Veli-Matti Kaup­pi­nen: Työelä­män paran­ta­mi­nen on jatkuva prosessi

Sipi­län halli­tus erosi maalis­kuun 8. päivä. Ero tapah­tui myrs­kyi­sän, vastoin­käy­mi­sistä toiseen matkan­neen sote- ja maakun­ta­uu­dis­tuk­sen loppu­hui­pen­nuk­sena. Oikeas­taan koko uudis­tuk­sen valmis­te­lu­pro­sessi kuvaa hyvin manan majoille menneen halli­tuk­sen tapaa toimia. Sen kaik­kea teke­mistä leimasi kova kiire, huono valmis­telu sekä jatkuva souta­mi­nen ja huopaa­mi­nen. Halli­tus ehti kuiten­kin saada paljon ikävyyk­siä aikaan palkan­saa­jille, työt­tö­mille, opis­ke­li­joille ja eläkeläisille.

Tuoreessa muis­tissa ovat työt­tö­myys­tur­van tuntu­vat heiken­nyk­set, massii­vi­set leik­kauk­set koulu­tuk­sen määrä­ra­hoi­hin, puhu­mat­ta­kaan työt­tö­miä nöyryyt­tä­västä aktii­vi­mal­lista. Samoin muis­tissa on kilpai­lu­ky­ky­so­pi­mus ja erityi­sesti tapa, jolla halli­tus kiky­ään eteen­päin vei. Noin neljän vuoden aikana halli­tus osoitti melkoista osaa­mat­to­muutta, kova­päi­syyttä ja ylimie­li­syyttä erityi­sesti työmark­ki­noi­den ja työelä­män suhteen. Suomen kehit­tä­mi­sessä kymme­nien vuosien ajan käytössä ollut aito sopi­mi­sen kult­tuuri ei paljoa paina­nut, kun Oy Suomi Ab:ta halut­tiin lait­taa uuteen iskuun. Jälkiä korja­taan vielä pitkään.

Työelä­mää pitää kehit­tää aidon kolmi­kan­taan perus­tu­van keskus­te­lun pohjalta. Menes­tyk­sen eväät löyty­vät monesta teki­jästä. Yksi olen­nai­nen lähtö­kohta on hyvä, kattava ja moni­puo­li­nen koulu­tus­jär­jes­telmä. On lähes koomista, että Sipi­län halli­tus leik­kasi noin 690 miljoo­naa euroa koulu­tuk­sesta, ja nyt siinä vaikut­ta­neet puolu­eet kilvan puhu­vat vaali­ken­tillä siitä, kuinka laadu­kas koulu­tus on paras voima­va­ramme. Heidän puheensa ovat siis samat kuin ennen edel­li­siä edus­kun­ta­vaa­leja, mutta tuskin kenel­tä­kään jää näke­mättä, että kaunii­den sano­jen ja halli­tus­kau­della toteu­tet­tu­jen teko­jen välillä vallit­see räikeä ristiriita.

”Työpaik­ka­ta­son yhtei­sellä kehi­tys­työllä on maas­samme pitkät perin­teet. Tätä toimin­ta­mal­lia on syytä hyödyn­tää tulevaisuudessakin.”

Tarvit­semme todel­li­sia tekoja koulu­tuk­sen puolesta, ei sitä vastaan. Osana koulu­tuk­seen panos­ta­mi­sen koko­nai­suutta tarvit­semme aikuis­väes­tölle suun­na­tun osaa­mis­ta­son kohot­ta­mis­hank­keen, jossa työmark­ki­na­jär­jes­töillä on vahva rooli. Samoin pitäisi luoda avoin ammat­tio­pisto, joka mahdol­lis­taa osaa­mi­sen laajen­ta­mi­sen ja etene­mi­sen amma­tista toiseen, ja jossa amma­til­lis­ten opin­to­jen lisäksi voi syven­tää yleis­si­vis­tä­vää osaamista.

Tule­valla vaali­kau­della tarvit­semme ennus­tet­ta­vuutta työmark­ki­noille ja työelä­mään. Meillä on oltava toimi­vat polut työstä työhön, jotta mahdol­li­set yllät­tä­vät­kin työt­tö­myys­jak­sot jäisi­vät lyhyiksi. Lisäksi meillä on oltava toimiva turva­verkko heille, jotka syystä tai toisesta eivät ole työelä­mässä juuri nyt.

Hyvä työelämä on kiis­ta­ton kilpai­lu­ky­ky­te­kijä. Työpaik­ka­ta­son yhtei­sellä kehi­tys­työllä on maas­samme pitkät perin­teet. Tätä toimin­ta­mal­lia on syytä hyödyn­tää tule­vai­suu­des­sa­kin. Kehit­tä­mi­sen on tapah­dut­tava aidossa yhteis­työssä työnan­ta­jien ja työn­te­ki­jöi­den välillä. Hyvä työelämä huomioi työn­te­ki­jöi­den erilai­set elämän­ti­lan­teet, ja mahdol­lis­taa entistä parem­man työn ja perhe-elämän yhteen­so­vit­ta­mi­sen sekä aidon itsensä kehittämisen.

Jotta työelä­män laatua saadaan paran­net­tua, henki­lös­tölle on annet­tava aidot mahdol­li­suu­det vaikut­taa työtään ja työolo­jaan koske­vaan päätök­sen­te­koon. Samalla on edis­tet­tävä työelä­män laatua ja työhyvinvointia.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teol­li­suus­lii­ton viestintäasiantuntija

KUVA KITI HAILA