Suomen ja Ruot­sin teol­li­suus käyvät ilmas­to­muu­tok­sen kimp­puun uusien tekno­lo­gioi­den avulla. Ehkä jo 2030-luvulla Raahen teräs­teh­taan tuotan­nossa hiili on korvattu vedyllä, ja piipuista nousee hiili­diok­si­din sijasta vesi­höy­ryä. Pelas­tuuko maailma?

Teräs­jätti SSAB tähtää vallan­ku­mouk­seen. Sen tavoit­teena on teräs­tuo­tanto, joka ei jätä hiili­ja­lan­jäl­keä. Tällä hetkellä teräs­teh­taat ovat hiili­diok­si­din suur­pääs­tä­jiä niin Suomessa kuin Ruotsissa.

SSAB:n suun­nit­te­lema inno­vaa­tio perus­tuu hiilen korvaa­mi­seen vedyllä teräk­sen tuotan­nossa. Tällöin sivu­tuot­teena syntyy hiili­diok­si­din sijasta puhdasta vettä.

Yhtiö on mark­ki­noi­nut projek­ti­aan teräs­teol­li­suu­den suurim­pana uudis­tuk­sena tuhan­teen vuoteen. Koko histo­rial­li­sen ajan teräk­sen valmis­tuk­sessa on käytetty hiiltä.

Kolmen yrityk­sen perus­ta­man Hybrit-hank­keen toteu­tus käyn­nis­tyy kulu­vana keväänä Pohjois-Ruot­sissa. Mukana ovat SSAB:n lisäksi kaivos­yh­tiö LKAB ja teräs­pro­ses­sei­hin sähkö­ener­giaa tuot­tava Vattenfall.

Ennen kesää on tarkoi­tus ryhtyä raken­ta­maan Luula­jaan ja Norr­bot­te­nin Malmfäl­te­nin alueelle pilot­ti­lai­tok­sia fossii­li­va­paan teräk­sen tuot­ta­mi­seksi. Kevään aikana tutki­taan mahdol­li­suutta laajen­taa hanketta Suomeen.

Hybri­tin taus­talla on mukana Ruot­sin ener­gia­vi­rasto. Se rahoit­taa inno­vaa­tion 20 miljoo­nan kruu­nun suun­nit­te­lu­bud­je­tista puolet. Ener­gia­vi­rasto on tuke­nut huomat­ta­villa summilla myös projek­tin ennakkotutkimusta.

Ruot­sissa teräs­pro­ses­sin uudis­tusta on pidetty tärkeänä, jotta Ruotsi pystyy täyt­tä­mään Parii­siin ilmas­to­so­pi­muk­sen velvoit­teet. Tällä hetkellä SSAB tuot­taa kymme­nen prosent­tia Ruot­sin ja seit­se­män prosent­tia Suomen hiili­diok­si­di­pää­töistä. Projek­tilla on siis suuri merki­tys myös Suomelle.

KOKO PROSESSI UUSITAAN

SSAB:n ympä­ris­tö­joh­taja Harri Leppä­sen mukaan prosessi raken­ne­taan uusiksi kaivok­sesta lähtien. Pilot­ti­lai­tok­sia tarvi­taan kaksi.

– Vety­pel­kis­tystä tutki­taan Luula­jassa, ja Malm­ber­ge­tissä kehi­te­tään rauta­pel­let­tiä, joka sovel­tuu uuteen prosessiin.

Suun­ni­tel­man mukaan kokei­luja tehdään vuoteen 2024 saakka, jotta prosessi saadaan opti­moi­tua. Sen jälkeen projekti siir­tyy demon­straa­tio­vai­hee­seen, jolloin uudella teknii­kalla alkaa toimia oikea tuotan­to­lai­tos tuot­taen noin 500 000 tonnia rauta­sientä vuodessa.

Demon­straa­tio­vai­heen jälkeen tehdään muutos­työt nykyi­siin tuotan­to­yk­si­köi­hin. Suun­ni­tel­man mukaan noin vuonna 2045 SSAB:n koko tuotanto toimii uudella tekniikalla.

PÄÄSTÖNÄ PUHDAS VESI

Uudessa teknii­kassa käyte­tään suora­pel­kis­tys­pro­ses­sia. Rauta­pel­le­tit pelkis­te­tään sulat­ta­matta kiin­teässä tilassa raudaksi. Pelkis­tyk­sessä käytet­tävä vety­kaasu valmis­te­taan elekt­ro­lyy­sissä sähkön avulla vedestä.

Pelkis­tyk­sen yhtey­dessä rauta­kap­pa­leista pois­tuu happea, jolloin kappa­leet muut­tu­vat huokoi­siksi. Malmi­kap­pa­lei­den painosta häviää noin 30 prosent­tia, vaikka niiden mitat voivat säilyä lähes enti­sel­lään. Malmi­kap­pa­leen muut­tuessa raudaksi raken­teesta tulee sieni­mäi­sen huokoi­nen. Siitä nimi rauta­sieni. Se on raaka­te­räk­sen valmistusaine.

Ainoana pääs­tönä vedyn käyt­töön perus­tuva suora­pel­kis­tys­pro­sessi tuot­taa puhdasta vettä.

Katso SSAB:n Hybrit-hank­keen markkinointivideo.

MAHDOLLISUUS SUOMELLE

Leppä­sen mukaan Hybrit-projekti avaa mielen­kiin­toi­sia tule­vai­suu­den näky­miä muual­le­kin kuin vain terästeollisuuteen.

– Hank­keen pääta­voit­teena on hiili­diok­si­din pois­ta­mi­nen raudan ja teräk­sen valmis­tuk­sesta. Pelkis­ty­saine, jota tarvi­taan, on vety. Kun ajat­te­lee laajem­min yhteis­kun­taa, vety on kaasu­mai­nen ener­gia­va­rasto, jota pysty­tään hyödyn­tä­mään monessa muus­sa­kin asiassa kuin meidän käyttötarkoituksessamme.

Myös suoma­lai­sella osaa­mi­sella on projek­tissa kysyn­tää. Pelkkä vety ei riitä korvaa­maan fossii­lista ener­giaa, vaan siihen tarvi­taan monia erilai­sia polttoaineita.

– Eräs mahdol­li­suus on tutkia biohii­len käyt­tö­mah­dol­li­suutta. Siinä Suomella on osaa­mista, Leppä­nen esimerk­kinä mainitsee.

ENSIN HIILINEUTRAALIKSI, SITTEN HIILIVAPAAKSI

SSAB:n on tarkoi­tus olla hiili­neut­raali vuonna 2025 ja hiili­va­paa vuonna 2045. Raahen ja Luula­jan tehtai­den siir­ty­mi­nen uuteen pääs­töt­tö­mään tekniik­kaan tapah­tuu suun­ni­tel­mien mukaan vuosien 2030 ja 2040 välillä.

– Hiili­neut­raali tarkoit­taa, että meidän omat pääs­tömme ovat yhtä suuret kuin elin­kaa­riai­kai­set pääs­tö­vä­he­ne­mät eli olemme neut­raa­leja. Hiili­va­paus tarkoit­taa, että meillä ei enää ole hiilidioksidipäästöjä.

Uusi tekniikka on Leppä­sen mukaan vält­tä­mät­tö­myys ilmas­to­muu­tok­sen torjumisessa.

– Jos ajatel­laan, että meidän pitäisi vastata haas­tei­siin, joita ilmas­ton­muu­tok­sen torjunta tuo tulles­saan, emme nyky­tek­no­lo­giaa kehit­tä­mällä pääse juuri eteen­päin. Puhu­taan ehkä joiden­kin prosent­tien pääs­tö­jen vähen­tä­mi­sestä, ja se ei ole ollen­kaan riittävä.

Maail­man­laa­jui­sesti teräs­teol­li­suu­den osuus hiili­diok­si­di­pääs­töistä on sama kuin Suomessa eli seit­se­män prosent­tia. Onnis­tu­neella inno­vaa­tiolla on mahdol­lista mullis­taa koko terästeollisuus.

– Olemme ajatel­leet lähteä itses­tämme. Kun tekniikka toimii, se on mahdol­lista viedä muihin tuotan­to­lai­tok­siin. Uskon, että voimme inno­vaa­tiolla merkit­tä­västi edesaut­taa ilmas­ton­muu­tok­sen vastaista toimintaa.

SUURIN TEHDAS RAAHESSA

SSAB:n suurin teräs­teh­das sijait­see Raahessa. Ruot­sissa ja Suomessa yrityk­sen teräs­tuo­tan­to­ka­pa­si­teetti on suun­nil­leen yhtä suurta, Ruot­sin kahdella tehtaalla reilut kolme ja puoli miljoo­naa tonnia ja Raahessa noin 2,8 miljoo­naa tonnia vuodessa.

Pohjois­mai­nen teräs­jätti syntyi ruot­sa­lais­fir­man ja Rauta­ruu­kin yhteen­su­lau­tu­mana vuonna 2016. Leppä­sen mukaan firmoja yhdis­ti­vät jo ennes­tään pohjois­mai­set arvot ja saman tyyp­pi­set toimintatavat.

– Suomessa ja Ruot­sissa proses­sit ovat olleet tehok­kaat jo ennen yhdis­ty­mistä. Pohjois­maat ovat ilmas­to­asioissa edel­lä­kä­vi­jöitä, Leppä­nen näkee.

Teräk­sen kysyn­nän maail­malla ennus­te­taan kaupun­gis­tu­mi­sen myötä kasva­van. Jos uutta tapaa tuot­taa terästä ei löydetä, teräs­teol­li­suu­den hiili­diok­si­di­pääs­tö­jen on ennus­tettu lisään­ty­vän 25 prosent­tia vuoteen 2050 mennessä.

Hybrit-projek­tin ennak­ko­tut­ki­muk­set ovat vakuut­ta­neet siihen osal­lis­tu­vat yrityk­set siitä, että uuden tekno­lo­gian kehit­tä­mi­nen on mahdol­lista. Uuden proses­sin on arvioitu olevan vuoden 2035 paik­keilla valmis.

SSAB:n sisällä kehi­tys­työ on Leppä­sen mukaan herät­tä­nyt suurta innostusta.

– Se on moti­voi­vaa ja aiheut­taa ylpeyttä, että saamme olla mukana näin merkit­tä­vässä hank­keessa. Elämme mielen­kiin­toi­sia aikoja, miten kaikki tästä menee eteenpäin.

Turvaa työtä pitkällä aikavälillä

SSAB:n Raahen tehtaan pääluot­ta­mus­mie­hen Mika Vuotin mukaan työn­te­ki­jät pitä­vät Hybrit-projek­tia myön­tei­senä, vaikka uudis­tuk­seen liit­tyy­kin pelko, että sen toteu­tuessa työpai­kat vähenevät.

– On tuotan­to­pro­ses­seja, joita ei tehtaalla tarvita sen jälkeen, kun uusi tekniikka otetaan käyttöön.

Vaikka uudis­tus Vuotin mukaan toden­nä­köi­sesti alussa vie työpaik­koja, hän uskoo, että puhdas teräk­sen teke­mi­nen turvaa jäljelle jäävät työpai­kat pitkällä aikavälillä.

Ympä­ris­töin­ves­toin­nit eivät hänen mukaansa ole Raahen tehtaalla uutta.

– Jo aikai­sem­min tänne on inves­toitu kymme­niä miljoo­nia euroja pelkäs­tään ympä­ris­tö­nä­kö­koh­tien takia ilman, että on saatu tuot­ta­vuutta kasvatettua.

– Olemme yksi puhtaim­mista teräs­teh­taista maail­massa. Mutta tämä Hybrit-projekti on varsin mullis­tava, jos se onnis­tuu ja toimii.

Suomella omat vahvuudet

”Suoma­lais­ten kannat­taa paneu­tua erityi­sesti sellai­siin ympä­ris­töä paran­ta­viin inno­vaa­tioi­hin, joissa Suomella on osaa­mis­taus­taa, sillä kilpailu mark­ki­noilla on kovaa.”

Teol­li­suus­lii­ton erikois­tut­kija Timo Eklun­din mukaan kuulos­taa hienolta, että tartu­taan uusiin ja edis­tyk­sel­li­siin asioi­hin, jotka paran­ta­vat elämää.

– Mutta toinen puoli on se, että mark­ki­noilla on hieman ahdasta. Saman­lai­set Sitrat ja teol­li­suus­mi­nis­te­riön työryh­mät, ohjel­mat ja rahoi­tus­oh­jel­mat on Suomen lisäksi kaikissa muis­sa­kin itse­ään kunnioit­ta­vissa kilpai­li­ja­maissa. Niitä löytyy Hollan­nista, Ruot­sista, Tans­kasta, Saksasta, Norjasta, Kiinasta, Ameri­kasta. Siinä mielessä mark­ki­nat eivät ole kaik­kein helpoimpia.

Hänen mieles­tään Suomella on parhaat mahdol­li­suu­det menes­tyä aloilla, joilla on vahvaa osaamistaustaa.

– Metsään liit­ty­vissä hank­keissa Suomella sitä löytyy, ja Suomessa ja Ruot­sissa on varmasti osaa­mista teräksessä.

Esimerk­kejä onnis­tu­neista hank­keista hän löytää muun muassa kier­to­ta­lou­den puolelta polt­toai­neita valmis­ta­vista biolai­tok­sista, joita on ST1:llä, UPM:llä ja Nesteellä.

ST1 tekee biolai­tok­sessa bioeta­no­lia sahan­pu­rusta ja toisessa laitok­sessa polt­toai­netta elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­den ylijäämästä.

– Se käyt­tää laitok­sis­saan koti­maista tekno­lo­giaa, ja raaka-aineita, jotka muuten meni­si­vät hukkaan. Ihan hyvää bisnestä ne ovat olleet.

EDELLÄKÄVIJÄ OTTAA RISKIN

SSAB:n hiile­tön teräs ‑hanke on Eklun­din mielestä iso mahdol­li­suus, mutta siihen sisäl­tyy myös suuri riski.

– Käyn­nis­täjä ottaa sen riskin, että halut­tua tulosta ei synny, mutta rahat mene­vät. Tietysti on kunnioi­tusta herät­tä­vää, että yrityk­set panos­ta­vat parem­man ympä­ris­tön puolesta ja ilmas­to­muu­tosta vastaan.

– Toden­nä­köi­sesti he yrityk­sissä ovat sen laske­neet, että siinä on mahdol­li­suus onnis­tua. Jos se ei onnistu, he pysty­vät kuit­taa­maan tappion. Tuskin yrityk­sen tule­vai­suutta tällai­silla hank­keilla riskeerataan.

Mikäli hanke onnis­tuu, hyöty voi Eklun­din mukaan olla mittava.

– Jos inno­vaa­tio ei tule nykyistä tuotan­to­me­ne­tel­mää paljon kalliim­maksi, on mahdol­lista saada uusia markkinoita.

– Tuotan­to­me­to­dien kehit­tä­mi­nen on sellai­nen ala, jolla Pohjois­maissa voidaan pärjätä. Tekni­nen osaa­mi­nen on Suomessa ja Ruot­sissa korkeaa. Jos parem­mat tuotan­to­me­ne­tel­mät leviä­vät, on mahdol­lista saada hyötyä siitä, että ollaan etulinjassa.

Projek­tissa on mukana myös paljon julkista rahaa. Eklund pitää sitä perusteltuna.

– Se on panos­tusta teol­li­suu­den tule­vai­suu­teen. Pysymme tekno­lo­gi­sessa kehi­tyk­sessä eturintamassa.

SUOMELLA VIELÄ PARANNETTAVAA

Eklun­din mukaan kovan kilpai­lun takia ympä­ris­töä paran­ta­vien hank­kei­den onnis­tu­mi­nen ei ole help­poa. Esimerk­kinä hän mainit­see Suomen kunnian­hi­moi­sen clean tech ‑ohjel­man.

– Suomi julisti itsensä clean techin suuro­saa­jaksi, mutta se ei ehkä pitä­nyt kaikin puolin paik­kaansa. Kun on katsottu, miten ohjelma on edis­ty­nyt, niin siinä ollaan tavoit­teista aika paljon jäljessä. Hyvä, että asioita noste­taan, mutta niitä pitää tosis­saan tehdä.

Yritys­ten, valtio­val­lan ja tutki­mus­lai­tos­ten yhteis­työn pitää Eklun­din mukaan olla sauma­tonta, jotta saadaan tuloksia.

– Niin on varmasti Tans­kassa ja Saksassa tapah­tu­nut, koska niissä on menty eteen­päin meitä nopeammin.

TARVITAAN PITKÄJÄNTEISYYTTÄ

– Tärkeä näkö­kohta on se, ettei tehdä tänä vuonna tätä ja ensi vuonna tuota, vaan panos­te­taan pitkä­jän­tei­sesti ja tosis­saan, sanoo Eklund.

– Jos inno­vaa­tioon perus­tu­villa mark­ki­noilla aikoo menes­tyä, yrityk­sillä pitää olla osaa­mista ja valtio­val­lalla hyvät ohjel­mat. Täytyy olla varaa lait­taa tarpeeksi rahaa hankkeeseen.

Ilmas­to­pääs­tö­jen vähen­tä­mi­sessä on Eklun­din mukaan loogista, että valtio osal­lis­tuu kustannuksiin.

– Se on perus­tel­tua, sillä valtio on vähen­nys­ta­voit­tei­den taustalla.

PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄJÄT MENESTYNEET

Eklun­din mukaan pääs­tö­vä­hen­nyk­set eivät yleensä ole johta­neet siihen, että tuotanto olisi karan­nut Suomesta pois.

– Työpai­kat eivät ole hävin­neet sen takia, että olisi vaadittu yrityk­siltä panok­sia pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seen. Ne on tehty ja se on vähän kirpais­sut, mutta hyvin on pärjätty senkin jälkeen. Tai jos ei ole pärjätty, lakkau­tuk­set ja tuotan­non supis­tuk­set ovat johtu­neet muusta syystä.

Hänen mukaansa ne maat, jotka ovat jättä­neet panos­ta­matta vähä­pääs­töi­siin tekno­lo­gioi­hin, eivät ole yleensä pärjän­neet Suomea paremmin.

Pääs­tö­vä­hen­nyk­sistä voi Eklun­din mielestä syntyä pitkällä aika­vä­lillä huomat­tava hyöty.

– Mutta pieni vaiku­tus siihen, että puolet maail­man teräk­sestä tehdään Kiinassa, voi olla sillä, että siellä ei ole tarvin­nut satsata samalla tavoin ympä­ris­tö­asioi­hin kuin Euroopassa.

KANNATTAA TOIMIA VIISAASTI

EU:ta tai sen yksit­täi­siä maita ei Eklun­din mielestä ole varaa ajaa muita tiukem­pien vaati­mus­ten takia muita huonom­paan asemaan.

– Suomessa ei voi loput­to­masti olla kovem­mat vaati­muk­set kuin kilpai­li­ja­maissa. Silloin kun pääs­tö­vä­hen­nys näkyy hinnassa, niin voi olla, että mark­ki­nat valit­se­vat jonkun muun tuot­teen kuin suomalaisen.

Eklun­din mukaan useim­mat meistä halua­vat, että tuotanto olisi vähä­pääs­töistä eikä rasit­taisi luontoa.

– Tapaus­koh­tai­sesti pitäisi kuiten­kin katsoa, ettei käy niin, että tuotanto siir­tyy jonne­kin muualle, ja pääs­töjä on saman verran, mutta työpai­kat ovat hävin­neet Suomesta.

Hänen mieles­tään pääs­tö­vaa­ti­muk­set tulisi hoitaa kansain­vä­li­sin sopimuksin.

– Paras olisi, jos joka maalta vaadit­tai­siin saman­lai­sia isoja panos­tuk­sia. Käsi kädessä pitäisi mennä eri maiden panos­tuk­set, että esimer­kiksi Kiinalla ei olisi houku­tusta vallata mark­ki­noita vielä lisää muita alhai­sem­milla tuotantokustannuksilla.

Keksin­tö­jen kotipesä

”Suomi on ympä­ris­töin­no­vaa­tioissa yksi maail­man johta­vista maista.”

Suomen itse­näi­syy­den juhla­ra­hasto Sitran ilmas­to­rat­kai­su­jen projek­ti­joh­taja Janne Peljo kertoo lukui­sia esimerk­kejä Suomen osaa­mi­sesta teol­li­suu­den eri sekto­reilla. Mutta ensin hän perus­te­lee, mikä tekee Suomesta inno­vaa­tioille suotui­san kotipesän.

– Meillä on erin­omaista teol­lis­ten proses­sien osaa­mista ja aika teho­kas inno­vaa­tio­jär­jes­telmä. Lisäksi me olemme tottu­neet operoi­maan pohjoi­sessa niuk­kuu­dessa, missä nuukuu­desta on tehty hyve.

– Kun ne yhdis­te­tään tieto­tek­niikka-sekto­rin osaa­mi­seen, niin ne luovat pohjan sille, että täällä pysty­tään kehit­tä­mään tehok­kaita ja fiksuja inno­vaa­tioita. Niillä pysty­tään paran­ta­maan teol­li­suu­den kilpai­lu­ky­kyä ja samaan aikaan vähen­tä­mään pääs­töjä ja ympäristörasitusta.

– Sillä tavalla Suomi on nous­sut maail­man johta­vaksi maaksi monella alalla.

BIOTUOTTEILLA MAAILMA PUHTAAMMAKSI

Kärkenä Peljo nostaa esiin Suomessa kehi­te­tyt biotuot­teet, joilla korva­taan ilmas­ton kannalta haital­li­sina pidet­tyjä fossii­li­sia tuot­teita öljyä ja hiiltä.

– Biopolt­toai­neet on yksi, missä Suomessa on johta­vaa osaa­mista. Siitä on tullut tärkeä vien­ti­sek­tori. Biomuo­vio­saa­mi­nen on toinen ja bioent­syy­mio­saa­mi­nen kolmas.

Eräs tuotan­toon lähte­nyt inno­vaa­tio on puusta valmis­tettu lignii­ni­jauhe. Lignii­nillä on mahdol­lista korvata fossii­li­sia feno­leja liima- ja maali­teol­li­suu­dessa, mutta sen mahdol­li­suuk­sien usko­taan olevan huomat­ta­vasti laajemmat.

Kehi­tys­työn jälkeen lignii­niä voidaan käyt­tää hiili­kui­dun raaka-aineena muun muassa auto- ja ilmai­lu­teol­li­suu­dessa ja monessa muussa tarkoi­tuk­sessa. Jääkiek­ko­mai­lat saate­taan tule­vai­suu­dessa tehdä jälleen puusta eli lignii­nistä. Tekno­lo­gian tutki­mus­kes­kus VTT ennus­taa lignii­nin käytön lisään­ty­vän sen vähäi­sen hiili­ja­lan­jäl­jen ansiosta.

Lignii­ni­jau­heen iso tuotan­to­ka­pa­si­teetti on jo olemassa Stora Enson Kotkan Suni­lan tehtaalla. Puusta 20–30 prosent­tia on lignii­niä, joka on perin­tei­sesti sellu­teh­tai­den jätettä.

Suomessa on laaja kirjo johta­vaa ympä­ris­tö­osaa­mista. Esimer­kiksi Wärt­silä rikki­pe­su­rei­neen kuuluu tietä näyt­tä­viin firmoi­hin tehok­kaan ja älyk­kään meri­lii­ken­teen saralla. Ener­gia-alalla Suomessa on useita aalto­voi­maa kehit­tä­viä yrityk­siä. Vaisala puoles­taan on edel­lä­kä­vijä ympä­ris­tön- ja ilman­laa­dun­mit­tauk­sissa – ja tässä vain muutama esimerkki ympä­ris­tö­tek­nii­kan huippuosaamisesta.

SÄHKÖISTETÄÄN KAIKKI MAHDOLLINEN

Pääs­tö­jen vähen­tä­mi­sen iso kuva on Peljon mukaan sellai­nen, että ensin pitää pyrkiä vähen­tä­mään sähkö­jär­jes­tel­mistä päästöt.

– Kun sähkö­jär­jes­tel­mistä on tehty mahdol­li­sim­man vähä­pääs­töi­siä, sen jälkeen sähköis­te­tään kaikki mahdol­li­nen, jolloin pysty­tään vähen­tä­mään muiden proses­sien päästöjä.

Pääs­tö­jen vähen­tä­mi­sessä suurin haaste Suomessa on liikenne.

– Siihen on olemassa ratkai­suja, mutta vielä ne eivät ole lähte­neet koti­mark­ki­noilla lentoon. Raskaan liiken­teen pääs­tö­jen vähen­tä­mi­nen on mahdol­lista käytän­nössä vain biopolt­toai­neita hyödyn­tä­mällä, vaikka mark­ki­noille onkin alka­nut tulla sähkö­rek­koja ja muita vastaavia.

SSAB:N HANKE AVAINASEMASSA

Peljon mukaan liiken­teen lisäksi Suomessa on olemassa teol­li­suus­pro­ses­seja, joissa hiili on olen­nai­nen kompo­nentti. Näin on teräs­teol­li­suu­dessa, jota SSAB edustaa.

– Pohjois­mai­nen Hybrit-hanke pyrkii ratkai­se­maan juuri tätä ongel­maa. Se on kunnian­hi­moi­nen ja inno­va­tii­vi­nen aloite, jonka tavoit­teet ovat pitkällä tule­vai­suu­dessa. Mitä nopeam­min se saadaan toimi­maan ja kaupal­lis­tet­tua, sitä parempi.

– Jos tämä ongelma pysty­tään Pohjois­maissa ratkai­se­maan, kysyn­tää ratkai­sulle on varmasti maail­man sivu olemassa.

Kaiken takana on ilmastonmuutos

Teol­li­suutta kannus­taa pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seen se, että poliit­ti­nen päätök­sen­teko on otta­nut kansain­vä­li­sesti ja kansal­li­sesti ilmas­ton­muu­tok­sen vakavasti.

– Tiede­mie­het ovat pitkään varoit­ta­neet ilmas­ton­muu­tok­sesta ja ilmas­to­krii­sistä. Nyt polii­ti­kot ovat otta­neet sen asiak­seen. He usko­vat, että se on totta ja sen vaiku­tuk­set ovat jo nähtä­vissä, sanoo Sitran Janne Peljo.

Suun­taus on hänen mukaansa se, että kaikilla sekto­reilla halu­taan nopeaa pääs­tö­jen vähen­tä­mistä, jotta Parii­sin ilmas­to­so­pi­muk­sen tavoit­tei­den saavut­ta­mi­nen olisi realistista.

Teol­li­suu­den pääs­tö­jen vähen­tä­mistä ohjaa kansain­vä­li­nen pääs­tö­kauppa. Pääs­tö­kau­pan ulko­puo­li­sille sekto­reille tavoit­teet asete­taan kansallisesti.

– Hyvin suurella toden­nä­köi­syy­dellä ilmasto- ja ympä­ris­tö­sään­tely tulee kiris­ty­mään tule­vai­suu­dessa, Peljo ennustaa.

Hänen mukaansa se merkit­see, että mitä puhtaam­pia ratkai­suja pysty­tään tuot­ta­maan, sitä kilpai­lu­ky­kyi­sem­piä ne ovat kiris­ty­vän ympä­ris­tö­sään­te­lyn ilmapiirissä.

– Teol­li­suu­dessa tulee keskei­seksi, että mitä vähä­pääs­töi­sem­piä ratkai­suja sovel­le­taan, sitä vähem­män aiheu­tuu pääs­tö­oi­keuk­sista kustannuksia.

Ympä­ris­tö­te­hok­kuu­den puolesta puhu­vat Peljon mukaan tuotan­nol­li­set järkisyyt.

– Ympä­ris­tö­te­hok­kaat ratkai­sut ovat usein äärim­mäi­sen kustan­nus­te­hok­kaita. Proses­sin heik­kou­desta kertoo se, jos siellä on hukkaa tai jätettä. Tekno­lo­gi­nen suun­taus menee hyvin yksiin poliit­ti­sen suun­tauk­sen kanssa.

Sijoit­ta­ja­kenttä on viimei­sen parin vuoden aikana Peljon mukaan alka­nut reagoida pääs­töi­hin voimakkaasti.

– On ruvettu puhu­maan hiili­ris­kistä. On myös alettu arvioi­maan ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sia tai vaadi­taan yritys­joh­dolta stra­te­giaa siitä, miten pääs­töjä saadaan tule­vai­suu­dessa vähennettyä.

– Yrityk­sen omis­ta­jilta tuleva paine yhdis­tet­tynä tekno­lo­gi­seen kehi­tyk­seen ja sään­tely-ympä­ris­tön kiris­ty­mi­seen on aika voima­kas ajuri.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT MARKKU RUOTTINEN, LEHTIKUVA JA SITRA