VIERAILIJA: Juhani Aro: Print­ti­miehen ihmeel­liset seikkailut työttömyysmaailmassa

Sinä päivänä ei paljon töitä tehty. Oli D‑day. Jokainen tiesi, että päätökset on tehty ja lähtö tulee joillekin. Olin lähti­jöiden joukossa. Alkoivat print­ti­miehen ihmeel­liset seikkailut työttömyysmaailmassa.

Meitä on lähipii­ris­säni kahden­laisia työttömiä. Nuoria, joille sanotaan, että sinulta puuttuu kokemusta. Ja sitten minä, varttunut, jota ei syytetä kokemuksen puutteesta, muttei suurin surmin­kaan sanota, että olet ihan liian vanha.

Miten ihmeessä sitä kokemusta saa, jollei pääse ensim­mäi­seen­kään työpaik­kaan? Entä varttunut, joka ei enää tunnu kelpaavan mihin­kään? Ei vaikka osaisi, haluaisi ja kykenisi. Ole siinä sitten näiden kanssa.

Aikanaan irtisa­no­mi­sai­kani päättyi. Olin jo valmis­tau­tunut hyvissä ajoin ilmoit­tau­tu­malla työnha­ki­jaksi TE-toimis­toon. Se oli torstai. Puhelin soi perjan­taina. Langan päässä oli TE-toimiston virkai­lija, ikäiseni mies.

Hän oli oikein mukava ja palve­lualtis. Kokemus oli suoras­taan miellyt­tävä. Päätimme puhelun yksissä tuumin. Myönteinen työvoi­ma­po­liit­tinen lausunto työttö­myys­kassaa varten lähti saman tien.

Siis, hei! Stop! Myönteinen työvoi­ma­po­liit­tinen lausunto? Mitä se tarkoittaa?

Selitys tuli heti. Se tarkoittaa, ettei TE-toimisto näe estettä työttö­myys­turvan maksa­mi­selle. Kaksi kirjainta y ja t ovat ratkai­sevat. Kun ne surul­lisen kuuluisat yt-neuvot­telut käydään ja niiden tulok­sena saat potkut, asia on selvä. Viiden päivän omavas­tuu­ajan jälkeen alkaa ansio­si­don­nainen päivä­raha rullata.

”Tärkeintä on ilmaista, ettet ole työtön omaa syytäsi.”

Jos olisit itse irtisa­nou­tunut, aiheut­tanut potkusi esimer­kiksi juopot­te­le­malla, kieltäy­tynyt koulu­tuk­sesta tai työvoi­ma­suun­ni­telman laati­mi­sesta, olisi lausunto ollut kielteinen. Esimer­kiksi. Muitakin syitä on. Silloin kassa ei voi maksaa työttömyyspäivärahaa.

Kannattaa siis olla tarkkana, kun asioi TE-toimiston kanssa. Ei ole sama, mihin niitä rukseja netti­si­vuilla lykkäät. Jollet osaa, pyydä apua. Ihmisen kanssa asiointi kasvok­kain on nykyään työttö­myy­s­asiois­sakin harvinaista.

Mutta siitä se alkaa työttö­mäksi opiskelu. Tärkeintä on ilmaista, ettet ole työtön omaa syytäsi. Se on kaiken pohja, jolle tuleva rakentuu.

Olen 60-vuotias. Samassa rytäkässä potkut sai minua muutaman vuoden vanhempi ystäväni. Hän ei asu saman TE-toimiston alueella kuin minä. Hänellä kävi huonompi tuuri virkai­lijan kanssa. Hänet tällät­tiin oitis kurssille. En tiedä, mitä hyötyä pian eläkeiässä olevalle on jostain työnha­ku­kurs­sista. Mutta kohtelu. Se oli ynseää. On tuurista kiinni, millaisen virkai­lijan kohdal­leen saa.

Olen työttö­mäksi opiskelun siinä vaiheessa, että yritän karistaa työmi­nis­teri Jari Lindströmin (sin.) aktii­vi­mallia pois harteil­tani. Ja sehän on todella vaikeaa. Media-alalla on hurjasti työväkeä tarjolla verrat­tuna vapai­siin työpaik­koihin. Lyhyel­lekin keikalle on tulijoita enemmän kuin Lapissa on sääskiä. Vallitsee työnan­tajan markkinat.

Kun vihdoin löydät sen keikan ja saat siitä rahaa, se vähentää korvauk­sesi määrää. Entä jollei edes keikka­töitä ole tarjolla? Silloin korvausta vähen­ne­tään vajaat viisi prosenttia.

Mikä muu kuin työttö­myys­kor­vausten leikkausau­to­maatti tämä aktii­vi­suus­malli on?

Työttö­myys­opis­ke­luni saldo puolen vuoden ajalta tähän mennessä: Hakemuksia lähetetty: noin 30 kappa­letta. Työtar­jouksia TE-keskuk­selta 0, työtar­jouksia vapailta markki­noilta 0, työhaas­tat­te­luun kutsuja 0.

Taitaa työttö­myy­so­pin­to­jeni päättä­minen olla niin kuin valmis­tu­minen entisellä ikuisella opiske­li­jalla: hämärän peitossa.

JUHANI ARO
Kirjoit­taja on freelancetoimittaja.