Liitossa
Namibian kehityshanke päättyi: MANWU yrittää tulla toimeen omillaan
Metalliliiton vuonna 2009 aloittama kehityshanke päättyi tänä keväänä. Juuri, kun Namibian taloustilanne on erittäin vaikea.
Kun kehityshanke namibialaisen Metalli- ja rinnakkaisalojen liiton MANWUn kanssa kymmenisen vuotta sitten alkoi, hankkeelle kirjattiin selkeät tavoitteet: liiton työntekijöiden ja jäsenten kouluttaminen, järjestäytymisasteen nostaminen sekä aids-valistuksen lisääminen ja tasa-arvotyön vahvistaminen.
Käytännössä MANWU onnistui kaikissa tavoitteissa. Ihan hankkeen loppusuoralla mutkaksi matkaan tuli kuitenkin Namibian vaikea taloustilanne. Rakennusalan romahtamisen jälkeen liitto on menettänyt tuhansia jäseniä.
– Parhaimmillaan liitolla oli jäseniä 15 000, tällä hetkellä jäsenmäärä on hieman yli kaksi tuhatta, MANWUn pääsihteeri Justina Jonas kertoo.
Luvut kertovat enemmän kuin tuhat sanaa vaikeuksista, jotka liitto kohtaa samaan aikaan hankkeen päättymisen kanssa. Kun Teollisuusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin ja MANWUn edustajat tapasivat tämän vuoden alussa, ilmassa oli hankkeen päättymisen haikeutta, mutta myös väsymystä ja tuskaa.
– Ennen talousromahdusta liitolla oli potentiaalisia jäseniä 40 000, Jonas kertoo.
Jonas on kuitenkin iloinen siitä, että liiton organisaatio on kymmenessä vuodessa vahvistunut.
– Olemme kouluttaneet henkilökuntaa ja aktiiveja joka vuosi.
MANWU toimii kahdeksalla eri maantieteellisellä alueella. Toiminta painottuu Namibian pääkaupungin Windhoekin ympärillä olevalle Khomasin alueelle.
– Nyt mietimme, miten menemme tästä eteenpäin ja sitoutamme koko henkilökunnan jatkamaan tätä työtä.
MANWU on ottanut hankevuosien aikana paikkansa namibialaisessa yhteiskunnassa. Liitto ja sen pääsihteeri Justina Jonas tunnetaan maassa hyvin.
– Olemme siinä mielessä vahvimpien liittojen joukossa. Meillä on nyt hyvät mahdollisuudet vaikuttaa poliittisiin päättäjiin, ääntämme kuunnellaan, Jonas vahvistaa.
JÄRJESTÄMISTÄ TYÖPAIKOILLA
Jonas haluaa, että liitto tekee nyt uudessa tilanteessa jäsenrekrytointisuunnitelman. Hankkeen aikana MANWU koulutti aktiivejaan järjestelmällisesti ja järjesti työpaikkoja eri puolilla Namibiaa. Tätä työtä halutaan nyt jatkaa.
Yksi järjestetyistä työpaikoista on jo 20 vuotta toiminut kierrätysalan yritys Rent-A-Drum. Pääkaupungin laitamilla sijaitsevaan toimipisteeseen tuodaan lajittelukelpoista jätettä eri puolilta maata.
Viime helmikuussa työvuorossa oli pääasiassa naisia lajittelemassa jätteiden seasta kierrätettävää tavaraa: muun muassa muovia, metallia ja paperia. Työ on kevyttä, mutta mekaanista. Kaikilla on päällään suojavarusteet eli haalarit, käsineet ja kasvomaskit.
Työpaikalla on oma luottamusmies ja lähes kaikki noin 600 työntekijää kuuluvat liittoon. Firmassa tehdään kahta vuoroa maanantaista lauantaihin. Viikkotyöaika on 45 tuntia. Lounasaika on kokonaisen tunnin ja työpäivään kuuluu myös kaksi 15 minuutin teeaikaa.
Operaattori ja laaduntarkastaja Uusika Michael toimii firmassa pääluottamusmiehenä.
