Demokratiassa on valuvika. Mitä rikkaampi äänestäjä on, sitä varmemmin hän äänestää. Jos poliittisesta päätöksestä on erimielisyyttä, rikkaan mielipide selättää aina köyhemmän. Voisivatko köyhät sittenkin voittaa seuraavissa vaaleissamme?

19.2.2019

Han­na Wass arvostelee ankarasti sitä näke­mys­tä, että äänestämät­tä jät­tämi­nen joh­tu­isi henkilöko­htais­es­ta valin­nas­ta ellei peräti sohvape­runaksi pyöristyvästä ”laisku­ud­es­ta”. Wass on Helsin­gin yliopis­ton yleisen val­tio-opin määräaikainen pro­fes­sori. Hän on tutkimuk­sis­saan pere­htynyt siihen, kuka äänestää ja mik­si.

– Mitä parem­mas­sa taloudel­lises­sa ase­mas­sa ihmi­nen on, mitä ter­veem­pi hän on, mitä tiivi­impiä sosi­aal­isia verkos­to­ja hänel­lä on, sitä toden­näköisem­pää äänestämi­nen on. Äänestämät­tä jät­tämi­nen on puolestaan pala­nen huono-osaisu­u­den kudel­maa, Wass toteaa.

Tapa äänestää on hyvä­tu­loi­sis­sa per­heis­sä juur­tunut syvään, ja se tapa periy­tyy yli sukupolvien. Myös äänestämät­tä jät­tämi­nen periy­tyy, jopa iso­van­hem­mil­ta.

Suomen nyky­is­ten kansane­dus­ta­jien yleisin ammat­ti on maanvil­jeli­jä. Hei­dän jäl­keen­sä tule­vat lakimiehet, opet­ta­jat ja toimit­ta­jat. Duunare­i­ta 200 edus­ta­jan joukos­ta saa väljil­läkin val­in­ta­pe­rusteil­la siivilöidyk­si vain puoli tusi­naa.

Ruot­sis­sa eduskun­ta hei­jastelee parem­min yhteiskun­taa pienoiskoos­sa, mut­ta sekään ei muu­ta itse päätök­sen­teon suun­taa. Ollaanko siel­läkin menos­sa kohti yhdys­val­ta­laista käytän­töä? USA:ssa taloudel­lis­es­ti parem­mas­sa ase­mas­sa ole­vien näkökan­nat tule­vat parem­min kuul­luik­si, jos rikkaat ja köy­hät ovat jostain asi­as­ta eri mieltä. Wass ker­too, että Göte­bor­gin yliopis­ton tutkimus yrit­tää nyt selvit­tää, mis­tä Ruotsin kehi­tys johtuu, vaik­ka siel­lä vaaleis­sa kam­pan­jara­hoituk­sil­la ei ole niin suur­ta pain­oar­voa kuin rapakon takana.

– Äänestäjät myös oppi­vat, kan­nat­taako lop­ul­ta äänestää. Esimerkkinä on perus­suo­ma­lais­ten (sin­is­ten) maha­lasku. Ehkä he ovat joi­hinkin maa­han­muut­tokysymyk­si­in saa­neet jätet­tyä oman käden­jälken­sä, mut­ta muus­sa on joudut­tu niiaa­maan aika syvälle, Wass kuvailee.

Hyvä esimerk­ki tästä lie­nee se, että perus­suo­ma­lainen, myöhem­min sinisessä maalipurkissa kas­tau­tunut työmin­is­teri Jari Lind­ström on vienyt läpi niin san­otun akti­ivi­mallin, orwellilais­es­ta uuskielestä puhdis­tet­tuna siis työt­tömyys­tur­van leikkaamisen. Tavalli­nen duu­narikin on ollut myös perus­suo­ma­lais­ten äänestäjä, mut­ta akti­ivi­ran­gais­tus on käynyt kipeim­min juuri häneen.

Sitä, että sairaan­hoita­jat Suomes­sa ovat äänestäneet kokoomus­ta, Wass selit­tää seu­raavasti.

– Äänestäjä antaa kan­natuk­sen­sa mielel­lään sen ryh­män edus­ta­jalle, joka näyt­tää ole­van sosi­aaliselta statuk­seltaan hän­tä itseään ylem­pänä ja johon äänestäjä itse halu­aisi kuu­lua.

Luokkaan perus­tu­va äänestyskäyt­täy­tymi­nen ei olekaan enää itses­tään­selvyys. Nyt puolueen val­in­taan voi vaikut­taa ase­ma maail­man­laa­juisen kiky-talouden puris­tuk­ses­sa, ei niinkään luok­ka-ase­ma tai ammat­ti. Vaiku­tuk­sen­sa on esimerkik­si sil­lä, tun­teeko äänestäjä olon­sa tur­vatuk­si vak­i­tuises­sa työ­paikas­sa vai sin­nit­teleekö nol­latun­ti­sopimuk­sil­la.

Wass muis­tut­taa ”empa­t­ian poli­ti­ikan” tärkey­destä, siis tulon­jaoltaan tasaisem­man yhteiskun­nan luomis­es­ta. Demokra­ti­as­ta ei voi­da puhua ilman oikeu­den­mukaisu­ut­ta ja tasa-arvoa. Pro­fes­sori liput­taa kol­le­gansa Jani Erolan aloit­teelle mak­sut­tomas­ta varhaiskas­vatuk­ses­ta kaikille. Tämä tasoit­taisi ero­ja lap­su­u­denko­tien välil­lä – ja nos­taisi äänestysak­ti­ivi­su­ut­ta, kun nuo lapset täyt­tävät 18 vuot­ta ja saa­vat äänioikeu­den.

Kuka saa määrätä keskustelun?

– Minus­ta hyv­in­voin­ti­val­tion tule­vaisu­us on se iso kysymys eduskun­tavaaleis­sa. Hyv­in­voin­ti­val­tio naut­tii edelleen suur­ta kan­na­tus­ta kansalais­ten kesku­udessa. Halu­am­meko pysyä pohjo­is­maises­sa kehi­tyk­sessä mukana vai emme?

Tämän nos­taa vaali­teemo­jen kär­keen pro­fes­sori Ilk­ka Ruostet­saari Tam­pereen yliopis­tos­ta. Hän on tutk­in­ut eli­it­te­jä ja poli­it­tisen val­lan muotou­tu­mista Suomes­sa. Hän on tarkastel­lut esimerkik­si sitä, että usein vaalien alla esitel­lyt val­tio­varain­min­is­ter­iön virkami­esten leikkaus­li­s­tat julk­isi­in palvelui­hin on otet­tu ikään kuin annet­tuina totuuksi­na ja ain­oina vai­h­toe­htoina vaa­likeskustelui­hin.

Ruostet­saari myön­tää, että täl­lä het­kel­lä istu­van hal­li­tuk­sen jatka­mat julk­isten palvelu­jen yksi­ty­istämiset ja yhtiöit­tämiset ovat val­in­to­ja, eivät lainalaisuuk­sia.

Niitä voi kut­sua hyväl­lä syyl­lä myös ide­ol­o­gisik­si valin­noik­si, mikä ilme­nee sote-uud­is­tuk­sen kiemurois­sa. Asiantun­ti­jata­ho toisen­sa jäl­keen on ker­tonut hal­li­tuk­selle, ettei uud­is­tus luo lisää hyv­in­voin­tia – muu­ta kuin yksi­tyisen ter­veys­bis­nek­sen omis­ta­jille – eikä se varsinkaan tuo säästöjä val­tion bud­jet­ti­in. Jopa hal­li­tus­puolueeseen eli keskus­taan kuu­lu­va, soten entisek­si min­is­terik­si uuvut­ta­ma Juha Rehu­la, on ker­tonut olleen­sa ter­veys­bis­nek­sen ”peli­nap­pu­la”.

Ruostet­saaren mielestä tiedo­tusvä­linei­den tulisi ärhäkäm­min epäil­lä annet­tu­ja totuuk­sia. Pro­fes­sori toki myön­tää, että Suomen talouslin­jauk­sen takana on ”suuria voimia”.

– Markki­nal­ib­er­aa­li­nen poli­ti­ik­ka on kan­sain­välis­ten jär­jestö­jen kuten esimerkik­si OECD:n ja EU:n suosi­tusten mukaista.

Pro­fes­sorin mielestä on huolestut­tavaa, miten vähän tiedo­tusvä­li­neet haas­ta­vat talous­lib­er­al­is­mia.

– Toim­i­tusten resursse­ja on vähen­net­ty. Yhä lyhyem­mässä ajas­sa pitää tehdä yhä enem­män jut­tu­ja, Ruostet­saari toteaa.

– Medi­aeli­it­ti on myös osa val­taeli­it­tiä. Pää­toimit­ta­jat seu­rustel­e­vat muiden eli­it­tei­hin kuu­lu­vien kanssa. Medi­an pitäisi olla kuitenkin val­lan vahti­ja. Tässä on Suomes­sa kyl­lä paran­tamisen varaa, eli tiedo­tusvä­linei­den pitäisi suh­tau­tua paljon kri­it­tisem­min niihin tavoit­teisi­in, mitä eri­laiset insti­tuu­tiot esit­tävät. Tavoit­tei­ta ei haaste­ta eikä kyseenalais­te­ta, Ruostet­saari arvioi.

Suomes­sa puolueet joutu­vat aina luop­umaan jois­tain omista tavoit­teis­taan päästäk­seen hal­li­tus­vas­tu­useen, kun hal­li­tus­blokkei­hin jakau­tu­mista ei ole. Kansalainen ei voi äänestäessään tietää, minkälaista hal­li­tuskoali­tio­ta ja ‑poli­ti­ikkaa hän äänel­lään tukee.

– Niin, poli­ti­ikas­sa kulut­ta­jan­suo­ja on puut­teelli­nen, Ruostet­saari hymähtää.

Ruostet­saari kuitenkin vaatii, että puolueet esit­täi­sivät todel­la käytän­nön­läheisiä ja ymmär­ret­täviä suun­nitelmia siitä, mil­laisia tavoit­tei­ta ne oikeasti aja­vat. Yksit­täiset slo­gan­it eivät ker­ro siitä, mil­laista ja mitä kansanosia hyödyt­tävää poli­ti­ikkaa puolue on toteut­tanut ja tulee toteut­ta­maan.

– Ei riitä, että vaa­likeskusteluis­sa maalail­laan joitain strate­gioi­ta. Puoluei­den pitää esit­tää konkreet­tiset ehdo­tuk­set esimerkik­si siitä, miten kukin aikoo esimerkik­si huole­htia sairaan­hoidon jär­jestämis­es­tä, Ruostet­saari toteaa viitat­en samal­la siihen, että äsket­täisessä, laa­jas­sa kyselyssä nimeno­maan sairaiden hoito kiilasi kansalaisille tärkei­den vaali­teemo­jen kär­keen.

UUSKIELTÄ JA SOMETUSTA

Pakkolo­ma on nyky­isin mukavaan lomaan viit­taa­va lomau­tus. Palvelu­jen leikkaami­nen on aina kehit­tämistä. Työt­tömyys­tur­van näivet­tämi­nen on tavoit­telemisen arvoiselta kuu­lostavaa aktivoin­tia.

Avoin yhteiskun­ta ry ylläpitää Fak­tabaaria, joka on puolue­poli­it­tis­es­ti sitou­tu­ma­ton. Fak­tabaarin perus­ta­ji­in kuu­lu­va Mikko Salo ker­too, että he ovat nyt suun­taa­mas­sa toim­intaa entistä enem­män per­in­teisen medi­an fak­to­jen tarkas­tamis­es­ta sosi­aalisen medi­an vah­timiseen.

– Sosi­aalises­sa medi­as­sa levitetään tahal­lis­es­ti vääris­tel­tyä ja manip­u­loivaa tietoa. Täl­laisen tiedon lähtei­den pal­jas­tamis­es­ta on tul­lut hyvin haas­tavaa, ja moti­ivin osoit­ta­mi­nen on usein vaikeaa. Somes­sa vääris­tel­lään yhä enem­män myös kuvia ja videoita, ei vain puhet­ta ja tek­stiä, Salo toteaa.

Fak­tan­ta­rk­ista­jien johta­va barista ottaa esimerkik­si pres­i­dent­ti Trumpin PR-koneis­ton tekemän video­ma­nip­u­laa­tion. Siinä Trumpil­ta kri­it­tisiä kysymyk­siä esit­tänyt toimit­ta­ja vääris­telti­in näyt­tämään agres­si­ivis­es­ti käyt­täy­tyvältä henkilöltä.

Salo ei ole kuitenkaan mitenkään toiv­o­ton sen suh­teen, etteikö val­hei­den verkkoa voitaisi hillitä. Hän van­noo laatu­jour­nal­is­min voimaan ja taval­lis­ten kansalais­ten valp­pau­teen ja kri­it­tisyy­teen. Fak­tabaari on julkaissut tark­istus­lis­tan some-sisäl­löille.

Face­book ja Google pro­filoi­vat algo­rit­mien­sa avul­la sosi­aalisen medi­an käyt­täjän äärim­mäisen tarkasti. Kun ihmis­es­tä tietää kaiken, hän­tä voidaan myös manip­u­loi­da. Salo antaa kul­taisen neu­von kaikille somen käyt­täjille.

– Suo­jaa yksi­ty­isyyte­si. On tärkeää, että et ilmaise somes­sa tun­teitasi, sil­lä ne pal­jas­ta­vat käyt­täjästä kaikkein eniten. Ja somea voidaan reg­u­loi­da (sään­nel­lä). Palvelu­iden käyt­täjämäärien lisäk­si EU on oikeas­t­aan ain­oa, mitä Face­bookin ja Googlen kaltaiset yhtiöt, san­o­taan nyt, pelkäävät, Salo arvioi.

POPULISTI ETSII KANSANSA

– Pop­ulis­min ideana on esit­tää yhteiskun­ta kah­ti­a­jakau­tuneena. Toisaal­ta on ole­mas­sa turmeltuma­ton kansa, jota pop­ulis­tit ker­to­vat edus­ta­vansa. Toisaal­ta on sit­ten kor­rup­toitunut eli­it­ti.

Näin kuvailee pop­ulis­min keskeiset raken­nu­sainek­set Helsin­gin yliopis­ton his­to­ri­an dosent­ti Oula Sil­ven­noinen, joka on tutk­in­ut suo­ma­laista ääri­oikeis­toa ja fasis­mia. Hän lisää, että pop­ulisti ei väl­itä fak­toista, vaan hakee aina jotain tun­teisi­in vetoavaa. Ääri­oikeis­tolle on tyyp­il­listä, että se väit­tää yhteisön ole­van menos­sa rap­pi­olle.

Vaik­ka Suo­mi on edelleen maail­man tasa-arvoisimpia mai­ta ja viimek­si Davosin talous­foo­ru­mis­sa Suo­mi nos­tet­ti­in koko maail­man esiku­vak­si, perus­tuu poli­it­tiseen ääri­oikeis­toon sijoit­tuvien perus­suo­ma­lais­ten toim­inta ja retori­ik­ka edelleen vas­takkainaset­telu­un suo­ma­lais­ten ja muiden kansal­lisuuk­sien välil­lä.

Sil­ven­noisen mukaan perus­suo­ma­lais­ten har­joit­ta­ma lin­ja on kohdan­nut uusia vaikeuk­sia nyt, kun some-trolle­ja on alet­tu EU-määräyk­sil­lä suit­sia.

– Perus­suo­ma­laiset eivät ole tavalli­nen puolue, vaik­ka se lailli­nen onkin. Se on Suomes­sa ain­oa puolue, jon­ka ympärille on raken­net­tu sys­temaat­ti­nen pro­pa­gan­dakoneis­to sosi­aaliseen medi­aan. Koneis­to hyökkää niitä vas­taan, jot­ka ovat eri mieltä tai arvostel­e­vat puoluet­ta. Siel­lä on joitain sato­ja anonyymejä some-tile­jä, joi­ta pyörit­tää pienem­pi joukko ihmisiä. He tykkäävät tois­t­en­sa kir­joituk­sista, ja niin saadaan vaikutel­ma monista ihmi­sistä, vaik­ka taustal­la on pienem­pi ryh­mä.

– Vaik­ka some vuo­taakin reaal­i­maail­maan, toimit­ta­jien on pidet­tävä kiin­ni laatu­jour­nal­is­mista. Toimit­ta­jien pitäisi ehtiä seu­raa­maan poli­itikko­jen keskustelua ja sitä, mil­laista poli­ti­ikkaa puolueet ovat har­joit­ta­neet. Ei riitä, että tois­te­taan puoluei­den julk­i­lausum­ia.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN