”Suoraan sanoen kepu­li­pe­liä” – lakko-oikeu­den rajoi­tuk­set puhut­ta­vat työpaikalla

Työpai­kalta katsoen maan halli­tuk­sen toiminta on näyt­tä­nyt hyvin yksi­puo­li­selta, kertoo Halton Oy:n Kausa­lan pääluot­ta­mus­mies Markku Paana­nen. Lakko­ra­joi­tuk­set iske­vät työn­te­ki­jöi­den perim­mäi­siin oikeuksiin.

– Näyt­tää selvästi, että työnan­ta­ja­puo­lelta ladel­laan ohjeet halli­tuk­selle, Paana­nen sanoo.

Halto­nin noin 130 tuotan­non työn­te­ki­jästä 95 prosent­tia on Teol­li­suus­lii­ton jäse­niä. Työn­te­ki­jät ovat viime vuosina olleet mukana työtais­te­luissa, joilla on vastus­tettu maan halli­tuk­sen ajamia työelä­mä­hei­ken­nyk­siä ja vauh­di­tettu tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työehtosopimusneuvotteluja.

– Yhteis­henki oli todella hyvä ja lakko­rin­tama piti. Olisiko työeh­to­so­pi­musta vielä­kään, jos ei olisi lähdetty lakkotoimenpiteisiin?

Orpon halli­tus perus­te­lee päätök­si­ään työl­li­syy­den paran­ta­mi­sella ja valtion­ta­lou­den tasa­pai­not­ta­mi­sella. Paana­nen pohtii, että koko­nai­suus ei mene oike­aan suun­taan työnan­ta­jia suosimalla.

– Yksi­kään työnan­taja ei voi toimia ilman työntekijöitä.

RAJOITUKSIA JA PELOTTELUA

Lakko on työn­te­ki­jöi­den viimei­nen edun­val­von­ta­keino, jos muilla keinoilla asiat eivät etene. Työtais­te­lui­hin ei lähdetä kevyillä perusteilla.

– Ehdot­to­masti lakko on suurin näyt­tä­mi­sen paikka työn­te­ki­jöillä. Nyt sitä rajoi­te­taan, eikä se ole oikein.

Yksi­kään työnan­taja ei voi toimia ilman työntekijöitä.

Työn­te­ki­jä­puo­len lakko­sak­ko­jen roima koro­tus ja uuden henki­lö­koh­tai­sen hyvi­tys­mak­sun säätä­mi­nen ovat keinoja, joita oikeus­op­pi­neet­kin ovat kritisoineet.

Henki­lö­koh­tai­nen lakko­sakko on mahdol­li­nen hyvin harvi­nai­sissa tapauk­sissa, joten siltä osin uusi lain­sää­däntö vaikut­taa lähinnä mieli­ku­viin vaikuttamiselta.

– Lakko­sa­kot ovat yksit­täi­sen työn­tekijän pelottelua.

SOLIDAARISUUTTA RIITTÄÄ

Paana­nen pohtii, että poliit­tis­ten lakko­jen rajoit­ta­mi­nen polkee työn­tekijän oikeutta saada äänensä kuulu­viin yhteis­kun­nassa. Jois­sain muissa maissa miele­no­soi­tuk­silla saadaan poliit­tista painetta aikaan, mutta Suomessa miele­no­soi­tus­ten voima on näyt­tä­nyt vähäiseltä.

Myötä­tun­to­lak­ko­jen rajoi­tuk­sien tavoit­teena lienee työn­te­ki­jöi­den väli­sen soli­daa­ri­suu­den vähen­tä­mi­nen. Paana­nen arvioi, että omalla työpai­kalla riit­tää soli­daa­ri­suutta jatkos­sa­kin, jos jouk­ko­voi­maa tarvi­taan jonkin toisen alan tueksi.

– Myötä­tun­to­lak­ko­jen rajoit­ta­mi­nen on yhtä lailla väärin, kuin poliit­tis­ten lakko­jen rajoittaminen.

Halli­tuk­sen suun­ni­telma on näyt­tä­nyt selvältä: ensin raja­taan lakko-oikeutta ja sitten toteu­te­taan työn­te­ki­jöi­den aseman heiken­nyk­set ja sosi­aa­li­tur­van leikkaukset.

– Suoraan sanoen kepulipeliä.

LAKKORAJOITUKSET

Orpon halli­tuk­sen säätä­mät lakko­ra­joi­tuk­set astui­vat voimaan 18.5.2024.
• Poliit­ti­set lakot rajoi­tet­tiin korkein­taan 24 tuntiin.
• Myötä­tun­to­lak­koja rajoi­tet­tiin aset­ta­malla niille suhteel­li­suus- ja kohdentamisvaatimuksia.
• Lakko­sak­koja koro­tet­tiin 10 000–150 000 euroon. Aiem­min oli vain yläraja 37 400 euroa.
• Säädet­tiin henki­lö­koh­tai­nen 200 euron seuraa­mus­maksu, jos työn­tekijä jatkaa osal­lis­tu­mista tuomiois­tui­men lait­to­maksi totea­maan lakkoon.

LUE MYÖS:

Lakko­ra­joi­tuk­set muok­kaa­vat työmark­ki­noita – ”Työn­te­ki­jöi­den mahdol­li­suutta vaikut­taa on kaven­nettu todella rajusti”

Lakko-oikeus on demo­kra­tian ytimessä – ”Ammu­taanko tässä demo­kra­tiaa jalkaan?”

”Ensin viedään vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suu­det ja sitten anne­taan keppiä” – koro­te­tut lakko­sa­kot ovat suhteet­to­man kovia pienille ammattiosastoille

”Kolmi­kan­tai­sia valmis­te­lu­pe­ri­aat­teita ei ole kunnioi­tettu” – laki­muu­tos­ten takia menossa on poik­keuk­sel­li­nen työmarkkinakierros

Lakko­ra­joi­tuk­set toivat peri­aat­teel­li­sia muutok­sia lain­sää­dän­töön – ”ILO:n sopi­muk­sista lähtien ideana on, että työmark­ki­noilla neuvotellaan”

Asian­tun­ti­jat nosti­vat esiin lakko­ra­joi­tus­ten ongel­mia, mutta halli­tus ei muut­ta­nut suunnitelmiaan