Yhden­ver­tai­suu­den puolesta

Lähes 22 000 työn­te­ki­jää 150 työpai­kalta vastusti maan halli­tuk­sen lakie­si­tystä irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­tä­mi­sestä osal­lis­tu­malla Teol­li­suus­lii­ton orga­ni­soi­maan vuoro­kau­den pitui­seen lail­li­seen lakkoon 3. lokakuuta.

Viesti maan halli­tuk­selle oli selvä. Irti­sa­no­mis­suo­jaa ei saa heiken­tää, eikä pien­ten työpaik­ko­jen työn­te­ki­jöitä voi aset­taa heikom­paan asemaan suurem­pien työpaik­ko­jen työn­te­ki­jöi­hin nähden. Yhden­ver­tai­suus on arvo, jonka suhteen valmiutta kompro­mis­sien teke­mi­seen ei ole.

Teol­li­suus­lii­ton toteut­ta­mien työtais­te­lu­toi­men­pi­tei­den eli lakon ja edel­leen jatku­van ylityö­kiel­lon taus­talla ovat myös maan halli­tuk­sen jo aikai­sem­min työn­te­ki­jöi­den ja työt­tö­mien asemaan yksi­puo­li­sesti kohdis­ta­mat heiken­nyk­set. Ne on toteu­tettu, vaikka vuonna 2016 tehdyn kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sen (kiky) hyväk­sy­mi­sen yhtenä tärkeänä perus­te­luna työn­te­ki­jöi­den puolella olivat maan halli­tuk­sen anta­mat lupauk­set, joiden mukaan työn­te­ki­jöi­den asemaa ei halli­tus­kau­den aikana enää heiken­netä eikä työt­tö­myys­tur­vaan kajota. Lisäksi työmark­ki­noi­hin liit­ty­vät asiat luvat­tiin valmis­tella kolmikantaisesti.

Edellä kuva­tun perus­teella synty­neen pete­tyksi tule­mi­sen koke­muk­sen seurauk­sena työn­te­ki­jöi­den keskuu­dessa on kirkas­tu­nut, laajen­tu­nut ja vahvis­tu­nut näke­mys siitä, että maan halli­tuk­sen ajama kiel­tei­nen työmark­ki­na­ke­hi­tys on pysäy­tet­tävä nyt. Halli­tuk­sen harjoit­tama taktiikka, jossa se ensin ilmoit­taa kovista toimen­pi­teistä, joista se sitten vasta­lausei­den takia osin luopuu kuiten­kin halua­mansa tavoit­teen saavut­taen, ei enää pure. Kuvio on jo nähty. Esimer­kiksi silloin, kun työn­te­ki­jät taipui­vat kiky-sopi­muk­seen sitä rankem­pien pakko­la­kien torju­mi­seksi. Pakot­ta­mi­sesta ja lupai­luista koos­tu­vaan pyöri­tyk­seen ei enää suostuta.

Lakossa olleilta työpai­koilta kiiri­neet tunnel­mat vies­ti­vät valmiu­desta uusiin työtais­te­lu­toi­men­pi­tei­siin, mikäli maan halli­tus ei vedä esitystä irti­sa­no­mis­laista takai­sin. Juuri tällä haavaa lakie­si­tyk­sen takai­sin­ve­tä­mi­nen näyt­tää muodos­tu­neen myös jonki­nas­tei­seksi edel­ly­tyk­seksi sille, että luot­ta­musta raken­ta­viin keskus­te­lui­hin voitai­siin laajem­min ryhtyä.

Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että työtais­te­lu­toi­men­pi­teet eivät ole itse­tar­koi­tus. Niiden käyt­tä­mi­nen ja niillä uhkaa­mi­nen ovat viimei­nen keino asioi­den edis­tä­mi­seksi, mikäli keskus­te­luilla ja neuvot­te­luilla ei saavu­teta tulok­sia. Nyt järjes­töl­lis­ten toimen­pi­tei­den käyt­tä­mi­seen on jouduttu siksi, että maan halli­tus ei ole ollut kiin­nos­tu­nut työn­te­ki­jöitä edus­ta­vien taho­jen näke­myk­sistä, saati osoit­ta­nut halua asioi­den yhtei­selle valmis­te­lulle, vuoro­pu­he­lulle tai neuvotteluille.

Teol­li­suus­lii­ton halli­tus on 5.10. pitä­mäs­sään kokouk­sessa päät­tä­nyt koven­tu­vista järjes­töl­li­sistä toimen­pi­teistä irti­sa­no­mis­suo­jan puolus­ta­mi­seksi. Toimen­pi­tei­den yksi­tyis­koh­dat ja toteut­ta­mi­sen aika­taulu ilmoi­te­taan myöhemmin.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja

Lue lisää:

LAKOSSA 3.10.  – Näin lakko­päivä sujui ympäri Suomea