Parempi tuottavuus luo talouskasvua – palkankorotukset ovat työntekijöiden ja työnantajien kaupankäyntiä

– Tuottavuudessa on kyse siitä, paljonko ja kuinka laadukasta tavaraa tehtaassa saadaan valmiiksi työtunnin aikana. Talouskasvua syntyy siitä, jos saadaan tehtyä enemmän tai parempilaatuista tavaraa, määrittelee Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund.

Jos tehdas onnistuu parantamaan tuottavuutta, seurauksena on tuotannon jalostusarvon nousu. Tällöin on ratkaistava kysymys, miten arvonnousu jaetaan yrityksen omistajien ja tehtaan työntekijöiden kesken, eli nousevatko palkat samaan tahtiin kuin tuottavuus. Suomessa on ollut vallalla niin sanottu palkkanormiajattelu.

– Tapana on ollut, että arvonnousu pannaan puoliksi omistajien ja palkansaajien välillä. Näin ei välttämättä tehdä joka vuonna, mutta siihen on pyritty pitkällä aikavälillä.

Oikeaa jakosuhdetta ei sanele mikään taloustieteen oppikirja tai teoria, vaan palkoista sovittaessa kysymys on kaupankäynnistä, jossa työntekijät myyvät työpanostaan työnantajalle.

– Viime vuosina varsinkin työnantajat tuntuvat etääntyneen palkkanormiajattelusta ja korostavat kilpailukykyä entistä enemmän.

”PALKKATASOA EI TARVITSE SOVITTAA NIIN, ETTÄ HEIKOIMPIA YRITYKSIÄ TUETAAN”

Eklund on havainnut julkisessa keskustelussa esiintyvän usein väärinkäsityksiä siitä, mistä tuottavuus koostuu. Etenkin työntekijöiden ominaisuuksien vaikutusta siihen yliarvioidaan. Se on kyllä yksi tuottavuuteen vaikuttava tekijä, muttei ainoa.

– Esimerkiksi tuotantovälineet vaikuttavat paljon. Uusilla ja hyvillä koneilla pystytään tekemään tavaraa tehokkaammin kuin vanhoilla, usein myös parempaa laatua.

Myös työnjohdon laatu on merkittävä tuottavuustekijä. Ja tietenkin yrityksen on kyettävä myymään valmistamansa tavara.

– Kun tuotteita saadaan hyvin kaupaksi ja tilausten määrä kasvaa, tehtaan käyttöaste on korkeampi. Tämä tarkoittaa, että työntekijät tekevät työtunnin aikana enemmän sitä, mitä varten heidät on palkattu. Eli tuottavuus paranee, kun tehtaalla ei tule niin paljon tyhjäkäyntiä, Eklund selittää.

Uusilla ja hyvillä koneilla pystytään tekemään tavaraa tehokkaammin kuin vanhoilla, usein myös parempaa laatua.

Tuottavuuskeskustelu koskee yleensä sitä, miten Suomen kansantalouden tuottavuus suhteessa palkkoihin on kehittynyt. Yksittäisessä yrityksessä kehityksen suunta voi luonnollisesti olla mitä tahansa, muistuttaa SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.

– Jos koko talouden tuottavuus kasvaa prosentin vuodessa, se ei tarkoita, että jokaisessa yrityksessä jokaisen työntekijän tuottavuus kasvaa prosentin. Eri alojen tuottavuus voi olla hyvin erilainen, ja alojen sisällä on isoja eroja. Hyvän tuottavuuden yritykset valtaavat lisää markkinoita, heikon tuottavuuden firmat pienentyvät.

Kun yrittäjät vaativat palkkojen paikallista sopimista, perusteluna käytetäänkin monesti juuri ahdingossa olevia heikon tuottavuuden yrityksiä. Niiden palkanmaksukyky jää jälkeen yleisestä tuottavuuskehityksestä, joka määrittää pitkälti sitä, paljonko yleissitovissa työehtosopimuksissa korotetaan palkkoja.

– Kansantalouden näkökulmasta palkkojen neuvottelujärjestelmää ja palkkatasoa ei tarvitse sovittaa niin, että heikoimpia yrityksiä tuetaan. Se on markkinataloutta, että jotkut putoavat pois ja tekevät konkursseja, ja niiden tilalle sitten tulee uusia yrityksiä. Tämä on niin sanottua luovaa tuhoa.

Kaukoranta huomauttaa, että ”luovaa tuhoa” on toki syytä hillitä yhteiskunnan toimilla siten, ettei talouden rakennemuutoksista aiheudu työttömyyttä kohtuuttoman paljon.

SUOMEN TUOTTAVUUS LAAHAA RUOTSIN PERÄSSÄ

Suomea vertaillaan usein niin sanottuihin luonnollisiin verrokkimaihin, kuten Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Näissä maissa tuotantorakenne on samankaltainen kuin Suomessa, ja yritykset kilpailevat usein samoilla markkinoilla samoista asiakkaista.

Tuottavuus vaikuttaa merkittävästi siihen, mikä on kunkin maan kilpailukyky, ja 2000-luvulla tuottavuuden kehitys on ollut Suomessa heikompaa kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Timo Eklund näkee selitykseksi sen, että kilpailijat ovat kyenneet luomaan kansainvälisille markkinoille kehittyneempiä ja arvokkaampia tuotteita, joista asiakkaat ovat valmiita maksamaan hyvää hintaa. Uusien digitaalisten palveluiden kohdalla ero on erityisen selvä.

– Ruotsilla on Klarnat, Spotifyt ja kukoistava viihde- ja kulttuurivienti, sanoo Eklund.

Kun yrittäjät vaativat palkkojen paikallista sopimista, perusteluna käytetään monesti ahdingossa olevia heikon tuottavuuden yrityksiä.

Klarna on maksu- ja ostopalvelu, Spotify on musiikin suoratoistopalvelu.

Vaikka Suomen tuottavuuskehitys on ollut kymmenkunta vuotta heikompaa kuin Ruotsissa, Ilkka Kaukoranta uskoo, ettei ole mitään syytä, miksi asiantila olisi pysyvä. Hänen mielestään kyse on satunnaisvaihtelusta, jonka voi odottaa tasaantuvan pitkällä aikavälillä.

– Suomi ja Ruotsi ovat hyvin samankaltaiset yhteiskunnat. Molemmissa on korkeasti koulutettu väestö ja hyvin toimivat instituutiot. Mutta kun pienessä kansantaloudessa tulee sellaisia shokkeja kuin Suomessa Nokian alamäki tai Venäjän hyökkäys Ukrainaan, toipuminen ja uusi nousu kestää aina aikansa. Jossain Saksassa tällaiset takaiskut hukkuvat helpommin talouden isoon massaan.

TAANTUMASSA PALKAT JA TUOTTAVUUS ERKAANTUIVAT

Vuonna 2008 Suomen talouden sysäsi taantumaan kansainvälinen finanssikriisi, joka tuli yllätyksenä myös taloustieteilijöille. Tuottavuuden ennustettiin kehittyvän suotuisasti, joten työmarkkinoilla käytiin palkkaneuvotteluja optimistissa tunnelmissa ja sovittiin tuntuvista korotuksista. Kriisin iskettyä tuottavuus heikentyi, kun palkat olivat nousseet, mutta tilaukset ja tehdyt työtunnit lähtivät laskuun.

– Se oli negatiivinen tuottavuusshokki. Työn yksikkökustannukset kasvoivat selvästi enemmän kuin tuottavuus. Etenkin pienessä avotaloudessa tämä tarkoittaa, että työpaikkoja tuhoutuu enemmän kuin uusia syntyy, sanoo Työn ja talouden tutkimuslaitoksen Laboren johtaja Mika Maliranta.

Taantumavuosina Suomen kustannuskilpailukyky heikentyi verrattuna kilpailijamaihin.

– Tällaista tilannetta voi ratkoa kahdella tavalla. Voi joko tavoitella sitä, että palkat kasvavat hitaammin kuin muualla tai tuottavuus kasvaa paremmin.

Palkkojen ja tuottavuuden suhde on kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta korjautunut.

Suomi käytti ensimmäistä keinoa, koska tuottavuus oli takkuillut jo vuosien ajan: vuonna 2016 solmittiin kilpailukykysopimus, jota Juha Sipilän (kesk) hallitus ajoi voimakkaasti. Sen kivijalkana oli nollalinja, eli palkkoja ei millään alalla korotettu. Vaikka kiky-sopimus oli palkansaajille kova pala muun muassa siksi, että työaikaa pidennettiin ilman palkkavaikutusta, Suomen suhteellinen kustannuskilpailukyky kuitenkin parani; kilpailijamaat eivät käyttäneet vastaavia keskitettyjä ratkaisuja.

– Palkkojen ja tuottavuuden suhde on kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta korjautunut. Vuosina 2005–10 Suomen kilpailukyky oli poikkeuksellisen hyvä, nyt ollaan lähellä 2000-luvun alun tasoa ja lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa, kuvailee Maliranta.

Vuoden 2016 jälkeen näyttää tapahtuneen pysyvä siirtymä maltillisempaan palkkakehitykseen. Tästä kertovat Laboren tilastoanalyysit saman työnantajan palveluksessa ja samoissa tehtävissä jatkavien työntekijöiden palkoista.

– Tämä on sikäli mielenkiintoinen ryhmä, että heidän palkkakehityksensä kertoo, miten paljon samasta työstä milloinkin maksetaan.

LAADUN MUUTOKSET JA JULKINEN SEKTORI VAIKEITA MITATTAVIA

Tuottavuuden mittaaminen ja tilastointi voi olla monimutkaista. Kun matkapuhelimia valmistava yritys kehittää uuden mallin, jossa on älykkäämpiä ominaisuuksia kuin vanhassa luurissa, tuotannon laatu on parantunut, mutta miten paljon? Valmistettujen puhelinten kappalemäärä ei tietenkään ole riittävä mittari.

– Periaatteessa tuottavuuslaskelmissa samoin kuin tilinpidossa muutenkin pyritään ottamaan tuotoksen ja arvonlisäyksen laatu huomioon. Se tapahtuu hintaindeksin kautta. Hintaindeksit erittelevät, mikä osa hinnan noususta on tapahtunut laadun paranemisesta, selvittää Tilastokeskuksen yliaktuaari Tapio Kuusisto.

Toisin sanoen tilastoissa mitataan uuden puhelinmallin myynnin arvo ja erotetaan hinnan muutoksesta se osa, jonka voi arvioida selittyvän uusilla ominaisuuksilla.

Kansantalouden tuottavuuslukuihin vaikuttaa myös julkisen sektorin tuottavuus, jonka mittaaminen on erityisen haastavaa, koska julkisen sektorin tuotoksilla ei ole markkinahintaa. Siihenkin on kuitenkin menetelmänsä. Suomen työmarkkinajärjestelmässä julkisen sektorin palkkataso on perinteisesti ollut riippuvainen yksityisen sektorin palkoista. Teollisuusliiton Timo Eklund pitää tätä lähtökohtaa perusteltuna.

– Koska julkisen puolen tuottavuus on vaikeammin määriteltävissä, on luontevaa ajatella, että palkat siellä noudattelevat yksityisen sektorin tasoa. Mutta jos työntekijöiden määrä kasvaa paljon julkisella sektorilla ja pysyy samana yksityisellä sektorilla, julkisen sektorin rahoittaminen yksityisen sektorin palkkaverotuloilla vaikeutuu, sanoo Eklund.