MITÄ TEHDÄ MUOVILLE: Tampereen Amerplastilla: ”Vaikeaa olisi ilman muovia”

teollisuusliitto

”Ihmisen itsensä aiheuttama ongelma. Ei se aineen vika ole. Hyvin vaikea olisi enää elää ilman muovia. Niin hyvin on ihmiset muoviin totutettu”, sanoo kalvonvalmistaja Jarno Jouttijärvi Amerplastin tehtaalla. Täällä tehdään suurin osa Suomen muovikasseista.

Olemme Amerplastin Tampereen tehtaan ”sydämessä”. Täällä kalvokoneet paahtavat sisuksistaan läpinäkyvää, ohutta muovikalvoa.

– Tässä pyörivät kalvokoneet ja niitä vahditaan. Kyllä tuolla (koneilla) juostaan, mutta välillä tehdään paperihommia, välillä ajetaan trukkia. Monenmoista hommaa on, ja kyllä voi sanoa, että viihdyn. Kun on hyvät työkaverit, silloin viihtyy, Jouttijärvi summaa.

Miinuksena Jouttijärvi mainitsee vuorotyön. Tehdas valmistaa muovikasseja ja pakkausmuoveja vuorokaudet ja viikot ympäri, vain jouluna koneet pysähtyvät kolmeksi päiväksi.

– Keskimäärin vain yksi viikonloppu kuukaudessa on vapaana. Kyllä se vuorotyö käy perheelliselle välillä raskaaksi, Jouttijärvi sanoo.

Kalvonvalmistaja kertoo suorittaneensa työn ohessa muovimekaanikon ammattitutkinnon. Koulutukseensa pohjautuen hän pitää muovista syntyviä ongelmia ennen kaikkea roskaamispulmana.

– Lehdissä kyllä paljon puhutaan, mutta minulla on sellainen kuva, että jutut ovat ylitseampuvia.

KASSEJA KIERRÄTYSMATERIAALISTA

Ennen tehdaskierrosta ovat neuvotteluhuoneessa prosesseista ja tuotteista kertomassa pääluottamusmies, linjapainaja Janne Kuusimäki, työsuojeluvaltuutettu, prosessinhoitaja Jarmo Wallenius, ammattiosaston puheenjohtaja, jalostuskoneenhoitaja Matti Poutiainen ja markkinointi- ja viestintäpäällikkö Laura Alisalo.

Amerplast tuottaa kuluttajapakkauksia elintarvike-, hygienia- ja juomateollisuudelle sekä vähittäiskaupalle. Henkilöstöä Amerplastin Tampereen tehtailla on puolisentoista sataa; 115 tuotannon työntekijää ja noin 40 toimihenkilöä.

Suurin osa Suomen muovikasseista tehdään Amerplastin Tampereen tehtaalla. Vasemmalta pääluottamusmies Janne Kuusimäki, ammattiosaston puheenjohtaja Matti Poutiainen ja työsuojeluvaltuutettu Jarmo Wallenius.  KUVA JYRKI LUUKKONEN

Ruokakauppojen ”henkselikassit” valmistetaan kierrätysmuovista, elintarvikemuovit on hygieniasyistä valmistettava neitseellisestä muovista.

– Kokonaiskulutusta pitäisi pienentää, eikä kiistellä materiaaleista. Kassin hiilijalanjälki riippuu siitä, montako kertaa sitä käytetään, Alisalo sanoo puhuessamme ilmastonmuutoksen aiheuttavista päästöistä ja mikromuoviongelmasta.

Poutiainen nostaa esiin sen, kuinka monta Tellusta tarvittaisiin, jos kaikki eläisivät samanlaista elämää kuin suomalaiset shoppailuineen ja nettiostoksineen.

– Taidamme tällä hetkellä kuluttaa 4,5 maapallon verran luonnonvaroja.

Alisalo muistuttaa, että vuoden 2009 Optikassin ja muidenkin tutkimusten mukaan kaikkein pienin hiilijalanjälki on kierrätetystä muovista tehdyillä kauppakasseilla. Vertailussa olivat mukana myös paperi- ja puuvillakassi sekä biohajoavasta ja neitseellisestä muovimateriaalista tehdyt kassit.

