Ajassa
Talouden tavoitteita voi uhata epäonnistuminen – ”Hallitus ei ole kasvutavoitteessaan onnistunut”
Suomen talous on elpymässä, mutta maan hallituksen itselleen asettamiin talouspoliittisiin tavoitteisiin nähden apu voi tulla liian myöhään. Mikäli hallitus epäonnistuu, se voi syyttää siitä myös itseään.
Maan hallituksen tavoitteena on parantaa suomalaisten elintasoa, kääntää Suomen talous kestävään kasvuun ja kääntää hyvinvointia uhkaava velkaantumiskehitys. Näin kertoi pääministeri Petteri Orpon (kok) johtama hallitus keskeisistä talouspoliittisista tavoitteistaan hallitusohjelmassaan kesällä 2023.
Hallitus on istunut runsas pari vuotta ja hallituskauden loppuun on aikaa reipas vuosi. Tekijä kysyi muutamilta talouden asiantuntijoilta, vieläkö hallituksen keskeiset taloustavoitteet ovat saavutettavissa.
TALOUSKASVU TUOTTI PETTYMYKSEN
Hallitus nimesi hallitusohjelmassaan tärkeimmäksi talouspoliittiseksi tavoitteekseen kestävän kasvun aikaan saamisen. Talouskasvu on myös keskeinen edellytys, jotta hallitus saavuttaisi muutkin taloutta koskevat tavoitteensa. Mutta toistaiseksi talouskehitys on ollut pettymys.
Vuonna 2023 hallituksen aloittaessa työnsä Suomen talous oli taantumassa. Vuodelle 2025 ennustelaitokset ennustavat jo lievää kasvua, mutta vauhti ei näytä kiivastuvan merkittävästi vuosina 2026 ja 2027.
– Kiistatonta on, että hallitus ei ole kasvutavoitteessaan onnistunut, tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta sanoo.
Sen sijaan syyt epäonnistumiseen ovat Malirannan mukaan moninaisemmat. Suomen talous on toki kärsinyt useista ulkoisista tekijöistä, kuten keskeisten vientimaiden heikosta talouskehityksestä, Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan tai Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tullisekoiluista. Mutta hallitus on myös omilla päätöksillään edesauttanut vaisua kasvukehitystä.
– Sikäli kun hallituksen tekemillä toimilla on myönteinen vaikutus talouskasvuun, toimien tuottamat hyödyt realisoituvat vain normaali- tai korkeasuhdannetilanteissa, Maliranta muotoilee.
– Esimerkiksi tilanteissa, joissa työvoiman kysyntä on puutteellista, ei auta, vaikka kuinka työn tarjonnan lisäämiseen kannustetaan.
Malirannan mukaan hallituksen isot säästö- ja työmarkkinapäätökset ovat varmasti olleet osaltaan vaikuttamassa sitkeänä pysyneeseen, heikkoon talouskehitykseen. Päätösten vuoksi moni kuluttaja on rajoittanut kulutustaan, mikä puolestaan on jarruttanut yksityisten investointien kehitystä.
Kiistatonta on, että hallitus ei ole kasvutavoitteessaan onnistunut.
Hallitus on toki yrittänyt tukea toimillaan talouskasvua. Se muun muassa julkisti jo hallitusohjelmassaan neljän miljardin euron investointiohjelman infra- ja korjaushankkeineen.
Keväällä puoliväliriihessä hallitus julkisti veronalennuksia ja puolustusmenojen lisäyksiä sisältäneen taloussuunnitelmansa. Paketin hallitus sanoi olevan kasvua tukeva.
Maliranta muistuttaa, että useat hallituksen esittämistä veronalennuspäätöksistä ovat ennemminkin kasvua tuhoavia. Ylimmän marginaaliveroasteen laskua lukuun ottamatta veronalennukset eivät maksa itseään takaisin hallituksen oletusten mukaisesti.
– Veronalennuspäätöksillä synnytettiin sopeuttamistarvetta, jonka kanssa nyt ollaan tekemisissä.
KESTÄVÄ KASVU JÄÄNEE HAAVEEKSI
Kesän aikana on saatu viitteitä, että Suomen talous alkaa elpyä. Mutta Malirannan mielestä apu hallituksen näkökulmasta voi tulla liian myöhään. Ennusteet eivät lupaa, että talouden nousukiitoa olisi luvassa.
– Vaatisi keskisuurta ihmettä, että tästä talouskuopasta päästäisiin edes pinnalle hallituskauden loppuun mennessä. Kyllä kasvu on silloin vielä kesken.
Vaatisi keskisuurta ihmettä, että tästä talouskuopasta päästäisiin edes pinnalle hallituskauden loppuun mennessä.
Maliranta uskoo yhä, että Suomella on pidemmällä aikavälillä hyvät kasvumahdollisuudet. Mutta kasvua tukevia toimia on löydyttävä seuraavankin hallituksen työkalupakista.
– Ehdoton edellytys on, että koulutuspanostuksemme pysyvät pitkäjänteisesti korkealla tasolla, Maliranta sanoo.
– Korostaisin nimenomaan vahvaa perustutkimusta ja sitä kautta vahvaa perusopetuksen roolia. Sieltä tulee soveltavan tutkimuksen pohjaa ja sieltä tulee myös osaajia, joita tarvitsemme tulevassa tuottavuuden kasvussa. Talouskasvu kuitenkin perustuu tuottavuuden kasvuun.
AKTIIVINEN TYÖLLISYYSPOLITIIKKA UNOHTUNUT
Osana kasvu- ja julkisen talouden tasapainotustavoitettaan hallitus asetti suuria odotuksia työllisyyden kehittymiselle. Hallitusohjelmassaan hallitus kertoi, että se tavoittelee työllisten määrän kasvattamista vähintään 100 000 työllisellä vuoteen 2027 mennessä. Tämä vahvistaisi julkista taloutta yli 2 miljardilla eurolla.
Hallituksen tavoitteisiin kuului myös 80 prosentin työllisyysaste vuoteen 2031 mennessä.
Tavoitteisiin nähden Suomen työllisyyden kehitys on ollut lohduton. Työllisyysaste on laskenut ja työttömyysaste noussut reilut pari vuotta. Tilastokeskuksen mukaan 15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli 9,6 prosenttia heinäkuussa 2025. 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen trendiluku oli puolestaan 75,8 prosenttia.
– Maailmantilanteessa ja ‑taloudessa on tapahtunut asioita, jotka näkyvät meilläkin. Talouden heikko suhdanne on saanut monet alat ahdinkoon. Työttömiä on vuodessa parissa tullut lisää alalle kuin alalle. Tämä ei tarkoita, etteikö hallitus olisi leikkauslinjan sijaan voinut vaikuttaa aktiivisella työllisyyspolitiikalla ja alojen tukitoimilla kehitykseen. Tällaisiin toimiin se ei ole ryhtynyt, Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila sanoo.
Kyse on hallitusohjelmalla ja budjettipohjalla tietoisesti tuotetusta rakennemuutoksesta.
Sen sijaan hallitus on tehnyt paljon rajuja toimia, joilla se on heikentänyt niin työllisten kuin työttömien asemaa ja toimeentuloa. Anttila muistuttaa, että hallitus on itsekin tuottanut merkittävän määrän työttömiä esimerkiksi vähentämällä julkisen sektorin eli valtion ja kuntien työpaikkoja huomattavasti. Ilmassa on ollut haluja suuntaa leikkaustoimia myös eri järjestöihin eli kolmanteen sektoriin.
– Kyse on hallitusohjelmalla ja budjettipohjalla tietoisesti tuotetusta rakennemuutoksesta, jolla nimenomaan pyritään muuttamaan ja vähentämään julkisen sektorin ja kolmannen sektorin tehtäviä. Tarkoituksena lienee siirtää niiden tehtävät yksityiselle sektorille puhtaaksi bisnekseksi, eikä se kyllä ole kansalaisen tai kuntalaisen kannalta edullisin vaihtoehto.
Työttömyyden kasvun hillitsemiseksi hallitus olisi Anttilan mielestä voinut esimerkiksi tukea ahdinkoon ajautuneita aloja, kuten rakennusteollisuutta. Rakennusalan vaikeudet ovat vaikuttaneet myös Teollisuusliiton jäsenalojen työpaikkoihin, kun talojen rakentamiseen, korjaamiseen ja kalustamiseen ei ole ollut kysyntää.
TYÖLLISTEN MÄÄRÄ TUSKIN YLTÄÄ TOIVOTTUUN
Erityisen huolissaan Anttila on pitkäaikaistyöttömien suuresta määrästä, joka vain jatkaa kasvuaan. ELY-keskusten kehittämis- ja hallintokeskus KEHA:n työllisyyskatsauksen mukaan heinäkuun lopussa oli yli vuoden yhtämittaisesti työttömänä olleita lähes 129 000 ja yli kaksi vuotta työttömänä yli 62 000.
– Enin osa pitkäaikaistyöttömistä on ikääntyneitä työntekijöitä. Pidetään yllä puhetta elinikäisestä oppimisesta ja työurien pidentämisestä. Onko tällä maalla todella varaa pitää näin monia näin pitkään pois työelämästä, Anttila kysyy.
Suomen talous on elpymässä, mutta ennusteiden mukaan työllisyystilanne ei parane merkittävästi pariin vuoteen. Anttilan mukaan näyttää vahvasti siltä, että hallituksen 100 000 työllisen tavoite jää saavuttamatta. Seuraavalla hallituksella on edessään iso työ työllisyyden kohentamisessa.
– Vaikka työvoimapalveluiden hoito on viety kunta- ja aluetasolle, se on edelleen hallitusohjelmakysymys. Työvoimapolitiikan pitäisi olla aktivoivaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi työttömän työnhaun tukemista sekä koulutus ja urasuunnitelmien tekemistä ja osatyökykyisten työntekomahdollisuuksien yksilöllistä kartoittamista.
JULKISEN TALOUDEN VELKASUHDE PYSYNEE KASVUSSA
Hallituksen kolmas, keskeinen talouden tavoite – velkasuhteen taittaminen – näyttää sekin lipuvan ulottumattomiin. Eurostatin tilastojen mukaan Suomen julkisyhteisöjen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli maaliskuun lopussa hieman alle 84 prosenttia.
Hallitusohjelmassa hallituksen tavoitelistaan kuului myös julkisen talouden kohentaminen siten, että julkisen talouden alijäämä on korkeitaan 1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eurostatin tilastoissa julkisyhteisöjen alijäämä oli yli 3 prosenttia maaliskuun lopussa.
Ennusteet tulevasta eivät näytä yhtään paremmilta. Valtiovarainministeriö arvioi kesällä, että velkasuhde ylittää 90 prosenttia vuonna 2029.
Näillä näkymin ilman uusia sopeutustoimia hallitus ei tule tavoitetta ihan saavuttamaan.
Makrotaloustieteen professorina Helsingin yliopistossa ja Helsinki GSE:ssä toimiva Niku Määttänen sanoo, että hallituksen hallituskauden loppuun asetettu velkasuhteen vakiinnuttamistavoite näyttää jäävän toteutumatta.
– Vakiintuminen toki voidaan saada aikaan vippaskonsteilla, kuten hallituksen jo ilmoittamalla kertaluontoisella tuloutuksella eläkerahastosta. Mutta näillä näkymin ilman uusia sopeutustoimia hallitus ei tule tavoitetta ihan saavuttamaan.
Määttänen johtaa myös talouspolitiikan arviointineuvostoa, jonka tehtävänä on arvioida talouspolitiikalle asetettujen tavoitteiden tarkoituksenmukaisuutta sekä niiden saavuttamista. Arviointineuvosto arvioi jo vuoden alussa, että velkasuhteen vakauttamistavoite on hallitukselle vaikea saavutettava. Tämä siitäkin huolimatta, että hallitus oli toteuttanut vuoden 2024 loppuun mennessä merkittävän osan yhdeksän miljardin euron suorista säästö- ja veronkorotuspäätöksistään.
Heikko taloussuhdanne selittää Määttäsen mukaan velkasuhteen kasvusta ison osan.
SOPEUTUKSESTA TUSKIN PÄÄSTÄÄN EROON
Velkasuhteen taittamistavoitteesta hallitus yrittää kuitenkin pitää kiinni. Siksi se julkisti vuoden 2026 talousarvioesityksessään noin miljardin euron edestä uusia säästötoimia. Tähän hallitus ajautui osin siksi, että kevään puoliväliriihessä se julkisti useita finanssipolitiikkaa keventäviä toimia.
Toteutuu hallituksen tavoite tai ei, tulevilla hallituksilla on edessään samat menopainehuolet kuin nykyisellä hallituksella. Määttäsen mukaan lyhyessä ajassa julkiseen talouteen on ilmaantunut kaksi isoa tekijää, joiden rahoittamista tulevat hallitukset joutuvat ratkomaan. Löytyvätkö rahat budjetista vai lisätäänkö velkaa?
– Ensimmäinen on se, että kansainvälisesti korkotaso nousi nopeasti. Tästä on tullut valtion ja kuntien talouteen useiden miljardien lisälasku. Eikä näytä siltä, että valtionlainojen korkotaso laskisi tulevaisuudessa merkittävästi, Määttänen sanoo.
Eikä näytä siltä, että valtionlainojen korkotaso laskisi tulevaisuudessa merkittävästi.
Määttäsen mukaan korkotason nousu saattaa toisaalta pidemmän päälle nostaa työeläkerahastojen tuottoja, mikä voi vähentää työeläkemaksun nousupainetta. Se ei ole kuitenkaan varmaa, sillä vain osa rahastoista on korkosijoituksia.
– Toinen on sitoutuminen puolustusmenojen kasvattamiseen. Meillä on yhteiskunnassa laaja konsensus sille, että puolustusmenoja tullaan kasvattamaan ainakin luokkaa yksi prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen. Se tarkoittaa noin kolmea miljardia euroa vuodessa.
