Julkisten palve­lujen kilpai­lut­ta­minen ja yksityis­tä­minen ei ole tehokasta. Se on yhtä tehokasta kuin toisen Länsi­metron raken­ta­minen ensim­mäisen viereen.

11.6.2018

Elinkei­noe­lämän ajatus­hau­tomot munivat jo valmiiksi vähän eltaan­tu­neita teoria­mu­nasia. Ne toitot­tavat julki­suu­dessa suury­ri­tyksiä hyödyt­tävää iskulausetta: Yksityinen on aina tehok­kaampi ja halvempi kuin julkinen.

Tässä väitteessä on nimit­täin se nuhjuinen puoli, että se on valhetta.

– Ei ole olemassa mitään varmaa empii­ristä todis­tetta siitä, että yksityinen olisi tehok­kaampi kuin julkinen, toteaa Åbo Akademin emeri­tus­pro­fes­sori Johan Willner.

Willner tuntee talous­tut­ki­jana hyvin yksityis­tä­misen ongelmat. Hän toimii nyt englan­ti­laisen Warwickin yliopiston vierai­le­vana profes­so­rina Englan­nissa, joka ensim­mäi­senä Euroo­passa lähti toteut­ta­maan laaja­mit­taisia yksityistämisiä.

– Jos väite tehok­kuu­desta olisi totta, silloinhan olisi yksityis­tetty kaikkein huonoimmin toimivat julkiset palvelut. Nyt tehtiin juuri päinvas­toin. Kaikkein tehok­kaimmin toimivat yksityis­tet­tiin ensimmäisiksi.

Jopa yksityis­tä­misen viral­lisen histo­rian kirjoit­tanut britti­tut­kija myöntää, että esimer­kiksi British Telecom myytiin niin halvalla yksityi­sille sijoit­ta­jille, että nämä saivat sijoi­tuk­ses­taan ensim­mäisen toimin­ta­vuoden aikana jopa 84 prosentin tuoton. Ja aivan kuten nyt Suomessa, samat henkilöt, jotka suunnit­te­levat yksityis­tä­misiä ja julis­tavat sen etuja koko kansalle, saattavat tienata siitä itsel­leen jopa rahaa.

Hyviä valtio­nyh­tiöitä myytiin Englan­nissa ei tehok­kuus- vaan valtion kassa­va­jeen täyttä­mi­seksi. Willner on tutki­musten valossa sitä mieltä, että yksityinen sektori ei pärjää ilman yksityistämisiä.

– Tätä on vaikea todistaa, mutta olosuh­teet ja talouden yleinen kehitys voivat johtaa siihen, etteivät yksityiset yritykset kerta kaikkiaan pärjää ilman julkisia palve­luita. Yksityisten yritysten voitot eivät ole sama asia kuin tehokkuus.

Jorma Peussa on Julkisten ja hyvin­voin­tia­lojen liiton JHL:n erityis­asian­tun­tija. Hänen mieles­tään tehok­kuus­väit­teissä paljastuu ymmär­tä­mät­tö­myys julkisten palve­lujen luonteesta. Esimer­kiksi autojen valmis­tuk­sessa on tehty iso tuotta­vuus­loikka viimeisen sadan vuoden aikana.

– Nyt sitten liike-elämä ihmet­telee, miksei saman­laista tuotta­vuus­loikkaa ole tehty julki­sissa palve­luissa. Mutta lasten hoita­mi­sessa, vammaisten kuljet­ta­mi­sessa tai vanhusten hoivaa­mi­sessa ei saa olla kysymys tuotan­to­mää­ristä. Miten lasta voisi hoitaa ”nopeammin”? Jostain syystä tämä valtava laadul­linen ero on jäänyt täysin huomaa­matta. Ja julkinen sektori tuottaa palvelut aivan kaikille. Kaikille lapsille pitää löytää koulu­paikka ja kaikkia pitää voida hoitaa sairaalassa.

Peussa alleviivaa myös sitä, että kunnalle ja valtiolle tulevat välil­liset kustan­nukset jätetään hyvin usein laske­matta. Röyhkein esimerkki lienee kaihi­leik­kauksen hinnan laske­minen tietyllä tavalla. Lääkä­ria­se­malla tehtynä leikkaus voi näyttää yksit­täi­senä suorit­teena halvem­malta kuin julki­sessa sairaa­lassa. Todel­li­suu­dessa se voi maksaa paljon, paljon enemmän, jos mukaan lasket­tai­siin ennen ja jälkeen tutki­mukset julki­sella puolella puhumat­ta­kaan siitä, että julkinen puoli usein kustantaa kaiken, jos jotain menee pieleen.

Luonnol­li­sissa monopo­leissa julkinen aina parempi

Rauta­tiet ja metro ovat tyyppie­si­merkki niin sanotuista luonnol­li­sista monopo­leista. Tällai­sella käsit­teellä tarkoi­te­taan palve­luja, joihin ei voi edes syntyä mitään aitoa kilpailua eikä mitään kuvitel­tuja tehokkuushyötyjä.

– Tehok­kuutta ei voida mitata ilman tavoi­tetta. Jos junamat­kus­taja haluaa päästä Tampe­reelle, ei hän lähde Turkuun, vaikka Turkuun menisikin jonkin yhtiön moderni IC-juna ja Tampe­reelle vain jonkun toisen yhtiön vanha neuvos­to­val­mis­teinen juna, vaikka ne neuvos­to­junat ovatkin jo 40 vuotta luotet­ta­vasti toimi­neet, Åbo Akademin Johan Willner kuvailee.

Eipä myöskään matkus­taja, joka saapuu bussia­se­malle kello 12, jää odotta­maan kello 14:n vuoroa, vaikka kello 14 lähti­sikin sen yhtiön bussi, joka on matkus­ta­jalle mieluisampi.

– Ei valin­toja tehdä yhtiöiden välillä, vaan vuorojen välillä. Ja ruuhka­vuo­rojen bussit eivät ole sama palvelu kuin päivä­vuorot. Bussi­vuo­roissa on taval­laan monopoli, Willner toteaa.

Britan­nian rauta­rouva Margaret Thatcher halusi aikoi­naan ajaa British Railin eli brittien VR:n ahdin­koon. Päämi­nis­teri halusi ideolo­gi­sista syistä puolustaa autoteol­li­suuden etuja julkisen liiken­teen kustannuksella.

– Jos meillä on valtion hoitama palvelu, ja määrä­ra­hoja vähen­ne­tään, silloin laskee myös kustan­nus­te­hok­kuus, ei vain laatu, Willner toteaa.

Rauta­teillä on ylipäänsä vaikea saavuttaa kaupal­li­sesti kannat­tavaa toimintaa. Willnerin mukaan britti­läi­seltä suury­ri­tyk­seltä Stagecoac­hilta kysyt­tiin kymme­nisen vuotta sitten, miten rauta­tiet Suomessa pitäisi kilpai­luttaa. Yritys vastasi näin:

– ”Meidän mieles­tämme paras tapa kilpai­luttaa on antaa meille monopoli välille Helsinki-Tikku­rila”. Sehän on Suomessa ainoa raide­pätkä, josta voisi saada paljon voittoja.

Britan­nian rauta­teiden yksityis­tä­minen ei ole tuonut mitään luvat­tuja hyötyjä, ei myöskään Ruotsin vastaava operaatio. Britan­niassa infra­struk­tuurin eli perus­ra­ken­teiden ylläpito joudut­tiin ottamaan jopa takaisin valtio­nyh­tiölle, kun raiteiden kunnos­sa­pito laimin­lyö­tiin ja tapahtui useita suuronnettomuuksia.

Yksityisiä junalii­ken­ne­fir­moja tuetaan yhä tuntuvin verova­roin, mutta liput ovat edelleen kalliita, eikä jatko­yh­teyksiä voida taata, jos sattuu myöhäs­ty­misiä. Willner varoittaa siitä, että infra­struk­tuuri ja palvelut erote­taan toisistaan.

– Jos radat ja junat pidetään samassa talossa, silloinhan raiteilla kulkevat omat junat ja se luo tarpeen ylläpitää ratoja. Yksityis­tä­minen ja kilpai­lut­ta­minen ovat Britan­niassa vaikut­ta­neet sekä palve­lujen laatuun että turvallisuuteen.

– Metrokin on luonnol­linen monopoli. Ei ole mitään järkeä rakentaa kilpai­levaa Länsimetroa.

– Yksityinen yritys ei toimi yhteis­kunnan kannalta tehok­kaasti. Se voi myös epäon­nistua kuten Länsi­met­rossa juuri kävi.

IHMINEN EI OLE TUOTANTOKUSTANNUS

JHL:n Jorma Peussa toteaa, että julkisia palve­luja ei pidä yksityistää. Ihmisiähän ei voida mitata teräs­ton­neina, karton­ki­rul­lina tai kemikaa­li­lit­roina, joiden tuotan­to­kus­tan­nuksia saattaa kyllä olla järkevää vertailla.

– Julkiset palvelut ovat tyypil­li­sesti koulu­tusta, sosiaali- ja tervey­den­hoitoa, sivistys- ja kulttuu­ri­tointa. Onko järkevää antaa tällaisia aloja liike­ta­lou­del­lisin periaat­tein toimi­vien yritysten hoidettaviksi?

Kokemukset yksityis­tä­mi­sistä eivät ennusta hyvää tulevai­suu­delle, jos samaa yrite­tään hoiva- ja hoitoalan paljon vaati­vam­missa tehtä­vissä. Siivousta ja kunnos­sa­pitoa, ruoka­pal­ve­luita ja teknisiä palve­luita tarjoavat yritykset, jotka jo toimivat paikka­kun­nalla, ovat tyrkyt­tä­neet kunnille palve­lui­taan. Kunnal­lis­po­lii­tikot ovat kuvitel­leet, että yksityis­tä­mi­sellä säästetään.

– Nyt nousevat kuitenkin esiin kustan­nus­las­kennan isot ongelmat. Kunnille jää paljon enemmän välil­lisiä kustan­nuksia kuin on etukä­teen kuviteltu, Peussa toteaa.

Alihan­kin­tay­ritys maksaa laitos­huol­ta­jien palkat, aineet ja työvä­li­neet, siis välit­tömät kustan­nukset, ja kaikki välil­liset kustan­nukset sääste­tään, niin on luultu.

– Mutta kunnille jää paljon välil­lisiä kuluja, esimer­kiksi laitos­huol­ta­jien sosiaa­li­ti­loista huoleh­ti­minen ja palkan­lasku. Ja kaikesta pitää tehdä ostopal­ve­luso­pimus. Se vaatii paljon aikaa ja työtä.

Nämä kaikki yllä mainitut alat ovat työvoi­ma­val­taisia. Aineet, laitteet ja työvä­li­neet maksavat kaikille saman, joten yksityiset yritykset kilpai­levat toisiaan vastaan huonoilla ja vielä huonom­milla palkoilla ja lomae­duilla. Peussa toteaa, että yleisesti kunnat maksavat parempia palkkoja.

Hän muistuttaa myös siitä, että oman talon siivooja tuntee vastuuta ja sitoutuu aivan eri tavalla. Tämän Peussa sanoo näkevänsä omallakin työpai­kal­laan, sillä JHL:n toimiston siivoojat ovat suoraan JHL:n palveluksessa.

– Yksityiset firmat eivät myöskään hoida mitään ylimää­räistä. Koulun vanhem­pai­nillan kahvien keittä­minen johtaa liike­neu­vot­te­luun rehtorin ja ulkois­tetun ruoka­pal­velun kanssa.

Onko tämä kovin­kaan tehokasta? Peussa vastaa, että ei ole. Ja tässä puhut­tiin vasta rahasta. Peussa muistuttaa, että yksityis­tetyn firman työnte­ki­jöiden esimies ei ole vaikka koulun tapauk­sessa rehtori. Esimiehet ovat jossain muualla. Tämä etäisyys johtaa arjen hanka­luuk­siin ja tietokatkoihin.

HAUSSA HELPOT VOITOT

– Yksityinen yritys miettii liikei­deaa ja tuotteistaa palvelun, ja karsii kaiken sen pois, missä voiton tekeminen on hankalaa. Esimer­kiksi yksityinen terveys­a­sema kyllä pärjää talou­del­li­sesti, jos se saa hoitaa flunssat, poistaa tikut sormesta ja laittaa murtu­neen käden kipsiin.

– Vanhus­ten­hoi­dossa julkinen puoli kartoittaa palve­lu­tar­peen, tilaa, valvoo ja maksaa. Yksityinen yritys tarjoaa vain yksit­täisen suorit­teen, jonka se voi hinnoitella.

– Minä pelkään aina vain lisään­ty­neitä koordi­naa­tion ja tiedon­kulun ongelmia, jos niin monimut­kaiset asiat kuin vanhusten hoito yksityis­te­tään täysin, Peussa sanoo muistut­taen, että jo nyt on vanhuksia löydetty kuolleina kotoaan tiedon­kulun ongel­mien takia.

JHL:n erityis­asian­tun­tija ei usko, että voittoa tuottavat yritykset voisivat esimer­kiksi ratkaista sen ongelman, että demen­toi­tu­neille, liikun­ta­ky­vyt­tö­mille vanhuk­sille ei aina löydy laitos­paikkaa. Ei ole kyse siitä, että julki­sella puolella oltai­siin niin ”osaamat­tomia” ja että dynaa­minen bisnes­maa­ilma sitten kyllä keksisi ratkaisut.

KANSALLISTETAAN!

Johan Willner on talous­tut­ki­jana sitä mieltä, että kaupun­kien joukko­lii­kenne pitäisi ottaa takaisin julki­seksi palve­luksi. Posti­autot voisivat tehdä maaseu­dulla uuden tulemisen. Willner kehottaa harkit­se­maan myös tuotan­nol­lisen toiminnan valtiol­lista aloit­ta­mista, jollei yksityinen sektori pysty siihen.

Suuret julkiset inves­toinnit pitää hoitaa yksino­maan valtion toimin­tana, sillä valtio saa aina lainattua rahaa yksityisiä firmoja halvem­malla. Eikä valtio voi mennä konkurs­siin, kuten teki valtaisa britti­firma Caril­lion tammi­kuussa. Yritys rakensi kouluja ja sairaa­loita samoin kuin huolehti esimer­kiksi monien julkisten laitosten ruoka­huol­losta, siivouk­sesta ja vartioin­nista. Julkisten tietojen mukaan 19 000 ihmistä jäi työttö­mäksi, 30 000 pikku­firmaa odotti saata­viaan ja raken­nus­työt pysäh­tyivät. Eikä tässä kaikki.

– Kyse oli paitsi tehot­to­muu­desta myös mahdol­li­sesti aivan rikol­li­sesta toimin­nasta, Willner toteaa.

Myös Jorma Peussa tuntee Caril­lionin tapauksen.

– Yritys oli maksanut ennen konkurssia hyviä osinkoja omista­jil­leen. Mutta bisnes­riski kaatui veron­mak­sa­jille ja yritys jäi vielä velkaa eläke­kas­sal­lekin. On hirveän iso riski antaa velvol­li­suudet julkisen sektorin ulkopuo­lelle, kun vastuun kantaa kuitenkin julkinen sektori aivan kuten Suomessakin.

Bisnes­maa­ilman edusmiehet syyttävät julkista sektoria ”turhien” resurs­sien ylläpi­dosta. Peussa toteaa, että julkisen sektorin on kuitenkin pakko pitää ne 20 aurausautoa kesäl­läkin tallissa. Julkisen sektorin on pakko huolehtia, että sairaa­loista löytyy ne 600 vuode­paikkaa, jos sattuu jokin suuronnettomuus.

JHL:n asian­tun­tija ihmet­telee, mihin logiik­kaan kiihkeimmät yksityis­täjät oikein nojaavat.

– Julkinen sektori kouluttaa heille ilmai­seksi osaavan työvoiman. Julkinen sektori antaa heille liiken­ne­väylät ja paljon muutakin. Julkinen sektori hoitaa heidän työnte­ki­jänsä vakavan sairauden jälkeen taas takaisin työelä­mään. Miksi he eivät tajua tätä?

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN