Osingot kasvavat mutta investoinnit junnaavat – ”Sijoittajien osinkorakkaus ei ole aina perusteltu”

On väitetty, että pörssiyhtiöt jakavat vain osinkoja eivätkä investoi. Tekijä selvitti, millaisia osingonjakajia Teollisuusliiton toimialoilla toimivat pörssiyhtiöt (noin 60 yhtiötä) ovat ja miten yhtiöt investoivat.

Viime vuoden tuloksestaan yhtiöt jakavat omistajilleen yhteensä yli viisi miljardia euroa. Se on jonkin verran vähemmän kuin vuosi aiemmin, jolloin osinkoja jaettiin ennätysmäärin. Ennen koronavuosia yhtiöiden yhteenlaskettu osinkomäärä kasvoi ja kasvu jatkui pandemian mentyä ohi.

Pörssiyhtiöillä, kuten millä tahansa yhtiöllä olisi osingonjaon vaihtoehtona pitää voittoeurot itsellään ja käyttää ne tulevaisuuden kasvuaihioiden rakentamiseen esimerkiksi investointeihin. Päätöksen yritysten voittovarojen käytöstä tekevät sen omistajat. He päättävät, paljonko jätetään yhtiöön ja paljonko jaetaan omistajille.

Monet isoista pörssiyhtiöistä ovat hyvin avokätisiä osingonjakajia.

Teollisuusliiton toimialoilla toimivilla pörssiyhtiöillä osinkopolitiikat vaihtelevat, mutta enemmistö osinkopolitiikkansa kertoneista yhtiöistä sanoo pyrkivänsä jakamaan tuloksestaan vähintään 50 prosenttia omistajilleen.

Tavoitteesta myös halutaan pitää kiinni. Viiden viime vuoden aikana pörssiyritykset ovat jakaneet ulos keskimäärin noin puolet voitollisesta tuloksestaan. Yhtiöiden joukossa on ollut aina myös vähintään yksi, joka on jakanut osinkoja tappiollisesta tuloksesta huolimatta. Viime keväänä niitä oli yhdeksän kappaletta.

Tappiotulos ei rajoita voitonjakoa. Ehtona ovat jakokelpoiset varat, joita yhtiöllä on oltava. Lisäksi yhtiöllä on oltava maksukykyä jakaa osinkoja.

– Monet isoista pörssiyhtiöistä ovat hyvin avokätisiä osingonjakajia. Sen sijaan jotkut pienistä pörssiyhtiöistä eivät ole viime vuosina jakaneet osinkoa ollenkaan. Vaihtelu on suurta, Teollisuusliiton erikoistutkija Mika Kärkkäinen analysoi.

Lue lisää pörssiyhtiöiden tuloskehityksestä täältä. 

INVESTOINTIEN SUHDELUKU EI JUURI MUUTU

Samojen noin 60 pörssiyhtiön yhteenlaskettu investointimäärä vuonna 2023 oli seitsemän prosenttia suurempi kuin vuosi aiemmin. Yhteenlaskettu investointimäärä oli lähes 12 miljardia euroa.

Suurista luvuista huolimatta pörssiyhtiöiden investoinnit eivät ole suuria. Jos investointeja suhteuttaa yhtiöiden liikevaihtoon, suhdeluku jää keskimäärin neljään prosenttiin. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen osuus on vielä pienempi, keskimäärin pari prosenttia.

Kärkkäinen muistuttaa, että yritysten investoinnit voi jakaa kolmeen luokkaan: greenfield-investointeihin eli täysin uuteen tuotantoon, kone- ja laiteinvestointeihin sekä yritysostoihin. Pörssiyhtiöiden uustuotannolliset investoinnit erityisesti Suomeen ovat olleet viime vuosina liian harvassa. Yrityskauppoja on tehty, mutta niistäkin monet ovat menneet pieleen. Nyt yhtiöillä näyttää olevan vetäytymisvaihe eli myydään kaikki ylimääräinen ja käperrytään tiukasti ydinliiketoimintaan.

Kärkkäisen mielestä monilta pörssiyhtiöiltä ideat ovat hieman lopussa. Yhtiöt ovat enemmän rahantekokoneita pörssissä.

– Meillä tuntuu olevan huutava pula pitkäjänteisistä omistajista, jotka keskittyvät yrityksen pitkän aikavälin arvon kasvattamiseen yrityksen kasvun ja kehittymisen kautta. Lisäksi meillä tuntuu olevan huutava pula johtajista, joilla olisi kansainvälisen tason liiketoimintaosaamista. Tämä johtaa siihen, että uskoa yritysten kasvuun ja kehittymiseen jää uupumaan.

OSINKORAKKAUS EI OLE AINA PERUSTELTUA

Pörssiyhtiöiden halu pitää osingonjaostaan kiinni on vahva ja usein siitä puhutaan osakesijoittajan palkintona. Aalto-yliopiston rahoituksen professori Peter Nybergin mielestä näin ei ole: osinko ei ole mikään palkinto osakkeenomistajille. Omistajien olisi aidosti pohdittava sitä, millä tavoin heidän varallisuutensa kasvaa parhaiten. Jos he tietävät osingoille yritystä paremman tuottokohteen, silloin osinko on perusteltu.

– Jos taas yritys ja sen johto pystyvät käyttämään rahan paremmin kuin osakkeenomistajat, osinkoeurot kannattaisi jättää yhtiöön, Nyberg sanoo.

Sijoittajien käyttäytymisestä kuitenkin tiedetään se, että he rakastavat osinkoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on havaittu useiden kymmenien vuosien ajalta, että pörssiyritykset pitävät tiukasti kiinni jakamansa osingon tasosta ja vain pakon edessä ovat valmiita laskemaan sitä.

Anonyymeissä kyselytutkimuksissa amerikkalaisten pörssiyhtiöiden johtajille on havaittu, että johdolle osingot ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Osinkoja halutaan maksaa, vaikka se tarkoittaisi kannattavien investointien hylkäämistä.

Sijoittajat yleensä reagoivat negatiivisesti, jos osinkoa lasketaan.

Nybergin mukaan on esimerkkejä Suomestakin, että yritykset ottavat jopa lainaa maksaakseen osinkoja.

– Syy tähän toimintaan on se, että sijoittajat yleensä reagoivat negatiivisesti, jos osinkoa lasketaan.

Voimakkaan kurssilaskun välttämiseksi voi olla yrityksen kannalta osittain parempi, että se maksaa osinkoja jopa investointien kustannuksella.

Nyberg kuitenkin kritisoi sijoittajien osinkorakkautta. Toiminta voi olla jopa haitallista sijoittajalle, jos osingonmaksu tarkoittaa, että sen vuoksi jäädään paitsi hyvistä liiketoimintamahdollisuuksista ja sijoittajan varallisuuden arvo jää näin kasvamatta.

Nybergin mielestä on myös inhimillistä, että monissa yrityksissä johto mieluummin pitää kiinni osingonjaosta kuin ottaisi investointiriskin.

– Suomessakin yritysjohtajia syytetään yleensä riskinottohaluttomuudesta. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että johto harkitsee tarkkaan, ottaako se investointiriskin vai ei. Jos investointi menee pieleen, sen vaikutus yritysten johtajiin ja heidän tulevaisuutensa on usein suurempi kuin esimerkiksi osakkeenomistajiin.

ROHKEUS INVESTOIDA PUUTTUU

Osinkojen kasvu ja vähäinen halu investointeihin ei ole ainoastaan pörssiyhtiöiden haaste. Sama näkyy koko kansantalouden tasolla. Suomessa bruttokansantuotteeseen suhteutetut investoinnit eli investointiaste on laskenut seitsemän vuosineljännestä peräkkäin. Samalla yritysten osingonjako on kasvanut selvästi.

Teollisuusliiton pääekonomistin, erikoistutkija Timo Eklundin mukaan investointien lasku kertoo yritysten vaisusta uskosta tulevaan.

– Yrityksillä näyttää olevan epäselvä näkemys tulevaisuudesta ja siitä, millä investoinnilla saadaan mahdollisuuksia pärjätä markkinoilla.

Eklund puhuu pääosin teollisuuden yrityksistä. Hän muistuttaa, että Suomessa teollisuus tekee hyviä tuotteita, mikä näkyy muun muassa yritysten hyvästä kannattavuudesta.

– Monelta suomalaisyritykseltä puuttuu kuitenkin rohkeus investoida. Toki täytyy muistaa, että investointeja voi rajoittaa myös työvoiman saatavuus, Eklund arvioi.

– Lisäksi yleinen tappiomielialan lietsominen on mennyt yli. Ilmapiiri ei rohkaise investoimaan.

Monelta suomalaisyritykseltä puuttuu kuitenkin rohkeus investoida.

Tilanne ei ole kuitenkaan uusi. Investointien kanssa on Suomessa tuskailtu jo vuosia. Yli kymmenen vuotta sitten epäiltiin, ettei suomalainen teollisuus voi mitenkään pärjätä, kun se ei investoi.

– Vuodet ovat menneet, eikä tämä ole ainakaan vielä näkynyt juurikaan. Teollisuuden henkilöstömäärä on pikemminkin kasvanut viimeisten vuosien aikana. Teollisuuden tuotantokaan ei ole laskenut. Yritysten kannattavuus on pysynyt hyvällä tasolla, vaikka tämänhetkinen suhdannekuoppa tosin heijastuu kannattavuuteen.

Kehityksestä voi Eklundin mielestä olla hieman huolissaan ja toki se on myös kohtalon kysymys, että Suomeen investoidaan. Eklundin mukaan voi perustellusti kysyä, onko kuitenkin niin, että Suomeen tehdyt investoinnit ovat olleet harkittuja ja onnistuneita.

– Maailmalla investoidaan voimakkaasti teollisuuteen tällä hetkellä ja monet valtiot tukevat investointeja. Ei toimi pitkän päälle se, että Suomessa tehdään hyviä tuotteita vanhoilla koneilla.

KASVUNÄKYMÄT OVAT LUPAAVAT

Suomalaisille yrityksille, niiden työntekijöille ja koko Suomen kansantaloudelle on elinehto, että yritykset investoivat ja erityisesti Suomeen. Tuska Suomen aneemisesta talouskasvusta ei poistu, jos yritykset eivät löydä tulevaisuuden kasvuaihioita investoinneilla eivätkä rohkene tehdä niitä.

SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta sanoo, ettei ole kovin huolissaan investointiasteen laskusta. Kone- ja laiteinvestointeja on ollut ja merkkejä niiden kasvusta on olemassa. Ongelmat ovat olleet enemmänkin rakentamisessa.

– Ennusteet näyttävät, että rakentamisessakin kuoppa olisi nyt ohitettu.

Argumentit lisäävät uskoa, että hyvää kasvua voisi olla tulossa.

Kaukoranta muistuttaa, että investoinnit eivät ole vain kasvun aihioita vaan ne ovat suuressa määrin myös seurausta aiemmasta kasvusta. Yrityksen hyvä menestys ei johdu siitä, että se on investoinut menneisyydessä.

– Ensin yrityksellä pitää olla idea ja markkinarako. Sen tuotteilla pitää olla kysyntää, jotta sen investoinnit muuttuvat kannattaviksi ja niitä syntyy.

Kaukoranta on investointien ja Suomen kasvun suhteen toiveikas. Kuten Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta kertoo uudessa kirjassaan Pinnan alta, että Suomessa on useita potentiaalisia kasvuyrityksiä, joista voisi olla tulevan kasvun vetureiksi.

– Nämä argumentit lisäävät uskoa, että hyvää kasvua voisi olla tulossa.