Ajassa
NÄKIJÄ: Natalia Ollus: Miten torjua hyväksikäyttö?
Suomessa esiintyy vakavaa ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä ja työperäistä ihmiskauppaa. Natalia Ollus kriminaalipolitiikan instituutista HEUNI:sta kertoo, että yrityksille on nyt julkaistu opas tällaisen rikollisen toiminnan torjumiseen.
HEUNI on YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti Helsingissä. Natalia Ollus johtaa tätä oikeusministeriön alaista, rikollisuutta ja sen torjuntaa tutkivaa erillisvirastoa. HEUNI on jo yli 10 vuotta tutkinut ja kehittänyt keinoja, joilla estää ulkomaalaisten työntekijöiden kaltoinkohtelua.
– Meillä Suomessa esiintyy vakavaa ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä ja työperäistä ihmiskauppaa. Palkkoja pidätetään, maksetaan palkkoja alle työehtosopimusten, ei makseta lisiä, teetetään tavattoman pitkiä päiviä, asuminen on ala-arvoista, kontrolloidaan vapaa-aikaa ja estetään tutustuminen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Nämä ovat jo aiemmissa HEUNI:n julkaisemissa raporteissa todennettuja, ulkomaalaisiin työntekijöiden kohdistettuja vääryyksiä.
– Nämä ovat jatkumo. Siellä ääripäässä voidaan puhua ihmiskaupasta.
HEUNI on juuri julkaissut oppaan, jonka nimenä on Opas yrityksille ja työnantajille riskienhallintaan erityisesti alihankintaketjuissa. Työvoiman hyväksikäyttö ja ihmiskaupan ennaltaehkäisy Suomessa.
Opas tehtiin, koska HEUNI:n tutkijat ymmärsivät, että on hyvin tärkeää saada suomalainen yritysmaailma mukaan näiden harmaiden ja pimeiden markkinoiden pirstomiseen.
– Ei riitä, että tätä työtä tekevät yksin aluehallintoviraston työsuojelutarkastajat, tai poliisi, tai ammattiliitot. Yritykset on saatava mukaan ennaltaehkäisyyn, Ollus painottaa.
– Tämä uusin oppaamme on kyllä suoraa jatkumoa aikaisemmille julkaisuillemme. Mutta tässä on uutta se, että opas on hyvin konkreettinen. Oppaassa on tarkastuslistoja, joita seuraamalla yritys voi yrittää jo ennakkoon torjua hyväksikäyttöä, erityisesti silloin, kun puhutaan kansallisista alihankintaketjuista.
Ollus alleviivaa, että opas pureutuu nimenomaan nyt meillä Suomessa tapahtuvaan hyväksikäyttöön.
– Nyt emme puhu globaaleista hankintaketjuista, esimerkiksi siitä, miten Bangladeshin vaateteollisuuden ompelijoita kohdellaan. Oppaassa keskitytään niihin aloihin Suomessa, missä on pitkiä alihankintaketjuja ja missä on ilmeisimmät riskit. Näitä aloja ovat ennen kaikkea rakennus- ja siivousalat.
VAIN HUIPUN HUIPPU PILKISTÄÄ
– Se, mikä nousee viranomaisten tai ammattiliittojen tietoon, on vain hyväksikäytön jäävuoren huippu. Ja se, mikä etenee rikosprosessiin asti, on vain jäävuoren huipun huippu, Ollus kuvailee nykytilannetta.
Nyt ei puhuta vain viranomaisvalvonnan resurssien puutteista. Myös säädöksissä on isoja puutteita.
– Todella paljon hyväksikäyttöä jää pimentoon. Yksi syy tähän on se, että kaikkia niitä tekoja, jotka ovat väärin ja jotka ovat haitallisia työntekijälle, ei ole kriminalisoitu. Hyvä esimerkki tästä on alipalkkaus.
Työsuojelutarkastajat puuttuvat vain niihin asioihin, jotka kuuluvat heidän mandaattiinsa eli työrikoksiin. Ollus muistuttaakin, että vain muutamia kymmeniä ihmiskauppaepäilyjä tulee vuodessa poliisin tietoon.
”Ääripäässä voidaan puhua ihmiskaupasta.”
– Eivätkä nämäkään välttämättä etene tutkinnassa mihinkään.
Viranomaisvalvonta on kovin puutteellista, sillä esimerkiksi Lapin alueella on vain yksi ulkomaalaistarkastaja.
– On ilmiselvää, että yhden ihmisen on vaikea puuttua kaikkiin niihin hyväksikäyttöepäilyihin, joita Lapin matkailubisneksessä on tullut esiin.
Ollus alleviivaa vielä kertaalleen, että yrityksillä on nyt iso rooli, vastuu ja velvollisuus, puuttua alihankintaketjujensa toimintaan, jotta työntekijöiden palkkaus ja olot saadaan inhimilliselle, lailliselle tolalle. Mutta haluavatko ne puuttua?
PIENET JÄÄVÄT KIINNI, ISOT HYÖTYVÄT
Puhutaan yhteisörikollisuudesta. Sen englanninkielinen termi on corporate crime, jonka voisi suomentaa myös isojen yritystoimijoiden tai ‑yhteisöjen harjoittamaksi rikollisuudeksi. Se on tyypillisesti piilorikollisuutta, siitä ei jäädä kiinni.
– Suomessa hyväksikäytöstä on langetettu rangaistuksia lähinnä pienille etnisille ravintoloille ja järjestäytymättömille työnantajille. Mutta Suomessa pystyy huijaamaan tilaajavastuulakia aika hyvin. Tilaajavastuulain kaikki vaatimukset on täytetty, mutta alihankintaketjussa on silti asioita pielessä. Vaikkei pääyritys olisikaan tietoinen hyväksikäytöstä, hyötyy se siitä, että alihankintaketjussa kierretään vastuita ja velvollisuuksia, Ollus toteaa.
Suomessa riittää nykyisin se, että pääyritys tarkistaa alihankintaketjunsa ensimmäisen lenkin. Ollus näkisi mielellään tilaajavastuulain sijalla ketjuvastuulain. Ketjuvastuulaki toimii Hollannissa, miksei se toimisi myös meillä, Ollus kysyy.
Nykyisin vastuun ja sakot kantaa usein yritysten keskijohto, kun yritys jää kiinni rikollisesta toiminnasta.
– Joidenkin kriittisten tutkijoiden mukaan osakeyhtiörakenne itsessään mahdollistaa sen, että pääjohtajat ja osakkaat eivät koskaan joudu vastuuseen. Vastuun kantavat useimmiten välitason päälliköt, Ollus huomauttaa.
Bhopalin tapaus Intiassa käynee esimerkiksi Olluksen tarkoittamista vaikeuksista saada konsernit ja heidän johtajansa vastuuseen. Myrkkyvuoto vuonna 1984 Union Carbide ‑tehtaalla johti 15 000 ihmisen kuolemaan ja kymmenien ellei satojen tuhansien vammautumiseen. Yhtiön yhdysvaltalainen johtaja sai julkisten tietojen mukaan 2 000 dollarin sakon onnettomuudesta. Bhopalin tehtaan intialaisille johtajille langetettiin lyhyitä vankeustuomioita.
Vaikka Suomessa ei laajoja konsernirikoksia ole tapahtunutkaan, perää Ollus tiukempaa ja koordinoidumpaa otetta hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjuntaan.
– Kyllä, meillä on huomioitu työperäinen hyväksikäyttö huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Mutta meiltäkin puuttuu systemaattinen lähestymistapa.
Ollus toteaa, että poliittisten päättäjien arvopohjasta kertoo paljon se, että harmaan talouden torjunnan erillismääräraha poistettiin. Samaten kriminaalipoliittisen instituutin johtaja harmittelee sitä, että poliisin puolella koko työ riippuu liikaa ”yksinäisistä sheriffeistä”, työlleen omistautuneista ja osaavista, mutta yksittäisistä poliiseista. Poliisin johdon piirissä on Olluksen mukaan vastustusta ihmiskaupan ja hyväksikäytön tutkintaan erikoistuneen yksikön perustamiselle. Työvoiman hyväksikäyttöä tutkivat ja torjuvat poliisit pitävät kuitenkin erikoistumista yhtenä tärkeänä keinona hyväksikäytön taltuttamiseen.
Ollus palaa viranomaisvalvonnasta ja rikosten tutkinnasta takaisin yrityksiin. Hän painottaa, että lopulta vain eettisellä kestävyydellä turvataan myös taloudellisesti kestävä yritystoimintaa. HEUNI:n yritysopas antaa tästä hyvin puhuttelevan esimerkin.
EETTISYYS KANNATTAA, TALOUDELLISESTIKIN
Opas on pohjoismaisen yhteistyön tulosta, ja kimmokkeen yrityksille tehtävästä ohjeistuksesta antoi Tanskan siivousalan toiseksi suurimman firman tapaus.
Vuonna 2012 paljastui median ja ammattiliittojen ansiosta vakava romanialaisten siivoojien hyväksikäyttö tanskalaisfirman alihankintaketjussa. Romanialaisfirma oli palkannut paikallisesti romanialaisia Tanskaan siivoustöihin. Hyvien palkkojen toivossa matkaan lähteneet siivoojat joutuivat kuitenkin asumaan epäinhimillisissä oloissa, heitä uhkailtiin ja pahoinpideltiin ja heidän henkilöllisyystodistuksensa ja pankkikorttinsa takavarikoitiin.
Tanskalaisfirma ei ollut suoraan rekrytoinut romanialaisia, mutta kun hyväksikäyttö sen alihankintaketjussa paljastui, yrityksen maine kärsi merkittävästi. Yritys menetti suuren osan asiakkaistaan ja liikevaihto pieneni vuodessa yli neljänneksen.
Tapauksen myötä tanskalainen firma lopetti alihankinnan käytön kokonaan, uudisti palkkausjärjestelmänsä ja lisäsi kaikkea toimintaansa kohdistuvaa valvontaa.
Ollus toteaa erinomaisena esimerkkitapauksena Suomesta sen, että HOK-Elanto teki jo useita vuosia sitten päätöksen lopettaa siivouksen ketjuttaminen. Yritys kyllä käyttää ulkoistettuja siivousalan yrityksiä, mutta ne eivät saa käyttää alihankintaa.
– Alihankinta kiellettiin, sillä enää ei tiedetty, kuka siellä siivoaa ja millä ehdoilla, Ollus kuvailee päätöksen taustoja.
”Julkisen sektorin on näytettävä esimerkkiä.”
Ollus on vakuuttunut siitä, että rehellisesti toimivat yritykset haluavat sääntelyä. Ne haluavat tehdä oikein, sillä työntekijöiden hyväksikäyttö vääristää kilpailua ja on suuri uhka bisnekselle. Yritysten on Suomessa nyt ylitettävä tilaajavastuulain minimivaatimukset.
– Suomessa tarvitaan nyt ryhtiliike, vähän niin kuin muovin käytön vähentämiseksi on menossa ryhtiliike. Yrityksen on ylitettävä tilaajavastuulain vaatimukset, jos se käyttää alihankintaa. Tämä vaatii valvontaa ja resursseja.
Ollus vetoaa myös julkisen puolen päättäjiin. Valtio ja kunnat teettävät miljardiluokan rakennus- ja siivousurakoita.
– Julkisen sektorin on osoitettava sanoissa ja teoissa: ”Me emme hyväksy työntekijöiden hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa.”
Samaten kriminologi vetoaa kaikkiin tavallisiin kansalaisiin ja kaikkiin ammattiliittojen aktiiveihin. Ulkomaalaisia työntekijöitä ei saa jättää yksin.
– Ottakaa selvää. Halpuus on aina jostain poissa. Jutelkaa ja kysykää työpaikoilla ulkomaalaisten työntekijöiden oloista. Ammattiliitoilla on solidaarisuusvelvoite. Osoittakaa, etteivät he ole yksin. Osoittakaa, että joku välittää.
TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA
