Edun­val­von­ta­kou­lu­tusta venä­jäksi: ”Suomessa olen oppi­nut, että ay-liik­keestä on suuri apu palkansaajille”

Ay-asiat auke­ne­vat, kun niistä kerro­taan omalla äidin­kie­lellä tai vahvim­malla vieraalla kielellä. Teol­li­suus­liitto järjesti menneenä viikon­lop­puna 24.–25.11. ensim­mäistä kertaa edun­val­von­ta­kou­lu­tusta venä­jän­kie­li­sille maata­lous- ja puutarha-alojen jäsenille.

– Ukrai­nassa ay-liik­keen merki­tys on käytän­nöl­li­sesti katsoen nolla. Aina­kin niillä aloilla, missä minä olen ollut töissä.

– Suomessa olen oppi­nut, että ay-liik­keestä on suuri apu palkan­saa­jille. Siksi maksan mielel­läni jäsenmaksuni.

Näin arvioi Ukrai­nasta kotoi­sin oleva Sergei Muzytshenko, joka puoli­sen vuotta sitten päätti liit­tyä Teol­li­suus­liit­toon. Hän työs­ken­te­lee Salossa vihannesviljelytilalla.

– Alun perin lähdimme autolla koti­maas­tamme Suomeen marjoja poimi­maan. Ymmär­simme, että meidän on Ukrai­nassa mahdo­tonta saavut­taa kunnol­lista elämi­sen tasoa.

– Etsimme netistä työpaik­kaa Suomesta ja löysimme vihdoin vihan­nes­ti­lan, joka suos­tui otta­maan meidät töihin. Nyt meillä on kolmas vuosi menossa Suomessa, emmekä enää halua palata kotimaahamme.

Muzytshenko kertoi tari­naansa Teol­li­suus­lii­ton Tampe­reella järjes­tä­mällä kurs­silla, johon osal­lis­tui muuta­man kymme­nen jäsentä, joiden äidin­kieli – tai toinen kieli – on venäjä. He kaikki ovat töissä maata­lous- ja puutarha-aloilla. Kurs­silla he saivat rautai­san­nok­sen tietoa työeh­to­so­pi­muk­sista sekä suoma­lai­sesta ay-liikkeestä.

LIITTO, TYÖLAINSÄÄDÄNTÖ, TYÖEHTOSOPIMUS, TYÖSOPIMUS…

Suoma­lai­seen työelä­mään tulee kaiken aikaa lisää väkeä muista maista. Monet tule­vat Itä-Euroo­pasta, jossa on vähän koke­muk­sia ay-liik­keen edun­val­von­nasta ja sopi­mus­poh­jai­sesta työelämästä.

– Monet edun­val­von­nan ja työlain­sää­dän­nön asiat ovat näille ihmi­sille aivan uusia. Siksi yritän vään­tää heille rauta­lan­gasta, mitä ay-liike tekee, miten sopi­muk­set ja lait suojaa­vat työn­te­ki­jää ja kuinka voi puolus­taa oikeuk­si­aan, valaisi kurs­sin sisäl­töä sen vetäjä, Teol­li­suus­lii­ton sopi­mus­asian­tun­tija Riikka Vasama. Hän luen­noi ja vastaili kysy­myk­siin koko viikon­lo­pun ajan suju­valla venäjänkielellä.

Kurs­sin osanot­ta­jat tuntui­vat olevan mielis­sään siitä, että he saivat kurs­si­tusta kielellä, jota he ymmär­tä­vät ongel­mitta. Monen kieli­taito on yhä puut­teel­li­nen, vaikka he ovat asuneet jo vuosia Suomessa. Nyt sukel­ta­mi­nen ay- ja tes-maail­maan onnis­tui heille tutulla kielellä, mikä tuntui avaa­van monta lukkoa.

– Venä­jän­kie­li­set jäse­net kyse­li­vät ahke­rasti ja heidän tiedon­ja­nonsa on valtava. Kun Suomessa työs­ken­te­lee yhä enem­män maahan­muut­ta­jia ja varsin­kin venä­jän­kie­li­siä, on heidän pereh­dyt­tä­mi­sensä ay-liik­keen edun­val­von­taan tarpeel­lista, Vasama painotti.

Yksi kurs­sin osanot­ta­jista oli vuoden verran pysy­västi Suomessa asunut 29-vuotias Yevhe­niia, joka haluaa esiin­tyä pelkällä etuni­mel­lään. Yevhe­niia on Ukrai­nassa suorit­ta­nut yliopis­to­tut­kin­non jour­na­lis­tii­kassa, mutta hän ei ole työs­ken­nel­lyt päivää­kään toimit­ta­jana. Nyt hän on töissä miehensä kanssa Vaasan seudulla kasvihuoneella.

– Minua miel­lyt­tää, että Suomessa palkat ja työeh­dot on sään­nelty selkeästi laeissa ja sopi­muk­sissa. Sain juuri työeh­to­so­pi­muk­sen venä­jäksi ja aion pereh­tyä siihen tarkasti.

Yevhe­niian mielestä on erin­omai­nen asia, että Suomessa on vahva ay-liike, joka pitää työn­te­ki­jöi­den puolta. Hän pitää vali­tet­ta­vana, että monet venä­jän­kie­li­set eivät ole vielä liit­ty­neet liittoon.

– Monet eivät oikein uskalla lähes­tyä ay-liikettä, koska eivät osaa kieltä tarpeeksi. Meillä on paljon ystä­viä, jotka eivät ole liit­ty­neet liit­toi­hin. Nyt me aiomme kertoa heille, mitä ay-liik­keellä on tarjota jäsenilleen.

Sergey Muzytshenko ei ole vielä kerto­nut työnan­ta­jal­leen liit­toon kuulumisestaan.

– Kerron tämän ilosa­no­man työnan­ta­jalle vähän myöhem­min, Muzytshenko nauraa.

– Siihen asti maksan itse jäsen­mak­sut, joten työnan­ta­jan ei tarvitse niitä pidät­tää palkastani.

”YHDESSÄ SAAMME ENEMMÄN AIKAAN”

Keski-Ukrai­nasta kotoi­sin oleva Valeri Surzhko, 42, kokeili koti­maas­saan onne­aan bisnek­sessä. Ensin liike­toi­met meni­vät hyvin, mutta sitten myötä­tuuli kään­tyi vastaiseksi.

– Ukrai­nassa en nähnyt mitään mahdol­li­suutta hank­kia itsel­leni ja perheel­leni kunnon toimeen­tu­loa. Niinpä tulin Suomeen, jossa pääsin ensin töihin turkis­tar­halle. Nyt olen vaih­ta­nut sika­ti­lalle. Minulla on jo kahdek­sas vuosi menossa Suomessa.

Surzhko on ehti­nyt aset­tau­tua jo niin tuke­vasti Suomeen, että hän on osta­nut – laina­ra­halla, kuten hän tarken­taa – omako­ti­ta­lon Fors­sasta. Perheen kaksi lasta käyvät koulua ja osaa­vat jo hyvin suomea. Jopa niin hyvin, että luke­vat Tekijä-lehteä ja kerto­vat juttu­jen pääsi­säl­lön vanhem­mil­leen, joilla suomen­kieli on vielä opiskeluvaiheessa.

– Tykkään asua Suomessa eikä Ukrai­naan palaa­mi­nen ole mieles­säni. Tule­vai­suu­desta en osaa sanoa. Suku­lai­seni ovat kaikki Ukrai­nassa, joten jos asiat koti­maas­sani rupe­ai­si­vat mene­mään hyvin, saatan joskus vielä palatakin.

Teol­li­suus­lii­ton järjes­tä­mää semi­naa­ria Surzhko kehui erit­täin antoisaksi.

– Olen oppi­nut täällä paljon uutta ja hyödyl­listä. Suomeksi en ole pysty­nyt työeh­to­so­pi­mus­ten kiemu­roita ymmär­tä­mään, mutta nyt kun niistä on kerrottu venä­jäksi, olen tajun­nut monta juttua ihan uudella tavalla.

Surzh­kosta on Suomessa tullut vankka ay-jäse­nyy­den puol­taja. Hän lupaa houku­tella kave­rei­taan­kin liiton jäsenyyteen.

– Työnan­taja ei pitä­nyt pahana liit­toon liit­ty­mis­täni. Hän sanoi, että se on minun oikeu­teni, kuten se tietysti onkin.

TEKSTI ESA TUOMINEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Индустриальный профсоюз Финляндии впервые организовал обучение по профсоюзным делам и условиям труда для русскоязычных членов сельскохозяйственного и садоводческого сектора. Читайте в интернет-газете, что Сергей, Евгения и Валерий расскажут о своей работе в Финляндии. (Tekijä 11.12.2018)