Mia Seppo: ”ILOn tehtävä on tässä ajassa entistä tärkeämpi”

Mia Sepon Geneven kodin seinällä oleva taidejuliste kuvaa Bangladeshin Cox Bazaria telttoineen. Paratiisimaisesta palmurannasta tuli vuonna 2018 maailman suurin pakolaisleiri, jossa asui yli miljoona Myanmarista paennutta Rohinga-pakolaista. Kuva muistuttaa Seppoa hänen neljästä työvuodestaan ennen nykyistä työtä Genevessä.

– Aloitin työni YK:n maaedustajana Bangladeshissa juuri, kun pakolaiskriisi oli pahimmillaan. Siellä kävi silloin paljon väkeä presidenteistä ja pääministereistä elokuvatähtiin. Sitten käy usein niin, että kriisit unohtuvat, kun median huomio siirtyy muualle, Seppo toteaa.

– Kriisit kestävät nykyään entistä pitempään, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisten väliaikaiseksi tarkoitettu oleskelu pakolaisleirillä voi kestää hyvin pitkään. Humanitaarinen apu ei ole silloin ratkaisu, jos sinne jäädään viideksitoista vuodeksi. Bangladeshin lisäksi Seppo on työskennellyt pitkään Afrikassa ja Keski-Aasiassa. Hän ei ole kaihtanut koskaan haasteita eikä vaikeita paikkoja, mikä vaatii toisinaan myös veronsa. Korona-aikana hän ei päässyt tapaamaan kahteen vuoteen aikuisia lapsiaan, jotka asuvat Yhdysvalloissa.

SUOMEN TILANNE TARKASTELUUN

Kansainvälinen työjärjestö ILO on YK:n erikoisjärjestö, jonka päätavoitteena on ihmisarvoisen työn toteutuminen maailmanlaajuisesti. Se tarkoittaa sitä, että työoikeuksia kunnioitetaan, ihmisille taataan sosiaaliturva ja että heillä on kokoontumis- ja liittymisvapaus.

ILOlla on yli kolmetuhatta työntekijää. Pääjohtajan alaisuudessa työskentelee Genevessä neljä apulaispääjohtajaa, joista Mia Sepon vastuulla ovat työllisyyteen, sosiaaliturvaan ja yrityksiin liittyvät kysymykset.

ILO piti lakkolain valmistelun kolmikantaisuutta puutteellisena.

Suomea on yleensä pidetty demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien mallimaana, mutta kuva on nyt muuttunut.

Keväällä ILO vetosi Suomen hallitukseen, joka vei eteenpäin lakko-oikeutta rajoittavaa lainsäädäntöä. Hallitus muun muassa lyhensi poliittisten lakkojen kestoa ja rajoitti tukilakkoja. ILO piti lain valmistelun kolmikantaisuutta puutteellisena.

– ILOn puuttuminen asiaan on hyvin, hyvin harvinaista Suomelle. Miten tässä tulee käymään, se on käynnissä oleva prosessi, jonka tulosta ei vielä tiedetä. Asiantuntijakomitea katsoo erilaisia näkökulmia, Seppo toteaa.

Vain kahdesti aiemmin, 1920-luvulla ja 1960-luvulla, on ILO ollut yhteydessä Suomeen ammattiliittojen toimintaoikeuksista. Molemmilla kerroilla asioihin löydettiin ratkaisu ennen kuin ILO ehti viedä niitä eteenpäin käsittelyissään.

– Tähän saakka Suomi on toiminut Euroopassa mallina muille maille. Sen maine on nyt muuttumassa, mikä on huolestuttavaa. Suomen kolmikantajärjestelmän rakentaminen on kestänyt vuosikymmeniä. On helpompi purkaa kuin rakentaa, vaikka pitäisi kehittää osaamista ja rakentaa luottamusta, Seppo esittää.

– Käydäänkö Suomessa tarpeeksi keskustelua siitä, minkälaisia seurauksia työelämän heikennykset tuovat mukanaan pitemmällä tähtäimellä, kun yhteiskunnan heikompia ei tueta?

IHMISKUNTA MURROSKOHDASSA

ILOn päämaja sijaitsee Genevessä. Omia maatoimistoja sillä on neljässäkymmenessä maassa. Suurimmat maaohjelmat ovat Bangladeshissa, Turkissa, Jordaniassa, Libanonissa ja Vietnamissa.

– Julkaisimme äskettäin nuorisotyöllisyyden trendeistä kertovan raportin. Se nosti esiin, että nuoret eri puolella maailmaa kokevat toivottomuutta, koska eivät löydä sellaista työtä, joka heitä kiinnostaisi. Yhä useammat syrjäytyvät kokonaan ja jäävät paitsi koulutusta ja työtä. ILO yrittää auttaa ennakoinnissa, mitkä ovat työmarkkinoiden vaatimukset, mitä tulee osaamiseen ja kykyihin, Seppo sanoo.

– Ihmiskunta on tällä hetkellä monin tavoin murroskohdassa, koska muutokset ovat niin isoja. Kuinka uusi teknologia, digitalisaatio ja tekoäly tulevat vaikuttamaan työelämään? Entä vihreä siirtymä? Puhumattakaan väestön ikääntymisestä. Vuonna 2050 Afrikka on maailman ainoa nuori manner, kun muu maailma vanhenee kovaa vauhtia.

MIA SEPPO

• Työskentelee apulaispääjohtajana Kansainvälisessä työjärjestössä ILOssa (International Labour Organization) Genevessä. Aloitti tehtävässään ILOssa keväällä 2023.
• Toimi sitä ennen neljä vuotta YK:n maaedustajana Bangladeshissa.
• Aloitti YK-uransa vuonna 1995.
• Työskennellyt erilaisissa tehtävissä YK:n palveluksessa New Yorkissa sekä Tadžikistanissa, Sierra Leonessa, Malawissa ja Zimbabwessa.
• Kotoisin Pernajasta Uudeltamaalta.

SOLIDAARISUUS KOETUKSELLA

– Globaali solidaarisuus on juuri nyt koetuksella, sillä taloudellinen tilanne on hyvin tiukka monissa maissa. Elinkustannukset ovat nousseet, ja ihmisten luottamus instituutioihin on murenemassa. Polarisoituminen on jatkunut entisestään. Kansalaisyhteiskunnan tila on kutistunut jatkuvasti. Kansalaisjärjestöjen, median ja ammattiliittojen toimintaedellytykset ovat heikentyneet monissa maissa.

– Tärkeintä olisi hoitaa asioita niin, ettei eriarvoisuus pääsisi kasvamaan maiden sisällä eikä niiden välillä. Sosiaaliset epäkohdat johtavat helposti konflikteihin. Oikeudenmukainen siirtymä, siihen pitää panostaa. Näen siksi ILOn tehtävän tässä ajassa entistä tärkeämpänä.

Nyt pitäisi saada visio uudenlaisesta, globaalista yhteiskuntasopimuksesta.

ILO eroaa työskentelytavaltaan kaikista muista YK-järjestöistä siinä, että kolmikantaisuus on rakennettu sisään sen toimintaan. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajat osallistuvat järjestön työhön tasavertaisina valtioiden hallitusten edustajien kanssa.

– Se muuttaa keskustelua ratkaisevasti. Yhteisen mielipiteen rakentaminen vaatii työtä, mutta sitten kun sopimus saadaan aikaan, on se vahvempi ja sitä on helpompi lähteä toteuttamaan. Työmarkkinajärjestöt ovat mukana ILOn toiminnassa myös kentällä.