MITÄ TEHDÄ MUOVILLE: Tampe­reen Amerplas­tilla: ”Vaikeaa olisi ilman muovia”

”Ihmisen itsensä aiheut­tama ongelma. Ei se aineen vika ole. Hyvin vaikea olisi enää elää ilman muovia. Niin hyvin on ihmiset muoviin totutettu”, sanoo kalvon­val­mis­taja Jarno Joutti­järvi Amerplastin tehtaalla. Täällä tehdään suurin osa Suomen muovikasseista.

Olemme Amerplastin Tampe­reen tehtaan ”sydämessä”. Täällä kalvo­ko­neet paahtavat sisuk­sis­taan läpinä­kyvää, ohutta muovikalvoa.

– Tässä pyörivät kalvo­ko­neet ja niitä vahdi­taan. Kyllä tuolla (koneilla) juostaan, mutta välillä tehdään paperi­hommia, välillä ajetaan trukkia. Monen­moista hommaa on, ja kyllä voi sanoa, että viihdyn. Kun on hyvät työka­verit, silloin viihtyy, Joutti­järvi summaa.

Miinuk­sena Joutti­järvi mainitsee vuoro­työn. Tehdas valmistaa muovi­kas­seja ja pakkaus­muo­veja vuoro­kaudet ja viikot ympäri, vain jouluna koneet pysäh­tyvät kolmeksi päiväksi.

– Keski­määrin vain yksi viikon­loppu kuukau­dessa on vapaana. Kyllä se vuorotyö käy perheel­li­selle välillä raskaaksi, Joutti­järvi sanoo.

Kalvon­val­mis­taja kertoo suorit­ta­neensa työn ohessa muovi­me­kaa­nikon ammat­ti­tut­kinnon. Koulu­tuk­seensa pohjau­tuen hän pitää muovista syntyviä ongelmia ennen kaikkea roskaamispulmana.

– Lehdissä kyllä paljon puhutaan, mutta minulla on sellainen kuva, että jutut ovat ylitseampuvia.

KASSEJA KIERRÄTYSMATERIAALISTA

Ennen tehdas­kier­rosta ovat neuvot­te­lu­huo­neessa proses­seista ja tuotteista kerto­massa pääluot­ta­mus­mies, linja­pai­naja Janne Kuusi­mäki, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, proses­sin­hoi­taja Jarmo Walle­nius, ammat­tio­saston puheen­joh­taja, jalos­tus­ko­neen­hoi­taja Matti Poutiainen ja markki­nointi- ja viestin­tä­pääl­likkö Laura Alisalo.

Amerplast tuottaa kulut­ta­ja­pak­kauksia elintarvike‑, hygienia- ja juoma­teol­li­suu­delle sekä vähit­täis­kau­palle. Henki­löstöä Amerplastin Tampe­reen tehtailla on puoli­sen­toista sataa; 115 tuotannon työnte­kijää ja noin 40 toimihenkilöä.

Ruoka­kaup­pojen ”henkse­li­kassit” valmis­te­taan kierrä­tys­muo­vista, elintar­vi­ke­muovit on hygie­nia­syistä valmis­tet­tava neitseel­li­sestä muovista.

– Kokonais­ku­lu­tusta pitäisi pienentää, eikä kiistellä materi­aa­leista. Kassin hiili­ja­lan­jälki riippuu siitä, montako kertaa sitä käyte­tään, Alisalo sanoo puhues­samme ilmas­ton­muu­toksen aiheut­ta­vista päästöistä ja mikromuoviongelmasta.

Poutiainen nostaa esiin sen, kuinka monta Tellusta tarvit­tai­siin, jos kaikki eläisivät saman­laista elämää kuin suoma­laiset shoppai­lui­neen ja nettiostoksineen.

– Taidamme tällä hetkellä kuluttaa 4,5 maapallon verran luonnonvaroja.

Alisalo muistuttaa, että vuoden 2009 Optikassin ja muidenkin tutki­musten mukaan kaikkein pienin hiili­ja­lan­jälki on kierrä­te­tystä muovista tehdyillä kauppa­kas­seilla. Vertai­lussa olivat mukana myös paperi- ja puuvil­la­kassi sekä bioha­joa­vasta ja neitseel­li­sestä muovi­ma­te­ri­aa­lista tehdyt kassit.

– Meidän tavoit­teemme on ruoka­hä­vikin ja hiili­diok­si­di­pääs­töjen vähen­tä­minen. Haluamme vähentää myös riippu­vuutta fossii­li­sista polttoai­neista ja ottaa kulut­tajat entistä enemmän mukaan lajit­te­luun ja kierrä­tyk­seen, jotta roskaan­tu­mi­son­gelma piene­nisi, Alisalo hahmottelee.

– Valta­merten muovi­lautat ovat varmaan maailman surul­lisin näky, Alisalo kuvaa.

Markki­noin­ti­vas­taava painottaa ruoka­hä­vikin vähen­tä­mis­tar­vetta siksi, että esimer­kiksi yhden kinkkusiivun roskiin heitto vastaa muovista tehdyn kinkkusii­vu­pak­kauksen hiili­ja­lan­jälkeä. (Tiettä­västi vertailua kasviksia sisäl­tä­viin muovi­pak­kauk­siin ja hiili­ja­lan­jäl­kiin ei ole tehty.)

Poutiainen muistuttaa 30 vuoden tehdas­ko­ke­muk­sel­laan siitä, miten rajusti kassien materi­aa­li­syöp­pöys on saatu laskemaan.

– Kassit ovat yhtä kestäviä, mutta puolet ohuempia. Laval­linen kasseja painoi ennen 700–800 kiloa, nyt sama määrä kasseja painaa lavalla 350 kiloa.

Alisalo toteaa, että kaikki Amerplastin ruoka­pak­kaukset ja kassit ovat kierrä­tet­tä­vissä. Tehdas valmistaa nyt myös Essi-kierrä­tys­kassia, jonka materi­aa­lien taataan olevan yli 90-prosent­ti­sesti kierrä­tys­muovia, josta puolet on peräisin kulut­ta­jilta erillis­ke­rä­tystä muovi­pak­kaus­jät­teestä ja puolet teollisuudesta.

Kuusi­mäki toteaa, että jos kierrä­tys­ma­te­ri­aalin joukossa on PVC-muovia, pysäyttää se prosessin. Tehdas itse hyödyntää aivan loppuun saakka kaiken hukka­ma­te­ri­aalin – esimer­kiksi kauppa­kas­sien kannik­keiden välistä leikatut palat – ja tuo Amerplastin Puolan tehtailta granu­loitua kierrätysmuovia.

Amerplast on lansee­rannut myös pakkaa­mi­seen tarkoi­tetun, kierrä­tet­tävän ja sokeri­ruo­ko­poh­jaisen PE- eli polye­tee­ni­kalvon. Se ei ole bioha­joava tai kompos­toi­tuva, mutta Alvisalon mukaan valmistus tuottaa selkeästi vähemmän hiili­diok­si­di­pääs­töjä kuin öljystä tehdyn PE:n.

Muovien lisäai­neista Alvisalo sanoo, että Amerplastin tuotteissa hän ei ole niistä huolis­saan. Elintar­vi­ke­hy­väk­sytyt muovit eivät sisällä esimer­kiksi ftalaat­teja tai bisfenoli‑A:ta.

RESEPTIIKKAA JA ROBOTIIKKAA

– Tästä lähtee lisäai­neita, aina reseptin mukaan, Walle­nius toteaa.

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu kertoo, että kalvoihin saadaan lisäai­neilla mitä erilai­simpia ominai­suuksia, ja aineet ovat kaikki elintar­vi­ke­hy­väk­syt­tyjä. Hallin meteli on kova. Walle­niuksen mukaan nimeno­maan raaka-ainei­muri pitää kovinta ääntä, ja kalvo­ko­neiden äärellä mennään 85–86 desibelissä.

Kun kierrämme tehdasta, vastaan pyyhältää Aino-robotti. Ilman ohjaajaa liikkuva robotti ajaa valmiita tavaroita varas­toon. Aino ei ole ainoa laatuaan.

– Robotti pakkaa lavalle. Laati­koissa on reikiä, ja robotti tunnistaa optisesti, mille lavan tavara pitää laittaa, Kuusi­mäki kertoo.

Pääluot­ta­mus­mies toteaa, että tehtaalla tarvi­taan todella monipuo­lista osaamista, myös painoalan tietoja ja taitoja.

– Joka työlle ja joka värille on oma paino­laat­tansa, joista osa valmis­te­taan meillä.

Viran­omaisten ja kauppa­ket­jujen solmima sopimus muovi­kas­sien ja pussien vähen­tä­mi­sestä ei ainakaan vielä ole näkynyt Amerplastin työlli­syy­dessä. Pääluot­ta­mus­mies miettii myös sitä, mikä on Suomen kahden ison ja isoa kohti kasvavan kolmannen ruoka­kaup­pa­ketjun todel­linen tavoite muovi­kas­sia­siassa. Muovi­kassit maksavat kaupoille vain murto-osan siitä, mitä kulut­ta­jilta vaadi­taan. Kuusi­mäki vielä muistuttaa, että muovi­kas­sien valmis­tajat hoitavat varas­toinnin ja kaiken logis­tiikan kauppa­jät­tien puolesta.

– Tämä tuottaa miljoonia euroja vuodessa kaupoille, pääluot­ta­mus­mies summaa.

Kuusi­mäki on huolis­saan myös Venäjän osuudesta tehtaan viennin volyy­missa. Tehdas­käynnin alla Venäjä ja Ukraina ovat esimer­kiksi juuri kahakoi­neet laivoineen.

– Se markkina ei ole vakaa, Kuusi­mäki huolehtii.

KASSIEN FERRARI

Luotta­mus­miehet toteavat moneen kertaan tehdas­käynnin aikana, että he tekevät kierrä­tet­tä­västä muovista aina vain parempia tuotteita.

– Kun 1990-luvun alussa teimme kierrä­te­tystä muovista kasseja, meidän olisi pitänyt jo silloin sanoa, että kierrä­tetty tuote on se alan Ferrari. Neitseel­li­sestä materi­aa­lista tehdyt ovat Mosseja, tai mitä nyt kukin pitää huonona automerk­kinä, Kuusi­mäki harmit­telee menetet­tyjä markkinointivaltteja.

Suomen muovion­gel­mien ratkai­se­mi­seksi ennen kaikkea kulut­tajan pitää huolehtia omasta osuudes­taan; kierrättää ja jättää ne nettios­tokset Kiinasta tekemättä. TUKES:in tutki­musten mukaanhan kiina­laisten verkko­kaup­pojen elekt­ro­niik­ka­lait­teet eivät joko toimi tai ovat jopa vaaral­lisia. SYKE:n mukaan Kiinassa pakkaa­mi­seen käytettyä muovia ei puoles­taan tutki kukaan.

Tehtaan isoim­pana ongel­mana nähdään johdon halut­to­muus turvata tuotannon työnte­ki­jöille hyvä työympäristö.

– Henkinen työsuo­jelu on huonossa jamassa. Samaten menee kauan aikaa, jos tarvi­taan jokin kevennin tai vastaava työnte­ki­jöitä autta­maan. Näin vaikka kevennin tuottaisi itsensä kevyesti vuodessa takaisin. Kahden päivän sairaus­loma, se kun välte­tään nostimen hankki­mi­sella, niin ne rahat olisivat siinä, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Walle­nius alleviivaa.

Tästä on tutkittua tietoa esimer­kiksi Työter­veys­lai­toksen pitkä­ai­kai­sista tutki­muk­sista. Yksi työym­pä­ris­töön panos­tettu euro tuo aina 6–7 euroa takaisin.

”Sähkö­päs­sinsä” jalak­silta tavoi­tettu varas­to­työn­te­kijä Susanna Aalto on samoilla linjoilla.

– Kyllä viihdyn täällä, mutta mutta… henki­löstöä on liian vähän, Aalto toteaa.

Aivan liikaa kiirettä riittää siksikin, että Aallon edelly­te­tään paikkaavan myös sairaus­lo­malla olevia työtovereita.

– Stres­saannun. Kaikkein tärkeimmät asiat tehdään ensin, ja muut tehdään vasta sitten kun ehditään, Aalto toteaa selit­täen samalla miksi vierai­li­joiden silmiin on sattunut käytä­vältä vähän turhan paljon tavaraa.

Varas­to­työn­te­kijä on muovi­kas­si­teh­taan ympäris­tö­ja­lan­jäl­jistä yhtä mieltä luotta­mus­miesten kanssa. Hän kuvaa, että ”tietysti” näitä muovi­asioita tulee mietittyä. Aaltoa ei kuiten­kaan ”hävetä” kertoa kyseli­jöille, missä on töissä.

– Me teemme niin paljon tuotteita kierrä­tys­muo­vista. Kotona minä lajit­telen ja kierrätän kaiken. Suomessa on toimivat kierrä­tys­jär­jes­telmät olemassa. Jokai­selle pitäisi saada taottua mieliin se, että niitä on käytet­tävä eikä roskia saa heitellä luontoon.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

LUE MUOVISTA MYÖS:

Muovi on kaikkialla, niin myös jäte – mikä on muovin tulevai­suus? (16.1.2019)

Kontio­lahden Phillips-Medisizella: ”Mistä muusta kuin muovista?” (16.1.2019)