Kari Hyytiä: Suomi tarvit­see teol­li­sen työn osaajia

Suomessa on huutava pula osaa­jista. Teol­li­siin töihin valmis­tu­vat nuoret viedään käsistä. Pulaa on koneis­ta­jista, hitsaa­jista, proses­si­työn­te­ki­jöistä, sähkö­mie­histä ja ‑naisista. Pelkäs­tään tekno­lo­gia-aloilla tarvi­taan 53 000 uutta osaa­jaa vuoteen 2021 mennessä, mutta tosia­sia on, että teol­li­suus ei vedä nuoria puoleensa. Mistä kiikastaa?

Perus­kou­lun päät­tä­neet koulu­lai­set ovat valin­nan edessä. Pohdit­ta­vana on kaksi tietä. Joko amma­til­li­nen koulu­tus tai lukio.

Ammat­ti­kou­lut sopi­vat niille, jotka jo tietä­vät alansa. Valin­nan etuna on mahdol­li­suus saavut­taa ammat­ti­pä­te­vyys nopeasti. Jotkut kuiten­kin mene­vät ammat­ti­kou­luun vain siksi, että arve­le­vat pääse­vänsä helpolla. Todel­li­suus on toisen­lai­nen. Ammat­ti­kou­lu­tus vaatii sitou­tu­mista ja panos­ta­mista siinä missä lukio­kin. Ei siis pidä ajatella, että ”amis on lais­ko­jen koulu”. Päin­vas­toin kannat­taa nähdä, että amma­til­li­nen koulu­tus mahdol­lis­taa yhtä lailla väylän työelä­mään ja korkeakouluopintoihin.

Elämme tilan­teessa, jossa koulu­tus­leik­kauk­set, resurs­si­pula, opet­ta­jan työn muut­tu­mi­nen ja opis­ke­lun siir­ty­mi­nen työpai­koille tapah­tu­vat samaan aikaan. Myös opet­ta­jien jaksa­mi­nen muutos­ten keskellä huoles­tut­taa. Ongel­milta ei voida vält­tyä. Viimeis­tään nyt on syytä ymmär­tää, että opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sien on oltava laadul­li­sesti kunnossa. On herä­tet­tävä nuor­ten kiin­nos­tus teol­li­sia työpaik­koja kohtaan. Nuor­ten on voitava olla ylpeitä opitusta osaa­mi­sesta ja uudesta ammatista.

”Oppi­mi­sen viemi­nen nykyistä enem­män työpai­koille edel­lyt­tää ohjaus­re­surs­sien lisää­mistä ja monipuolistamista.”

Yhteis­kun­nan aset­ta­missa haas­teissa pärjää parhai­ten hank­ki­malla amma­tin tai hallit­se­malla eri ammat­teja. Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen keskei­sin tavoite on työelä­mässä tapah­tu­van oppi­mi­sen lisää­mi­nen, jotta opis­ke­li­joi­den siir­ty­mi­nen koulusta työelä­mään tapah­tuisi mahdol­li­sim­man jouhevasti.

Oppi­mi­sen viemi­nen nykyistä enem­män työpai­koille edel­lyt­tää ohjaus­re­surs­sien lisää­mistä ja moni­puo­lis­ta­mista. Työnan­ta­jien puoles­taan on tiedos­tet­tava nykyi­nen ja tuleva työvoi­man tarve, mikä mahdol­lis­taa koulu­tuk­sen järjes­tä­jän ja yritys­ten väli­sen yhteis­työn kehit­ty­mi­sen. Samalla opinto-ohjaa­jilla on oltava tietoa teol­li­suu­den tarjoa­mista amma­til­li­sista mahdol­li­suuk­sista, jotta he voivat ohjata nuoria tule­vai­suu­den opintopoluille.

Opis­kelu tapah­tuu henki­lö­koh­tai­sen opetus­suun­ni­tel­man, ei niin­kään luku­jär­jes­tyk­sen mukaan. Tukea tarvit­se­vat ne, jotka ovat ujoja tai oppi­vat hitaam­min. Vastaa­vasti nopeasti omak­su­vat voivat hank­kia amma­tin joutui­sam­min. Osaa­mi­sen laatuun on panos­tet­tava. Oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jen on oltava mielek­käitä ja innostavia.

Ei siis enää lisää leik­kauk­sia koulu­tuk­seen. Resurs­seja on vahvis­tet­tava. Toisen asteen koulu­tuk­sen kiin­nos­ta­vuutta lisä­tään vain laadun ja työl­lis­ty­mi­sen kautta. Nuori, joka joutuu pyörit­te­le­mään peuka­loi­taan, äänes­tää jaloillaan.

KARI HYYTIÄ
Teol­li­suus­lii­ton amma­til­li­sen koulu­tuk­sen asiantuntija

KUVA KITI HAILA