Irti säänte­ly­ta­lou­desta

Työmark­kinat ovat talouden osa samalla tavalla kuin muutkin markkinat. Siksi niiden pitää toimia samalla tavalla kuin muidenkin markki­noiden annetaan toimia. Perus­teil­taan siten, että markkinat ovat paikka, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat, minkä seurauk­sena tietylle tuotteelle tai palve­lulle muodostuu hinta.

Työnte­kijät myyvät työmark­ki­noilla ensin­näkin osaamis­taan, jota vastaan he haluavat saada palkkaa. Toiseksi he myyvät omaa aikaansa, jonka antami­sesta työnan­tajan käyttöön he haluavat saada korvauksen. Työnan­tajat puoles­taan haluavat saada palkkojen maksa­mista vastaan osaavaa työvoimaa ja sitou­tu­neita työnte­ki­jöitä tietyn tuotannon tai palvelun toteut­ta­mi­seksi, jotta liike­voitto tai muut toimin­nalle asetetut tavoit­teet kuten hyvä perus­o­petus tai tervey­den­hoito voidaan saavuttaa.

Edellä kuvattu oppikir­ja­mainen markki­noiden vapaa toiminta on Suomessa parhail­laan nouda­tet­tavan moneta­ris­tisen talous­opin mukainen talous­jär­jes­telmän kulma­kivi. Tämän opin mukaan kaiken­lainen sääntely ja markki­noiden vapaa­seen toimin­taan puuttu­minen on pahasta. Siksi valtio­vallan pitää talous­po­li­tii­kas­saan pidät­täytyä säänte­lystä, ja sen sijaan edistää markki­noiden vapaata toimintaa ja siten luoda yrityk­sille menes­ty­misen mahdollisuuksia.

Parasta, mitä maan hallitus voi tehdä, on vetäytyä työmarkkinoilta.

Siihen nähden on risti­rii­taista, että maan hallitus on päättänyt, että vapaasti toimiva markki­na­ta­lous ei koske työmark­ki­noita. Tämän rajan­vedon se tekee asetta­malla palkan­ko­ro­tuk­sille lainsää­dän­töön sovit­te­lu­jär­jes­telmän kautta kytkey­tyvän katon. Näin menetellen hallitus ohjaa Suomea säänte­ly­ta­louden, tuon markki­na­ta­louden vasta­kohdan ja oppikir­joissa mainitun vihol­lisen, piiriin.

George Orwellin kirjoit­ta­massa Eläinten vallan­ku­mouk­sessa jotkut eläimet ovat tasa-arvoi­sempia kuin toiset. Maan halli­tuk­selle yritysten vapaudet puoles­taan näyttävät olevan tärkeämmät ja suuremmat kuin työnte­ki­jöiden vapaudet. Risti­riita on ilmeinen paitsi vapaan talouden ihanteen myös demokra­tian ja työnte­ki­jöiden kansain­vä­lisin sopimuksin määri­tel­tyjen oikeuk­sien näkökul­masta tarkasteltuna.

Sisäi­sesti risti­rii­tai­sista sekamal­leista, kuten osittai­sesta hinta­sään­te­lystä, on histo­riassa saatu huonoja kokemuksia. Ne ovat kaatu­neet omaan mahdot­to­muu­teensa, mutta ennen niiden vääjää­mä­töntä loppua on ehtinyt tapahtua, vaikka tarkoit­ta­ma­tonta, usein peruut­ta­ma­tonta ja vaikeasti korjat­tavaa vahinkoa.

Parasta mitä maan hallitus voi nyt tehdä, on vetäytyä työmark­ki­noilta, ja antaa niiden sekä niillä toimi­vien osapuolten neuvo­tella, sopia ja toimia vapaasti. Se on muuten myös Ruotsin malli, josta hallitus ja työnan­ta­jatkin ovat viime aikoina innos­tu­nee­seen sävyyn puhuneet.