Kari Hyytiä: Suomi tarvitsee teollisen työn osaajia

Suomessa on huutava pula osaajista. Teolli­siin töihin valmis­tuvat nuoret viedään käsistä. Pulaa on koneis­ta­jista, hitsaa­jista, proses­si­työn­te­ki­jöistä, sähkö­mie­histä ja ‑naisista. Pelkäs­tään tekno­logia-aloilla tarvi­taan 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä, mutta tosiasia on, että teolli­suus ei vedä nuoria puoleensa. Mistä kiikastaa?

Perus­koulun päättä­neet koulu­laiset ovat valinnan edessä. Pohdit­ta­vana on kaksi tietä. Joko ammatil­linen koulutus tai lukio.

Ammat­ti­koulut sopivat niille, jotka jo tietävät alansa. Valinnan etuna on mahdol­li­suus saavuttaa ammat­ti­pä­te­vyys nopeasti. Jotkut kuitenkin menevät ammat­ti­kou­luun vain siksi, että arvelevat pääse­vänsä helpolla. Todel­li­suus on toisen­lainen. Ammat­ti­kou­lutus vaatii sitou­tu­mista ja panos­ta­mista siinä missä lukiokin. Ei siis pidä ajatella, että ”amis on laiskojen koulu”. Päinvas­toin kannattaa nähdä, että ammatil­linen koulutus mahdol­listaa yhtä lailla väylän työelä­mään ja korkeakouluopintoihin.

Elämme tilan­teessa, jossa koulu­tus­leik­kaukset, resurs­si­pula, opettajan työn muuttu­minen ja opiskelun siirty­minen työpai­koille tapah­tuvat samaan aikaan. Myös opetta­jien jaksa­minen muutosten keskellä huoles­tuttaa. Ongel­milta ei voida välttyä. Viimeis­tään nyt on syytä ymmärtää, että opiske­lu­mah­dol­li­suuk­sien on oltava laadul­li­sesti kunnossa. On herätet­tävä nuorten kiinnostus teollisia työpaik­koja kohtaan. Nuorten on voitava olla ylpeitä opitusta osaami­sesta ja uudesta ammatista.

”Oppimisen vieminen nykyistä enemmän työpai­koille edellyttää ohjaus­re­surs­sien lisää­mistä ja monipuolistamista.”

Yhteis­kunnan asetta­missa haasteissa pärjää parhaiten hankki­malla ammatin tai hallit­se­malla eri ammat­teja. Ammatil­lisen koulu­tuksen keskeisin tavoite on työelä­mässä tapah­tuvan oppimisen lisää­minen, jotta opiske­li­joiden siirty­minen koulusta työelä­mään tapah­tuisi mahdol­li­simman jouhevasti.

Oppimisen vieminen nykyistä enemmän työpai­koille edellyttää ohjaus­re­surs­sien lisää­mistä ja monipuo­lis­ta­mista. Työnan­ta­jien puoles­taan on tiedos­tet­tava nykyinen ja tuleva työvoiman tarve, mikä mahdol­listaa koulu­tuksen järjes­täjän ja yritysten välisen yhteis­työn kehit­ty­misen. Samalla opinto-ohjaa­jilla on oltava tietoa teolli­suuden tarjoa­mista ammatil­li­sista mahdol­li­suuk­sista, jotta he voivat ohjata nuoria tulevai­suuden opintopoluille.

Opiskelu tapahtuu henki­lö­koh­taisen opetus­suun­ni­telman, ei niinkään lukujär­jes­tyksen mukaan. Tukea tarvit­sevat ne, jotka ovat ujoja tai oppivat hitaammin. Vastaa­vasti nopeasti omaksuvat voivat hankkia ammatin joutui­sammin. Osaamisen laatuun on panos­tet­tava. Oppimi­sym­pä­ris­töjen on oltava mielek­käitä ja innostavia.

Ei siis enää lisää leikkauksia koulu­tuk­seen. Resurs­seja on vahvis­tet­tava. Toisen asteen koulu­tuksen kiinnos­ta­vuutta lisätään vain laadun ja työllis­ty­misen kautta. Nuori, joka joutuu pyörit­te­le­mään peuka­loi­taan, äänestää jaloillaan.

KARI HYYTIÄ
Teolli­suus­liiton ammatil­lisen koulu­tuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA