NÄKIJÄ: Nata­lia Ollus: Miten torjua hyväksikäyttö?

Suomessa esiin­tyy vaka­vaa ulko­maa­lais­ten työn­te­ki­jöi­den hyväk­si­käyt­töä ja työpe­räistä ihmis­kaup­paa. Nata­lia Ollus krimi­naa­li­po­li­tii­kan insti­tuu­tista HEUNI:sta kertoo, että yrityk­sille on nyt julkaistu opas tällai­sen rikol­li­sen toimin­nan torjumiseen.

HEUNI on YK:n yhtey­dessä toimiva Euroo­pan krimi­naa­li­po­li­tii­kan insti­tuutti Helsin­gissä. Nata­lia Ollus johtaa tätä oikeus­mi­nis­te­riön alaista, rikol­li­suutta ja sen torjun­taa tutki­vaa eril­lis­vi­ras­toa. HEUNI on jo yli 10 vuotta tutki­nut ja kehit­tä­nyt keinoja, joilla estää ulko­maa­lais­ten työn­te­ki­jöi­den kaltoinkohtelua.

– Meillä Suomessa esiin­tyy vaka­vaa ulko­maa­lais­ten työn­te­ki­jöi­den hyväk­si­käyt­töä ja työpe­räistä ihmis­kaup­paa. Palk­koja pidä­te­tään, makse­taan palk­koja alle työeh­to­so­pi­mus­ten, ei makseta lisiä, teete­tään tavat­to­man pitkiä päiviä, asumi­nen on ala-arvoista, kont­rol­loi­daan vapaa-aikaa ja este­tään tutus­tu­mi­nen suoma­lai­seen yhteiskuntaan.

Nämä ovat jo aiem­missa HEUNI:n julkai­se­missa rapor­teissa toden­net­tuja, ulko­maa­lai­siin työn­te­ki­jöi­den kohdis­tet­tuja vääryyksiä.

– Nämä ovat jatkumo. Siellä ääri­päässä voidaan puhua ihmiskaupasta.

HEUNI on juuri julkais­sut oppaan, jonka nimenä on Opas yrityk­sille ja työnan­ta­jille riskien­hal­lin­taan erityi­sesti alihan­kin­ta­ket­juissa. Työvoi­man hyväk­si­käyttö ja ihmis­kau­pan ennal­taeh­käisy Suomessa.

Opas tehtiin, koska HEUNI:n tutki­jat ymmär­si­vät, että on hyvin tärkeää saada suoma­lai­nen yritys­maa­ilma mukaan näiden harmai­den ja pimei­den mark­ki­noi­den pirstomiseen.

– Ei riitä, että tätä työtä teke­vät yksin alue­hal­lin­to­vi­ras­ton työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jat, tai poliisi, tai ammat­ti­lii­tot. Yrityk­set on saatava mukaan ennal­taeh­käi­syyn, Ollus painottaa.

– Tämä uusin oppaamme on kyllä suoraa jatku­moa aikai­sem­mille julkai­suil­lemme. Mutta tässä on uutta se, että opas on hyvin konkreet­ti­nen. Oppaassa on tarkas­tus­lis­toja, joita seuraa­malla yritys voi yrit­tää jo ennak­koon torjua hyväk­si­käyt­töä, erityi­sesti silloin, kun puhu­taan kansal­li­sista alihankintaketjuista.

Ollus alle­vii­vaa, että opas pureu­tuu nime­no­maan nyt meillä Suomessa tapah­tu­vaan hyväksikäyttöön.

– Nyt emme puhu globaa­leista hankin­ta­ket­juista, esimer­kiksi siitä, miten Bangla­des­hin vaate­teol­li­suu­den ompe­li­joita kohdel­laan. Oppaassa keski­ty­tään niihin aloi­hin Suomessa, missä on pitkiä alihan­kin­ta­ket­juja ja missä on ilmei­sim­mät riskit. Näitä aloja ovat ennen kaik­kea raken­nus- ja siivousalat.

VAIN HUIPUN HUIPPU PILKISTÄÄ

– Se, mikä nousee viran­omais­ten tai ammat­ti­liit­to­jen tietoon, on vain hyväk­si­käy­tön jäävuo­ren huippu. Ja se, mikä etenee rikos­pro­ses­siin asti, on vain jäävuo­ren huipun huippu, Ollus kuvai­lee nykytilannetta.

Nyt ei puhuta vain viran­omais­val­von­nan resurs­sien puut­teista. Myös säädök­sissä on isoja puutteita.

– Todella paljon hyväk­si­käyt­töä jää pimen­toon. Yksi syy tähän on se, että kaik­kia niitä tekoja, jotka ovat väärin ja jotka ovat haital­li­sia työn­te­ki­jälle, ei ole krimi­na­li­soitu. Hyvä esimerkki tästä on alipalkkaus.

Työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jat puut­tu­vat vain niihin asioi­hin, jotka kuulu­vat heidän mandaat­tiinsa eli työri­kok­siin. Ollus muis­tut­taa­kin, että vain muuta­mia kymme­niä ihmis­kaup­pae­päi­lyjä tulee vuodessa polii­sin tietoon.

”Ääri­päässä voidaan puhua ihmiskaupasta.”

– Eivätkä nämä­kään vält­tä­mättä etene tutkin­nassa mihinkään.

Viran­omais­val­vonta on kovin puut­teel­lista, sillä esimer­kiksi Lapin alueella on vain yksi ulkomaalaistarkastaja.

– On ilmi­sel­vää, että yhden ihmi­sen on vaikea puut­tua kaik­kiin niihin hyväk­si­käyt­tö­epäi­lyi­hin, joita Lapin matkai­lu­bis­nek­sessä on tullut esiin.

Ollus alle­vii­vaa vielä kertaal­leen, että yrityk­sillä on nyt iso rooli, vastuu ja velvol­li­suus, puut­tua alihan­kin­ta­ket­ju­jensa toimin­taan, jotta työn­te­ki­jöi­den palk­kaus ja olot saadaan inhi­mil­li­selle, lail­li­selle tolalle. Mutta halua­vatko ne puuttua?

PIENET JÄÄVÄT KIINNI, ISOT HYÖTYVÄT

Puhu­taan yhtei­sö­ri­kol­li­suu­desta. Sen englan­nin­kie­li­nen termi on corpo­rate crime, jonka voisi suomen­taa myös isojen yritys­toi­mi­joi­den tai ‑yhtei­sö­jen harjoit­ta­maksi rikol­li­suu­deksi. Se on tyypil­li­sesti piilo­ri­kol­li­suutta, siitä ei jäädä kiinni.

– Suomessa hyväk­si­käy­töstä on lange­tettu rangais­tuk­sia lähinnä pienille etni­sille ravin­to­loille ja järjes­täy­ty­mät­tö­mille työnan­ta­jille. Mutta Suomessa pystyy huijaa­maan tilaa­ja­vas­tuu­la­kia aika hyvin. Tilaa­ja­vas­tuu­lain kaikki vaati­muk­set on täytetty, mutta alihan­kin­ta­ket­jussa on silti asioita pielessä. Vaik­kei pääy­ri­tys olisi­kaan tietoi­nen hyväk­si­käy­töstä, hyötyy se siitä, että alihan­kin­ta­ket­jussa kier­re­tään vastuita ja velvol­li­suuk­sia, Ollus toteaa.

Suomessa riit­tää nykyi­sin se, että pääy­ri­tys tarkis­taa alihan­kin­ta­ket­junsa ensim­mäi­sen lenkin. Ollus näkisi mielel­lään tilaa­ja­vas­tuu­lain sijalla ketju­vas­tuu­lain. Ketju­vas­tuu­laki toimii Hollan­nissa, miksei se toimisi myös meillä, Ollus kysyy.

Nykyi­sin vastuun ja sakot kantaa usein yritys­ten keski­johto, kun yritys jää kiinni rikol­li­sesta toiminnasta.

– Joiden­kin kriit­tis­ten tutki­joi­den mukaan osakeyh­tiö­ra­kenne itses­sään mahdol­lis­taa sen, että pääjoh­ta­jat ja osak­kaat eivät koskaan joudu vastuuseen. Vastuun kanta­vat useim­mi­ten väli­ta­son pääl­li­köt, Ollus huomauttaa.

Bhopa­lin tapaus Intiassa käynee esimer­kiksi Olluk­sen tarkoit­ta­mista vaikeuk­sista saada konser­nit ja heidän johta­jansa vastuuseen. Myrk­ky­vuoto vuonna 1984 Union Carbide ‑tehtaalla johti 15 000 ihmi­sen kuole­maan ja kymme­nien ellei sato­jen tuhan­sien vammau­tu­mi­seen. Yhtiön yhdys­val­ta­lai­nen johtaja sai julkis­ten tieto­jen mukaan 2 000 dolla­rin sakon onnet­to­muu­desta. Bhopa­lin tehtaan intia­lai­sille johta­jille lange­tet­tiin lyhyitä vankeustuomioita.

Vaikka Suomessa ei laajoja konser­ni­ri­kok­sia ole tapah­tu­nut­kaan, perää Ollus tiukem­paa ja koor­di­noi­dum­paa otetta hyväk­si­käy­tön ja ihmis­kau­pan torjuntaan.

– Kyllä, meillä on huomioitu työpe­räi­nen hyväk­si­käyttö huomat­ta­vasti parem­min kuin esimer­kiksi Ruot­sissa ja Norjassa. Mutta meil­tä­kin puut­tuu syste­maat­ti­nen lähestymistapa.

Ollus toteaa, että poliit­tis­ten päät­tä­jien arvo­poh­jasta kertoo paljon se, että harmaan talou­den torjun­nan eril­lis­mää­rä­raha pois­tet­tiin. Sama­ten krimi­naa­li­po­liit­ti­sen insti­tuu­tin johtaja harmit­te­lee sitä, että polii­sin puolella koko työ riip­puu liikaa ”yksi­näi­sistä sherif­feistä”, työl­leen omis­tau­tu­neista ja osaa­vista, mutta yksit­täi­sistä polii­seista. Polii­sin johdon piirissä on Olluk­sen mukaan vastus­tusta ihmis­kau­pan ja hyväk­si­käy­tön tutkin­taan erikois­tu­neen yksi­kön perus­ta­mi­selle. Työvoi­man hyväk­si­käyt­töä tutki­vat ja torju­vat polii­sit pitä­vät kuiten­kin erikois­tu­mista yhtenä tärkeänä keinona hyväk­si­käy­tön taltuttamiseen.

Ollus palaa viran­omais­val­von­nasta ja rikos­ten tutkin­nasta takai­sin yrityk­siin. Hän painot­taa, että lopulta vain eetti­sellä kestä­vyy­dellä turva­taan myös talou­del­li­sesti kestävä yritys­toi­min­taa. HEUNI:n yrity­so­pas antaa tästä hyvin puhut­te­le­van esimerkin.

EETTISYYS KANNATTAA, TALOUDELLISESTIKIN

Opas on pohjois­mai­sen yhteis­työn tulosta, ja kimmok­keen yrityk­sille tehtä­västä ohjeis­tuk­sesta antoi Tans­kan siivousa­lan toiseksi suurim­man firman tapaus.

Vuonna 2012 paljas­tui median ja ammat­ti­liit­to­jen ansiosta vakava roma­nia­lais­ten siivoo­jien hyväk­si­käyttö tans­ka­lais­fir­man alihan­kin­ta­ket­jussa. Roma­nia­lais­firma oli palkan­nut paikal­li­sesti roma­nia­lai­sia Tans­kaan siivous­töi­hin. Hyvien palk­ko­jen toivossa matkaan lähte­neet siivoo­jat joutui­vat kuiten­kin asumaan epäin­hi­mil­li­sissä oloissa, heitä uhkail­tiin ja pahoin­pi­del­tiin ja heidän henki­löl­li­syys­to­dis­tuk­sensa ja pank­ki­kort­tinsa takavarikoitiin.

Tans­ka­lais­firma ei ollut suoraan rekry­toi­nut roma­nia­lai­sia, mutta kun hyväk­si­käyttö sen alihan­kin­ta­ket­jussa paljas­tui, yrityk­sen maine kärsi merkit­tä­västi. Yritys menetti suuren osan asiak­kais­taan ja liike­vaihto pieneni vuodessa yli neljänneksen.

Tapauk­sen myötä tans­ka­lai­nen firma lopetti alihan­kin­nan käytön koko­naan, uudisti palk­kaus­jär­jes­tel­mänsä ja lisäsi kaik­kea toimin­taansa kohdis­tu­vaa valvontaa.

Ollus toteaa erin­omai­sena esimerk­ki­ta­pauk­sena Suomesta sen, että HOK-Elanto teki jo useita vuosia sitten päätök­sen lopet­taa siivouk­sen ketjut­ta­mi­nen. Yritys kyllä käyt­tää ulkois­tet­tuja siivousa­lan yrityk­siä, mutta ne eivät saa käyt­tää alihankintaa.

– Alihan­kinta kiel­let­tiin, sillä enää ei tiedetty, kuka siellä siivoaa ja millä ehdoilla, Ollus kuvai­lee päätök­sen taustoja.

”Julki­sen sekto­rin on näytet­tävä esimerkkiä.”

Ollus on vakuut­tu­nut siitä, että rehel­li­sesti toimi­vat yrityk­set halua­vat sään­te­lyä. Ne halua­vat tehdä oikein, sillä työn­te­ki­jöi­den hyväk­si­käyttö vääris­tää kilpai­lua ja on suuri uhka bisnek­selle. Yritys­ten on Suomessa nyt ylitet­tävä tilaa­ja­vas­tuu­lain minimivaatimukset.

– Suomessa tarvi­taan nyt ryhti­liike, vähän niin kuin muovin käytön vähen­tä­mi­seksi on menossa ryhti­liike. Yrityk­sen on ylitet­tävä tilaa­ja­vas­tuu­lain vaati­muk­set, jos se käyt­tää alihan­kin­taa. Tämä vaatii valvon­taa ja resursseja.

Ollus vetoaa myös julki­sen puolen päät­tä­jiin. Valtio ja kunnat teet­tä­vät miljar­di­luo­kan raken­nus- ja siivousurakoita.

– Julki­sen sekto­rin on osoi­tet­tava sanoissa ja teoissa: ”Me emme hyväksy työn­te­ki­jöi­den hyväk­si­käyt­töä ja ihmiskauppaa.”

Sama­ten krimi­no­logi vetoaa kaik­kiin taval­li­siin kansa­lai­siin ja kaik­kiin ammat­ti­liit­to­jen aktii­vei­hin. Ulko­maa­lai­sia työn­te­ki­jöitä ei saa jättää yksin.

– Otta­kaa selvää. Halpuus on aina jostain poissa. Jutel­kaa ja kysy­kää työpai­koilla ulko­maa­lais­ten työn­te­ki­jöi­den oloista. Ammat­ti­lii­toilla on soli­daa­ri­suus­vel­voite. Osoit­ta­kaa, ettei­vät he ole yksin. Osoit­ta­kaa, että joku välittää.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA

Lue lisää: Opas yrityk­sille ja työnan­ta­jille riskien­hal­lin­taan erityi­sesti alihankintaketjuissa