Helsin­gin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tys 150 vuotta: Suomen vanhin ammat­tio­sasto juhlii eteen­päin katsoen

Suomen ja samalla Teol­li­suus­lii­ton vanhin ammat­tio­sasto Helsin­gin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tys ry (ao. 408) juhlii tänä vuonna 150-vuotis­juh­laansa. Yhdis­tyk­sen perus­ta­mi­nen 25. huhti­kuuta 1869 käyn­nisti ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­nan maas­samme. HKY:n aktiivi, enti­nen latoja ja toimit­sija Juhani Lahti­nen kirjoit­taa osas­ton vaiheista puolen­toista vuosi­sa­dan ajalta.

KUVA YLLÄ: Helsin­gin kirja­työn­te­ki­jöi­den yhdis­tyk­sen jäse­niä 1890-luvulta. KUVA TYÖVÄEN ARKISTO

Huhti­kuun 25. päivänä 1869 helsin­ki­läi­set taitu­rit, kuten siihen aikaan lato­jia kutsut­tiin, kokoon­tui­vat perus­ta­maan Typo­gra­fiska Läsefö­re­nin­gin eli Kirja­työn­te­ki­jäin Luku­yh­dis­tyk­sen. Tarkoi­tuk­seksi kirjat­tiin rait­tiit elämän­ta­vat, ammat­ti­ky­sy­myk­set sekä yhdessä oleminen.

Yhdis­tyk­sen piirissä käydyt keskus­te­lut johti­vat vuonna 1872 ”nöyrään kirjal­li­seen pyyn­töön” urak­ka­palk­ko­jen korot­ta­mi­seksi. Kun kirja­pai­noi­sän­tien vastaus oli kiel­tei­nen, 45 taitu­ria aloitti lakon, joka neljä päivää kestet­ty­ään päät­tyi isän­tien suos­tuessa palk­ko­jen koro­tuk­seen. Ensim­mäi­nen avoin työtais­telu maas­samme oli käyty.

Yhdis­tyk­sen nimi muutet­tiin 1885 Helsin­gin Kirjal­ta­jain Yhdis­tyk­seksi ja se pureu­tui yhä voimak­kaam­min työelä­män kysy­myk­siin. Niinpä yhdis­tys järjesti vuonna 1890 maamme ensim­mäi­sen vappu­ti­lai­suu­den. Kirja­työn­te­ki­jät anoi­vat työpai­koil­taan ilta­päi­vää vapaaksi ja seila­si­vat laivalla Korkea­saa­reen, missä pidet­tiin voimak­kaita puheita eten­kin työajan lyhen­tä­mi­sen puolesta.

ENSIMMÄINEN TYÖEHTOSOPIMUS 119 VUOTTA SITTEN

Vuonna 1894 järjes­tet­tiin yhdis­tyk­sen aloit­teesta ja tuella kokous, jossa perus­tet­tiin maamme ensim­mäi­nen ammat­ti­liitto Suomen Kirjal­ta­ja­liitto. Viran­omais­ten epäluu­loista johtuen varsi­nai­nen toiminta pääsi kuiten­kin alka­maan vasta vuonna 1897. Liiton nimi muutet­tiin sittem­min Suomen Kirja­työn­te­ki­jäin Liitoksi, jona se toimi aina vuoteen 1997, jolloin se muutti nimensä Vies­tin­tä­alan ammat­ti­lii­toksi. Muutos jatkui vuonna 2010 Vies­tin­tä­alan ammat­ti­lii­ton yhdis­tyessä TEAM Teol­li­suusa­lo­jen ammat­ti­lii­toksi ja vuoden 2018 alusta nykyi­seksi Teollisuusliitoksi.

1900-luvun vaih­teessa yhdis­tyk­sellä oli vahva asema liitossa, koska sen jäse­nis­töstä ja siis myös toimi­joista suurin osa oli helsin­ki­läi­siä. Sinnik­käi­den neuvot­te­lu­jen ja lopulta jopa lakon uhalla saatiin solmi­tuksi vuonna 1900 Suomen ensim­mäi­nen koko maata koskeva työeh­to­so­pi­mus, jolla sovit­tiin muun muassa lato­jien ja paina­jien työpäi­vän pituu­desta ja palk­kauk­sesta. Sovit­tiin myös, että ”ulos­op­pi­nut nais­kir­jal­taja, sekä latoja että painaja, naut­tii samoja etuja kuin miehinenkin”.

Vuosi­sa­dan ensim­mäi­sinä vuosina työn­te­ki­jäin vaati­muk­set voimis­tui­vat, kun taas työnan­ta­jille tuotti vaikeuk­sia siir­tyä sane­lusta sopi­mi­seen. Niinpä vuonna 1911 kirja­pai­noa­lalla ajau­dut­tiin katke­raan neljä kuukautta kestä­nee­seen lakkoon, joka päät­tyi masen­ta­vaan tappioon, mutta joka kirjat­tiin kuiten­kin näyt­tönä työn­te­ki­jäin tahdosta ja voimasta. Lakon osit­tai­sena seurauk­sena loput­kin kirja­työn­te­ki­jä­ryh­mät yhdis­ti­vät eril­lään olevan ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­tansa. Sen jälkeen koko kirja­pai­noa­lan lakkoon ajau­dut­tiin vuosina 1949, 1956 ja 1967.

Vuoden 1918 tapah­tu­miin yhdis­tys ei viral­li­sesti osal­lis­tu­nut ammat­ti­jär­jes­tönä, mutta auttoi tapah­tu­mien johdosta vaikeuk­siin joutu­neita. Vain vuosi kansa­lais­so­dan jälkeen yhdis­tys alkoi järjes­tää ammat­ti­kurs­seja, joista kehit­tyi alalle ammat­ti­kou­lu­tusyh­teis­työ työnan­ta­jien kanssa.

KIRJAN TALO TUKIKOHTANA JO 85 VUOTTA

Yhdis­tyk­sen jäsen­mää­rän ja toimin­nan kasvaessa 1920-luvun alussa syntyi haave omien toimi­ti­lo­jen saami­seksi, ja niinpä yhdis­tys osti tontin Helsin­gin Kruu­nun­haasta. Seuraa­van vuosi­kym­me­nen alussa heräsi suun­ni­telma peräti oman toimi­ta­lon aikaan­saa­mi­seksi. Ponnis­tel­tiin nyky­ra­hassa noin 1,3 miljoo­nan euron rahoi­tuk­sen saami­seksi, ja kun lainaa ei onnis­tuttu saamaan riit­tä­västi, niin monet jäse­net meni­vät jopa henki­lö­koh­tai­seen takauk­seen rahoi­tuk­sen saami­seksi. Jäsen­määrä oli tuol­loin vain 1 300, sisäl­täen eläke­läi­set ja vapaajäsenet.

Oman toimi­ta­lon raken­ta­mi­nen alkoi Otto Vuorion raken­nus­liik­keen voimin kesällä 1934, ja jo seuraa­van helmi­kuun alussa talo oli valmis. Talossa oli tilat yhdis­tyk­sen ja liiton toimis­toille, kokous­ti­loja, ravin­tola ja asun­toja omalle jäse­nis­tölle. Mainei­kas Kirjan talo onkin 85 vuoden ajan ollut kirja­työn­te­ki­jöille järjes­tö­toi­min­nan tuki­kohta keskellä Helsin­kiä. Ei ole tarvin­nut toimi­ti­loja etsiä eikä maksella!

Tunnus­tuk­sena kirja­pai­no­teol­li­suu­delle ja sen työn­te­ki­jöille Helsin­gin kaupunki muutti Kirjan vierei­sen kadun vuonna 1946 Kirja­työn­te­ki­jän­ka­duksi ja vierei­sen puis­ti­kon Kirjan­puis­ti­koksi vuonna 1994.

AIKANSA SUURIN AMMATTIOSASTO

Yhdis­tyk­sen jäsen­määrä kasvoi voimak­kaasti sotien jälkeen. Suurim­mil­laan se oli 11 000 vuonna 1970, jolloin se oli Suomen suurin ammattiosasto.

Suuren yhdis­tyk­sen toiminta oli vireätä. Pääluot­ta­mus­mies tai yhdys­hen­kilö oli 180 työpai­kalla. Yhdis­tyk­sen piirissä toimi parhaim­mil­laan 14 ammat­ti­ker­hoa omien ammat­tiensa asian­tun­ti­joina ja yhteis­hen­gen vahvis­ta­jana. Yhdis­tys tuki niiden toimin­taa ja ne valit­si­vat toimi­hen­ki­lönsä itse­näi­sesti. Lisäksi toimi­vat muun muassa mies- ja nais­kuoro, eläke­läis­ker­hot, vapaa­jä­sen­kerho, luot­ta­mus­hen­ki­lö­kerho, työsuo­je­lu­kerho ja nuorisojaosto.

Urhei­lussa omassa jalka­pal­lo­sar­jassa pelasi jopa 25 jouk­kuetta, ja yhdis­tyk­sen jouk­kue voitti jopa ammat­tiyh­dis­tys­ten koko maan turnauk­sen. Muita lajeja olivat muun muassa onginta, keilailu, shakki, ylei­sur­heilu, hiihto ja suun­nis­tus. Yhdis­tyk­sen henki­lö­kun­taa oli tuol­loin kymmenen.

Kirjalla ovat toimi­neet myös sosia­li­de­mo­kraat­tien ja kommu­nis­tien tai kansan­de­mo­kraat­tien itse­näi­set puolueyhdistykset.

TEKNIIKAN KEHITTYMINEN MUUTTANUT TYÖTÄ

1960-luvulla alkoi kirja­pai­noa­lalla tekni­nen vallan­ku­mous. Koho­pai­na­mi­nen alkoi muut­tua offset­pai­na­mi­seksi tuotan­to­tek­nii­kan sekä erityi­sesti tieto­tek­nii­kan yleis­tyessä. Monet perin­tei­set työteh­tä­vät kävi­vät tarpeet­to­miksi. Uudel­leen­kou­lu­tuk­sesta tuli yhdis­tyk­sessä ja sen ammat­ti­ker­hoissa yhä tärkeämpi puhee­naihe. 1990-luvulla työt­tö­myys nousi asioista selkeäksi ykköshuoleksi.

Tällä hetkellä Helsin­gin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyk­sellä eli Teol­li­suus­lii­ton ammat­tio­sasto 408:lla on noin 3 200 jäsentä.

Suomen vanhin yhdis­tys viet­tää tänä keväänä juhla­vuot­taan erilai­sin tilai­suuk­sin ja tapah­tu­min. Taak­se­päin ja eteen­päin katsoen.

TEKSTI JUHANI LAHTINEN
Kirjoit­taja on eläk­keellä oleva enti­nen latoja ja toimitsija.

Helsin­gin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyk­sen juhla­vuosi pitää sisäl­lään monia tapah­tu­mia jäse­nille, kuten esimer­kiksi kutsu­vie­ras­juhla Kirjan juhla­sa­lissa 27.4., jäsen­ris­teily 4.–5.5., vappu­brunssi ja ‑marssi 1.5. sekä syksyllä perhe­päivä Super­par­kissa ja yhdis­tyk­sen keilamestaruuskilpailu.
www.hky001.fi