Teol­li­suu­teen kone- ja metal­lia­lalle tarvi­taan lähi­vuo­sina tuhan­sia uusia ammat­ti­lai­sia, mutta mistä ja miten he löyty­vät? Tähän kysy­myk­seen etsit­tiin vastauk­sia Teol­li­suus­lii­ton Vaasan ja Keski-Suomen alueen verkostoseminaarissa.

Valt­ran, Valme­tin, Moven­ta­sin ja Wärt­si­län sekä niiden alihan­kin­tay­ri­tys­ten pääluot­ta­mus­mies­ten ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tu­jen verkos­to­ta­paa­mi­silla on Vaasan ja Keski-Suomen alueella pitkä perinne. Tällä kertaa semi­naa­riin kutsut­tiin myös työnan­ta­jien ja amma­til­li­sen opetuk­sen asian­tun­ti­joita, sillä tapaa­mi­sen teemana oli osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen ja työvoi­man saata­vuu­den turvaaminen.

– Meillä on kaikilla yhtei­nen huoli: miten saadaan uusia osaa­jia työpai­koille ja teol­li­suus pysy­mään ja pyöri­mään täällä, Teol­li­suus­lii­ton alue­pääl­likkö Jukka Seppälä alusti aihetta marras­kuun ensim­mäi­senä päivänä Jyväskylässä.

Työvoi­ma­pula on Seppä­län mukaan näky­nyt jois­sain ammat­ti­ryh­missä jo joita­kin vuosia, ja tule­vai­suu­dessa moni nyky­het­ken osaaja eläköityy.

– Vuoteen 2021 mennessä tekno­lo­gia-alalle tarvi­taan 53 000 uutta osaa­jaa ja heistä 40 prosent­tia amma­til­li­sen koulu­tuk­sen puolelta, arvioi Kari Hyytiä, Teol­li­suus­lii­ton amma­til­li­sen koulu­tuk­sen asiantuntija.

TULOSSA PALAUTEKYSELY TYÖPAIKOILLE

Semi­naa­rin aloitti opetus­hal­li­tuk­sesta yli-insi­nööri Jaana Villikka-Storm, joka kertoi amma­til­li­sen koulu­tuk­sen uudis­tuk­sesta. Se tuli voimaan tammi­kuussa 2018.

– Uudis­tusta on sanottu vuosi­kym­me­nen suurim­maksi muutok­seksi. Vielä ollaan matkalla, mutta tähtäin on korkealla ja sinne päin ollaan menossa.

Tutkin­non perus­teissa ei luetella, mitä pitää opet­taa, vaan mitä opis­ke­li­jan pitää osata, kun on tutkin­non suorit­ta­nut. Opetusta viedään entistä enem­män käytän­nön työhön, ja tutkinto suori­te­taan osaa­mi­sen näytöillä työteh­tä­vissä ja mielui­ten aidoissa työelä­män tilanteissa.

– Tutkin­non osat pyrki­vät olemaan työelä­män työko­ko­nai­suuk­sia tai työpro­ses­seja. Tois­tai­seksi vaikut­taa kuiten­kin, että näyt­töjä anne­taan edel­leen enem­män oppi­lai­tok­sissa kuin työpaikoilla.

Uudis­tuk­sen myötä oppi­so­pi­mus­ten määrä näyt­täisi olevan nousussa. Valmis­tu­ville opis­ke­li­joille tehdyssä palau­te­ky­se­lyssä uudis­tuk­sesta on tullut enim­mäk­seen hyvää palautetta.

– Astei­kolla yhdestä viiteen koulu­tuk­sen koko­nai­sar­vo­sa­no­jen keskiarvo on kaikilla opis­ke­li­joilla ollut 4,1 ja kone- ja tuotan­to­tek­nii­kan opis­ke­li­joilla 3,9.

Ensi kesänä valmis­tuu palau­te­jär­jes­telmä, jossa myös työpai­kat pääse­vät arvioi­maan uutta koulutusmallia.

ERIKOISTUMINEN TAPAHTUU YRITYKSESSÄ

Koulu­tusuu­dis­tus pyrkii aiem­paa laaja-alai­sem­piin tutkin­toi­hin, joten esimer­kiksi kone- ja metal­lia­lan perus­tut­kinto on muut­tu­nut kone- ja tuotan­to­tek­nii­kan perus­tut­kin­noksi. Wärt­silä Filn­lan­din henki­lös­tö­joh­taja Kai Kamila toivotti laaja-alai­set tutkin­not tervetulleiksi.

– Erikois­tu­mi­nen tapah­tuu sitten meillä yrityk­sessä, Kamila totesi puheen­vuo­ros­saan, jossa hän kertoi Wärt­si­län keinoista varmis­taa tule­vai­suu­den työvoima ja sen osaaminen.

– Olemme sijoit­ta­neet Vaasaan 200 miljoo­naa uuteen Smart Tech­no­logy Hubiin, joka valmis­tuu vuonna 2022 ja jossa työs­ken­nel­lään moder­neilla työka­luilla ja tavoilla. Sinne on tulossa myös Smart Part­ner Campus, jossa kohtaa­vat ihmi­set eri puolilta, esimer­kiksi yrityk­sistä, oppi­lai­tok­sista ja start-upeista, ja he voivat yhdessä inno­voida ja kehit­tää uusia ratkaisuja.

Tavoit­teena on päästä yksi­lö­op­pi­mi­sesta yhtei­sö­op­pi­mi­seen ja eroon hierar­kioista ja kontrollista.

– Tarvit­semme vastuul­li­sia yksi­löitä ja tiimejä, jotka osaa­vat ajatella koko­nai­suutta, esimer­kiksi laiva­moot­to­rin raken­ta­mista alusta loppuun yhdellä tiimillä, johon erikois­osaa­jat liit­ty­vät tarpeen mukaan.

WÄRTSILÄ KYSYI NUORILTA

Tule­vai­suu­den yrityk­set tarvit­se­vat Kai Kami­lan mukaan itseoh­jau­tu­via monio­saa­jia. Mutta miten tällai­sia kykyjä saadaan?

– Kehi­tet­tä­vää riit­tää varmasti vielä työelä­män ja amma­til­li­sen koulu­tuk­sen yhteis­työssä. Wärt­si­lässä olemme esimer­kiksi tehneet kuusi­por­tai­sen tavoi­teoh­jel­man siitä, mitä tehdään minkä­kin oppi­lai­tok­sen kanssa, sillä kaik­kien kanssa ei ole järkevä tehdä samoja asioita.

Kami­lan mukaan koulu­tuk­sen rahoi­tus on varmis­tet­tava ja koulu­tuk­seen liit­ty­vää byro­kra­tiaa olisi syytä vähen­tää. Lisäksi kouluissa ja työpai­koilla tarvi­taan ymmär­rystä oppi­joi­den erilai­suu­desta ja siitä, millaista tukea kukin tarvit­see – olipa kyse sitten nuoresta tai aikui­sesta opiskelijasta.

Wärt­si­lässä on kysytty suoraan nuorilta, mikä saisi heidät viih­ty­mään työssä. Vastauk­sissa koros­tu­vat hyvä yhteis­henki ja luotet­tava esimies, selkeät ohjeet, viih­tyisä työym­pä­ristö, vapaa- ja työajan yhteen­so­vit­ta­mi­nen sekä etätyö‑, kehi­tys- ja urakier­to­mah­dol­li­suu­det. Tärkeiksi nuoret koki­vat myös omat ja tiimin onnis­tu­mi­set ja sen, että onnis­tu­mi­sesta palkitaan.

NÄIN VALTRA LÖYSI UUTTA VÄKEÄ

Kone- ja metal­lia­lan yrityk­set ovat kehit­tä­neet ammat­tiop­pi­lai­tos­ten kanssa koulu­tus­rat­kai­suja, joista semi­naa­rissa kuul­tiin useita käytän­nön esimerk­kejä. Työvoi­ma­pu­lasta on kärsi­nyt muun muassa Valtra, joka valmis­taa trak­to­reita ja maata­lous­ko­neita Suolah­della Ääne­kos­kella, puolen tunnin ajomat­kan päässä kaupunkikeskustasta.

– Kävimme osaa­ja­pu­lassa aika syvällä, ja olemme viime vuonna palkan­neet 70 ja tänä vuonna 90 uutta metal­li­miestä, henki­lös­tö­joh­taja Jari Suuro­nen kertoi.

Uusia työn­te­ki­jöitä yritys ei halun­nut hamuta alueen muilta yrityk­siltä tai omilta alin­hak­ki­joil­taan, joten se palk­kasi vuokra­työ­fir­man etsi­mään koulu­tet­ta­vaksi minkä tahansa alan ihmi­siä, jotka olisi­vat kiin­nos­tu­neet metal­lia­lasta. Lisäksi muodos­tet­tiin vuoden mittai­nen, Valt­ralle räätä­löity maata­lous­ko­nea­sen­ta­jan ammat­ti­tut­kinto. Valtra on myös kehit­tä­nyt yhdessä Poken eli Pohjoi­sen Keski-Suomen ammat­tio­pis­ton kanssa niin sano­tun Valtra-polun kone- ja tuotan­to­te­nii­kan kolmi­vuo­ti­sen perus­tut­kin­non opis­ke­li­joille. Ohjel­maan kuuluu paljon työs­sä­op­pi­mista tehtaalla.

– Sivu­pol­kuna syntyi muuta­kin yhteis­työtä koulu­jen kanssa. Kutsumme esimer­kiksi lähia­lu­een opet­ta­jia ja opoja päiväksi meille töihin eli kulke­maan päivän tuotan­non esimie­hen kanssa. Siten he näke­vät mitä tämä työ on ja osaa­vat kertoa siitä oppilaille.

PALKKA KUULUU MYÖS OPISKELIJALLE

Valtra-polku ja ‑ammat­ti­tut­kinto eivät synty­neet tyhjästä.

– Alkusy­säys tuli toimi­tus­joh­ta­jalta, joka näki työvoi­ma­tar­peen ja järjesti rahoi­tuk­sen. Tarvit­tiin myös avain­hen­kilö, meillä Liima­tai­sen Erkki, joka määrä­tie­toi­sesti otti koulu­tus­asiat hoitaak­seen. Hän on ”rehtori”, joka pitää yhteyttä oppi­lai­tok­seen ja langat käsis­sään, Jari Suuro­nen esitteli.

Jos uudet koulu­tuk­set alkai­si­vat nyt, Suuro­nen kiin­nit­täisi enem­män huomiota työpaik­kaoh­jaa­jien koulu­tuk­seen. Henki­löstö otti hänen mieles­tään kuiten­kin uudet tuli­jat hyvin vastaan, valt­ra­lai­siksi valt­ra­lais­ten jouk­koon. Myös se on määri­telty tark­kaan, mistä tulee opis­ke­li­jalle rahaa ja mistä ei.

– Palk­kaa ja bonuk­sia saa, kun ammat­ti­taito ja kyky työs­ken­nellä itse­näi­sesti kasvaa, Suuro­nen kertoi ja kehui pääluot­ta­mus­miestä, joka uusien koulu­tus­pol­ku­jen kehit­tä­mis­mat­kalla on sään­nöl­li­sesti pitä­nyt palkka-asioita esillä.

– Emme halua menet­tää hyviä osaa­jia. Siksi­kin on tärkeä pitää huolta moti­vaa­tiosta myös taloudellisesti.

MYÖS TYTTÖJÄ TARVITAAN

Monissa semi­naa­rin puheen­vuo­roissa pohdit­tiin metal­lia­lan veto­voi­ma­te­ki­jöi­den puutetta ja lisää­mis­kei­noja. Alasta elää vanhen­tu­neita ennak­ko­luu­loja likai­sesta työstä pimeissä ja pölyi­sissä tehdas­sa­leissa, vaikka todel­li­suus on jo toisenlainen.

– Nyky­nuo­rille on tärkeä kertoa, että tekno­lo­gia-alalla tehdään merki­tyk­sel­listä työtä, joka voi muut­taa maail­maa. Ja että alalla tarvi­taan myös tyttöjä, Kari Hyytiä korosti.

Liiton tehtä­väksi amma­til­li­sen koulu­tuk­sen kehit­tä­mi­sessä Hyytiä näkee erityi­sesti tuen tarjoa­mi­sen, koulu­tuk­sen seuran­nan ja yhteis­työn niin oppi­lai­tos­ten, yritys­ten kuin opetus­hal­li­tuk­sen kanssa.

– Tarvit­taessa tukea saa sekä liiton alue- että keskustoimistoista.

Hyvät ideat jakoon

Millai­sia ajatuk­sia semi­naari herätti, pääluot­ta­mus­mies Kari Taivas­salo Jyväs­seu­dun Komak­sesta ja Compo­nen­tan liike­toi­min­ta­joh­taja Pasi Mäkinen?

– Että osaa­ja­pula on tunnis­tettu ja sitä on mietitty työpai­koilla, mutta täydel­listä ratkai­sua siihen ei kuiten­kaan ole löydetty. Työs­sä­oh­jaa­mi­sessa on myös oltava koko ajan hereillä ja mietit­tävä alan­vaih­ta­jien koulut­ta­mista, jos perus­kou­lusta ei enää hakeu­duta alalle riit­tä­västi. Myös verkos­toi­tu­mi­sen, tiedon­vaih­don ja yhteis­työn merki­tys korostui.

Sait­teko semi­naa­rista ajatuk­sia kotiin­vie­mi­siksi, Valt­ran pääluot­ta­mus­mies Ville Kivi­mäki ja henki­lös­tö­joh­taja Jari Suuronen?

– Oli hyödyl­listä kuulla, kuinka muut yrityk­set ovat pyrki­neet turvaa­maan osaa­van työvoi­man saan­nin. Ratkaisu ei ole rosvoa­mi­nen toimi­tus­ket­juista, kun työvoi­maa ei saa suoraan mark­ki­noilta. Ikäluo­kat piene­ne­vät, joten on keksit­tävä uusia ideoita ja pystyt­tävä etsi­mään rohkeasti alan ulko­puo­lelta työvoi­maa koulut­ta­malla työpai­koilla. Siihen tarvi­taan työpaik­kaoh­jaa­jien toimin­tae­del­ly­tys­ten tehostamista.

TEKSTI TUIJA MANNERI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN