Kylmä, raadol­li­nen, sääli­mä­tön. Sellai­silla sanoilla Teol­li­suus­lii­ton aktii­vit kuvaa­vat yhteis­kun­nas­samme vallalla olevaa käsi­tystä ihmi­sestä. Pystyykö ay-liike vastais­kuun? Taval­li­sen kansa­lai­sen pitäisi saada arvonsa takai­sin ja poliit­ti­sissa päätök­sissä pitäisi kunnioit­taa ihmistä, ei markkinataloutta.

”Halli­tus lyö lyötyjä”

– Halli­tuk­sen päätök­sistä hohkaa kylmä ja raadol­li­nen käsi­tys ihmi­sestä. Tämä tulee nyky­hal­li­tuk­sen ihmis­kä­si­tystä kysyt­täessä ensim­mäi­seksi mieleen, Chris­tian Vuori­nen toteaa.

Puuseppä Vuori­nen on salo­lai­sen RMJ Saks­man Oy:n pitkä­ai­kai­nen pääluot­ta­mus­mies. Vuori­nen on hyvin tietoi­nen siitä, mihin hänen mukaansa ”äärioi­keis­to­lai­sen” halli­tuk­sen käytän­nön sovel­luk­set sen omasta ihmis­kä­si­tyk­sestä ovat johtaneet.

– Halli­tus lyö lyötyjä. Luodaan epävar­muu­den ilma­pii­riä. Töki­tään kepillä ja sano­taan: tommo­nen sinä olet.

– Ei valta­vir­ta­me­dia kirjoita yritys­tuista joka päivä, vaikka niihin on mennyt paljon rahaa. Ei niitä sotkuja käsi­tellä koko ajan tele­vi­sion uutisissa.

Suomessa tuloe­rot kasva­vat. Perus­tur­van taso on tietoi­sesti laskettu niin alas, että se louk­kaa ihmi­sar­voa. Työt­tö­mien aktii­vi­mal­lin todel­li­sena piilo­ta­voit­teena on leikata sosi­aa­li­ku­luista. Sen todis­ta­vat ne luke­mat­to­mat – usein jopa surku­hu­pai­san järjet­tö­mät – kerto­muk­set karens­seista, leik­kauk­sista ja työt­tö­myys­tur­van epää­mi­sistä, joihin nyky­laki pakottaa.

Teetimme syksyllä edus­kun­nan tieto­pal­ve­lulla laskel­man tuloe­roista. Se osoitti Juha Sipi­län (kesk.) halli­tuk­sen toimien lisän­neen tuloeroja.”
Paavo Arhin­mäki, kansan­edus­taja (vas.). HS 26.11.2017

Euroo­pan neuvos­ton sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien komi­tea on tosi­aan useasti huomaut­ta­nut Suomea siitä, että vähim­mäis­tur­vamme on riittämätön.”
Jiri Siro­nen, puheen­joh­taja, Suomen köyhyy­den ja syrjäy­ty­mi­sen vastai­sen verkos­ton puheen­joh­taja, Ydin 2/​2018

Halli­tuk­sen kevät­lahja yrityk­sille – tukia piti leikata, mutta rahaa tuli­kin lisää (…) Yritys­tuet ovat vain lisään­ty­neet viime vuosina.”
Uuti­nen, Ylen verk­ko­si­vut 26.4.2017

Minun olisi pitä­nyt käydä harjoit­te­le­massa työn­ha­kua, vaikka olen jo työl­lis­ty­nyt” (…) Miten asia voi olla niin, ettei työl­lis­ty­mi­nen vapauta työl­lis­ty­mistä edis­tä­vistä palveluista?”
Uuti­nen opet­taja Juha­matti Kali­man rankai­se­mi­sesta, Ylen verk­ko­si­vut 7.8.2018

KUKA NÄKYY, KETÄ KUUNNELLAAN?

– Taval­li­set työn­te­ki­jät eivät ole syyl­li­siä vuonna 2008–2009 alka­nee­seen lamaan ja tähän talous­ti­lan­tee­seen. Sen ovat luoneet poliit­ti­set päät­tä­jät. On väärin sälyt­tää vastuu pien­ten ihmis­ten ja perhee­näi­tien harteille, Vuori­nen sanoo. Hän viit­taa siihen, että maail­man­laa­jui­nen lama lähti vyöry­mään yhdys­val­ta­lai­sen Lehman Brot­hers ‑pankin mentyä konkurs­siin. Pankki antoi holtit­to­masti lainoja, eivätkä viran­omai­set valvo­neet tiet­tä­västi jopa rikol­li­sia keinoja harjoit­ta­neita miljardipankkiireita.

Valta­vir­ta­me­diassa ei juuri näy tuotan­non työn­te­ki­jöitä. Heitä ei näy aina­kaan missään nimessä silloin, kun puhu­taan tärkeistä yhteis­kun­nal­li­sista asioista.

– Se, ketkä esiin­ty­vät lehdis­tössä, se luo mieli­ku­vat koko yhteis­kun­taan. Medialla on iso vaiku­tus­valta. Akatee­mis­ten ihmis­ten tulkin­nat ja näkö­kul­mat tule­vat esiin, vaikka kaik­kien näkö­kul­mien pitäisi näkyä lehdis­tössä tasapuolisesti.

Poliit­ti­set päät­tä­jät kuun­te­le­vat hyvä­osai­sia ja korkeim­min koulu­tet­tuja. Vuori­nen ottaa esimer­kiksi valtio­val­lan rahoit­ta­mat rapor­tit tulevaisuudesta.

– Ei siellä ole työn­te­ki­jöi­den edus­tusta. Miksi?

Kansain­vä­li­nen profes­so­ri­ryhmä hahmot­teli 700 000 eurolla Suomen tulevaisuutta.”
Uuti­nen Pekka Hima­sen tule­vai­suus­ra­por­tista, IL 30.12.2015

Ratkai­se­vaa kaikissa yhteis­kun­nissa on, miten integroida nuo kolme ulot­tu­vuutta: infor­ma­tio­naa­li­nen, inhi­mil­lis-kollek­tii­vi­nen ja inhi­mil­lis-henki­lö­koh­tai­nen. Se riip­puu paljolti siitä, miten kollek­tii­vi­nen iden­ti­teet­ti­nä­kö­kulma sisäis­te­tään henki­lö­koh­tai­sessa identiteettinäkökulmassa.”
Lainaus Hima­sen rapor­tista, IS 7.11.2013

KIKYN SIJAAN VAPAUTTA

KIKY on lyhenne kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sesta, jonka työmark­ki­noi­den keskus­jär­jes­töt solmi­vat helmi­kuussa 2016. Työn­te­ki­jä­puoli taipui sopi­muk­seen vält­tyäk­seen halli­tuk­sen niin sano­tuilta pakko­la­eilta. Kiky on piden­tä­nyt kokoai­kais­ten työn­te­ki­jöi­den vuosit­taista työai­kaa 24 tuntia ja leikan­nut 30 prosent­tia julki­sen sekto­rin loma­ra­hoista. Sopi­muk­seen kirjat­tiin monia muita­kin muutok­sia, esimer­kiksi sosi­aa­li­tur­va­mak­suja siir­ret­tiin työnan­ta­jilta työntekijöille.

Myös paljon työn­joh­don töitä tekevä Vuori­nen huomaut­taa, että halli­tus­po­li­tiikka kertoo ymmär­tä­mät­tö­myy­destä. Ei lain­kaan tajuta, mitä päätök­set käytän­nössä tarkoit­ta­vat. Kiky-sopi­mus on Vuori­selle tästä kitke­rin esimerkki.

– Kiky on kuin patti niskassa. Se pitäisi saada pois. Kiky on epäon­nis­tu­neen poli­tii­kan onne­ton korjaus­yri­tys. Kiky luo epätasa-arvoa, sillä se vaikut­taa erilai­siin yrityk­siin eri tavoin. Toki ymmär­rän, että yritys saat­taa saada tästä viivan alle jota­kin, mutta tuot­ta­vuutta on meillä kasva­tettu todel­li­suu­dessa yrityk­sen sisällä.

Se ihmis­kä­si­tys, johon Vuori­nen luot­taa ja jonka hän jakaa ay-liik­keen kanssa, perus­tuu jaka­mat­to­maan ihmi­sar­voon, luot­ta­muk­seen, avoi­muu­teen ja vapau­teen. Vuori­sella on kant­tia puhua, sillä hän näkee tämän ihmis­ku­van käytän­nön hedel­mät omassa työssään.

– Vaikka olemme kaikki erilai­sia, olemme kaikki sama­nar­voi­sia. Jokai­selle anne­taan tässä firmassa mahdol­li­suus olla hyvä siinä missä on hyvä. Meillä on todella paljon jous­ta­vuutta ja vapaaehtoisuutta.

– Yhdes­sä­hän me täällä lisä­ar­voa tehdään. Meillä ei työn­te­ki­jöitä tarvitse käskeä. Kun asiak­kaan tilaus tulee tuotan­non puolelle, työn­te­ki­jät osaa­vat kyllä muokata työnsä sen mukaan, mitä työteh­tä­viä tilaus vaatii.

– Hyvä työnan­taja tarjoaa vain väli­neet, tiedot ja työka­lut ja tarvit­taessa opas­tuk­sen. Silloin työn­tekijä on moti­voi­tu­neempi ja viih­tyy parem­min. Voisin kuvi­tella tällä koke­muk­sella osaa­vani jo vaikka mitä, mutta kun jaan työn toiselle niin, että hän saa sitä kehit­tää, saa huomata miten hienoja oival­luk­sia syntyy.

Varmaa on, että huono kohtelu työpai­koilla laskee tuot­ta­vuutta enem­män kuin mikään työajan piden­nys voi sitä ikinä lisätä.”
Taina Haahti, kirjai­lija ja enti­nen johtaja sijoi­tusa­lalta, HS 22.1.2017

Vahvat hierar­kiat ovat omiaan aiheut­ta­maan kyräi­lyä ja johta­jien mielis­te­lyä. Tuleh­tu­neessa ilma­pii­rissä parhaat ideat harvoin nouse­vat esiin.”
Joona-Hermanni Mäki­nen, tieto­kir­jai­lija ja Parecon Finlan­din vara­pu­heen­joh­taja, Ylen verk­ko­si­vut 7.8.2018

Hyvä kerryt­tää hyvää

– Minä uskon ihmi­seen. Meistä jokai­sesta löytyy lisää poten­ti­aa­lia, jos meitä tuetaan ja kannus­te­taan. Kun ihmi­selle tehdään hyvää, se hyvä kasvaa, toteaa Hanna-Kaisa Rokka­nen.

– Uskon myös yhtei­söl­li­syy­teen. Vaikka me olemme yksi­löitä, toiset ihmi­set vaikut­ta­vat meihin aina.

Rokka­nen on Teol­li­suus­lii­ton halli­tuk­sen jäsen. Hän työs­ken­te­lee CNC-koneis­ta­jana hämeen­lin­na­lai­sessa Koneis­tus­pal­velu L&K:ssa. Hänelle ihmi­sen ”raaka” mittaa­mi­nen on hyvin vierasta.

– Ihmi­sen arvo ei liity mihin­kään ulkoi­seen, ei siihen, miten paljon joku tuot­taa, ei siihen, miten joku pärjää tai suoriu­tuu. Minulle ihmi­sen arvo on jotain paljon, paljon syvempää.

Valta­vir­ta­me­diassa duunari ei saa näkyä tai kuulua. Jokai­sen duuna­rin pitää kuiten­kin vastata kiky-minuu­teil­laan henki­lö­koh­tai­sesti siitä, että kansa­kunta pysyy pinnalla globaa­lin talou­den tyrs­kyissä. Hänen pitää maksaa verot. Ja taval­lis­ten duuna­rei­den kaltai­sille taval­li­sille ihmi­sille on aivan eri normis­tot kuin rikkaille.

– Meidän olete­taan vimma­tusti teke­vän kansan­tuo­tetta. Meidän on tuotet­tava vero­ra­hat. Meidän on tehos­tet­tava ja tiivis­tet­tävä. Mutta meidän ei pidä näkyä julki­suu­dessa, sillä me voisimme sanoa miten asiat oikeasti ovat. Julki­suu­teen ei haluta säröääniä.

Rikkailla on omat keinonsa keven­tää vero­tus­taan: he hallit­se­vat sijoi­tuk­si­aan sijoi­tus­yh­tiön kautta.”
Pääkir­joi­tus, HS 14.3.2013

Usko siihen, että tuloe­ro­jen kasvat­ta­mi­nen ja miljar­döö­rien luku­mää­rän kasva­mi­nen edis­tää koko kansa­kun­nan hyvin­voin­tia on silk­kaa humpuu­kia. Kyse on myytistä, jolla super­rik­kaat perus­te­le­vat kohtuut­to­mia tulojaan.”
Markku Ojanen, emeri­tus­pro­fes­sori, blogi­kir­joi­tus, luettu 15.6.2018

Teon moitit­ta­vuutta arvioi­taessa on Nissi­sen mielestä otet­tava huomioon, että hänen motii­vinsa oli hyvä ja ymmärrettävä.”
Uuti­nen korrup­tion takia erotet­ta­vaksi joutu­vasta valta­kun­nan­syyt­täjä Matti Nissi­sestä, HS 25.1.2018

Rokkasta kuohut­taa se, miten normin­pu­run propa­gan­da­ni­mellä taval­li­sen kansan perus­pal­ve­luita yksi­tyis­te­tään ja murennetaan.

Viran­omais­ten palve­lu­jen sähköis­tä­mi­nen vielä varmis­taa suur­ten ryhmien syrjäyt­tä­mi­sen. Voi olla, että nettiin ei ole varaa tai sitä ei osata käyt­tää. Näin sairaat, köyhät, vammai­set tai vaik­kapa ei-digi­na­tii­vit vanhem­mat ikäluo­kat tipau­te­taan vielä jäljellä olevista tuki­ver­koista läpi. Tai aina­kin digi­loi­kalla kuri­te­taan työt­tö­miä niin, ettei yhteis­kun­nal­lista mietis­ke­lyä ehdi harras­taa. Rokka­sella on taka­naan niin työt­tö­myys- kuin silp­pu­työ­jak­soja, joten omakoh­tai­sia koke­muk­sia on.

– Nyt vallassa olevat puolu­eet purka­vat rikkailta normeja. Mutta ne, jotka eivät ole voit­ta­jien kelkassa, heitä kuri­te­taan ja rangaistaan.

– Työt­tö­mät pide­tään koko ajan täysin näen­näi­sessä työn touhussa. Huoma­sin itse, miten paljon oikeaa työn hakua hait­taa se, että koko ajan piti etsiä, mistä sähköi­sestä palve­lusta mikin asia löytyy.

Sote on vasta alkua, akti­voin­ti­malli ensi­tuu­lah­dus. Vanhoil­li­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on tullut aatteel­li­sen, poliit­ti­sen ja talou­del­li­sen tiensä päähän.”
Jari Ehrn­rooth, kolum­nisti, Ylen netti­si­vut 11.6.2018

Aikui­sia, jotka ovat epävar­moja digi­taa­li­sista taidois­taan ja halut­to­mia käyt­tä­mään tieto­ko­netta, on Suomessa yhteensä noin 30 % väes­töstä eli miljoona henkilöä.”
Lähde: Kansain­vä­li­nen PIAAC-tutki­mus vuodelta 2015

Halli­tus näyt­tää ajat­te­le­van, että vammais­pal­ve­lut ovat turha kuluerä, joten ne jouta­vat mennä.”
Sari Kokko ja Timo Kuop­pala, Näkö­vam­mais­ten liitto ry, HS 22.2.2018

TASA-ARVOSTA VALVONTAAN?

Talou­del­li­sen eriar­voi­suu­den kasva­mi­nen johtaa väis­tä­mättä lisään­ty­viin psyyk­ki­siin ja yhteis­kun­nal­li­siin ongelmiin.”
Markku Ojanen, emeri­tus­pro­fes­sori, blogi­kir­joi­tus, luettu 15.6.2018

– Kaik­kien tutki­mus­ten ja kaik­kien mitta­rei­den mukaan parhaim­min toimi­via yhteis­kun­tia ovat tasa-arvoi­sim­mat yhteiskunnat.

Rokka­nen huomaut­taa, että myös työnan­ta­ja­puoli on teet­tä­nyt tutki­muk­sia, joiden tulok­set kuulut­ta­vat samaa yhteistä ilosa­no­maa työelä­mästä kuin muiden taho­jen selvi­tyk­set. Kun työn­te­ki­jöi­hin luote­taan, heitä arvos­te­taan, kunnioi­te­taan ja kuun­nel­laan, kun heille anne­taan vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia ja vapautta ideoita, yritys menestyy.

– Luot­ta­mus luo luot­ta­musta, eikä tämä ole risti­rii­dassa tuotan­non vaati­mus­ten kanssa. Ilmei­sesti esimer­kiksi EK ei osaa lukea tutkimuksia.

Suomessa on viimeis­ten 10–15 vuoden eli Rokka­sen mukaan oikeis­to­hal­li­tus­ten aikaan etään­nytty yhtei­sestä sopi­mi­sesta, neuvot­te­le­mi­sesta ja kompro­mis­seista. Niissä kumpi­kin osapuoli aina vähän häviää, mutta aina myös vähän voittaa.

– Nyt eletään sane­lu­po­li­tii­kan aikaan. Ei ole enää isoa jouk­koa ihmi­siä, jotka miet­ti­vät yhdessä, miten Suomea saadaan raken­net­tua ja miten tästä mennään eteen­päin. Nyt on pieni kapea kärki, eliitti, joka ylhäältä päin käskee: Näin teidän pitää tehdä.

Rokkasta suoras­taan pelot­taa tämä kehi­tys­kulku, joka heijas­te­lee nime­no­maan sitä ”sääli­mä­töntä” ihmis­ku­vaa. Tämä kärjis­tyy valta­vir­ran helli­missä valhe­ku­vissa työt­tö­mistä. Eilen hyvä ja kunnial­li­nen, työs­sään puur­ta­nut kansa­lai­nen onkin tänään epäluo­tet­tava ja jatku­vaa valvon­taa vaativa ”sosi­aa­li­pummi”.

– Jos luot­ta­mus koko yhteis­kun­nassa särkyy, jos yhtei­söl­li­syys murre­taan, on se todella huoles­tut­ta­vaa. Työt­tö­mien ja köyhien kyttää­mi­nen, kyykyt­tä­mi­nen ja rankai­se­mi­nen ovat tuttuja keinoja fasis­mista. Se liet­soo radi­ka­li­soi­tu­mista. Enkä ihmet­te­lisi, vaikka eräänä päivänä kansalle levi­tet­täi­siin tiedo­tetta: ”Ilmianna naapu­risi, jos hän on työt­tö­mänä tehnyt tunnin talkoo­työtä naapurille.”

Työt­tö­mät on saatettu tahal­li­sesti syyt­tä­mään maahan­muut­ta­jia omasta ahdingostaan.

– Tämä on hajota ja hallitse ‑taktiik­kaa. Vallan­pi­tä­jät ajavat köyhät tappe­le­maan keske­nään, sillä se on vallan­pi­tä­jille edullista.

Rokka­nen vaatii ay-liiket­tä­kin pysäh­ty­mään ja miet­ti­mään, miltä sylt­ty­teh­taalta tämä vihan liet­so­mien maahan­muut­ta­jia kohtaan oikein kumpuaa.

– Nämä ihmi­set, jotka tule­vat tänne tyhjin käsin, ilman rahaa, ilman mitään, hekö pakot­ti­vat meidät kiky-sopi­muk­seen? Hekö heiken­si­vät työeh­to­so­pi­muk­sia? Hekö loivat työt­tö­mien aktiivimallin?

On valmis­teltu reser­vi­po­lii­si­jär­jes­tel­mää, jossa lyhyen soti­las­po­lii­si­kou­lu­tuk­sen saaneita vapaa­eh­toi­sia voidaan tule­vai­suu­dessa komen­taa – tai pääs­tää? – pako­lai­sia ja muita haital­li­sia ainek­sia vastaan, toki halli­tuk­sen päätöksellä.”
Laura Lode­nius, Rauhan­lii­ton toimin­nan­joh­taja, Ydin 2/​2018

”Miet­ti­kää vain pieniä ajatuksia”

– Työn­te­ki­jöiltä tuli kehi­ty­si­deoita ja aloit­teita, jotka sääs­ti­vät tehtaalla jopa kymme­niä tuhan­sia euroja vuodessa. Nyt meiltä on pois­tettu aloi­te­jär­jes­telmä. Nyt me saamme esit­tää vain esimer­kiksi sellai­sia pieniä ideoita, että pora­taanpa seinään letku­te­line, että saadaan letku pois lattialta, kertoo Petri Parta­nen.

Parta­nen, Teol­li­suus­lii­ton valtuus­ton jäsen, on lähes 400 työn­tekijän pääluot­ta­mus­mies Boli­den Kokkola Oy:n sink­ki­teh­taalla. Hänestä huokuu hämmäs­tys ja turhautuminen.

Parta­nen muis­tut­taa, että tehtaan tuot­ta­vuus liit­tyy saumat­to­masti siihen, miten hyvin työn­te­ki­jät voivat työs­sään. Tutki­mus­ten mukaan ratkai­se­vim­mat tyyty­mät­tö­myy­den aiheut­ta­jat ovat vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sien puute omaan työhön ja lait­tei­den ja konei­den rikkou­tu­mi­nen. Aloi­te­jär­jes­tel­män muutok­sella kuiten­kin vähen­net­tiin, ei lisätty, vaikutusmahdollisuuksia.

– Työn­tekijä saat­taa keksiä osas­tolla jonkin hyvän idean. Esimie­hen tehtä­viin kuuluisi keksiä tällai­sia kehit­tä­mi­si­deoita. Mutta jos esimies ei ole itse ideaa keksi­nyt, saat­taa olla, ettei se mene eteenpäin.

Tämä kertoo Parta­selle sen, että tehtaalla vaali­taan nyt hierark­kista järjes­tel­mää. Kaikki eivät olekaan ihmi­sinä tasa-arvoisia.

– Meillä jaotel­laan ihmi­set työn­te­ki­jöi­hin, toimi­hen­ki­löi­hin ja ylem­piin toimi­hen­ki­löi­hin. Ja sitten on johto. Niin, ja sitten on vielä ulko­puo­li­set työn­te­ki­jät, joita kohdel­laan vielä huonom­min kuin omia.

– Johto kulkee sivii­li­vaat­teissa. Sillä halu­taan tehdä näkyvä ero työntekijöihin.

Nykyi­sin tieto­tek­niikka antaa helpon mahdol­li­suu­den taukoa­mat­to­maan valvon­taan ja kontrolliin.

– Herrat teke­vät hienoja exce­leitä, sillä dataa on niin helppo saada esimer­kiksi sisään­lei­mauk­sista tai tervey­destä. Excel ja ihmi­nen, niitä ei ole kuiten­kaan helppo yhdis­tää. Hienot kuvaa­jat firman logo­pa­pe­rilla johta­vat helposti vääriin johtopäätöksiin.

Boli­de­nil­lä­kin on nähty erään osas­ton työn­te­ki­jöi­den ulos­marssi huonon johta­mi­sen takia. Toisin­kin voi olla. Vuoro­vai­ku­tus, keskus­telu ja kuun­te­le­mi­nen ovat avai­mia tehtaan osas­ton hyvään ja tuot­ta­vaan toimintaan.

– Jos pääl­likkö ja esimie­het ovat maan­lä­hei­siä ihmi­siä ja he käyvät jutte­le­massa tuolla hallissa jätkien kanssa, osas­tolla voidaan hyvin.

Parta­nen kavah­taa mielis­te­lyä ja pieni­muo­toi­sen kunin­ga­syh­tei­sön synty­mistä työpaikalle.

– Jos työyh­tei­sön johtoon sattuu narsisti, hänen ympä­ril­leen kerään­ty­vät pellet ja narrit. Mielis­te­le­mällä pääsee eteen­päin. Ja narsisti valit­see ympä­ril­leen itsensä kaltai­sia, ei päte­vim­piä ihmi­siä. Tämä on yrityk­selle turmiollista.

Pääluotto mietis­ke­lee edel­leen niitä asioita, jotka voivat estää vuoro­vai­ku­tusta ja yhteis­työtä eri henki­lös­tö­ryh­mien ja ihmis­ten välillä. Kunnioi­tus ja arvos­tus kaik­kia kohtaan olisi­vat kuiten­kin yrityk­sen ainoat tavat menestyä.

– Kun on käynyt saman koulu­tuk­sen, osaa puhua samalla hienolla kielellä ja osaa yrityss­lan­gin. Kun johta­jia kuun­te­lee, tulee paljon osumia hevon­pas­ka­bin­gossa. Lattia­ta­son työn­tekijä ei osaa keskus­tella tällai­sella insi­nööri- tai akatee­mi­sella kielellä. Hän voi täräyt­tää puolen vuoden turhau­tu­mi­sen jälkeen, että saatana, se kone on edel­leen rikki. Ja sitten toimi­hen­ki­löitä, joiden tehtä­viin koneen­kor­jaus kuuluisi, sääli­tään. Voi, heillä on vaikeaa, kun joutuu tuol­laista kieltä kuuntelemaan.

Yliopis­toi­hin on uinut dynaa­mi­suutta uhkuva star­tup-kieli, brän­dää­mi­nen, pitc­haus, guruilu, kick-offit ja challenget.”
Teko­ä­ly­mystö vastaan älymystö, HS 22.4.2018

– Tieto on maail­man tärkein asia, Parta­nen toteaa.

Tieto on valtaa työpai­kal­la­kin. Vielä suurem­man vallan antaa se, jos tietoa pimi­te­tään työn­te­ki­jöiltä tai heidän edus­ta­jal­taan. Parta­nen kutsuu tätä jopa kiusaa­mi­seksi. Työnan­ta­jalle on helppo pimit­tää asioita silloin­kin, vaikka yksit­täi­nen työn­tekijä voi joutua epäe­dul­li­seen tilan­tee­seen ja jopa useita työnan­ta­jan edus­ta­jia vastaan. Työn­te­ki­jällä pitäisi silloin olla mahdol­li­suus luot­ta­mus­mie­hen tukeen ja samalla saada liiton resurs­sit käyttöön.

Pääluot­ta­mus­mie­helle mahdol­li­suus luovuu­teen, avoi­muus ja keskus­telu ovat kaikki oikean­lai­sen ihmis­ku­van ilmen­ty­miä. Ne sattu­vat olemaan myös avai­mia yritys­ten menes­ty­mi­seen, sillä armei­ja­tyy­li­nen käskyt­tä­mi­nen ei saa ihmi­sistä parasta esiin.

– Jos työn­te­ki­jää ei kohdella hyvin, hän ei voi olla luova. Kumpi tehdas pärjää? Sellai­nen, jossa koural­li­nen johta­jia saa keksiä ideoita ja olla luova, vai sellai­nen, jossa kaikki saavat?

Ay-liike,  usko arvoihisi!

Ammat­ti­liit­to­jen ei pidä alis­tua halli­tuk­sen vyöry­tyk­seen, sano­vat Teki­jän haas­tat­te­le­mat liiton aktii­vit. Nyt pitää toimia.

– Tämä syksy on meille ratkai­se­vaa aikaa. Soli­daa­ri­suus ei ole lain­kaan vanhan­ai­kai­nen sana, Hanna-Kaisa Rokka­nen toteaa.

Rokka­nen tarkoit­taa tällä sitä, että ay-liik­keen on todel­la­kin nyt toimit­tava puolus­taak­seen omia arvo­jaan. Niihin kuulu­vat yhden­ver­tai­suus ja tasa-arvo. Rokka­nen muis­tut­taa, että halli­tuk­sen suun­ni­tel­maan kuuluu alle 20 hengen yritys­ten työn­te­ki­jöi­den irti­sa­no­mis­suo­jan heikennys.

– Jos tällai­sen anne­taan mennä läpi, mihin me enää laitamme rajan? Ehdo­tus rikkoo minusta sekä syrji­mi­sen vastaista lakia että perus­tus­la­kia. Olen aina ajatel­lut, että lakien pitää kohdella kaik­kia tasa-arvoi­sesti. Eihän kansa­lai­sia voi kohdella eri tavalla sen mukaan, minkä kokoi­sessa yrityk­sessä he sattu­vat olemaan töissä.

Rokka­selle ay-liik­keen arvoi­hin kuulu­vat avoi­muus ja tiedot­ta­mi­nen myös omasta toimin­nasta. Liiton halli­tuk­sen jäse­nenä hän kuvaa, että aina pitää muis­taa katsoa myös peiliin.

– Emme saa eriy­tyä ammat­ti­lii­ton hallin­to­him­me­liin ja sitten kentän väkeen. Ammat­ti­lii­ton pääteh­tä­vänä ei saa olla insti­tuu­tion pyörit­tä­mi­nen. Ammat­ti­lii­ton työn­te­ki­jöi­den ei pidä vain käydä tehtaissa katse­le­massa, että mitäs jännit­tä­vää te täällä teette. Sitä taval­lista työn­te­ki­jää, joka lähtee pienellä palkalla kuudelta aamulla töihin, häntä on kuunneltava.

– Jos on tehty vääriä päätök­siä, mustaa ei saa maalata valkoi­seksi. Mitä laajem­min ja avoi­mem­min tiedo­te­taan, sitä suurempi luot­ta­mus liit­toon syntyy.

Mitä siitä tulisi, jos jokai­nen työn­tekijä kävisi vuorol­laan selvit­te­le­mässä asioi­taan työnan­ta­jan kanssa?

Chris­tian Vuori­nen on tyyty­väi­nen Teol­li­suus­lii­ton ensim­mäi­siin askeliin.

– Nyt touhu­taan netissä, mikä on luonut lisää työka­luja, se on hyvä. Mutta toimit­si­joi­den läsnä­oloa työpai­koilla tarvi­taan yhä! Monesti esimer­kiksi pitää olla joku koke­neempi, joka osaa tulkita uudet lakipykälät.

Ay-liike on Vuori­selle kaiken ”kivi­jalka”. Työeh­to­so­pi­mus on hänelle hyvä alusta, jonka avulla jokai­selle työpai­kalle voi raken­taa omat, toimi­vat ratkai­sut. Myös fiksut työnan­ta­jat ymmär­tä­vät tämän.

– On hyvä, että järjes­töt miet­ti­vät keske­nään ja sopi­vat isom­mat asiat. Me voimme sitten keskit­tyä työn teke­mi­seen. Työpai­kalla luot­ta­mus­mies auttaa. Mitä siitä tulisi, jos jokai­nen työn­tekijä kävisi vuorol­laan selvit­te­le­mässä asioi­taan työnan­ta­jan kanssa? Luot­ta­mus­mie­hellä pitää olla luon­netta ja asen­netta. Painetta pitää kestää.

Vuori­sen mielestä ay-liik­keen tulee puolus­taa kaikille saata­villa olevia peruspalveluita.

– Sähköis­tä­mi­nen ei saa vaaran­taa esimer­kiksi työvoi­ma­pal­ve­lui­den saata­vuutta. Näin äkkiä sitä ei saa tehdä. Siihen tarvi­taan pidempi aika ja suku­pol­vien vaihtuminen.

Ay-liik­keen on Vuori­sen mielestä tärkeää olla mukana myös amma­til­li­sessa koulu­tuk­sessa. Hän kertoo olleensa mukana jaos­tossa, jossa opin­to­suun­ni­tel­mia on mietitty muiden muassa oppi­lai­den, opet­ta­jien, työnan­ta­jien ja muiden edus­ta­jien kanssa.

– Oppi­laan on saatava riit­tä­vän hyvät eväät matkalle työelä­mään. Tässä tarvi­taan useita näkö­kul­mia. Yritys­ten näkö­kulma on myös erityi­sen arvo­kas, mutta se ei saa olla liian mani­pu­loiva. Koulusta on saatava moni­puo­li­nen perus­o­pe­tus, yrityk­sissä sitten erikois­tu­taan. Miten työl­lis­tyä uudel­leen, jos on oppi­nut yrityk­sessä vain suppean työvaiheen?

Vuori­sen mielestä ei ole myös­kään kansan­ta­lou­del­li­sesti järke­vää vierit­tää vastuuta perus­o­pe­tuk­sesta yrityksiin.

– Ajatel­laan vaikka 20 oppi­laan luok­kaa. Koulussa makse­taan yhdelle opet­ta­jalle palkka, mutta yrityk­sissä makse­taan palkka 20 ammat­ti­mie­helle tai ‑naiselle.

Meidän keskei­sin arvomme on se, että ihmi­nen on sama­nar­voi­nen mihin­kään katsomatta.

Petri Parta­selle yhden­ver­tai­suus on ay-liik­keen tärkein arvo.

– Meidän on oltava ehdot­to­mia siinä, että myös maahan­muut­ta­jilla pitää olla saman­lai­set työeh­dot ja palkat kuin muilla. Jos me annamme siinä periksi, mihin vede­tään raja? Meidän keskei­sin arvomme on se, että ihmi­nen on sama­nar­voi­nen mihin­kään katsomatta.

Parta­nen naurah­taa, että hän on enti­siltä puuliit­to­lai­silta ja teami­lai­silta kuul­lut arvioita, että uudessa Teol­li­suus­lii­tossa on menty pönöt­tä­mi­sessä takapakkia.

– On totta, että vaatii aika kovaa kant­tia muut­taa valtuus­ton istun­nossa liiton halli­tuk­sen esitystä. Se näytelmä on aika valmiiksi käsikirjoitettu.

Ay-liike on Parta­selle kuiten­kin edel­leen se, joka Suomessa pystyy ja jonka pitää puolus­taa taval­lista ihmistä ja hänen perus­oi­keuk­si­aan. Siinä ollaan inhi­mil­li­sen ihmis­kä­si­tyk­sen ytimessä.

– Jos on synty­nyt hyvä­osai­seen perhee­seen, ei osaa arvos­taa yhteis­kun­nan tai liiton turva­verk­koja. Me kaikki tarvit­semme elämämme varrella joskus apua. Ei ole lopulta yhtä­kään ihmistä, joka ei edes joskus tarvit­sisi toista ihmistä.

Ihmi­nen pettää Parta­sen mielestä vain itse­ään, jos kuvit­te­lee pärjää­vänsä aina yksin. Silloin ei koskaan tarvit­sisi lapsi­li­siä, polii­sia, asumis­tu­kia, tervey­den­hoi­toa tai mitään muita­kaan vero­va­roin kustan­net­tuja palveluja.

– Jos näitä ei tarvitse ja jos itsellä on varaa ostaa nämä palve­lut heikoim­mal­la­kin hetkellä, on jo synty­jään miljö­nääri – eikä miljo­nää­rejä ole tässä maassa monta.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TAINA ILOMÄKI-VIRTA
KUVAT PEKKA ELOMAA, HARRI NURMINEN JA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Lue tästä Mihin katosi duuna­rin arvo? ‑juttu­pa­ke­tin osa 2, missä asian­tun­ti­jat kerto­vat näke­myk­si­ään ihmi­sar­vosta, yhteis­kun­nasta, demo­kra­tiasta, tulon­jaosta ja työelämästä.
Lue tästä Mihin katosi duuna­rin arvo? ‑juttu­pa­ke­tin osa 3, missä liiton toimit­si­jat pohti­vat ihmis­kä­si­tyk­sen käsi­tettä ja sen merki­tystä liiton toiminnassa.