KUVA JYRKI LUUKKONEN

– Meidän tavoitteemme on ruokahävikin ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Haluamme vähentää myös riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja ottaa kuluttajat entistä enemmän mukaan lajitteluun ja kierrätykseen, jotta roskaantumisongelma pienenisi, Alisalo hahmottelee.

– Valtamerten muovilautat ovat varmaan maailman surullisin näky, Alisalo kuvaa.

Markkinointivastaava painottaa ruokahävikin vähentämistarvetta siksi, että esimerkiksi yhden kinkkusiivun roskiin heitto vastaa muovista tehdyn kinkkusiivupakkauksen hiilijalanjälkeä. (Tiettävästi vertailua kasviksia sisältäviin muovipakkauksiin ja hiilijalanjälkiin ei ole tehty.)

Poutiainen muistuttaa 30 vuoden tehdaskokemuksellaan siitä, miten rajusti kassien materiaalisyöppöys on saatu laskemaan.

– Kassit ovat yhtä kestäviä, mutta puolet ohuempia. Lavallinen kasseja painoi ennen 700–800 kiloa, nyt sama määrä kasseja painaa lavalla 350 kiloa.

”Meidän tavoitteemme on ruokahävikin ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen”, sanoo Amerplastin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Laura Alisalo. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Alisalo toteaa, että kaikki Amerplastin ruokapakkaukset ja kassit ovat kierrätettävissä. Tehdas valmistaa nyt myös Essi-kierrätyskassia, jonka materiaalien taataan olevan yli 90-prosenttisesti kierrätysmuovia, josta puolet on peräisin kuluttajilta erilliskerätystä muovipakkausjätteestä ja puolet teollisuudesta.

Kuusimäki toteaa, että jos kierrätysmateriaalin joukossa on PVC-muovia, pysäyttää se prosessin. Tehdas itse hyödyntää aivan loppuun saakka kaiken hukkamateriaalin – esimerkiksi kauppakassien kannikkeiden välistä leikatut palat – ja tuo Amerplastin Puolan tehtailta granuloitua kierrätysmuovia.

Amerplast on lanseerannut myös pakkaamiseen tarkoitetun, kierrätettävän ja sokeriruokopohjaisen PE- eli polyeteenikalvon. Se ei ole biohajoava tai kompostoituva, mutta Alvisalon mukaan valmistus tuottaa selkeästi vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin öljystä tehdyn PE:n.

Muovien lisäaineista Alvisalo sanoo, että Amerplastin tuotteissa hän ei ole niistä huolissaan. Elintarvikehyväksytyt muovit eivät sisällä esimerkiksi ftalaatteja tai bisfenoli-A:ta.

RESEPTIIKKAA JA ROBOTIIKKAA

– Tästä lähtee lisäaineita, aina reseptin mukaan, Wallenius toteaa.

Työsuojeluvaltuutettu kertoo, että kalvoihin saadaan lisäaineilla mitä erilaisimpia ominaisuuksia, ja aineet ovat kaikki elintarvikehyväksyttyjä. Hallin meteli on kova. Walleniuksen mukaan nimenomaan raaka-aineimuri pitää kovinta ääntä, ja kalvokoneiden äärellä mennään 85–86 desibelissä.

Kun kierrämme tehdasta, vastaan pyyhältää Aino-robotti. Ilman ohjaajaa liikkuva robotti ajaa valmiita tavaroita varastoon. Aino ei ole ainoa laatuaan.

– Robotti pakkaa lavalle. Laatikoissa on reikiä, ja robotti tunnistaa optisesti, mille lavan tavara pitää laittaa, Kuusimäki kertoo.

Pääluottamusmies toteaa, että tehtaalla tarvitaan todella monipuolista osaamista, myös painoalan tietoja ja taitoja.

– Joka työlle ja joka värille on oma painolaattansa, joista osa valmistetaan meillä.

KUVA JYRKI LUUKKONEN

Viranomaisten ja kauppaketjujen solmima sopimus muovikassien ja pussien vähentämisestä ei ainakaan vielä ole näkynyt Amerplastin työllisyydessä. Pääluottamusmies miettii myös sitä, mikä on Suomen kahden ison ja isoa kohti kasvavan kolmannen ruokakauppaketjun todellinen tavoite muovikassiasiassa. Muovikassit maksavat kaupoille vain murto-osan siitä, mitä kuluttajilta vaaditaan. Kuusimäki vielä muistuttaa, että muovikassien valmistajat hoitavat varastoinnin ja kaiken logistiikan kauppajättien puolesta.

– Tämä tuottaa miljoonia euroja vuodessa kaupoille, pääluottamusmies summaa.

Kuusimäki on huolissaan myös Venäjän osuudesta tehtaan viennin volyymissa. Tehdaskäynnin alla Venäjä ja Ukraina ovat esimerkiksi juuri kahakoineet laivoineen.

– Se markkina ei ole vakaa, Kuusimäki huolehtii.

KASSIEN FERRARI

Luottamusmiehet toteavat moneen kertaan tehdaskäynnin aikana, että he tekevät kierrätettävästä muovista aina vain parempia tuotteita.

– Kun 1990-luvun alussa teimme kierrätetystä muovista kasseja, meidän olisi pitänyt jo silloin sanoa, että kierrätetty tuote on se alan Ferrari. Neitseellisestä materiaalista tehdyt ovat Mosseja, tai mitä nyt kukin pitää huonona automerkkinä, Kuusimäki harmittelee menetettyjä markkinointivaltteja.

Suomen muoviongelmien ratkaisemiseksi ennen kaikkea kuluttajan pitää huolehtia omasta osuudestaan; kierrättää ja jättää ne nettiostokset Kiinasta tekemättä. TUKES:in tutkimusten mukaanhan kiinalaisten verkkokauppojen elektroniikkalaitteet eivät joko toimi tai ovat jopa vaarallisia. SYKE:n mukaan Kiinassa pakkaamiseen käytettyä muovia ei puolestaan tutki kukaan.

Tehtaan isoimpana ongelmana nähdään johdon haluttomuus turvata tuotannon työntekijöille hyvä työympäristö.

– Henkinen työsuojelu on huonossa jamassa. Samaten menee kauan aikaa, jos tarvitaan jokin kevennin tai vastaava työntekijöitä auttamaan. Näin vaikka kevennin tuottaisi itsensä kevyesti vuodessa takaisin. Kahden päivän sairausloma, se kun vältetään nostimen hankkimisella, niin ne rahat olisivat siinä, työsuojeluvaltuutettu Wallenius alleviivaa.

Tästä on tutkittua tietoa esimerkiksi Työterveyslaitoksen pitkäaikaisista tutkimuksista. Yksi työympäristöön panostettu euro tuo aina 6–7 euroa takaisin.

”Sähköpässinsä” jalaksilta tavoitettu varastotyöntekijä Susanna Aalto on samoilla linjoilla.

– Kyllä viihdyn täällä, mutta mutta… henkilöstöä on liian vähän, Aalto toteaa.

”Suomessa on toimivat kierrätysjärjestelmät olemassa. Jokaiselle pitäisi saada taottua mieliin se, että niitä on käytettävä eikä roskia saa heitellä luontoon”, Susanna Aalto sanoo. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Aivan liikaa kiirettä riittää siksikin, että Aallon edellytetään paikkaavan myös sairauslomalla olevia työtovereita.

– Stressaannun. Kaikkein tärkeimmät asiat tehdään ensin, ja muut tehdään vasta sitten kun ehditään, Aalto toteaa selittäen samalla miksi vierailijoiden silmiin on sattunut käytävältä vähän turhan paljon tavaraa.

Varastotyöntekijä on muovikassitehtaan ympäristöjalanjäljistä yhtä mieltä luottamusmiesten kanssa. Hän kuvaa, että ”tietysti” näitä muoviasioita tulee mietittyä. Aaltoa ei kuitenkaan ”hävetä” kertoa kyselijöille, missä on töissä.

– Me teemme niin paljon tuotteita kierrätysmuovista. Kotona minä lajittelen ja kierrätän kaiken. Suomessa on toimivat kierrätysjärjestelmät olemassa. Jokaiselle pitäisi saada taottua mieliin se, että niitä on käytettävä eikä roskia saa heitellä luontoon.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

LUE MUOVISTA MYÖS:

Muovi on kaikkialla, niin myös jäte – mikä on muovin tulevaisuus? (16.1.2019)

Kontiolahden Phillips-Medisizella: ”Mistä muusta kuin muovista?” (16.1.2019)