Helsingin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdistys 150 vuotta: Suomen vanhin ammat­tio­sasto juhlii eteen­päin katsoen

Suomen ja samalla Teolli­suus­liiton vanhin ammat­tio­sasto Helsingin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdistys ry (ao. 408) juhlii tänä vuonna 150-vuotis­juh­laansa. Yhdis­tyksen perus­ta­minen 25. huhti­kuuta 1869 käynnisti ammat­tiyh­dis­tys­toi­minnan maassamme. HKY:n aktiivi, entinen latoja ja toimit­sija Juhani Lahtinen kirjoittaa osaston vaiheista puolen­toista vuosi­sadan ajalta.

KUVA YLLÄ: Helsingin kirja­työn­te­ki­jöiden yhdis­tyksen jäseniä 1890-luvulta. KUVA TYÖVÄEN ARKISTO

Huhti­kuun 25. päivänä 1869 helsin­ki­läiset taiturit, kuten siihen aikaan latojia kutsut­tiin, kokoon­tuivat perus­ta­maan Typogra­fiska Läsefö­re­ningin eli Kirja­työn­te­ki­jäin Lukuyh­dis­tyksen. Tarkoi­tuk­seksi kirjat­tiin raittiit elämän­tavat, ammat­ti­ky­sy­mykset sekä yhdessä oleminen.

Yhdis­tyksen piirissä käydyt keskus­telut johtivat vuonna 1872 ”nöyrään kirjal­li­seen pyyntöön” urakka­palk­kojen korot­ta­mi­seksi. Kun kirja­pai­noi­sän­tien vastaus oli kielteinen, 45 taituria aloitti lakon, joka neljä päivää kestet­tyään päättyi isäntien suostuessa palkkojen korotuk­seen. Ensim­mäinen avoin työtais­telu maassamme oli käyty.

Yhdis­tyksen nimi muutet­tiin 1885 Helsingin Kirjal­ta­jain Yhdis­tyk­seksi ja se pureutui yhä voimak­kaammin työelämän kysymyk­siin. Niinpä yhdistys järjesti vuonna 1890 maamme ensim­mäisen vappu­ti­lai­suuden. Kirja­työn­te­kijät anoivat työpai­koil­taan iltapäivää vapaaksi ja seila­sivat laivalla Korkea­saa­reen, missä pidet­tiin voimak­kaita puheita etenkin työajan lyhen­tä­misen puolesta.

ENSIMMÄINEN TYÖEHTOSOPIMUS 119 VUOTTA SITTEN

Vuonna 1894 järjes­tet­tiin yhdis­tyksen aloit­teesta ja tuella kokous, jossa perus­tet­tiin maamme ensim­mäinen ammat­ti­liitto Suomen Kirjal­ta­ja­liitto. Viran­omaisten epäluu­loista johtuen varsi­nainen toiminta pääsi kuitenkin alkamaan vasta vuonna 1897. Liiton nimi muutet­tiin sittemmin Suomen Kirja­työn­te­ki­jäin Liitoksi, jona se toimi aina vuoteen 1997, jolloin se muutti nimensä Viestin­tä­alan ammat­ti­lii­toksi. Muutos jatkui vuonna 2010 Viestin­tä­alan ammat­ti­liiton yhdis­tyessä TEAM Teolli­suusa­lojen ammat­ti­lii­toksi ja vuoden 2018 alusta nykyi­seksi Teollisuusliitoksi.

1900-luvun vaihteessa yhdis­tyk­sellä oli vahva asema liitossa, koska sen jäsenis­töstä ja siis myös toimi­joista suurin osa oli helsin­ki­läisiä. Sinnik­käiden neuvot­te­lujen ja lopulta jopa lakon uhalla saatiin solmi­tuksi vuonna 1900 Suomen ensim­mäinen koko maata koskeva työeh­to­so­pimus, jolla sovit­tiin muun muassa latojien ja paina­jien työpäivän pituu­desta ja palkkauk­sesta. Sovit­tiin myös, että ”ulosop­pinut naiskir­jal­taja, sekä latoja että painaja, nauttii samoja etuja kuin miehinenkin”.

Vuoden 1900 ”Palkkaus-tariffi kirjal­ta­jille Suomessa” oli Suomen ensim­mäinen koko maata koskeva työeh­to­so­pimus. Kuvassa näköis­painos vuodelta 2007.

Vuosi­sadan ensim­mäi­sinä vuosina työnte­ki­jäin vaati­mukset voimis­tuivat, kun taas työnan­ta­jille tuotti vaikeuksia siirtyä sanelusta sopimi­seen. Niinpä vuonna 1911 kirja­pai­noa­lalla ajaudut­tiin katke­raan neljä kuukautta kestä­nee­seen lakkoon, joka päättyi masen­ta­vaan tappioon, mutta joka kirjat­tiin kuitenkin näyttönä työnte­ki­jäin tahdosta ja voimasta. Lakon osittai­sena seurauk­sena loputkin kirja­työn­te­ki­jä­ryhmät yhdis­tivät erillään olevan ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­tansa. Sen jälkeen koko kirja­pai­noalan lakkoon ajaudut­tiin vuosina 1949, 1956 ja 1967.

Vuoden 1918 tapah­tu­miin yhdistys ei viral­li­sesti osallis­tunut ammat­ti­jär­jes­tönä, mutta auttoi tapah­tu­mien johdosta vaikeuk­siin joutu­neita. Vain vuosi kansa­lais­sodan jälkeen yhdistys alkoi järjestää ammat­ti­kurs­seja, joista kehittyi alalle ammat­ti­kou­lu­tusyh­teistyö työnan­ta­jien kanssa.

KIRJAN TALO TUKIKOHTANA JO 85 VUOTTA

Yhdis­tyksen jäsen­määrän ja toiminnan kasvaessa 1920-luvun alussa syntyi haave omien toimi­ti­lojen saami­seksi, ja niinpä yhdistys osti tontin Helsingin Kruunun­haasta. Seuraavan vuosi­kym­menen alussa heräsi suunni­telma peräti oman toimi­talon aikaan­saa­mi­seksi. Ponnis­tel­tiin nykyra­hassa noin 1,3 miljoonan euron rahoi­tuksen saami­seksi, ja kun lainaa ei onnis­tuttu saamaan riittä­västi, niin monet jäsenet menivät jopa henki­lö­koh­tai­seen takauk­seen rahoi­tuksen saami­seksi. Jäsen­määrä oli tuolloin vain 1 300, sisäl­täen eläke­läiset ja vapaajäsenet.

Oman toimi­talon raken­ta­minen alkoi Otto Vuorion raken­nus­liik­keen voimin kesällä 1934, ja jo seuraavan helmi­kuun alussa talo oli valmis. Talossa oli tilat yhdis­tyksen ja liiton toimis­toille, kokous­ti­loja, ravin­tola ja asuntoja omalle jäsenis­tölle. Maineikas Kirjan talo onkin 85 vuoden ajan ollut kirja­työn­te­ki­jöille järjes­tö­toi­minnan tukikohta keskellä Helsinkiä. Ei ole tarvinnut toimi­ti­loja etsiä eikä maksella!

Tunnus­tuk­sena kirja­pai­no­teol­li­suu­delle ja sen työnte­ki­jöille Helsingin kaupunki muutti Kirjan viereisen kadun vuonna 1946 Kirja­työn­te­ki­jän­ka­duksi ja viereisen puistikon Kirjan­puis­ti­koksi vuonna 1994.

Vuonna 1935 valmis­tunut Kirjan talo oli suuri ponnistus Helsingin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyk­selle. Rakennus on toiminut ammat­tio­saston tukikoh­tana jo pian 85 vuotta. KUVA HKY

AIKANSA SUURIN AMMATTIOSASTO

Yhdis­tyksen jäsen­määrä kasvoi voimak­kaasti sotien jälkeen. Suurim­mil­laan se oli 11 000 vuonna 1970, jolloin se oli Suomen suurin ammattiosasto.

Suuren yhdis­tyksen toiminta oli vireätä. Pääluot­ta­mus­mies tai yhdys­hen­kilö oli 180 työpai­kalla. Yhdis­tyksen piirissä toimi parhaim­mil­laan 14 ammat­ti­kerhoa omien ammat­tiensa asian­tun­ti­joina ja yhteis­hengen vahvis­ta­jana. Yhdistys tuki niiden toimintaa ja ne valit­sivat toimi­hen­ki­lönsä itsenäi­sesti. Lisäksi toimivat muun muassa mies- ja naiskuoro, eläke­läis­kerhot, vapaa­jä­sen­kerho, luotta­mus­hen­ki­lö­kerho, työsuo­je­lu­kerho ja nuorisojaosto.

Urhei­lussa omassa jalka­pal­lo­sar­jassa pelasi jopa 25 joukkuetta, ja yhdis­tyksen joukkue voitti jopa ammat­tiyh­dis­tysten koko maan turnauksen. Muita lajeja olivat muun muassa onginta, keilailu, shakki, yleisur­heilu, hiihto ja suunnistus. Yhdis­tyksen henki­lö­kuntaa oli tuolloin kymmenen.

Kirjalla ovat toimi­neet myös sosia­li­de­mo­kraat­tien ja kommu­nis­tien tai kansan­de­mo­kraat­tien itsenäiset puolueyhdistykset.

TEKNIIKAN KEHITTYMINEN MUUTTANUT TYÖTÄ

1960-luvulla alkoi kirja­pai­noa­lalla tekninen vallan­ku­mous. Kohopai­na­minen alkoi muuttua offset­pai­na­mi­seksi tuotan­to­tek­niikan sekä erityi­sesti tieto­tek­niikan yleis­tyessä. Monet perin­teiset työteh­tävät kävivät tarpeet­to­miksi. Uudel­leen­kou­lu­tuk­sesta tuli yhdis­tyk­sessä ja sen ammat­ti­ker­hoissa yhä tärkeämpi puhee­naihe. 1990-luvulla työttö­myys nousi asioista selkeäksi ykköshuoleksi.

Tällä hetkellä Helsingin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyk­sellä eli Teolli­suus­liiton ammat­tio­sasto 408:lla on noin 3 200 jäsentä.

Suomen vanhin yhdistys viettää tänä keväänä juhla­vuot­taan erilaisin tilai­suuksin ja tapah­tumin. Taakse­päin ja eteen­päin katsoen.

TEKSTI JUHANI LAHTINEN
Kirjoit­taja on eläkkeellä oleva entinen latoja ja toimitsija.

Helsingin Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyksen juhla­vuosi pitää sisäl­lään monia tapah­tumia jäsenille, kuten esimer­kiksi kutsu­vie­ras­juhla Kirjan juhla­sa­lissa 27.4., jäsen­ris­teily 4.–5.5., vappu­brunssi ja ‑marssi 1.5. sekä syksyllä perhe­päivä Super­par­kissa ja yhdis­tyksen keilamestaruuskilpailu.
www.hky001.fi