Demo­kra­tiassa on valu­vika. Mitä rikkaampi äänes­täjä on, sitä varmem­min hän äänes­tää. Jos poliit­ti­sesta päätök­sestä on erimie­li­syyttä, rikkaan mieli­pide selät­tää aina köyhem­män. Voisi­vatko köyhät sitten­kin voit­taa seuraa­vissa vaaleissamme?

19.2.2019

Hanna Wass arvos­te­lee anka­rasti sitä näke­mystä, että äänes­tä­mättä jättä­mi­nen johtuisi henki­lö­koh­tai­sesta valin­nasta ellei peräti sohva­pe­ru­naksi pyöris­ty­västä ”lais­kuu­desta”. Wass on Helsin­gin yliopis­ton ylei­sen valtio-opin määrä­ai­kai­nen profes­sori. Hän on tutki­muk­sis­saan pereh­ty­nyt siihen, kuka äänes­tää ja miksi.

– Mitä parem­massa talou­del­li­sessa asemassa ihmi­nen on, mitä terveempi hän on, mitä tiiviim­piä sosi­aa­li­sia verkos­toja hänellä on, sitä toden­nä­köi­sem­pää äänes­tä­mi­nen on. Äänes­tä­mättä jättä­mi­nen on puoles­taan pala­nen huono-osai­suu­den kudel­maa, Wass toteaa.

Tapa äänes­tää on hyvä­tu­loi­sissa perheissä juur­tu­nut syvään, ja se tapa periy­tyy yli suku­pol­vien. Myös äänes­tä­mättä jättä­mi­nen periy­tyy, jopa isovanhemmilta.

Suomen nykyis­ten kansan­edus­ta­jien ylei­sin ammatti on maan­vil­je­lijä. Heidän jälkeensä tule­vat laki­mie­het, opet­ta­jat ja toimit­ta­jat. Duuna­reita 200 edus­ta­jan joukosta saa väljil­lä­kin valin­ta­pe­rus­teilla siivi­löi­dyksi vain puoli tusinaa.

Ruot­sissa edus­kunta heijas­te­lee parem­min yhteis­kun­taa pienois­koossa, mutta sekään ei muuta itse päätök­sen­teon suun­taa. Ollaanko siel­lä­kin menossa kohti yhdys­val­ta­laista käytän­töä? USA:ssa talou­del­li­sesti parem­massa asemassa olevien näkö­kan­nat tule­vat parem­min kuul­luiksi, jos rikkaat ja köyhät ovat jostain asiasta eri mieltä. Wass kertoo, että Göte­bor­gin yliopis­ton tutki­mus yrit­tää nyt selvit­tää, mistä Ruot­sin kehi­tys johtuu, vaikka siellä vaaleissa kampan­ja­ra­hoi­tuk­silla ei ole niin suurta painoar­voa kuin rapa­kon takana.

– Äänes­tä­jät myös oppi­vat, kannat­taako lopulta äänes­tää. Esimerk­kinä on perus­suo­ma­lais­ten (sinis­ten) maha­lasku. Ehkä he ovat joihin­kin maahan­muut­to­ky­sy­myk­siin saaneet jätet­tyä oman käden­jäl­kensä, mutta muussa on jouduttu niiaa­maan aika syvälle, Wass kuvailee.

Hyvä esimerkki tästä lienee se, että perus­suo­ma­lai­nen, myöhem­min sini­sessä maali­pur­kissa kastau­tu­nut työmi­nis­teri Jari Lind­ström on vienyt läpi niin sano­tun aktii­vi­mal­lin, orwel­li­lai­sesta uuskie­lestä puhdis­tet­tuna siis työt­tö­myys­tur­van leik­kaa­mi­sen. Taval­li­nen duuna­ri­kin on ollut myös perus­suo­ma­lais­ten äänes­täjä, mutta aktii­vi­ran­gais­tus on käynyt kipeim­min juuri häneen.

Sitä, että sairaan­hoi­ta­jat Suomessa ovat äänes­tä­neet kokoo­musta, Wass selit­tää seuraavasti.

– Äänes­täjä antaa kanna­tuk­sensa mielel­lään sen ryhmän edus­ta­jalle, joka näyt­tää olevan sosi­aa­li­selta statuk­sel­taan häntä itse­ään ylem­pänä ja johon äänes­täjä itse haluaisi kuulua.

Luok­kaan perus­tuva äänes­tys­käyt­täy­ty­mi­nen ei olekaan enää itses­tään­sel­vyys. Nyt puolu­een valin­taan voi vaikut­taa asema maail­man­laa­jui­sen kiky-talou­den puris­tuk­sessa, ei niin­kään luokka-asema tai ammatti. Vaiku­tuk­sensa on esimer­kiksi sillä, tunteeko äänes­täjä olonsa turva­tuksi vaki­tui­sessa työpai­kassa vai sinnit­te­leekö nollatuntisopimuksilla.

Wass muis­tut­taa ”empa­tian poli­tii­kan” tärkey­destä, siis tulon­jaol­taan tasai­sem­man yhteis­kun­nan luomi­sesta. Demo­kra­tiasta ei voida puhua ilman oikeu­den­mu­kai­suutta ja tasa-arvoa. Profes­sori liput­taa kolle­gansa Jani Erolan aloit­teelle maksut­to­masta varhais­kas­va­tuk­sesta kaikille. Tämä tasoit­taisi eroja lapsuu­den­ko­tien välillä – ja nostaisi äänes­ty­sak­tii­vi­suutta, kun nuo lapset täyt­tä­vät 18 vuotta ja saavat äänioikeuden.

Kuka saa määrätä keskustelun?

– Minusta hyvin­voin­ti­val­tion tule­vai­suus on se iso kysy­mys edus­kun­ta­vaa­leissa. Hyvin­voin­ti­val­tio naut­tii edel­leen suurta kanna­tusta kansa­lais­ten keskuu­dessa. Haluam­meko pysyä pohjois­mai­sessa kehi­tyk­sessä mukana vai emme?

Tämän nostaa vaali­tee­mo­jen kärkeen profes­sori Ilkka Ruos­tet­saari Tampe­reen yliopis­tosta. Hän on tutki­nut eliit­tejä ja poliit­ti­sen vallan muotou­tu­mista Suomessa. Hän on tarkas­tel­lut esimer­kiksi sitä, että usein vaalien alla esitel­lyt valtio­va­rain­mi­nis­te­riön virka­mies­ten leik­kaus­lis­tat julki­siin palve­lui­hin on otettu ikään kuin annet­tuina totuuk­sina ja ainoina vaih­toeh­toina vaalikeskusteluihin.

Ruos­tet­saari myön­tää, että tällä hetkellä istu­van halli­tuk­sen jatka­mat julkis­ten palve­lu­jen yksi­tyis­tä­mi­set ja yhtiöit­tä­mi­set ovat valin­toja, eivät lainalaisuuksia.

Niitä voi kutsua hyvällä syyllä myös ideo­lo­gi­siksi valin­noiksi, mikä ilme­nee sote-uudis­tuk­sen kiemu­roissa. Asian­tun­ti­ja­taho toisensa jälkeen on kerto­nut halli­tuk­selle, ettei uudis­tus luo lisää hyvin­voin­tia – muuta kuin yksi­tyi­sen terveys­bis­nek­sen omis­ta­jille – eikä se varsin­kaan tuo sääs­töjä valtion budjet­tiin. Jopa halli­tus­puo­lu­ee­seen eli keskus­taan kuuluva, soten enti­seksi minis­te­riksi uuvut­tama Juha Rehula, on kerto­nut olleensa terveys­bis­nek­sen ”peli­nap­pula”.

Ruos­tet­saa­ren mielestä tiedo­tus­vä­li­nei­den tulisi ärhä­käm­min epäillä annet­tuja totuuk­sia. Profes­sori toki myön­tää, että Suomen talous­lin­jauk­sen takana on ”suuria voimia”.

– Mark­ki­na­li­be­raa­li­nen poli­tiikka on kansain­vä­lis­ten järjes­tö­jen kuten esimer­kiksi OECD:n ja EU:n suosi­tus­ten mukaista.

Profes­so­rin mielestä on huoles­tut­ta­vaa, miten vähän tiedo­tus­vä­li­neet haas­ta­vat talousliberalismia.

– Toimi­tus­ten resurs­seja on vähen­netty. Yhä lyhyem­mässä ajassa pitää tehdä yhä enem­män juttuja, Ruos­tet­saari toteaa.

– Mediae­liitti on myös osa valtae­liit­tiä. Päätoi­mit­ta­jat seurus­te­le­vat muiden eliit­tei­hin kuulu­vien kanssa. Median pitäisi olla kuiten­kin vallan vahtija. Tässä on Suomessa kyllä paran­ta­mi­sen varaa, eli tiedo­tus­vä­li­nei­den pitäisi suhtau­tua paljon kriit­ti­sem­min niihin tavoit­tei­siin, mitä erilai­set insti­tuu­tiot esit­tä­vät. Tavoit­teita ei haas­teta eikä kysee­na­lais­teta, Ruos­tet­saari arvioi.

Suomessa puolu­eet joutu­vat aina luopu­maan jois­tain omista tavoit­teis­taan pääs­täk­seen halli­tus­vas­tuuseen, kun halli­tus­blok­kei­hin jakau­tu­mista ei ole. Kansa­lai­nen ei voi äänes­täes­sään tietää, minkä­laista halli­tus­koa­li­tiota ja ‑poli­tiik­kaa hän äänel­lään tukee.

– Niin, poli­tii­kassa kulut­ta­jan­suoja on puut­teel­li­nen, Ruos­tet­saari hymähtää.

Ruos­tet­saari kuiten­kin vaatii, että puolu­eet esit­täi­si­vät todella käytän­nön­lä­hei­siä ja ymmär­ret­tä­viä suun­ni­tel­mia siitä, millai­sia tavoit­teita ne oikeasti ajavat. Yksit­täi­set sloga­nit eivät kerro siitä, millaista ja mitä kansa­no­sia hyödyt­tä­vää poli­tiik­kaa puolue on toteut­ta­nut ja tulee toteuttamaan.

– Ei riitä, että vaali­kes­kus­te­luissa maalail­laan joitain stra­te­gioita. Puoluei­den pitää esit­tää konkreet­ti­set ehdo­tuk­set esimer­kiksi siitä, miten kukin aikoo esimer­kiksi huoleh­tia sairaan­hoi­don järjes­tä­mi­sestä, Ruos­tet­saari toteaa viita­ten samalla siihen, että äsket­täi­sessä, laajassa kyse­lyssä nime­no­maan sairai­den hoito kiilasi kansa­lai­sille tärkei­den vaali­tee­mo­jen kärkeen.

UUSKIELTÄ JA SOMETUSTA

Pakko­loma on nykyi­sin muka­vaan lomaan viit­taava lomau­tus. Palve­lu­jen leik­kaa­mi­nen on aina kehit­tä­mistä. Työt­tö­myys­tur­van näivet­tä­mi­nen on tavoit­te­le­mi­sen arvoi­selta kuulos­ta­vaa aktivointia.

Avoin yhteis­kunta ry yllä­pi­tää Fakta­baa­ria, joka on puolue­po­liit­ti­sesti sitou­tu­ma­ton. Fakta­baa­rin perus­ta­jiin kuuluva Mikko Salo kertoo, että he ovat nyt suun­taa­massa toimin­taa entistä enem­män perin­tei­sen median fakto­jen tarkas­ta­mi­sesta sosi­aa­li­sen median vahtimiseen.

– Sosi­aa­li­sessa mediassa levi­te­tään tahal­li­sesti vääris­tel­tyä ja mani­pu­loi­vaa tietoa. Tällai­sen tiedon lähtei­den paljas­ta­mi­sesta on tullut hyvin haas­ta­vaa, ja motii­vin osoit­ta­mi­nen on usein vaikeaa. Somessa vääris­tel­lään yhä enem­män myös kuvia ja videoita, ei vain puhetta ja teks­tiä, Salo toteaa.

Faktan­tar­kis­ta­jien johtava barista ottaa esimer­kiksi presi­dentti Trum­pin PR-koneis­ton teke­män video­ma­ni­pu­laa­tion. Siinä Trum­pilta kriit­ti­siä kysy­myk­siä esit­tä­nyt toimit­taja vääris­tel­tiin näyt­tä­mään agres­sii­vi­sesti käyt­täy­ty­vältä henkilöltä.

Salo ei ole kuiten­kaan miten­kään toivo­ton sen suhteen, etteikö valhei­den verk­koa voitaisi hillitä. Hän vannoo laatu­jour­na­lis­min voimaan ja taval­lis­ten kansa­lais­ten valp­pau­teen ja kriit­ti­syy­teen. Fakta­baari on julkais­sut tarkis­tus­lis­tan some-sisällöille.

Face­book ja Google profi­loi­vat algo­rit­miensa avulla sosi­aa­li­sen median käyt­tä­jän äärim­mäi­sen tarkasti. Kun ihmi­sestä tietää kaiken, häntä voidaan myös mani­pu­loida. Salo antaa kultai­sen neuvon kaikille somen käyttäjille.

– Suojaa yksi­tyi­syy­tesi. On tärkeää, että et ilmaise somessa tuntei­tasi, sillä ne paljas­ta­vat käyt­tä­jästä kaik­kein eniten. Ja somea voidaan regu­loida (sään­nellä). Palve­lui­den käyt­tä­jä­mää­rien lisäksi EU on oikeas­taan ainoa, mitä Face­boo­kin ja Googlen kaltai­set yhtiöt, sano­taan nyt, pelkää­vät, Salo arvioi.

POPULISTI ETSII KANSANSA

– Popu­lis­min ideana on esit­tää yhteis­kunta kahtia­ja­kau­tu­neena. Toisaalta on olemassa turmel­tu­ma­ton kansa, jota popu­lis­tit kerto­vat edus­ta­vansa. Toisaalta on sitten korrup­toi­tu­nut eliitti.

Näin kuvai­lee popu­lis­min keskei­set raken­nusai­nek­set Helsin­gin yliopis­ton histo­rian dosentti Oula Silven­noi­nen, joka on tutki­nut suoma­laista äärioi­keis­toa ja fasis­mia. Hän lisää, että popu­listi ei välitä faktoista, vaan hakee aina jotain tuntei­siin vetoa­vaa. Äärioi­keis­tolle on tyypil­listä, että se väit­tää yhtei­sön olevan menossa rappiolle.

Vaikka Suomi on edel­leen maail­man tasa-arvoi­sim­pia maita ja viimeksi Davo­sin talous­foo­ru­missa Suomi nostet­tiin koko maail­man esiku­vaksi, perus­tuu poliit­ti­seen äärioi­keis­toon sijoit­tu­vien perus­suo­ma­lais­ten toiminta ja reto­riikka edel­leen vastak­kai­na­set­te­luun suoma­lais­ten ja muiden kansal­li­suuk­sien välillä.

Silven­noi­sen mukaan perus­suo­ma­lais­ten harjoit­tama linja on kohdan­nut uusia vaikeuk­sia nyt, kun some-trol­leja on alettu EU-määräyk­sillä suitsia.

– Perus­suo­ma­lai­set eivät ole taval­li­nen puolue, vaikka se lail­li­nen onkin. Se on Suomessa ainoa puolue, jonka ympä­rille on raken­nettu syste­maat­ti­nen propa­gan­da­ko­neisto sosi­aa­li­seen medi­aan. Koneisto hyök­kää niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä tai arvos­te­le­vat puoluetta. Siellä on joitain satoja anonyy­mejä some-tilejä, joita pyörit­tää pienempi joukko ihmi­siä. He tykkää­vät tois­tensa kirjoi­tuk­sista, ja niin saadaan vaiku­telma monista ihmi­sistä, vaikka taus­talla on pienempi ryhmä.

– Vaikka some vuotaa­kin reaa­li­maa­il­maan, toimit­ta­jien on pidet­tävä kiinni laatu­jour­na­lis­mista. Toimit­ta­jien pitäisi ehtiä seuraa­maan polii­tik­ko­jen keskus­te­lua ja sitä, millaista poli­tiik­kaa puolu­eet ovat harjoit­ta­neet. Ei riitä, että tois­te­taan puoluei­den julkilausumia.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN