Nuorempi sammutusmies Matti Vuorinen harjoittelee Kangasalan VPK:n hälytysosaston kanssa auton katon irrottamista, jotta potilas saadaan turvallisesti ulos autosta.

VPK auttaa hädän hetkellä – ”Palokunta on minulle kuin toinen perhe”

13.12.2024

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Nuorempi sammutusmies Matti Vuorinen lähtee paloasemalle tarvittaessa vaikka kesken yöunien. Vapaapalokunnassa häntä viehättää yhteisöllisyys sekä mahdollisuus auttaa muita.

Pieni punainen henkilöauto on pyörähtänyt katon kautta ympäri ja makaa nyt kyljellään tien poskessa. Autossa on kaksi ihmistä, kertoo nuorempi sammutusmies Matti Vuorinen.

– Ensihoito epäilee toisella potilaalla rankavammaa. Siksi auto täytyy ensin tukea ja sitten leikata sen katto irti, jotta potilas saadaan nostettua turvallisesti ulos.

Tilanne näyttää pahalta. Sinivalot vilkkuvat ja asfaltilla on paljon lasinsirpaleita, mutta ihmishenkiä ei oikeasti ole vaarassa, sillä kyseessä on Kangasalan VPK:n harjoitus.

– Meillä on kaksi kertaa viikossa hälytysosaston harjoitukset. Silloin harjoittelemme tosielämän tilanteita varten, Vuorinen kertoo.

Syksyisin vapaapalokuntalaiset keskittyvät harjoituksissaan tieliikenne- ja vesipelastamiseen sekä erilaisiin vahingontorjuntatehtäviin, kuten kaatuneiden puiden raivaamiseen.

Marraskuinen Jari-myrsky piti Kangasalan vapaapalokunnankin kiireisenä. VPK:lla oli kahden päivän aikana noin 20 puunraivaustehtävää, Vuorinen kertoo.

MATTI VUORINEN

Opiskelija
Tampere

KUIN TOINEN PERHE

Vuorinen kuuli vapaapalokunnasta jo junnuna isältään, mutta palokuntalainen hänestä tuli vasta aikuisiällä, koska kotipaikkakunnan VPK:lla ei ollut nuorisotoimintaa.

– Kun muutin töiden perässä Kangasalle, aloin miettiä, että jokin harrastus pitäisi keksiä ja laitoin viestiä Kangasalan VPK:lle ja sieltä tuli vastaus heti seuraavana päivänä.

Viestissä kerrottiin, että VPK:n syyskausi on juuri alkamassa, ja Vuorista pyydettiin mukaan harjoituksiin. Niissä hän on käynyt aktiivisesti viisi vuotta.

– VPK sopii kaikille, joilla on vähänkään mielenkiintoa pelastustehtäviin. Tämä on hieno ja erittäin halpa harrastus, sillä palokunta tarjoaa kaikki tarvittavat varusteet.

Vuorista viehättää vapaapalokunnassa erityisesti toisten auttaminen ja yhteisöllisyys.

– Palokunta on minulle vähän kuin toinen perhe. Sinne kaikki ovat tervetulleita. Tiedän, että kuulun johonkin, kun olen VPK:ssa.

Auton katon irrottamiseen Matti Vuorinen käyttää akuilla toimivaa hydraulileikkuria. Pelastajalla pitää olla kestävyyskuntoa, koska osa työkaluista on painavia.

PINTAPELASTAMINEN MIELUISINTA

Välillä Vuorisen puhelin saattaa alkaa huutamaan hälytyksen merkiksi pikkutunneilla tai juuri, kun hän on laittamassa ruokaa uuniin.

– Eihän se mikään lemppari ole, jos hälytys tulee kolmelta aamuyöllä, mutta se on osa tätä harrastusta. Aina olen lähtenyt, jos olen vain kyennyt. Yhdet lisäkädet ovat aina avuksi.

Hälytyksen tullessa kaikki asemalle lähtevät vapaapalokuntalaiset saavat hälytysrahan, ja kun he starttaavat paloautolla asemalta kohteeseen, he alkavat saada tuntipalkkaa.

Minulla ei ollut mikään huippukunto, kun aloitin.

Hälytysosastoon pääseminen edellyttää 18 vuoden ikää ja vuosittaisen kuntotestin läpäisyä. Testiä varten täytyy treenata. Paloasemalla on hyvä kuntosali, Vuorinen kertoo.

– Minulla ei ollut mikään huippukunto, kun aloitin VPK:ssa, mutta se parani melkein itsestään, kun kaikki kamat ovat niin painavia. Täysi savusukellusvarustus painaa 20 kiloa.

Vuorinen kuuluu Kangasalan VPK:n sukellusosastoon ja toimii sekä savusukellus- että pintapelastustehtävissä. Eniten häntä kiinnostaa pintapelastaminen.

– Silloin koitan uimalla pelastaa veden varaan tai pinnan alle joutuneita ihmisiä. Olen aika hyvä uimaan ja se tekniikka, jolla menemme pinnan alle, on minulla hyvin hallussa.

Matti Vuorinen tietää jo hälytyksen tullessa, onko ihmishenkiä vaarassa. ”Silloin varaudun pahimpaan, jottei paikan päällä tule shokkia, ja pystyn toimimaan tehokkaasti”, hän sanoo.

”SAMMUTTAKAA JOULUVALOT”

Kangasalan VPK harjoittelee aktiivisesti myös tulipalon sammuttamista ja savusukeltamista.

– Vältämme savusukeltamista, jos ihmishenkiä ei ole uhattuna, koska siinä on omat riskinsä.

Hälytykset tuovat Vuorisen päiviin vaihtelua ja pitävät hänet virkeänä.

– Ne ovat kertarykäisyjä pois rutiinista. Se on rentouttavaa, koska hälytyksiin ei voi valmistautua.

Tämä on hieno ja erittäin halpa harrastus.

Yksi Vuorisen mieleenpainuvimmista keikoista sattui vuosi sitten joulun aikaan, kun tuli oli päässyt irti paritalon parvekkeella. Palo oli saanut alkunsa kynttilästä.

– Se lämpösäteily, joka tuli parvekkeelta, oli polttanut olohuoneessa olleen joulukuusen. Siitä oli jäljellä vaalea siluetti tummaksi muuttuneessa seinässä. Se oli pysäyttävä näky.

Vuorinen toivoo ihmisiltä tarkkaavaisuutta erityisesti jouluna. Kynttilässä on pieni liekki, mutta tulipalo ei vaadi paljoa syttyäkseen, Vuorinen toteaa.

– Muistakaa sammuttaa kynttilät ja jouluvalot. Vanhat jouluvalot lämpiävät aika paljon, jos ne pöhöttävät kuusessa useamman päivän. Ja kuusi on syttymisherkkä, jos se vähän kuivahtaa.