VIERAILIJA: Juhani Aro: Print­ti­mie­hen ihmeel­li­set seik­kai­lut työttömyysmaailmassa

Sinä päivänä ei paljon töitä tehty. Oli D‑day. Jokai­nen tiesi, että päätök­set on tehty ja lähtö tulee joil­le­kin. Olin lähti­jöi­den joukossa. Alkoi­vat print­ti­mie­hen ihmeel­li­set seik­kai­lut työttömyysmaailmassa.

Meitä on lähi­pii­ris­säni kahden­lai­sia työt­tö­miä. Nuoria, joille sano­taan, että sinulta puut­tuu koke­musta. Ja sitten minä, vart­tu­nut, jota ei syytetä koke­muk­sen puut­teesta, muttei suurin surmin­kaan sanota, että olet ihan liian vanha.

Miten ihmeessä sitä koke­musta saa, jollei pääse ensim­mäi­seen­kään työpaik­kaan? Entä vart­tu­nut, joka ei enää tunnu kelpaa­van mihin­kään? Ei vaikka osaisi, haluaisi ja kyke­nisi. Ole siinä sitten näiden kanssa.

Aika­naan irti­sa­no­mi­sai­kani päät­tyi. Olin jo valmis­tau­tu­nut hyvissä ajoin ilmoit­tau­tu­malla työn­ha­ki­jaksi TE-toimis­toon. Se oli tors­tai. Puhe­lin soi perjan­taina. Langan päässä oli TE-toimis­ton virkai­lija, ikäi­seni mies.

Hän oli oikein mukava ja palve­lual­tis. Koke­mus oli suoras­taan miel­lyt­tävä. Päätimme puhe­lun yksissä tuumin. Myön­tei­nen työvoi­ma­po­liit­ti­nen lausunto työt­tö­myys­kas­saa varten lähti saman tien.

Siis, hei! Stop! Myön­tei­nen työvoi­ma­po­liit­ti­nen lausunto? Mitä se tarkoittaa?

Seli­tys tuli heti. Se tarkoit­taa, ettei TE-toimisto näe estettä työt­tö­myys­tur­van maksa­mi­selle. Kaksi kirjainta y ja t ovat ratkai­se­vat. Kun ne surul­li­sen kuului­sat yt-neuvot­te­lut käydään ja niiden tulok­sena saat potkut, asia on selvä. Viiden päivän omavas­tuu­ajan jälkeen alkaa ansio­si­don­nai­nen päivä­raha rullata.

”Tärkeintä on ilmaista, ettet ole työtön omaa syytäsi.”

Jos olisit itse irti­sa­nou­tu­nut, aiheut­ta­nut potkusi esimer­kiksi juopot­te­le­malla, kiel­täy­ty­nyt koulu­tuk­sesta tai työvoi­ma­suun­ni­tel­man laati­mi­sesta, olisi lausunto ollut kiel­tei­nen. Esimer­kiksi. Muita­kin syitä on. Silloin kassa ei voi maksaa työttömyyspäivärahaa.

Kannat­taa siis olla tark­kana, kun asioi TE-toimis­ton kanssa. Ei ole sama, mihin niitä rukseja netti­si­vuilla lykkäät. Jollet osaa, pyydä apua. Ihmi­sen kanssa asiointi kasvok­kain on nyky­ään työt­tö­myy­s­asiois­sa­kin harvinaista.

Mutta siitä se alkaa työt­tö­mäksi opis­kelu. Tärkeintä on ilmaista, ettet ole työtön omaa syytäsi. Se on kaiken pohja, jolle tuleva rakentuu.

Olen 60-vuotias. Samassa rytä­kässä potkut sai minua muuta­man vuoden vanhempi ystä­väni. Hän ei asu saman TE-toimis­ton alueella kuin minä. Hänellä kävi huonompi tuuri virkai­li­jan kanssa. Hänet tällät­tiin oitis kurs­sille. En tiedä, mitä hyötyä pian eläkeiässä olevalle on jostain työn­ha­ku­kurs­sista. Mutta kohtelu. Se oli ynseää. On tuurista kiinni, millai­sen virkai­li­jan kohdal­leen saa.

Olen työt­tö­mäksi opis­ke­lun siinä vaiheessa, että yritän karis­taa työmi­nis­teri Jari Lind­strö­min (sin.) aktii­vi­mal­lia pois harteil­tani. Ja sehän on todella vaikeaa. Media-alalla on hurjasti työvä­keä tarjolla verrat­tuna vapai­siin työpaik­koi­hin. Lyhyel­le­kin keikalle on tuli­joita enem­män kuin Lapissa on sääs­kiä. Vallit­see työnan­ta­jan markkinat.

Kun vihdoin löydät sen keikan ja saat siitä rahaa, se vähen­tää korvauk­sesi määrää. Entä jollei edes keik­ka­töitä ole tarjolla? Silloin korvausta vähen­ne­tään vajaat viisi prosenttia.

Mikä muu kuin työt­tö­myys­kor­vaus­ten leik­kausau­to­maatti tämä aktii­vi­suus­malli on?

Työt­tö­myys­opis­ke­luni saldo puolen vuoden ajalta tähän mennessä: Hake­muk­sia lähe­tetty: noin 30 kappa­letta. Työtar­jouk­sia TE-keskuk­selta 0, työtar­jouk­sia vapailta mark­ki­noilta 0, työhaas­tat­te­luun kutsuja 0.

Taitaa työt­tö­myy­so­pin­to­jeni päät­tä­mi­nen olla niin kuin valmis­tu­mi­nen enti­sellä ikui­sella opis­ke­li­jalla: hämä­rän peitossa.

JUHANI ARO
Kirjoit­taja on freelancetoimittaja.