Jättirekrytointi on arkinen asia Uudenkaupungin autotehtaalla

Pääluottamusmies Jouni Varjonen kertoo, että Valmet Automotiven tuhannen työntekijän rekrytointikampanjaa ei välttämättä huomaa työpaikan arjessa. Uudet työntekijät saapuvat tehtaaseen perehdytyksen kautta tasaisena virtana ja jakautuvat töihin eri osastoille ja vuoroihin.

9.4.2021

KUVA YLLÄ: Uudenkaupungin autotehtaan opetuskeskukseen on rakennettu tuotantolinja töihin perehtymistä ja tehtävien harjoittelua varten.

Valmet Automotive ilmoitti 9.3. rekrytoivansa tuhat uutta työntekijää Uudenkaupungin ja Salon tehtaille. Jättirekrytointi ei kuitenkaan tarkoita mullistuksia työpaikan arkeen.

– Ei siinä mitään erikoista ole. On totuttu, että jatkuvasti tulee ihmisiä lisää, toteaa pääluottamusmies Jouni Varjonen Uudenkaupungin tehtaalta.

Hän kertoo, että uudet työntekijät tulevat porrastetusti ja jakautuvat eri osastoille ja eri vuoroihin, joten linjastolla rekrytointikampanjaa ei välttämättä huomaa. Uudenkaupungin autotehtaalla on neljä osastoa: hitsaamo, maalaamo, kokoonpano ja logistiikka.

Haastattelun aamuna Varjonen oli pitänyt perehdytystä noin 45 uudelle työntekijälle. Tällainen ryhmä on isoimmasta päästä, sillä kerralla tulee yleensä 20–50 uutta tekijää.

Ei siinä mitään erikoista ole. On totuttu, että jatkuvasti tulee ihmisiä lisää.

Perehdytys alkaa yleisten asioiden läpikäynnillä ja talon tavoille opettamisella. Seuraavaksi työn vaatimat taidot opitaan opetuskeskuksessa, eli training centerissä. Tämän jälkeen siirrytään töihin linjastolle, jossa perehdytys jatkuu.

Uusien työntekijöiden perehdytys hoituu siis rutiinilla. Vaihtuvuus voi silti olla myös kuormitustekijä työntekijöille.

– Yhden saa opetettua, niin tulee uusi tilalle. Onhan se stressaavaakin, Varjonen toteaa.

TILAUSKANTA VAHVISTUU, TEHTAITA VALMISTUU

Tuhannesta rekrytoitavasta työntekijästä 500 tulee Uudenkaupungin tehtaalle autonrakennukseen ja 200 akunrakennukseen. Salon akkutehtaalle haetaan 300 työntekijää.

Uudenkaupungin tehtaalla on nyt henkilöstöä noin 3 500, joista noin 2 900 on tuotannon työntekijöitä. Salon akkutehtaalla työskentelee noin 250 henkeä.

Rekrytointikampanjan taustalla ovat tilauskannan vahvistuminen sekä uusien akkutehtaiden valmistuminen.

Salon akkutehtaan laajennus valmistuu kesän aikana ja Uudenkaupungin tehtaalle valmistuu uusi akkutehdas loppuvuoden aikana. Akkutehtaille rekrytoidaan uusiin tehtäviin, autonrakennuksessa rekrytoinnit osittain korvaavat myös työntekijöiden vaihtuvuutta.

VAIHTUVUUTEEN EI YKSITTÄISTÄ SYYTÄ

Valmet Automotiven tuotantotyöntekijöiden vaihtuvuus oli viime vuonna noin 15 prosenttia työvoimasta. Uudenkaupungin tehtaan 2 900 työntekijästä laskettuna vaihtuvuus oli siis yli 400 henkeä. Vuonna 2019 vastaava vaihtuvuus oli noin 20 prosenttia.

Vaihtuvuuteen on monia syitä. Tuotantotyö ei vaadi koulutusta tai aiempaa työkokemusta, joten osa työntekijöistä on kokeilemassa alaa. Osa työskentelee välivuoden ajan ennen armeijaa tai opiskeluja.

Tällaisessa ihmismäärässä kohtaloita on niin monenlaisia.

Myös työnkuva aiheuttaa vaihtuvuutta. Kaikki eivät sopeudu liukuhihnatyöskentelyyn.

– Kolmivuorotyö on kuluttavaa ja raskasta. Lisäksi kuljetaan pitkiä matkoja töihin, Varjonen toteaa.

Uudenkaupungin tehtaalle on esimerkkisi Porista noin sadan kilometrin ja Turusta noin 80 kilometrin matka, joten niistä töissä käyvien työpäivät venyvät etäisyyksien takia.

Vaihtuvuuden taustalta on hankala erottaa yhtä muita merkitsevämpää syytä.

– Tällaisessa ihmismäärässä kohtaloita on niin monenlaisia. Ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan monta moninaista, Varjonen sanoo.

REKRYTOINNEISTA EI TILASTOPIIKKEJÄ

Työturvallisuuden kannalta perusteellinen perehdytys on tärkeää. Valmet Automotivella perehdytykseen kuuluvat työnkuvan mukaisten taitojen opettelun lisäksi muun muassa turvallisuus-, henkilöstö-, liitto-, terveys- ja ympäristöasiat.

– Henkilöt eivät aloita samaan aikaan vaan porrastetusti, jolloin perehdytykseen ja rauhalliseen oppimiseen voidaan käyttää tarvittava aika, sanoo työsuojeluvaltuutettu Jouni Wallin Uudenkaupungin autotehtaalta.

Hän kertoo, että rekrytointikampanjat eivät ole näkyneet piikkeinä tehtaan tapaturmatilastoissa.

Perehdytykseen ja rauhalliseen oppimiseen voidaan käyttää tarvittava aika.

Vuonna 2020 Valmet Automotiven autonrakennuksessa tapaturmataajuus (LTFI) oli 13,4. Tämä tarkoittaa, että miljoonaa tehtyä työtuntia kohti sattui 13,4 tapaturmaa, joista aiheutui enemmän kuin yksi työkyvyttömyyspäivä. Vuonna 2019 vastaava tapaturmataajuus oli 23,4.

Valmet Automotivella tilastojen parantumisen taustalla on panostus työturvallisuuteen.

– Kehitämme koko ajan yhteistyöllä prosesseja ja pyrimme olemaan askeleen edellä niin turvallisuuden, työergonomian kuin työhyvinvoinnin parantamisessa, Wallin kertoo.

Hän muistuttaa, että työturvallisuus on yhteinen asia.

– Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa oman työpaikan kehittämiseen, niin turvallisuuden kuin työhyvinvoinnin osalta, Wallin toteaa.

TYÖHAKEMUKSIA TULLUT 1 600

Valmet Automotiven viestintäpäällikkö Mikael Mäki kertoo, että kuukauden aikana yhtiö on saanut noin 1 600 työhakemusta. Korona-aika muokkaa myös rekrytointia.

– Kampanjointi on ensimmäistä kertaa siirretty tässä mittakaavassa verkkoon, Mäki kertoo.

Uusia työntekijöitä kaivataan suurimmalla kiireellä autonrakennukseen. Akkutehtailla työt alkavat, kun tehtaat valmistuvat tämän vuoden aikana.

Turvallinen työympäristö on ollut kampanjoinnin kohde pidempään.

Perehdytys on suunniteltu siten, että uusi työntekijä pystyy harjoittelemaan käytännön työtä ennen linjastolle siirtymistä.

– Training centeriin on rakennettu toimiva pätkä tuotantolinjaa, jossa pääsee harjoittelemaan käytännössä, Mäki kertoo.

Käytännön harjoittelu on erityisen tärkeää kokoonpano-osastolla, jossa tehdään eniten fyysistä työtä käsin. Hitsaamon ja maalaamon toiminnot on pitkälti automatisoitu robottien avulla.

Mäki muistuttaa, että koulutus ei pääty sen jälkeen, kun työntekijä on saatu perehdytettyä työskentelemään linjastolla. Tavoitteena on, että linjastolla töissä olevat osaavat hoitaa useampia tehtäviä. Töiden vaihtuvuus on tärkeää työergonomian ja tehtävien mielekkyyden kannalta.

Vuonna 2020 Valmet Automotiven tuotannossa työtapaturmat vähenivät ja työntekijöiden vaihtuvuus hidastui verrattuna edellisvuoteen. Mäki arvioi, että tämä kehitys on useiden tekijöiden summa.

– Ei ole mitään yhtä selkeää selitystä. Turvallinen työympäristö on ollut kampanjoinnin kohde pidempään, Mäki toteaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA VALMET AUTOMOTIVE

”Olisi toivottu toisenlaista tulosta” – UPM Timber vähentää 43 henkeä

Kaukaan sahan pääluottamusmies Jarno Merisalo sanoo, että työntekijöiden vähentäminen ja tuotannon kiriminen sopivat huonosti yhteen.

31.3.2021

– Olisi toivottu toisenlaista tulosta, mutta sillä on mentävä, mitä työnantaja päättää, toteaa Kaukaan sahan pääluottamusmies Jarno Merisalo yt-neuvottelujen lopputuloksesta.

UPM Timber on yt-neuvottelujen jälkeen päättänyt vähentää 43 henkilöä. Kaukaan sahalla vähennys on noin 20 henkeä, josta 15 on tuotannon työntekijöitä ja loput toimihenkilöitä. Tuotannossa vähennyksestä noin puolet on määräaikaisuuksien päättymisiä.

Merisalo harmittelee vähennysten mallia, sillä Kaukaan sahalla vähennykset olisi ollut mahdollista hoitaa myös eläköitymisten kautta. Vähennystarve pieneni neuvottelujen aikana, alussa vähennystarve oli korkeintaan 60 henkeä.

OPTIMOINTIA JA UUDISTUSTA

UPM Timber kertoo sulkevansa Kaukaan pientukkilinjan, optimoivansa Korkeakosken sahan toimintaa, uudistavansa kaikkien neljän sahansa johtamismallin sekä virtaviivaistavansa toimitusketjuaan.

Kaukaalla pientukkilinjan sulkeminen kesäkuun loppuun mennessä ja päälinjan tehostaminen ovat iso haaste, kun samalla vähennetään työvoimaa.

– Jos ajatus on, että pienemmällä porukalla saadaan kasvatettua tuotantoa lähelle vanhaa tasoa, tulee vahvoja haasteita, Merisalo toteaa.

TYÖHYVINVOINTIA EI SAA UNOHTAA

UPM kertoo tarjoavansa tukea henkilöille, joita vähennykset koskevat. Tuki tarkoittaa uudelleentyöllistymistä tukevia palveluita ja koulutusta.

– Muutosturvapaketissa on hyviäkin ajatuksia. Ei haluta jättää ihmisiä aivan tyhjän päälle, Merisalo pohtii.

Myös työsuojeluvaltuutettuna toimiva Merisalo toteaa, että uuteen tilanteeseen sopeutuminen on haaste erityisesti nyt korona-aikana, kun epidemia uhkaa lisätä poissaoloja. Tähän asti poissaoloja on korvattu ylitöitä tekemällä.

– Pitää ensin katsoa, että työhyvinvointi ja työturvallisuus säilyvät. Ei voi ajatella, että jäljelle jäävä porukka tekisi vielä kovempaa tulosta, Merisalo sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA MIINA MERISALO

Nolla tapaturmaa

Alkaneen uuden vuoden erinomainen tavoite on turvallinen ja terveellinen työympäristö kaikille työntekijöille. Tuotannon ja töiden järjesteleminen työpaikoilla niin, että tapaturmia tai altistumisia ei tapahdu, on täysin mahdollista. Sitä vastoin otaksuma, jonka mukaan töiden tekemistä ei voida toteuttaa ilman, että vahinkoja sattuu tai että riskejä ei kyetä ottamaan hallintaan, on aikansa elänyt.

Tekemistä kuitenkin riittää. Esimerkiksi kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrä Suomessa on vähentynyt polveillen 1990-luvulta lähtien, mutta silti niitä tapahtuu edelleen enemmän kuin kymmenen vuodessa.

Kirkas ajatus kaikkien mielessä varmasti on, että ensimmäistäkään kuolemaan johtanutta työtapaturmaa ei saa tapahtua. Nolla on siis itsestään selvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta ellei turvallisuusasioihin paneuduta huolellisesti. Turvallisuuden tuottaminen ja ylläpitäminen on ketju, jonka jokaisen lenkin täytyy pitää. Jos pieneksi koetuissa osatekijöissä lipsutaan, on siemenet vakavammille riskeille ja niiden toteutumiselle kylvetty.

Ajatus ennakoivasta työturvallisuuskulttuurista on saavuttanut yhä enemmän jalansijaa turvallisen ja terveellisen työympäristön rakentamisessa. Käsite kalskahtaa komealta, mutta sen takaa löytyvät työpaikan arjessa helposti ymmärrettävät ainekset.

Lähtökohtana on se, että turvallisuutta pidetään aidosti tärkeänä asiana ja siitä kannetaan vastuuta koko organisaatiossa johdosta työntekijöihin. Sen rinnalla turvallisuus ymmärretään laajasti, toimintaan liittyvistä riskeistä tiedotetaan ja niistä ollaan tietoisia. Samalla kyse on myös siitä, että työntekijöille luodaan edellytykset suoriutua tehtävistään hyvin.

Laajasti ymmärretty ennakoiva työturvallisuus alkaa tuotannon suunnittelusta, jolla se ankkuroidaan osaksi tuotannon ja työpaikan rakennetta, teknistä toteutusta ja työn tekemisen arkea. Tällä perustalla turvallisuus voi toteutua tavoitteellisina päivittäisinä tekoina pysyvänä osana kaikkia toimintoja. Henkilökohtainen vastuu ja sitoutuminen laajentuu huolenpidoksi toisista ja muiden auttamiseksi toimimaan turvallisesti.

Turvallisuuden tuottamisen paras tavoite ja korkein taso on vaaran poistaminen. Aina se ei kuitenkaan ole täysin mahdollista. Silloin kuvaan astuvat erilaiset riskien ja työn suorittamisen kontrolloinnin ja hallinnan keinot tai esimerkiksi suojavarusteiden käyttäminen.

Joka tapauksessa työ pitää sovittaa ihmisille, ei toisinpäin. Kenenkään ei pidä altistua työssään hallitsemattomille turvallisuusriskeille saati kokea tapaturmia työpaikalla. Kun siihen päästään, on luotu olosuhde, josta työpaikka ja sen koko henkilöstö voivat olla ylpeitä. Nämä puolestaan ovat tehokkaita ajureita sille, että yritys voi menestyksellisesti saavuttaa tuotanto- ja tulostavoitteensa hyvän ilmapiirin vallitessa.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

13.1.2021

Pirjo Rosqvist: Kiire on edelleen ongelma työelämässä

Työelämän perusasioihin kuuluvat terveys, turvallisuus, toimeentulo, työsuhteen varmuus ja sopivuus sekä työntekijöiden tasapuolinen kohtelu. Työnteon mielekkyyteen sisältyvät vaikutusmahdollisuudet, työn ilo ja mielekkyys, työtahti, työnantajan antama tuki sekä työyhteisön yhteenkuuluvuus. Näkemykseni on, että turvallisuus, työn varmuus ja yhteenkuuluvuus ovat nousseet keskeisiksi asioiksi lähimenneisyydessä ja tulevaisuudessa.

SAK:n Hyvän työn mittari 2020 selvityksessä on kiinnitetty huomiota muun muassa kiireeseen työpaikoilla ja stressin tuntemukseen. Selvityksen mukaan kiireen tunne työelämässä näyttäisi olevan hiukkasen vähäisempää kuin muutama vuosi sitten, mutta se on edelleen työelämän suurimpia ongelmia.

Nyt asetelmaan on mukaan tullut korona ja sen vaikutukset työpaikan turvallisuusasioissa sekä päivittäisessä hygieniassa.

Tämä on käsitykseni mukaan vaikuttanut sen havaitsemiseen, että hutiloimalla ei hyvää tule, kun on kysymys työntekijöiden turvallisuudesta ja suojelusta.

Työpaikoilla ohjeistus on, että työkavereita ei kohdata niin kuin normaalisti, vaan esimerkiksi vuorovaihdoissa kuljetaan eri ovista, ruoka ja kahvitauot on porrastettu ja taukopaikkoja on useampia pienemmille ryhmille, jotta kohtaamisten määrä saadaan mahdollisimman vähäiseksi.

Selvityksen mukaan 55 prosenttia työntekijöistä kokee, että kiirettä on! Varsinkin teollisuudessa kiireen ihmiselle yleensä aiheuttaa kone. Toisaalta on työpaikkoja, joissa työt tehdään urakkana, jolloin työntekijä aiheuttaa yhdessä koneen kanssa kiireen parempaa ansiota tavoitellessaan. Työn kuormittavuus ja kiire koskettavat naisia enemmän kuin miehiä. Naisista reilu kolmannes kokee, että ei pysty tekemään työtään niin huolellisesti kuin haluaisi.

Usealle työntekijälle huoli työn pysyvyydestä aiheuttaa ahdistuneisuutta ja stressiä. SAK:n kyselyssä näin koki 17 prosenttia vastaajista. Jos tutkimus olisi tehty koronapandemian ilmaantuessa alkukeväästä tai nyt syksyn tullen, uskoisin, että epävarmuutta työn pysyvyydestä olisi raportoitu enemmän.

Tilanne on valitettava ja se on selvästi lisännyt stressiä. Sen tuntemuksista yleisin on hermostuneisuus ja ärtyisyys. Puolet työntekijöistä kertoo olevansa stressaantunut vähintään kerran tai pari kuukaudessa. Huolestuttavaa on, että myös nuoret kokevat entistä enemmän stressiä. Taitaa olla tuttu tunne kovin monille. Stressin myötä ei meinaa jaksaa pitää itsestänsä huolta. Sohvaperunaksi on niin helppo sortua.

Onneksi meillä on luonto lähellä. Sen rauhoittavasta ilmapiiristä saa nauttia. Liikunta eri muodoissaan ja muut harrastukset sekä perhe ja ystävät työn vastapainoksi ovat erittäin tärkeitä. Syksyn ja pimeyden tullessa niiden painoarvo vain kasvaa hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Blogissa viitatun selvityksen löydät täältä

Juha Sutinen: Teknologia valjastettava turvallisuuden aisapariksi

Tulevaisuuteen on kiva kurkistella ja arvioida, miten esimerkiksi työelämä kehittyy. Ennustaminen on hankalaa, vaikka teknologian kehitystä näkee noin 20 vuoden päähän. Esimerkiksi digitelevisioita oli jo 80-luvulla, mutta kaupalliset versiot ovat yleistyneet vasta viime vuosina.

Epävarmuuden tulevaisuuden ratkaisuista tai siitä, mitkä tekniikat hyväksytään käyttöön, aiheuttavat ihminen sekä poliittiset valinnat.

Linjauksia on vedettävä esimerkiksi sen suhteen voiko Suomessa ajaa itseohjautuvalla autolla tai saako tekoäly tehdä ratkaisuja vaikkapa lääkehoidossa.

Vielä tänä päivänä tuntuu lähes tieteiselokuvalta, että jääkaappi kertoo sinulle, mitä voit syödä ja mitkä ruuat aiheuttavat terveydellesi riskejä. Kuitenkin tämä teknologia on jo olemassa.

Meihin laitetaan siru, joka mittaa erilaisia asioita kehosta. Jääkaappiin asennetaan lukija, joka koodaa kaapissa olevat ruuat ja niiden koostumuksen sekä sinun tietosi. Kun yrität ottaa sitä lempimakkaraasi, kone ilmoittaa, että kannattaisi harkita vielä.

KOHTI TURVALLISEMPIA TYÖYMPÄRISTÖJÄ

Teknologian kehittyminen on mahdollistanut robotit yksinkertaisissa ja vaarallisissa töissä. Turvallisuus ja työviihtyvyys ovat kiistatta lisääntyneet ja monista työvaiheista on tullut turvallisempia ja siistimpiä. Teknologialla voidaan hallita riskejä.

Edellä kuvattu kehitys jatkuu tulevaisuudessa. Turvallisuus ei sen myötä kuitenkaan lisäänny automaattisesti, vaan riippuu siitä, miten huolto, kunnossapito ja perehdytys toteutetaan.

Teknologia voi olla myös riski työturvallisuudelle. Työt saattavat pirstaloitua ja perinteiset työsuojelun yhteistoimintaelimet voivat hajota.

Työsuojeluvaltuutettujen ja työsuojelutoimikuntien toiminta voi pahimmassa tapauksessa lakata kokonaan.

Työterveyshuollon järjestäminen voi muuttua hankalaksi. Vastuu näiden asioiden järjestämisestä voi hämärtyä epäselväksi. Kehitys tuo haasteen meille edunvalvojille.

Meidän pitää olla mukana lainsäädännön valmistelussa, jotta työsuojelun yhteistoiminnan edellytykset varmistetaan myös tulevaisuudessa.

Keinoja voisivat esimerkiksi olla tilaajan pääasiallisen määräysvallan tai velvollisuuksien lisääminen.

TURVALLISUUS ALKAA KOULUTUKSESTA

Kun tulevaisuuden osaajia koulutetaan, ei ammatillisen opetuksen roolia voi vähätellä. Koulutuksen pitää olla monipuolista ja tulevaisuuteen tähtäävää.

Prosessinhoitajan pitää tietenkin saada perustaidot prosessin hoitamisesta ja koneistajan koneistamisesta työympäristö- ja turvallisuusasiat mukaan lukien.

Tähän pitäisi kuitenkin liittää myös ymmärrys tulevaisuudesta ja esimerkiksi siitä, mitä esimerkiksi tekoäly voisi tarkoittaa alalla tulevaisuudessa.

Ammatillinen koulutus muutettiin 1.8.1998 alkaen kestoltaan kolmevuotiseksi. Tämä toi tullessaan hyppytunteja ja erikoisia koulupäivän kestoja.

Koulutus pitäisi palauttaa takaisin kaksivuotiseksi, ja sillä tavalla työssä käynnin kaltaiseksi, että koulussa ollaan kahdeksan tuntia päivässä. Tämä loisi enemmän valmiuksia työelämää varten kuin epämääräiset pätkäkoulupäivät.

Ammatillisen koulutuksen reformia odotellessa.

JUHA SUTINEN 
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA