Suomen ja Ruotsin teolli­suus käyvät ilmas­to­muu­toksen kimppuun uusien tekno­lo­gioiden avulla. Ehkä jo 2030-luvulla Raahen teräs­teh­taan tuotan­nossa hiili on korvattu vedyllä, ja piipuista nousee hiili­diok­sidin sijasta vesihöyryä. Pelas­tuuko maailma?

Teräs­jätti SSAB tähtää vallan­ku­mouk­seen. Sen tavoit­teena on teräs­tuo­tanto, joka ei jätä hiili­ja­lan­jälkeä. Tällä hetkellä teräs­teh­taat ovat hiili­diok­sidin suurpääs­täjiä niin Suomessa kuin Ruotsissa.

SSAB:n suunnit­te­lema innovaatio perustuu hiilen korvaa­mi­seen vedyllä teräksen tuotan­nossa. Tällöin sivutuot­teena syntyy hiili­diok­sidin sijasta puhdasta vettä.

Yhtiö on markki­noinut projek­tiaan teräs­teol­li­suuden suurim­pana uudis­tuk­sena tuhan­teen vuoteen. Koko histo­rial­lisen ajan teräksen valmis­tuk­sessa on käytetty hiiltä.

Kolmen yrityksen perus­taman Hybrit-hankkeen toteutus käynnistyy kuluvana keväänä Pohjois-Ruotsissa. Mukana ovat SSAB:n lisäksi kaivos­yhtiö LKAB ja teräs­pro­ses­seihin sähkö­ener­giaa tuottava Vattenfall.

Ennen kesää on tarkoitus ryhtyä raken­ta­maan Luula­jaan ja Norrbot­tenin Malmfäl­tenin alueelle pilot­ti­lai­toksia fossii­li­va­paan teräksen tuotta­mi­seksi. Kevään aikana tutki­taan mahdol­li­suutta laajentaa hanketta Suomeen.

Hybritin taustalla on mukana Ruotsin energia­vi­rasto. Se rahoittaa innovaa­tion 20 miljoonan kruunun suunnit­te­lu­bud­je­tista puolet. Energia­vi­rasto on tukenut huomat­ta­villa summilla myös projektin ennakkotutkimusta.

Ruotsissa teräs­pro­sessin uudis­tusta on pidetty tärkeänä, jotta Ruotsi pystyy täyttä­mään Parii­siin ilmas­to­so­pi­muksen velvoit­teet. Tällä hetkellä SSAB tuottaa kymmenen prosenttia Ruotsin ja seitsemän prosenttia Suomen hiili­diok­si­di­pää­töistä. Projek­tilla on siis suuri merkitys myös Suomelle.

KOKO PROSESSI UUSITAAN

SSAB:n ympäris­tö­joh­taja Harri Leppäsen mukaan prosessi raken­ne­taan uusiksi kaivok­sesta lähtien. Pilot­ti­lai­toksia tarvi­taan kaksi.

– Vetypel­kis­tystä tutki­taan Luula­jassa, ja Malmber­ge­tissä kehite­tään rauta­pel­lettiä, joka soveltuu uuteen prosessiin.

Suunni­telman mukaan kokei­luja tehdään vuoteen 2024 saakka, jotta prosessi saadaan optimoitua. Sen jälkeen projekti siirtyy demon­straa­tio­vai­hee­seen, jolloin uudella teknii­kalla alkaa toimia oikea tuotan­to­laitos tuottaen noin 500 000 tonnia rauta­sientä vuodessa.

Demon­straa­tio­vai­heen jälkeen tehdään muutos­työt nykyi­siin tuotan­to­yk­si­köihin. Suunni­telman mukaan noin vuonna 2045 SSAB:n koko tuotanto toimii uudella tekniikalla.

PÄÄSTÖNÄ PUHDAS VESI

Uudessa teknii­kassa käyte­tään suora­pel­kis­tys­pro­sessia. Rauta­pel­letit pelkis­te­tään sulat­ta­matta kiinteässä tilassa raudaksi. Pelkis­tyk­sessä käytet­tävä vetykaasu valmis­te­taan elekt­ro­lyy­sissä sähkön avulla vedestä.

Pelkis­tyksen yhtey­dessä rauta­kap­pa­leista poistuu happea, jolloin kappa­leet muuttuvat huokoi­siksi. Malmi­kap­pa­leiden painosta häviää noin 30 prosenttia, vaikka niiden mitat voivat säilyä lähes entisel­lään. Malmi­kap­pa­leen muuttuessa raudaksi raken­teesta tulee sieni­mäisen huokoinen. Siitä nimi rauta­sieni. Se on raaka­te­räksen valmistusaine.

Ainoana päästönä vedyn käyttöön perus­tuva suora­pel­kis­tys­pro­sessi tuottaa puhdasta vettä.

Katso SSAB:n Hybrit-hankkeen markkinointivideo.

MAHDOLLISUUS SUOMELLE

Leppäsen mukaan Hybrit-projekti avaa mielen­kiin­toisia tulevai­suuden näkymiä muual­lekin kuin vain terästeollisuuteen.

– Hankkeen pääta­voit­teena on hiili­diok­sidin poista­minen raudan ja teräksen valmis­tuk­sesta. Pelkis­ty­saine, jota tarvi­taan, on vety. Kun ajattelee laajemmin yhteis­kuntaa, vety on kaasu­mainen energia­va­rasto, jota pysty­tään hyödyn­tä­mään monessa muussakin asiassa kuin meidän käyttötarkoituksessamme.

Myös suoma­lai­sella osaami­sella on projek­tissa kysyntää. Pelkkä vety ei riitä korvaa­maan fossii­lista energiaa, vaan siihen tarvi­taan monia erilaisia polttoaineita.

– Eräs mahdol­li­suus on tutkia biohiilen käyttö­mah­dol­li­suutta. Siinä Suomella on osaamista, Leppänen esimerk­kinä mainitsee.

ENSIN HIILINEUTRAALIKSI, SITTEN HIILIVAPAAKSI

SSAB:n on tarkoitus olla hiili­neut­raali vuonna 2025 ja hiili­vapaa vuonna 2045. Raahen ja Luulajan tehtaiden siirty­minen uuteen päästöt­tö­mään tekniik­kaan tapahtuu suunni­tel­mien mukaan vuosien 2030 ja 2040 välillä.

– Hiili­neut­raali tarkoittaa, että meidän omat päästömme ovat yhtä suuret kuin elinkaa­riai­kaiset päästö­vä­he­nemät eli olemme neutraa­leja. Hiili­va­paus tarkoittaa, että meillä ei enää ole hiilidioksidipäästöjä.

Uusi tekniikka on Leppäsen mukaan välttä­mät­tö­myys ilmas­to­muu­toksen torjumisessa.

– Jos ajatel­laan, että meidän pitäisi vastata haastei­siin, joita ilmas­ton­muu­toksen torjunta tuo tulles­saan, emme nykytek­no­lo­giaa kehit­tä­mällä pääse juuri eteen­päin. Puhutaan ehkä joidenkin prosent­tien päästöjen vähen­tä­mi­sestä, ja se ei ole ollen­kaan riittävä.

Maail­man­laa­jui­sesti teräs­teol­li­suuden osuus hiili­diok­si­di­pääs­töistä on sama kuin Suomessa eli seitsemän prosenttia. Onnis­tu­neella innovaa­tiolla on mahdol­lista mullistaa koko terästeollisuus.

– Olemme ajatel­leet lähteä itses­tämme. Kun tekniikka toimii, se on mahdol­lista viedä muihin tuotan­to­lai­tok­siin. Uskon, että voimme innovaa­tiolla merkit­tä­västi edesauttaa ilmas­ton­muu­toksen vastaista toimintaa.

SUURIN TEHDAS RAAHESSA

SSAB:n suurin teräs­tehdas sijaitsee Raahessa. Ruotsissa ja Suomessa yrityksen teräs­tuo­tan­to­ka­pa­si­teetti on suunnil­leen yhtä suurta, Ruotsin kahdella tehtaalla reilut kolme ja puoli miljoonaa tonnia ja Raahessa noin 2,8 miljoonaa tonnia vuodessa.

Pohjois­mainen teräs­jätti syntyi ruotsa­lais­firman ja Rauta­ruukin yhteen­su­lau­tu­mana vuonna 2016. Leppäsen mukaan firmoja yhdis­tivät jo ennes­tään pohjois­maiset arvot ja saman tyyppiset toimintatavat.

– Suomessa ja Ruotsissa prosessit ovat olleet tehok­kaat jo ennen yhdis­ty­mistä. Pohjois­maat ovat ilmas­to­asioissa edellä­kä­vi­jöitä, Leppänen näkee.

Teräksen kysynnän maail­malla ennus­te­taan kaupun­gis­tu­misen myötä kasvavan. Jos uutta tapaa tuottaa terästä ei löydetä, teräs­teol­li­suuden hiili­diok­si­di­pääs­töjen on ennus­tettu lisään­tyvän 25 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Hybrit-projektin ennak­ko­tut­ki­mukset ovat vakuut­ta­neet siihen osallis­tuvat yritykset siitä, että uuden tekno­lo­gian kehit­tä­minen on mahdol­lista. Uuden prosessin on arvioitu olevan vuoden 2035 paikkeilla valmis.

SSAB:n sisällä kehitystyö on Leppäsen mukaan herät­tänyt suurta innostusta.

– Se on motivoivaa ja aiheuttaa ylpeyttä, että saamme olla mukana näin merkit­tä­vässä hankkeessa. Elämme mielen­kiin­toisia aikoja, miten kaikki tästä menee eteenpäin.

Turvaa työtä pitkällä aikavälillä

SSAB:n Raahen tehtaan pääluot­ta­mus­miehen Mika Vuotin mukaan työnte­kijät pitävät Hybrit-projektia myöntei­senä, vaikka uudis­tuk­seen liittyykin pelko, että sen toteu­tuessa työpaikat vähenevät.

– On tuotan­to­pro­ses­seja, joita ei tehtaalla tarvita sen jälkeen, kun uusi tekniikka otetaan käyttöön.

Vaikka uudistus Vuotin mukaan toden­nä­köi­sesti alussa vie työpaik­koja, hän uskoo, että puhdas teräksen tekeminen turvaa jäljelle jäävät työpaikat pitkällä aikavälillä.

Ympäris­töin­ves­toinnit eivät hänen mukaansa ole Raahen tehtaalla uutta.

– Jo aikai­semmin tänne on inves­toitu kymmeniä miljoonia euroja pelkäs­tään ympäris­tö­nä­kö­koh­tien takia ilman, että on saatu tuotta­vuutta kasvatettua.

– Olemme yksi puhtaim­mista teräs­teh­taista maail­massa. Mutta tämä Hybrit-projekti on varsin mullis­tava, jos se onnistuu ja toimii.

Suomella omat vahvuudet

”Suoma­laisten kannattaa paneutua erityi­sesti sellai­siin ympäristöä paran­ta­viin innovaa­tioihin, joissa Suomella on osaamis­taustaa, sillä kilpailu markki­noilla on kovaa.”

Teolli­suus­liiton erikois­tut­kija Timo Eklundin mukaan kuulostaa hienolta, että tartu­taan uusiin ja edistyk­sel­li­siin asioihin, jotka paran­tavat elämää.

– Mutta toinen puoli on se, että markki­noilla on hieman ahdasta. Saman­laiset Sitrat ja teolli­suus­mi­nis­te­riön työryhmät, ohjelmat ja rahoi­tus­oh­jelmat on Suomen lisäksi kaikissa muissakin itseään kunnioit­ta­vissa kilpai­li­ja­maissa. Niitä löytyy Hollan­nista, Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Norjasta, Kiinasta, Ameri­kasta. Siinä mielessä markkinat eivät ole kaikkein helpoimpia.

Hänen mieles­tään Suomella on parhaat mahdol­li­suudet menestyä aloilla, joilla on vahvaa osaamistaustaa.

– Metsään liitty­vissä hankkeissa Suomella sitä löytyy, ja Suomessa ja Ruotsissa on varmasti osaamista teräksessä.

Esimerk­kejä onnis­tu­neista hankkeista hän löytää muun muassa kierto­ta­louden puolelta polttoai­neita valmis­ta­vista biolai­tok­sista, joita on ST1:llä, UPM:llä ja Nesteellä.

ST1 tekee biolai­tok­sessa bioeta­nolia sahan­pu­rusta ja toisessa laitok­sessa polttoai­netta elintar­vi­ke­teol­li­suuden ylijäämästä.

– Se käyttää laitok­sis­saan kotimaista tekno­lo­giaa, ja raaka-aineita, jotka muuten menisivät hukkaan. Ihan hyvää bisnestä ne ovat olleet.

EDELLÄKÄVIJÄ OTTAA RISKIN

SSAB:n hiiletön teräs ‑hanke on Eklundin mielestä iso mahdol­li­suus, mutta siihen sisältyy myös suuri riski.

– Käynnis­täjä ottaa sen riskin, että haluttua tulosta ei synny, mutta rahat menevät. Tietysti on kunnioi­tusta herät­tävää, että yritykset panos­tavat paremman ympäristön puolesta ja ilmas­to­muu­tosta vastaan.

– Toden­nä­köi­sesti he yrityk­sissä ovat sen laske­neet, että siinä on mahdol­li­suus onnistua. Jos se ei onnistu, he pystyvät kuittaa­maan tappion. Tuskin yrityksen tulevai­suutta tällai­silla hankkeilla riskeerataan.

Mikäli hanke onnistuu, hyöty voi Eklundin mukaan olla mittava.

– Jos innovaatio ei tule nykyistä tuotan­to­me­ne­telmää paljon kalliim­maksi, on mahdol­lista saada uusia markkinoita.

– Tuotan­to­me­to­dien kehit­tä­minen on sellainen ala, jolla Pohjois­maissa voidaan pärjätä. Tekninen osaaminen on Suomessa ja Ruotsissa korkeaa. Jos paremmat tuotan­to­me­ne­telmät leviävät, on mahdol­lista saada hyötyä siitä, että ollaan etulinjassa.

Projek­tissa on mukana myös paljon julkista rahaa. Eklund pitää sitä perusteltuna.

– Se on panos­tusta teolli­suuden tulevai­suu­teen. Pysymme tekno­lo­gi­sessa kehityk­sessä eturintamassa.

SUOMELLA VIELÄ PARANNETTAVAA

Eklundin mukaan kovan kilpailun takia ympäristöä paran­ta­vien hankkeiden onnis­tu­minen ei ole helppoa. Esimerk­kinä hän mainitsee Suomen kunnian­hi­moisen clean tech ‑ohjelman.

– Suomi julisti itsensä clean techin suuro­saa­jaksi, mutta se ei ehkä pitänyt kaikin puolin paikkaansa. Kun on katsottu, miten ohjelma on edistynyt, niin siinä ollaan tavoit­teista aika paljon jäljessä. Hyvä, että asioita noste­taan, mutta niitä pitää tosis­saan tehdä.

Yritysten, valtio­vallan ja tutki­mus­lai­tosten yhteis­työn pitää Eklundin mukaan olla sauma­tonta, jotta saadaan tuloksia.

– Niin on varmasti Tanskassa ja Saksassa tapah­tunut, koska niissä on menty eteen­päin meitä nopeammin.

TARVITAAN PITKÄJÄNTEISYYTTÄ

– Tärkeä näkökohta on se, ettei tehdä tänä vuonna tätä ja ensi vuonna tuota, vaan panos­te­taan pitkä­jän­tei­sesti ja tosis­saan, sanoo Eklund.

– Jos innovaa­tioon perus­tu­villa markki­noilla aikoo menestyä, yrityk­sillä pitää olla osaamista ja valtio­val­lalla hyvät ohjelmat. Täytyy olla varaa laittaa tarpeeksi rahaa hankkeeseen.

Ilmas­to­pääs­töjen vähen­tä­mi­sessä on Eklundin mukaan loogista, että valtio osallistuu kustannuksiin.

– Se on perus­teltua, sillä valtio on vähen­nys­ta­voit­teiden taustalla.

PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄJÄT MENESTYNEET

Eklundin mukaan päästö­vä­hen­nykset eivät yleensä ole johta­neet siihen, että tuotanto olisi karannut Suomesta pois.

– Työpaikat eivät ole hävin­neet sen takia, että olisi vaadittu yrityk­siltä panoksia päästöjen vähen­tä­mi­seen. Ne on tehty ja se on vähän kirpaissut, mutta hyvin on pärjätty senkin jälkeen. Tai jos ei ole pärjätty, lakkau­tukset ja tuotannon supis­tukset ovat johtu­neet muusta syystä.

Hänen mukaansa ne maat, jotka ovat jättä­neet panos­ta­matta vähäpääs­töi­siin tekno­lo­gioihin, eivät ole yleensä pärjän­neet Suomea paremmin.

Päästö­vä­hen­nyk­sistä voi Eklundin mielestä syntyä pitkällä aikavä­lillä huomat­tava hyöty.

– Mutta pieni vaikutus siihen, että puolet maailman teräk­sestä tehdään Kiinassa, voi olla sillä, että siellä ei ole tarvinnut satsata samalla tavoin ympäris­tö­asioihin kuin Euroopassa.

KANNATTAA TOIMIA VIISAASTI

EU:ta tai sen yksit­täisiä maita ei Eklundin mielestä ole varaa ajaa muita tiukem­pien vaati­musten takia muita huonom­paan asemaan.

– Suomessa ei voi loput­to­masti olla kovemmat vaati­mukset kuin kilpai­li­ja­maissa. Silloin kun päästö­vä­hennys näkyy hinnassa, niin voi olla, että markkinat valit­sevat jonkun muun tuotteen kuin suomalaisen.

Eklundin mukaan useimmat meistä haluavat, että tuotanto olisi vähäpääs­töistä eikä rasit­taisi luontoa.

– Tapaus­koh­tai­sesti pitäisi kuitenkin katsoa, ettei käy niin, että tuotanto siirtyy jonnekin muualle, ja päästöjä on saman verran, mutta työpaikat ovat hävin­neet Suomesta.

Hänen mieles­tään päästö­vaa­ti­mukset tulisi hoitaa kansain­vä­lisin sopimuksin.

– Paras olisi, jos joka maalta vaadit­tai­siin saman­laisia isoja panos­tuksia. Käsi kädessä pitäisi mennä eri maiden panos­tukset, että esimer­kiksi Kiinalla ei olisi houku­tusta vallata markki­noita vielä lisää muita alhai­sem­milla tuotantokustannuksilla.

Keksin­töjen kotipesä

”Suomi on ympäris­töin­no­vaa­tioissa yksi maailman johta­vista maista.”

Suomen itsenäi­syyden juhla­ra­hasto Sitran ilmas­to­rat­kai­sujen projek­ti­joh­taja Janne Peljo kertoo lukuisia esimerk­kejä Suomen osaami­sesta teolli­suuden eri sekto­reilla. Mutta ensin hän perus­telee, mikä tekee Suomesta innovaa­tioille suotuisan kotipesän.

– Meillä on erinomaista teollisten proses­sien osaamista ja aika tehokas innovaa­tio­jär­jes­telmä. Lisäksi me olemme tottu­neet operoi­maan pohjoi­sessa niukkuu­dessa, missä nuukuu­desta on tehty hyve.

– Kun ne yhdis­te­tään tieto­tek­niikka-sektorin osaami­seen, niin ne luovat pohjan sille, että täällä pysty­tään kehit­tä­mään tehok­kaita ja fiksuja innovaa­tioita. Niillä pysty­tään paran­ta­maan teolli­suuden kilpai­lu­kykyä ja samaan aikaan vähen­tä­mään päästöjä ja ympäristörasitusta.

– Sillä tavalla Suomi on noussut maailman johta­vaksi maaksi monella alalla.

BIOTUOTTEILLA MAAILMA PUHTAAMMAKSI

Kärkenä Peljo nostaa esiin Suomessa kehitetyt biotuot­teet, joilla korva­taan ilmaston kannalta haital­li­sina pidet­tyjä fossii­lisia tuotteita öljyä ja hiiltä.

– Biopolt­toai­neet on yksi, missä Suomessa on johtavaa osaamista. Siitä on tullut tärkeä vienti­sek­tori. Biomuo­vio­saa­minen on toinen ja bioent­syy­mio­saa­minen kolmas.

Eräs tuotan­toon lähtenyt innovaatio on puusta valmis­tettu lignii­ni­jauhe. Lignii­nillä on mahdol­lista korvata fossii­lisia fenoleja liima- ja maali­teol­li­suu­dessa, mutta sen mahdol­li­suuk­sien uskotaan olevan huomat­ta­vasti laajemmat.

Kehitys­työn jälkeen ligniiniä voidaan käyttää hiili­kuidun raaka-aineena muun muassa auto- ja ilmai­lu­teol­li­suu­dessa ja monessa muussa tarkoi­tuk­sessa. Jääkiek­ko­mailat saate­taan tulevai­suu­dessa tehdä jälleen puusta eli lignii­nistä. Tekno­lo­gian tutki­mus­keskus VTT ennustaa ligniinin käytön lisään­tyvän sen vähäisen hiili­ja­lan­jäljen ansiosta.

Lignii­ni­jau­heen iso tuotan­to­ka­pa­si­teetti on jo olemassa Stora Enson Kotkan Sunilan tehtaalla. Puusta 20–30 prosenttia on ligniiniä, joka on perin­tei­sesti sellu­teh­taiden jätettä.

Suomessa on laaja kirjo johtavaa ympäris­tö­osaa­mista. Esimer­kiksi Wärtsilä rikki­pe­su­rei­neen kuuluu tietä näyttä­viin firmoihin tehok­kaan ja älykkään merilii­ken­teen saralla. Energia-alalla Suomessa on useita aalto­voimaa kehit­täviä yrityksiä. Vaisala puoles­taan on edellä­kä­vijä ympäristön- ja ilman­laa­dun­mit­tauk­sissa – ja tässä vain muutama esimerkki ympäris­tö­tek­niikan huippuosaamisesta.

SÄHKÖISTETÄÄN KAIKKI MAHDOLLINEN

Päästöjen vähen­tä­misen iso kuva on Peljon mukaan sellainen, että ensin pitää pyrkiä vähen­tä­mään sähkö­jär­jes­tel­mistä päästöt.

– Kun sähkö­jär­jes­tel­mistä on tehty mahdol­li­simman vähäpääs­töisiä, sen jälkeen sähköis­te­tään kaikki mahdol­linen, jolloin pysty­tään vähen­tä­mään muiden proses­sien päästöjä.

Päästöjen vähen­tä­mi­sessä suurin haaste Suomessa on liikenne.

– Siihen on olemassa ratkai­suja, mutta vielä ne eivät ole lähte­neet kotimark­ki­noilla lentoon. Raskaan liiken­teen päästöjen vähen­tä­minen on mahdol­lista käytän­nössä vain biopolt­toai­neita hyödyn­tä­mällä, vaikka markki­noille onkin alkanut tulla sähkö­rek­koja ja muita vastaavia.

SSAB:N HANKE AVAINASEMASSA

Peljon mukaan liiken­teen lisäksi Suomessa on olemassa teolli­suus­pro­ses­seja, joissa hiili on olennainen kompo­nentti. Näin on teräs­teol­li­suu­dessa, jota SSAB edustaa.

– Pohjois­mainen Hybrit-hanke pyrkii ratkai­se­maan juuri tätä ongelmaa. Se on kunnian­hi­moinen ja innova­tii­vinen aloite, jonka tavoit­teet ovat pitkällä tulevai­suu­dessa. Mitä nopeammin se saadaan toimi­maan ja kaupal­lis­tettua, sitä parempi.

– Jos tämä ongelma pysty­tään Pohjois­maissa ratkai­se­maan, kysyntää ratkai­sulle on varmasti maailman sivu olemassa.

Kaiken takana on ilmastonmuutos

Teolli­suutta kannustaa päästöjen vähen­tä­mi­seen se, että poliit­tinen päätök­sen­teko on ottanut kansain­vä­li­sesti ja kansal­li­sesti ilmas­ton­muu­toksen vakavasti.

– Tiede­miehet ovat pitkään varoit­ta­neet ilmas­ton­muu­tok­sesta ja ilmas­to­krii­sistä. Nyt polii­tikot ovat ottaneet sen asiak­seen. He uskovat, että se on totta ja sen vaiku­tukset ovat jo nähtä­vissä, sanoo Sitran Janne Peljo.

Suuntaus on hänen mukaansa se, että kaikilla sekto­reilla halutaan nopeaa päästöjen vähen­tä­mistä, jotta Pariisin ilmas­to­so­pi­muksen tavoit­teiden saavut­ta­minen olisi realistista.

Teolli­suuden päästöjen vähen­tä­mistä ohjaa kansain­vä­linen päästö­kauppa. Päästö­kaupan ulkopuo­li­sille sekto­reille tavoit­teet asete­taan kansallisesti.

– Hyvin suurella toden­nä­köi­syy­dellä ilmasto- ja ympäris­tö­sään­tely tulee kiris­ty­mään tulevai­suu­dessa, Peljo ennustaa.

Hänen mukaansa se merkitsee, että mitä puhtaampia ratkai­suja pysty­tään tuotta­maan, sitä kilpai­lu­ky­kyi­sempiä ne ovat kiris­tyvän ympäris­tö­sään­telyn ilmapiirissä.

– Teolli­suu­dessa tulee keskei­seksi, että mitä vähäpääs­töi­sempiä ratkai­suja sovel­le­taan, sitä vähemmän aiheutuu päästö­oi­keuk­sista kustannuksia.

Ympäris­tö­te­hok­kuuden puolesta puhuvat Peljon mukaan tuotan­nol­liset järkisyyt.

– Ympäris­tö­te­hok­kaat ratkaisut ovat usein äärim­mäisen kustan­nus­te­hok­kaita. Prosessin heikkou­desta kertoo se, jos siellä on hukkaa tai jätettä. Tekno­lo­ginen suuntaus menee hyvin yksiin poliit­tisen suuntauksen kanssa.

Sijoit­ta­ja­kenttä on viimeisen parin vuoden aikana Peljon mukaan alkanut reagoida päästöihin voimakkaasti.

– On ruvettu puhumaan hiili­ris­kistä. On myös alettu arvioi­maan ympäris­tö­vai­ku­tuksia tai vaadi­taan yritys­joh­dolta strate­giaa siitä, miten päästöjä saadaan tulevai­suu­dessa vähennettyä.

– Yrityksen omista­jilta tuleva paine yhdis­tet­tynä tekno­lo­gi­seen kehityk­seen ja sääntely-ympäristön kiris­ty­mi­seen on aika voimakas ajuri.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT MARKKU RUOTTINEN, LEHTIKUVA JA SITRA