– Autoin MANWUa järjestämään työpaikan. Järjestämistä vaikeutti ehkä hieman se, että työpaikalla puhutaan useita eri kieliä ja työskentelemme eri vuoroissa, hän muistelee.
Namibian virallinen kieli on englanti, mutta maassa on runsaasti eri heimoja, joilla on oma kielensä. Kieliongelmaan törmää lähes kaikkialla, ei ainoastaan tässä työpaikassa.
Nyt liiton toiminta työpaikalla on vakiintunut ja välit työnantajaan ovat ihan hyvät.
– Järjestän työntekijöiden tapaamisia molemmissa vuoroissa, Michael kuvailee toimintaansa.
Yhdessä asiassa työnantaja ei ole ainakaan vielä tullut työntekijöitä vastaan. Palkka on liian pieni ja työnantaja ei halua sitä nostaa. Suomalaiseen palkkaan sitä ei voi edes verrata. Rent-A-Drumin työntekijät ansaitsevat 1 900–2 000 Namibian dollaria kuukaudessa. Summa on noin 140 euroa, mikä tekee tuntipalkaksi vajaat 80 senttiä.
RAKENNUSALALLA VASTAPUOLI
Rent-A-Drumin kaltaisen työpaikan järjestäminen on siis poikkeus MANWUn järjestämistyössä, joka on keskittynyt rakennustyömaihin. Keskittymistä rakennusalalle voi tietysti nyt taloustaantuman iskettyä arvioida virheeksikin. Keskittymiselle on kuitenkin selvä syynsä.
– Namibiassa rakennusalalla on ainoana valtakunnallinen työehtosopimus. Esimerkiksi metallialalla ei ole minimipalkkaa, koska alalla ei ole työnantajavastapuolta, jonka kanssa neuvotella. Metalliyrityksissä on kuitenkin paremmat palkat, jotka on neuvoteltu paikallisesti, Justina Jonas kertoo.
Vaikka MANWUn tilanne tuntuu juuri tällä hetkellä vaikealta, epätoivoiseltakin, pääsihteeri uskoo omiinsa. Liitolla on strateginen toimintasuunnitelma tälle ja ensi vuodelle.
– Olen luottavainen. Osaamisemme on hyvällä tasolla ja menemme eteenpäin.
Jonas haluaa myös kiittää suomalaisia onnistuneesta hankkeesta.
– Kiitokset Teollisuusliiton jäsenille. Teillä on ollut valtava vaikutus meidän jäseniimme ja MANWUun. Olemme kiitollisia ja tämä on asia, jota emme koskaan unohda.
TEKSTI KIRSI TÖRMÄNEN-PETMAN
KUVAT LEITAGO NARIB
Namibian metalli- ja rinnakkaisalojen liiton MANWUn pääsihteeri Justina Jonas kertoo tunnelmia Teollisuusliiton, SASKin ja MANWUn yhteisen kehityshankkeen päättyessä ja kiittää Teollisuusliiton jäseniä korvaamattomasta avusta (haastattelu englanniksi).
MANWU
Namibian metalli- ja rinnakkaisalojen liitto
JÄSENET Noin 2 000, parhaimmillaan ennen talousromahdusta 15 000
TYÖNTEKIJÄT 27, joista 6 keskustoimistolla
ALUEET 8. Toimiva alueorganisaatio syntyi kehityshankkeen aikana. Liitto toimii valtakunnallisesti harvaan asutussa maassa.
TEOLLISUUSLIITON KEHITYSHANKKEET 2018
Teollisuusliitto varaa vuosittain solidaarisuustoimintaan yhden prosentin nettojäsenmaksutulosta. Hankkeet toteutetaan yhteistyössä SASKin kanssa.
- Indonesian Metalli- ja kaivosliittojen vahvistaminen ja yhteistoiminnan rakentaminen
- Mosambikin teollisuusliittojen vahvistaminen
- Malawin teollisuusliittojen kehittäminen
- Kolumbian teollisuusliittojen voimistaminen
- Kunnon työ ja metsätalous Nepalissa
- Filippiinien metallityöntekijöiden oikeudet
- Myanmarin metsä‑, puu- ja rakennusalojen järjestäytyminen sekä tekstiili- ja kaivosalojen työolot
