Murikka-opiston eläkkeelle siirtyvä rehtori Aki Ojakangas: Koulu­tuksen tehtävä on vapauttaa, yhdistää ja edistää

Aki Ojakan­kaan mukaan tarve ammat­ti­liit­tojen järjes­tä­mälle koulu­tuk­selle ja sivis­tys­työlle ei ole kadonnut mihin­kään. Päinvas­toin toiminnan on löydet­tävä paikkansa nykyi­sessä toimintaympäristössä.

– Työelämän muutos on pitkällä aikavä­lillä ollut valtava. Se ei kuiten­kaan ole tapah­tunut itses­tään, vaan painos­tuksen tulok­sena ja siitä, että on tiedetty, mitä halutaan ja siihen tarvi­taan koulu­tusta. Edelleen.

– Siksi olen tyyty­väinen, että Teolli­suus­liitto päätti inves­toida Murik­kaan ja antaa sille tulevai­suuden korkea­ta­soi­sena työelämän kansan­opis­tona. Asetelma on oikeas­taan saman­kal­tainen kuin 1970-luvun alussa, jolloin Metal­li­lii­tossa todet­tiin, että omalle väelle piti antaa koulu­tus­mah­dol­li­suus ja rakentaa sitä varten koulu. Tarve on edelleen todel­linen. Kukaan muu ei tällaista koulu­tusta järjestä, Aki Ojakangas muistuttaa.

Murikka-opiston rehto­rina vuosina 1992–2017 toiminut Ojakangas arvioi, että Teolli­suus­liiton perus­ta­minen avasi uuden väylän miettiä ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen järjes­tämää koulu­tusta laajemminkin.

– Visioni on, että kolmen vuoden kuluttua Kiljava-opisto fuusioituu Murik­kaan. Liittojen pitäisi nyt uskaltaa paneutua asiaan ja päättää koulu­tuksen tulevista kehitys­lin­joista. Ratkai­suja on aina parasta tehdä ennen kuin on pakko.

VAPAUS YHDISTÄÄ JA EDISTÄÄ

Ammat­ti­liit­tojen järjes­tämän koulu­tuksen keskeinen pitkän linjan haaste on löytää tasapaino liitto-organi­saa­tion asetta­mien ja koulu­tuk­seen osallis­tu­vien ihmisten tavoit­teiden kesken. Ojakangas tuntee yhtälön molemmat puolet.

– Tiivistän kokonai­suuden siten, että Murikka-opiston on luotava, ylläpi­det­tävä ja kehitet­tävä sellaista oppimista ja sosiaa­lista toimintaa, jossa liikkeen tavoit­teet ja oppijan omat tavoit­teet voivat yhdistyä ammat­ti­tai­dolla johde­tuksi vaikut­ta­vaksi ja uskot­ta­vaksi oppimis­pro­ses­siksi, järjes­tö­si­don­nai­seksi sivis­tys­työksi. Sillä pärjätään.

Esimerk­kejä liikkeen perus­tel­luista kehit­tä­mi­sint­res­seistä ovat työyh­tei­söjen hyvin­voinnin edistä­minen, palkat ja palkkaus­jär­jes­telmät, työpaik­ka­oi­keudet, neuvot­te­lu­toi­minta, työtur­val­li­suus, laatu­jär­jes­telmät, työor­ga­ni­saa­tioiden kehit­ty­minen ja tuottavuus.

– Tavoit­teena on saada ihmiset oppimaan, syven­tä­mään taito­jaan ja viemään niitä työpai­koille jäsenten eduksi, jotta työelämä voisi kehittyä halua­maamme suuntaan. Toisaalta kun mieti­tään, miten liitto hyötyy ylläpi­tä­mäs­tään koulu­tus­jär­jes­tel­mästä, on tärkeä havaita, että Murikka on opistona osallis­tunut ja pystyy tulevai­suu­des­sakin antamaan osaamis­pa­nok­sensa liiton suuriin muutoshankkeisiin.

Edellisten kanssa yhtä merkit­tä­väksi koulu­tuksen tavoit­teeksi Ojakangas nostaa opiske­li­joiden oikeuden oppia itsel­leen tärkeitä asioita ja mahdol­li­suuden kasvaa ihmisinä ja itsenään.

– Liikkeelle ei pidä antaa ylivaltaa koulu­tuksen järjes­tä­mi­sessä, vaan myös jäsenten sivis­tyk­sel­liset tavoit­teet pitää ottaa huomioon. Silloin puhutaan koulu­tuksen sosiaa­lista pääomaa kasvat­ta­vasta ja elämisen vapautta tukevasta eli vapaut­ta­vasta tehtä­västä. Nämä lähtö­kohdat huomioon ottava koulu­tuksen tasapai­noinen toteut­ta­minen edellyttää opinah­jolle annet­tavaa pedago­gista vapautta.

Ojakangas painottaa Murikan merki­tystä yhdis­tä­vänä verkot­tu­misen ympäristönä.

– Murikka järjestää noin 150 kurssia ja meillä käy noin 2 500 opiske­lijaa vuodessa. Tämä on keskeinen paikka, jossa eri sopimusa­lojen jäsenet voivat tavata ja tutustua toisiinsa, vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia ja oppia toisil­taan. Kun tulevai­suutta ajatel­laan, voidaan opiske­li­ja­määrää kasvattaa ja vieläpä aika nopealla aikataululla.

OPINTIELLÄ ETEENPÄIN

Ojakangas piti jäähy­väis­luen­tonsa Murikan audito­riossa 11. huhti­kuuta. Jäähy­väis­luennot ovat yksi Ojakan­kaan Murikassa käynnis­tä­mistä toimin­ta­mal­leista. Sana ”jäähy­väiset” tosin kuvaa harvi­naisen huonosti Ojakan­kaan luennon sisältöä. Fokus asettui tulevai­suu­teen ja tähän aikaan niin, että histo­rian, koulu­tuksen ja järjes­tö­työn syväl­linen tuntemus jäsen­sivät ja elävöit­tivät esitelmää erinomaisesti.

Mihin Teolli­suus­liiton johdon neuvo­nan­ta­jana vappuun asti toimiva ja sitten eläkkeelle siirtyvä Ojakangas suuntaa tulevai­suu­dessa? Ensim­mäinen vihje nähtiin heti luentoa seuran­neiden kiitos­pu­heiden aikana. Tampe­reen yliopisto toivotti kasva­tus­tie­teiden tohto­rio­pis­ke­li­jansa terve­tul­leeksi saatta­maan jo aloit­ta­mansa tutki­mustyö valmiiksi. Osaami­selle ja asian­tun­te­muk­selle on kuulemma kysyntää.

Toinen viite­piste lienee se, mitä Ojakangas itse totesi esitel­mänsä aikana.

– En minä näistä järjes­töistä ole ikinä eroon päässyt.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN