so­jen ekolo­gi­sen pääl­lys­ra­ken­teen kehit­tä­mi­sestä palkit­tiin tänä vuonna kansain­vä­li­sellä Global Slag ‑inno­vaa­tio­pal­kin­nolla.

Palkinto myön­net­tiin kuona­poh­jai­sen geopo­ly­mee­rin tuot­teis­ta­mis­työstä Outo­kum­mun alihank­ki­jana toimi­valle Tapo­jär­velle. Geopo­ly­mee­ri­pin­ta­ra­kenne on tiivis, veden ja hapen pitävä rakenne, jolla voidaan peit­tää kaivos­ten sulfi­di­set sivu­ki­vi­ka­sat. Tähän tarkoi­tuk­seen on tyypil­li­sesti käytetty HDPE-muovikalvoa.

– Tätä raken­netta on testattu Kitti­län kulta­kai­vok­sella. Kyke­nemme vastaa­maan kaivos­teol­li­suu­den globaa­lei­hin ympä­ris­tö­haas­tei­siin, Poikela myhäilee.

Kierto- ja biota­lous ovat Kemin kaupun­gin stra­te­gi­sia kehit­tä­mi­sa­loja. Digi­po­lis on kaupun­gin tytä­ryh­tiö. Kaupun­gin­joh­taja Tero Nissi­sen mielestä mainittu kaivo­sa­lan pilot­ti­hanke on hyvä esimerkki nykyis­ten rahoi­tusin­stru­ment­tien liial­li­sesta jäykkyydestä.

– Kyse oli vain reilun 200 000 euron hank­keesta. Mukana oli pari­kym­mentä yritystä. Joil­le­kin rahoit­ta­jille mainittu summa oli liian suuri ja toisille liian pieni. Mene­timme vuoden etsies­sämme riit­tä­vän jous­ta­vaa rahoi­tus­me­ka­nis­mia, Nissi­nen lähet­tää päät­tä­jille terveisiä.

ROMUSTA KIERRÄTYSTERÄSTÄ

Outo­kum­mun Tornion teräs­teh­das on Euroo­pan suurin mate­ri­aa­lien kier­rä­tys­lai­tos. Tehdas valmis­taa vuosit­tain noin 1,6 miljoo­naa tonnia ruos­tu­ma­tonta terästä kier­rä­tys­te­räk­sestä. Sitä kutsut­tiin ennen romu­rau­daksi. Kier­rä­tys­te­rästä käyte­tään 1,3 miljoo­naa tonnia vuodessa. Sen lisäksi valmis­tuk­seen hupe­nee 0,5 miljoo­naa tonnia erilai­sia seosaineita.

Outo­kumpu-konser­nin kestä­vän kehi­tyk­sen johtaja Juha Ylimaunu toteaa tehtaalla valmis­te­tun teräk­sen metal­li­si­säl­lön kier­rä­tys­ta­son olevan noin 85 prosent­tia. Outo­kumpu ostaa kier­rä­tys­te­rästä etupäässä pohjois­maista ja Keski-Euroo­pasta. Joita­kin eriä oste­taan myös Rotter­da­min isosta kier­rä­tys­te­räs­pörs­sistä, johon tulee tava­raa muis­ta­kin maanosista.

– Romu­rauta oste­taan tiet­tyinä stan­dar­dien mukai­sina laatuina, joihin kaikki toimit­ta­jamme ovat sitou­tu­neet, Ylimaunu selittää.

Kupari tai sinkki romu­rau­dan joukossa ovat ruos­tu­mat­to­malle teräk­selle myrk­kyä. Niiden löyty­mi­nen sula­tuk­sessa saat­taa johtaa koko sula­tuk­sen romut­ta­mi­seen. Kier­rä­tys­te­räk­sen eri sula­tus­vai­heissa otetaan­kin useam­pia analy­soi­ta­via näyt­teitä, joiden avulla korkea laatu ja muiden metal­lien määrän mini­maa­li­suus varmistetaan.

– Olemme joutu­neet palaut­ta­maan toimit­ta­jille koko­nai­sia laiva­las­teja, mikä tarkoit­taa tuhan­sia tonneja epäku­rant­tia raaka-ainetta, toteaa Outo­kum­mun Tornion ja Ruot­sin Aves­tan raaka-ainei­den hankin­ta­joh­taja Tarja Elf.

Teräk­sestä tekee ruos­tu­mat­to­man juuri kromi, jota Outo­kumpu saa omis­ta­mas­taan Kemin kaivok­sesta louhi­tusta kromiit­ti­mal­mista. Ruos­tu­mat­to­man teräk­sen valmis­tuk­sen eri vaiheissa ja muis­sa­kin metal­lur­gi­sissa proses­seissa tarvi­taan myös kuonanmuodostajia.

– Ferrok­ro­mia sula­tet­taessa kuonan­muo­dos­taja on kvart­siitti. Näistä kuonan­muo­dos­ta­jista muodos­tuu merkit­tävä sivu­ma­te­ri­aa­li­virta, joka pitää saada kier­toon, Ylimaunu selittää.

Kuonan tärkein tehtävä on proses­sin aikana vastaa­not­taa synty­viä hape­tus­tuot­teita ja suojata terästä ilman hapet­ta­valta vaiku­tuk­selta. Kuona erotel­laan sulasta joko kaata­malla tai laap­paa­malla konvert­te­rista tai valokaariuunista.

Kuonaa tehdään kahta lajia, ferrok­ro­mi­kuo­naa 700 000 tonnia ja teräs­kuo­naa 300 000 tonnia vuodessa. Mustaa ferrok­ro­mi­kuo­naa Outo­kumpu on myynyt vuosi­kym­me­nien ajan. Kuonaa käyte­tään lähinnä raken­nus­tar­koi­tuk­siin, erityi­sesti maarakentamiseen.

– Tätä kuonaa ohja­taan myös muuhun teol­li­suu­teen. Kromin korkean sula­mis­pis­teen vuoksi sitä käyte­tään tulen­kes­tä­vien tiilien valmis­ta­mi­seen. Vaalean teräs­kuo­nan käytämme suurim­maksi osaksi itse, Ylimaunu selventää.

Outo­kumpu käyt­tää kuonien proses­soin­tiin alihank­ki­jana teräs­teh­taan kupeessa sijait­se­vaa monia­lay­ri­tystä Tapo­jär­veä. Sekä ferrok­romi- että teräs­kuo­nassa on arvo­me­tal­leja, jotka Tapo­järvi erot­te­lee ja palaut­taa Outo­kum­mulle. Samalla kuonat käsi­tel­lään uudel­leen­käyt­töä varten.

Konvert­te­reissa ja valo­kaa­ri­uu­neissa käyte­tään tulen­kes­tä­viä tiiliä, jotka Tapo­järvi murs­kaa niiden tullessa käyt­töi­känsä päähän ja tekee niistä tulen­kes­tä­vää massaa, minkä Outo­kumpu voi käyt­tää jälleen uudestaan.

HIILIJALANJÄLKI MAAILMAN ALHAISIN

Outo­kum­mun Tornion tehtai­den hiili­ja­lan­jälki on ruos­tu­mat­to­man teräk­sen valmis­tuk­sessa maail­man alhai­sin. Se perus­tuu Ylimau­nun mukaan erityi­sesti omaan ferrok­ro­miin, joka valmis­te­taan erit­täin tehok­kaasti ja vähä­hii­li­sellä sähköllä. Alhai­seen hiili­ja­lan­jäl­keen vaikut­ta­vat myös inte­graa­tion tuomat edut.

– Meillä on ferrok­ro­mi­su­latto, teräs­su­latto, kuuma­vals­saamo ja kylmä­vals­saamo samalla alueella. Se mahdol­lis­taa sulan ferrok­ro­min käytön teräs­teh­taalla, Ylimaunu selittää.

Teräs­teol­li­suu­den vals­saa­mot ovat perin­tei­sesti saat­ta­neet sijaita eri paik­ka­kun­nilla, jopa eri maissa, mikä on pakot­ta­nut yhtiöt hilli­ja­lan­jäl­keä kasvat­ta­viin ylimää­räi­siin kulje­tuk­siin. Inte­graa­tio antaa Outo­kum­mulle merkit­tä­vän kilpai­lue­dun. Sulaa ferro­ko­ro­mia ei pystytä käyt­tä­mään missään muualla.

Outo­kum­mun kehit­tä­millä tekni­sillä ratkai­suilla kyetään tuotan­to­pro­ses­sin eri vaiheissa monin tavoin sääs­tä­mään ja kier­rät­tä­mään. Sivu­tuo­te­pääl­likkö Eveliina Karja­lai­nen kertoo, kuinka inte­graa­tion ansiosta jatku­va­va­lu­ko­neessa vale­tut, 14 metrin mittai­siksi katkais­tut reilun 20 tonnin painoi­set terä­sai­hiot voidaan toimit­taa kuumina kuumavalssaamolle.

– Ei tarvitse käyt­tää niin paljon polt­to­kaa­sua aihion lämmit­tä­mi­seen, Karja­lai­nen sanoo.

Kuuma­vals­sausta varten aihio on kuumen­net­tava yli 1 200 astee­seen. Niin ferrok­ro­mi­teh­taalla kuin kuuma- ja kylmä­vals­saa­mol­la­kin hyödyn­ne­tään polt­toe­ner­giana sula­tus­pro­ses­sissa synty­vää häkäkaasua.

Tornion Voima käyt­tää myös Outo­kum­mun häkä­kaa­sua raaka-ainee­naan ener­gian tuotan­nossa. Se välit­tää kauko­läm­pöä sekä kaupun­gille että Outo­kum­mulle. Teräs­teh­taan häkä­kaa­sua ostaa myös Röyt­tän sata­massa sijait­seva kalk­ki­teh­das SMA Mineral.

Torniossa kyetään saavut­ta­maan vielä­kin alhai­sempi hiili­ja­lan­jälki tule­vien tehok­kaam­paan tekno­lo­gi­aan ohjau­tu­vien korvausin­ves­toin­tien ansiosta. Kesä­kuussa vihit­tiin käyt­töön pohjois­mai­den suurin LNG-varasto tehtaan sata­massa. Outo­kumpu on suurin osakas termi­naa­lin omis­ta­vassa Manga LNG Oy:ssä.

– Olemme inves­toi­neet tehtaalle merkit­tä­västi maakaa­sun käyt­töö­not­ta­mi­seksi. Termi­naali maksoi noin 100 miljoo­naa euroa. Lisäksi Outo­kumpu inves­toi noin 30 miljoo­naa euroa siir­tyäk­seen käyt­tä­mään nestey­tet­tyä maakaa­sua. Tämä vähen­tää Tornion tehtai­den CO2- ja typpiok­si­di­pääs­töjä 10–20 prosent­tia, Ylimaunu kertoo.

HIILTÄ EI VOI KIELTÄÄ

Antti Rinteen halli­tus­oh­jel­massa pyri­tään yltä­mään hiili­neut­raa­liu­teen jo vuonna 2035. Lisäksi hiili­ne­ga­tii­vi­suu­teen sitou­du­taan pian vuoden 2035 jälkeen. Halli­tus vaatii EU:ta saavut­ta­maan hiili­neut­raa­liu­den ennen vuotta 2050 ja tiuken­ta­maan vuoden 2030 pääs­tö­vä­hen­nys­ta­voi­tetta vähin­tään 55 prosenttiin.

Jos tavoit­teet halu­taan käytän­nös­sä­kin toteut­taa, uusia käyt­tö­kel­poi­sia tekno­lo­gioita ja hiili­nie­luja tulisi Ylimau­nun mielestä olla nykyistä enemmän.

– Ruos­tu­ma­tonta terästä ei ole ilman ferrok­ro­mia. Ferrok­ro­min valmis­tuk­sessa hiili on ainoa mahdol­li­nen kromi­mal­min pelkistin.

Jos ferrok­ro­mia ei voi enää tehdä hiilellä, silloin ei maail­massa olisi enää ruos­tu­ma­tonta terästä. Hiilen kiel­tä­mi­nen johtaisi moniin kohtuut­to­miin seurauk­siin. Ruos­tu­mat­to­man teräk­sen puut­tuessa hygie­nian taso sairaa­loissa tai keit­tiöissä romahtaisi.

Ylimaunu pitää EU-tason päät­tä­jien tietä­mät­tö­myyttä kier­to­ta­lou­den laina­lai­suuk­sista uhkana teräs­teol­li­suu­delle. Sekä komis­siossa että euro­par­la­men­tissa käyte­tyissä puheen­vuo­roissa on vaadittu haital­lis­ten ainei­den pois­ta­mista teräk­sen kier­rä­tyk­sestä. Kiel­let­tä­viksi on ehdo­tettu muun muassa nikke­liä, kromia ja muita vastaa­via metalleja.

– Ne ovat täysin vält­tä­mät­tö­miä seosai­neita ruos­tu­mat­to­man teräk­sen valmis­tuk­sessa. Jossa­kin muussa olomuo­dossa nämä aineet voivat toki olla haital­li­sia, mutta ei teräk­sessä missään sen elin­kaa­ren vaiheessa.

Sen sijaan halli­tus­oh­jel­man mukai­nen sähkö­ve­ron laske­mi­nen EU:n mini­mi­ta­soon samalla tavalla kuin Ruot­sissa kannus­taa teol­li­suutta metal­lien kier­rä­tyk­seen jatkossakin.

– Uudessa järjes­te­lyssä mini­mi­vero makse­taan vain kerran ilman moni­mut­kaista palau­tus­me­net­te­lyä, mikä on selkeä paran­nus, Ylimaunu kehuu.

Ympä­ris­tö­neu­vos Anna-Maija Paju­kal­lio ympä­ris­tö­mi­nis­te­riöstä painot­taa, että kier­to­ta­lou­teen siir­ty­mi­sessä tarvi­taan niin elin­kei­noe­lä­mää kuin viran­omai­sia. Kulut­ta­jat­kin ovat tärkeitä. Jokai­sella on oma roolinsa, tehtä­vänsä, velvol­li­suu­tensa ja vastuunsa.

– Valtion roolina on luoda toimin­taym­pä­ristö, joka mahdol­lis­taa ja vauh­dit­taa siir­ty­mistä kier­to­ta­lou­den mukai­siin tuotanto- ja kulu­tus­ta­poi­hin, Paju­kal­lio korostaa.

Valtio­neu­vos­ton ja ympä­ris­tö­mi­nis­te­riön tehtä­vänä on luoda kier­to­ta­loutta edis­tä­viä ohjaus­kei­noja. Talou­del­li­set ohjaus­kei­not voivat olla pork­ka­naa, kuten inves­toin­tien ja tutki­muk­sen tuke­mista, tai keppiä kuten veroja.

– Lain­sää­däntö on tärkeä ajuri. Fiksu ja toimin­ta­var­muutta tuova säätely on edel­ly­tys uusien kier­to­ta­lou­den arvo­ket­ju­jen syntymiselle.

Euroo­pan komis­sio julkaisi laajan kier­to­ta­lous­suun­ni­tel­man joulu­kuussa 2015. Osana suun­ni­tel­maa valmis­tel­tiin EU:n muovi­stra­te­gia ja kerta­käyt­tö­muo­veja koskeva direk­tiivi. Direk­tiivi tuo teol­li­suu­del­lemme mahdol­li­suuk­sia muovia korvaa­vien mate­ri­aa­lien kehit­tä­jinä ja valmistajina.

Kemi-Tornion alueella oleva raskas proses­si­teol­li­suus on yksi Suomen talou­den ja hyvin­voin­nin lähteistä. Paju­kal­lion mukaan alueel­li­silla keskit­ty­millä on vahvuu­tena myös hyvät kump­pa­nuu­det niin suoma­lais­ten kuin globaa­lien­kin toimi­joi­den kesken.

– Jos ruos­tu­ma­tonta terästä tarvi­taan tule­vai­suu­des­sa­kin ja sitä valmis­te­taan pienim­mällä hiili­ja­lan­jäl­jellä Outo­kum­mulla Suomessa, onko silloin järke­vää kiris­tää hallin­nol­li­sia ohjaus­kei­noja EU-alueella siten, että täällä toimi­vien yritys­ten kilpai­lu­kyky vaaran­tuu globaa­leilla mark­ki­noilla, kysyy Nani Pajunen.

Jos Outo­kum­mun kaltai­set yrityk­set eivät voi toimia kannat­ta­vasti EU:n alueella johtuen liian suurista tuotan­to­kus­tan­nuk­sista, voisimme jäädä unio­nin alueella tule­vai­suu­dessa täysin tuon­nin varaan. Silloin mahdol­li­suu­temme vaikut­taa esimer­kiksi käytet­tä­vien mate­ri­aa­lien ja valmis­tet­ta­vien tuot­tei­den ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­siin kape­ne­vat Pajusen mielestä olennaisesti.

KUONASTA TUOTTEEKSI

Outo­kumpu käyn­nisti tuot­teis­ta­mis­pro­ses­sin 2000-luvun alku­puo­lella kuona­tuot­tei­den määrän kasvun ja loppusi­joit­ta­mi­sen vaikeu­tu­mi­sen johdosta. Nykyi­sin Outo­kum­mun yhteis­työ­kump­pa­nina OKTO-raken­nus­tuot­tei­den myyn­nissä toimii Destia Oy.

Outo­kum­mun alihank­kija Tapo­järvi Oy valmis­taa OKTO-murs­keet ilma­jääh­dy­te­tystä kuonasta osana omaa tuotan­to­pro­ses­si­aan. Murs­keita saa eriko­koi­sissa frak­tioissa eli jakeissa, pienim­mil­lään ne ovat 0–4 ja suurim­mil­laan 16–22 milli­met­riä läpi­mi­tal­taan. Lisäksi valmis­te­taan Croval-runkoai­netta kuumuutta kestä­viin sovelluksiin.

– Joita­kin piene­riä jatko­ja­los­tamme itse seulo­malla päätuot­teista erikois­frak­tioita, joita ei Tapo­jär­ven tuotan­to­pro­ses­sista suoraan saa, sanoo tuote­pääl­likkö Juha Musta­niemi Destiasta.

OKTO-eris­teen valmis­taa Outo­kumpu itse granu­loi­malla eli rakeis­ta­malla paineel­li­sen vesi­suih­kun avulla. Tornion kaupunki käyt­tää eris­tettä kaikissa kadun­ra­ken­nus­töissä korvaa­maan suoda­tin­ker­rok­sena käytet­tä­vää luonnonhiekkaa.

– Eris­tettä käyte­tään myös talon­ra­ken­nuk­sen pohja­täy­töissä. Murs­ketta olemme käyt­tä­neet vähäi­sem­min kanta­vissa kerrok­sissa esimer­kiksi tennis­ken­tillä ja jalka­pal­lo­ken­tällä, toteaa Tornion kaupun­gin tekni­nen johtaja Markus Kannala.

OKTO on geotek­ni­siltä ominai­suuk­sil­taan luon­non­hiek­kaa parempi mate­ri­aali. Sillä on hyvä veden­lä­päi­se­vyys. Veden kapil­laa­ri­nen nousu­kor­keus on alhai­nen. Luon­non­hiek­kaa heikompi lämmön­joh­ta­vuus tekee siitä parem­man eristeen.

– Kuona­poh­jai­sella tuot­teella toteu­tet­ta­vat raken­ne­ker­rok­set ovat ohuem­mat kuin luon­non­hie­kalla. Perus­maa­han kohdis­tuva kuor­mi­tus on pienempi. Se auttaa painu­mien hallin­nassa pehmeillä alueilla, Kannala selittää.

Mate­ri­aa­lin käyt­töä voidaan perus­tella myös ympä­ris­tö­syillä. Se korvaa arvok­kaan ja hupe­ne­van luon­non­hie­kan käyt­töä. Kulje­tuse­täi­syy­det­kin ovat lyhyet. Parhaim­mil­laan pohjoi­sen sora- ja moree­ni­pat­jat voivat toimia jätti­mäi­sinä veden­suo­dat­ti­mina, mikäli niitä ei kaiveta ja kulje­teta pois. Kaupun­gin lisäksi Tornion asuk­kaat ovat hyödyn­tä­neet jo vuosi­kym­me­nien ajan OKTO-tuot­teita vastaa­villa tavoilla.

KIERTO- JA BIOTALOUSKESKUS

Suomen ensim­mäi­nen valta­kun­nal­li­nen teol­li­sen kier­to­ta­lou­den osaa­mis­kes­kus perus­tet­tiin Kemiin vuonna 2018. Kierto- ja biota­lous­kes­kuk­sen perus­ta­jina toimi­vat Kemin Digi­po­lis Oy, Kemin kaupunki sekä Lapin ammattikorkeakoulu.

Sitra on myön­tä­nyt keskuk­selle 600 000 euron tuen. Kier­to­ta­lous­kes­kus johtaa Suomessa Ekoteol­li­suus­puis­to­jen verkos­toa, joka koos­tuu ekoteol­li­suus­puis­toista, niiden alueilla toimi­vista kehi­tys­yh­tiöistä ja muista keskei­sistä toimijoista.

Kansal­li­nen verkosto järjes­tää eri puolilla maata työpa­joja. Osal­lis­tu­jat hake­vat uusia, konkreet­ti­sia teol­li­sen kier­to­ta­lou­den kehit­tä­mis­mah­dol­li­suuk­sia, yhteis­työ­kump­pa­neita ja hank­keita. Parhaat käytän­nöt kootaan ekoteol­li­suus­puis­to­jen toimintamalliksi.

Lapin ammat­ti­kor­kea­koulu johtaa opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön rahoit­ta­maa 19 suoma­lai­sen ammat­ti­kor­kea­kou­lun yhteistä kier­to­ta­lous­o­pe­tuk­sen kehit­tä­mis­han­ketta, jonka käyn­nis­tä­mi­sessä myös Sitra oli mukana.

Kemin Digi­po­lis on perus­ta­ja­jä­sen pohjois­mai­sessa teol­li­sen kier­to­ta­lou­den verkos­tossa Nordic Industrial Symbio­sis Network. Kansain­vä­li­nen yhteis­työ kattaa Euroo­pan lisäksi eten­kin Aasian. Kansain­vä­listä verkos­toi­tu­mista on tapah­tu­nut myös Sitran World Circu­lar Economy Forum ‑konfe­rens­seissa Suomessa ja Japa­nin Yoko­ha­massa. Kiina­lai­nen valtio­joh­toi­nen China Associa­tion of Circu­lar Economy (CACE) ja Digi­po­lis sopi­vat viime vuonna kier­to­ta­lou­den kehittämisyhteistyöstä.

SANASTOA

KIERTOTALOUS Talous­malli, jossa ei tuoteta jatku­vasti lisää tava­roita, vaan kulu­tus perus­tuu omis­ta­mi­sen sijasta palve­lui­den käyt­tä­mi­seen: jaka­mi­seen, vuokraa­mi­seen sekä kier­rät­tä­mi­seen. Mate­ri­aa­leja ei lopuksi tuhota, vaan niistä syntyy yhä uudel­leen uusia tuotteita.

SIVUVIRTA Pääasial­li­sen tuot­teen valmis­tus­pro­ses­sissa syntyy usein erilai­sia sivu­tuot­teita, kuten hukka­läm­pöä. Näitä sivu­tuot­teita kutsu­taan sivu­vir­roiksi, jotka kannat­taa myös hyödyn­tää uudelleen.

SYSTEEMINEN MUUTOS Systee­mi­sellä muutok­sella tarkoi­te­taan toimin­ta­mal­lien, raken­tei­den ja näiden vuoro­vai­ku­tus­ten saman­ai­kaista muutosta, jolla luodaan edel­ly­tyk­siä tule­vai­suu­den hyvin­voin­nille ja kestä­välle kehitykselle.

www.sitra.fi/tulevaisuussanasto

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT JAAKKO HEIKKILÄ

LUE LISÄÄ: Kier­rolla kärkeen: Suomen tiekartta kier­to­ta­lou­teen 2016–2025 (Sitra 2016)
LUE MYÖS: Nolla tonnia jätettä – miten siihen pääs­tään? Kier­to­ta­lous tavoit­te­lee jätteen muutosta raaka-aineeksi (Tekijä 17.7.2019)