Ursuit-pelas­tau­tu­mis­puku: Tämä päällä ei palele

Ursuitin pelas­tau­tu­mis­pu­kuja käyttävät vesillä liikkujat, niin harras­tajat kuin ammat­ti­ka­las­tajat, puolus­tus­voimat, rajavar­tio­laitos, tulli ja poliisi. Puvut tehdään vesitii­viistä kankaasta käsityönä Turun tehtaalla. Tekijä kävi tutus­tu­massa, miten AWS-pelas­tau­tu­mis­puku valmistuu vaihe vaiheelta. Ursuitin pääluot­ta­mus­mies Tarja Lehtinen testasi valmiin puvun hyisessä Littoistenjärvessä.

NÄIN SEN TEIMME

1. MARJA HALLIKAINEN päivittää pukujen kaavat.
”Pukuja tehdään sekä perus­pu­kuina että mitta­ti­lauk­sena. Päivitän tieto­ko­ne­työnä malleja ja parannan niitä. On tärkeää, että puku on toimiva ja turvallinen.”

2. MARITA JÄRVINEN tekee puvun leikkuuasetelman.
”Siirtelen tieto­ko­neen ruudulla puvun kaavan palasia ja teen niistä leikkuu­ase­telman. Tallennan asetelman ja lähetän sen leikkuu­ko­neelle. Työssä tarvi­taan tieto­ko­neen käyttö­taitoa ja kaavojen tunte­musta. Pitää huomioida langan­suunta ja hallita palasten järkevä sijoit­telu. Tarvi­taan näkemystä, jotta kankaan hukka­pro­sentti jää mahdol­li­simman pieneksi. Esimer­kiksi parhail­laan ruudussa olevassa asetel­massa yli 80 prosenttia on käytetty hyödyksi. Se on aika hyvä luku. Materi­aalia ei pidä tuhlata turhaan. Vaate­tusalan koulutus on asetelman teossa hyödyksi.”

3. SAARA KANTONEN käyttää leikkuu­ko­netta.
”Laitan kankaan leikkuu­pöy­dälle ja panen koneen käyntiin. Leikkuri osaa leikata asetelman mukaiset puvun kappa­leet. Automaat­ti­leik­kurin  käyttö on helpompaa kuin miltä se näyttää. Ei tarvitse kuin kohdistaa kone niin, että leikkuu osuu kankaa­seen, jolloin kaikki kappa­leet tulevat kokonai­sina. Olen ollut talossa yhdeksän kuukautta ja tehnyt tätä työtä neljä kuukautta. Kävin vaate­tusalan koulu­tuksen. Tiesin etukä­teen Ursui­tista työpaik­kana, koska firma oli tuttu isän sukellusharrastuksesta.”

4. NINA STÅHLBERG ompelee puvun.
”Yksi ompelija ompelee koko puvun, prässää kiinni siihen kiinni tarvit­tavat merkit ja prässää vahvik­keet. Ompelussa käyte­tään siksakkia ja paksuja lankoja. Tämä on normaalia ompelu­työtä vaati­vampaa. Ylimää­räisiä pistoja ei saa tulla mihin­kään. Jos kangas jää kaksin kerroin, pala joudu­taan uusimaan, koska siihen jää neulan jäljet, jotka vuotavat. Kun kuiva­pukua tehdään, nuppi­neu­loja ei voi käyttää. Tämä on monipuo­lista työtä. Ompelija saa tehdä puvun alusta loppuun asti itse. Malleja on yli 200 erilaista. On haasteel­lista oppia ompele­maan ne kaikki vuosien saatossa. Olen 33 vuotta ommellut ja toimin myös ompelu­tiimin vetäjänä.”

5. TARJA LEHTINEN teippaa kuiva­taskun vetoketjun.
”Teippaan vetoketjun niin, että siitä tulee vettä pitävä. Työ tehdään teippi­ko­neella, jossa on kuuma suutin. Se aiheuttaa palovamman, jos siihen koskee. Teippaus on yhtä tarkkaa työtä kuin ompelu. Virheel­liset palat palautetaan.”

6. MAGNUS TÖRNQVIST kiinnittää kompo­nentit ja lisää pukuun myös olkaimet ja mahdol­liset saappaat.
”Hiha- ja kaula­man­setit esilii­ma­taan ja laite­taan kompo­nent­ti­ko­neella pukuun kiinni. Niiden saumat tiivis­te­tään polyure­taa­ni­lii­malla. Manset­tien kiinnit­tä­minen ei aloit­te­li­jalta yleensä ensim­mäi­sellä kerralla onnistu. Vaatii noin vuoden harjoit­telun, että sen osaa tehdä kunnolla. Itse olen tehnyt kuusi vuotta ja vieläkin tulee tilan­teita, että aina ei suju yhtä hyvin. Jos mansettia kiinnit­täessä kaulusta venyttää liian paljon, tulee ryppyjä. Yleensä sitä on kuitenkin pakko hieman venyttää. Kompo­nent­ti­ko­neella ajetaan kaksi kierrosta. Ensim­mäi­sellä kierrok­sella mansetti saadaan paikoil­leen ja toisella kierrok­sella se saadaan pysymään. Jokai­sella kaulusten laitta­jalla on oma tyylinsä. 90 prosentin varmuu­della voi sanoa, kuka meistä on tekijä. Työn tunnistaa kädenjäljestä.”

7. MIKAEL HOVI testaa puvun.
”Tarkistan, että puku on tiivis eikä vuoda saumoista. Se tapahtuu niin, että puvun sisälle puhal­le­taan paineis­tettua ilmaa ja puvun pinta valel­laan saippuavedellä.Jos saippua­vesi kuplii, niin puvussa on vuoto.”

8. MUHAMAD MUHAMAD eli ”Muhis” testaa visuaalisesti.
”Olen tehnyt tätä työtä nelisen vuotta. Tarkistan, että puvussa kaikki on oikein, ja puku on sen mukainen, minkä asiakas on tilannut. Pakkaan puvun kassiin ja lisään mukaan aputar­vik­keet: käsineet, irtohupun, pipon, käyttö­ohjeet ja vetoket­ju­vahan. Puku on valmis lähetet­tä­väksi asiakkaalle.”

NÄIN SITÄ KÄYTETÄÄN

Pelas­tau­tu­mis­pu­kuja valmis­tavan Ursuitin pääluot­ta­mus­mies Tarja Lehtinen vietti tunnin kelluen Littois­ten­järven hyisessä vedessä. ”Fiilis oli mahtava. Ei mulla kylmä ollut tosiaan­kaan. Vain sormet vähän kohmettuivat.”

Olosuh­teet perjan­taina 7. joulu­kuuta olivat ihanteel­liset pelas­tau­tu­mis­puvun testaa­mi­neen. Järvellä kävi voimakas tuuli ja hyytävä viima. Veden pinnalla oli jäähi­lettä. Lämpö­as­teita vedessä oli kaksi ja ilmassa saman verran. AWS-pelas­tau­tu­mis­puku on suoma­laisen työn taidon­näyte, jota on kuvattu vesillä liikkujan henki­va­kuu­tuk­seksi. Itse asiassa se on vakuu­tusta tehok­kaampi. Henki­va­kuutus ei pelasta henkeä, mutta puku suojelee hukku­mi­selta ja meneh­ty­mi­seltä hypotermiaan.

Tarja Lehtinen testasi puvun, jonka valmis­ta­mi­sessa hän on ollut mukana. ”Vesitii­viin puvun sisälle jää ilmaa, jota kaula-aukosta on mahdol­lista päästää pois. Puku nostaa ihmisen pintaan. Veteen on helppo mennä, mutta sieltä ei ole aivan yhtä helppo tulla ylös, kun puku kääntää sinut automaat­ti­sesti seläl­leen. Uiminen on hankalaa, mutta seläl­lään pystyy kellu­maan tosi hyvin.”

Kuvauk­sissa Lehtistä ei palel­tanut. ”Ihan hyvä, mutta kädet neopree­ni­han­sik­kaissa kohmet­tuivat. Muuten siellä oli lämmin. Vedessä tarkenee, kun on tietyn­laiset aluspuvut. Talvella ei voi pelkällä t‑paidalla lähteä, mutta kesä on eri asia.”

URSUIT OY

KOTIPAIKKA Turku
PERUSTETTU 1964, vuonna 2016 siirtyi osaksi belgia­laista SIOEN-konsernia
TUOTANTO Sukellus- ja pelas­tus­kui­va­pu­kuja. Noin 80 prosenttia vientiin.
HENKILÖKUNTA Noin 70
LIIKEVAIHTO Noin 10,2 milj. euroa (2017)

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