”Aina on hyvä mieli tulla tekemään työtä”, kasvihuonetyöntekijä ja työsuojeluvaltuutettu Medalith Ponce kertoo.

Vihreän lauta­sen ja moni­kult­tuu­ri­suu­den puolesta – Fami­far­milla moni­kan­sal­li­suus on arkea

TEKSTI MILLA BOUQUEREL
KUVAT MATIAS HONKAMAA

Järvi­ky­län karta­non mailla toimiva Fami­farm Oy Joroi­sissa kasvat­taa yrttejä ja salaat­teja koko Suomeen läpi vuoden. Työn­te­ki­jöinä kanta­suo­ma­lai­set ovat vähem­mis­tössä. Moni­kie­li­nen ja ‑kansal­li­nen työyh­teisö on synty­nyt vähi­tel­len ja suosi­tus­ten kautta.

Kasvi­huo­ne­työn­te­kijä Meda­lith Ponce seisoo keskellä aavaa vihreyttä. Ponce nostaa muovi­sia kasva­tus­kou­ruja ja tarkis­taa, että salaa­tit saavat kastelun.

Jorois­lai­sen karta­non nave­tan vintille 1980-luvulla raken­nettu kasvi­huone oli alku salaat­tien ja yrttien tuotan­nolle, joka tänä päivänä kattaa koko Suomen ja hieman Viroakin.

Tuotan­to­joh­taja Jaakko Huovi­nen kertoo, että ensim­mäi­set ulko­maa­lai­set työn­te­ki­jät Virosta tuli­vat Fami­far­min kasvi­huo­neelle 1990-luvulla. Nyt kahdek­san hehtaa­rin kokoi­sella tuotan­to­lai­tok­sella ahke­roi kahdessa vuorossa 15 eri kansal­li­suutta Euroo­pasta, Aasiasta, Afri­kasta ja Etelä-Amerikasta.

Rekry­toin­ti­pro­sessi on hiou­tu­nut vuosien saatossa. Kieli­vaa­ti­muk­sena on suomi tai englanti.

– Meillä ei ole kieli­koetta, haas­tat­te­lussa tarkis­te­taan, että asiat voidaan kommu­ni­koida riit­tä­vällä tasolla.

– Kyse on turval­li­suu­desta, Huovi­nen lisää.

Peru­lais­taus­tai­nen Ponce on työsuojeluvaltuutettu.

– Kun uusi henkilö tulee töihin, aute­taan ja tuetaan mahdol­li­sim­man paljon, Ponce kertoo.

Peru­lais­taus­tai­nen Meda­lith Ponce on viih­ty­nyt Järvi­ky­lällä jo seit­se­män vuotta.

SUOMALAISEEN TUTUSTUU AJAN KANSSA

– Kiirei­nen. Aika mukava, kouru­jen pesu­pai­kalle siir­ty­nyt Ponce kuvai­lee työtään.

– Aina on hyvä mieli tulla teke­mään työtä, vaikka on kiireistä.

Fami­far­min tilauk­set tule­vat lyhyellä jänteellä. Usein tuote on asiak­kaalla seuraa­vana päivänä tilauk­sesta ja pisim­mil­lään­kin 72 tunnissa. Päivit­täin istu­te­taan noin 80 000 salaat­tien ja yrttien tainta. Kasvuaika on kolmesta seit­se­mään viik­koa. Sadon­kor­juu­oh­jelma raamit­taa tekemistä.

Kun Ponce aloitti työt seit­se­män vuotta sitten Fami­far­milla, hän ei ollut nähnyt niin paljon ulko­maa­lai­sia Suomessa.

– Varkau­dessa olin aina vähän erilai­nen. Vietin aikaa suoma­lais­ten kanssa ja opin suomen kielen.

Suoma­lai­set olivat rauhal­li­sia ja ujoja.

Kun Ponce saapui Perun lämmöstä jouluna 2000 Suomeen, ensi­kos­ke­tus maahan oli se, että “kaikki suoma­lai­set näyt­ti­vät ja kuulos­ti­vat samalta”.

– Suoma­lai­set olivat rauhal­li­sia ja ujoja, kylmiä.

Kun peru­lai­set halua­vat kommu­ni­koida, suoma­lai­nen tutustuu.

– Seura­si­vat silmillä, mitä teen, mutta eivät uskal­ta­neet puhua, Ponce muistelee.

Ilta­vuo­roon tullut vuoro­vas­taava Aneel Hari­son (vas.) saa työvuo­ro­lis­tan ja päivän suun­ni­tel­man aamu­vuo­rossa olevalta thai­maa­lais­taus­tai­selta Prat­hum Rahikaiselta.

KASVIHUONEELLE TULLAAN KAVEREIDEN KANNUSTAMANA

– Järvi­kylä on super­hyvä työpaikka täällä Suomessa ja ihan maail­mal­la­kin, sanoo vuoro­vas­taava Aneel Hari­son.

– Tiedän sen siitä, kun en löytä­nyt muualta työtä, ja tänne olin tervetullut.

Pakis­ta­ni­lai­nen Hari­son pohtii, että moni­kult­tuu­ri­seen työym­pä­ris­töön on helppo tulla.

– Työil­ma­piiri on hyvä. Ketään ei kiusata. Kaikki kunnioit­ta­vat toisiaan.

Työil­ma­piiri on hyvä. Ketään ei kiusata. Kaikki kunnioittavat.

Vaikka Fami­far­min ilma­piiri on kannus­tava ja lämmin, Ponce muis­taa työsuh­teensa alkua­jan, kun puheissa oli rasismia.

– Olin linjalla ja kuulin miten hauku­taan ulko­maa­lai­sia. Pahin juttu oli se, että ymmär­sin suomen kieltä. Monta kertaa lähdin itkien kotiin.

Nyttem­min työn­te­ki­jät eivät ole enää kohdan­neet syrjin­tää. Fami­far­mille tullaan usein vanho­jen työn­te­ki­jöi­den houkuttelemina.

15 vuotta Suomessa asunut Hari­son opis­keli suur­ta­lous­ko­kin tutkin­non. Kahvi­la­työssä hän tutus­tui pakis­ta­ni­lai­seen, joka suosit­teli hake­maan Famifarmille.

– Olin sink­kuna, oli help­poa vaih­taa paik­kaa, nykyi­sin kahden lapsen isä muistelee.

Moni­kan­sal­li­suus ja maan­mies­ten kohtaa­mi­nen pienessä Joroi­sissa yllätti Harisonin.

Ponce oli juuri tullut Perun matkalta takai­sin Suomeen, kun kaveri toi hänet katso­maan kasvihuoneita.

– Katsoin pihalla, että en mene. Näytti ulko­puo­lelta niin pieneltä, Ponce muis­te­lee nauraen.

Järvi­ky­län puutar­halla istu­te­taan päivit­täin noin 80 000 salaatti- ja yrttitainta.

KULTTUURIEN KUNNIOITUS AVAINASEMASSA

Järvi­ky­län pihasta kaar­taa päivit­täin kymme­nen rekkaa viher­lasti kyydis­sään. Varas­ton viiley­dessä, Fami­far­min tuotan­non viimei­sessä vaiheessa lähet­tä­mö­työn­te­kijä Rizana Sheriff kuit­taa digi­taa­li­seen keräi­ly­lis­taan päivän lähte­vät paketit.

– Lähet­tä­möllä on iso vastuu, että asia­kas saa sen mitä on tilan­nut ja kulje­tuk­set lähte­vät ajallaan.

– Tasa-arvo, kunnioi­tus eri kult­tuu­reja kohtaan, tiimi­työ ja ystä­väl­li­syys, Sheriff pohtii asioita, joita arvos­taa työpaikassaan.

Sheriff kuuluu työpai­kan tulok­kai­siin. Hän löysi työn suosi­tus­ten kautta, tietenkin.

– Suosi­tus on iso asia. Jos suosit­te­len työpaik­kaa lähei­selle, minun täytyy olla itse tyytyväinen.

Ja sitä Sheriff on.

– Työn­te­ki­jänä koen, että minusta huoleh­di­taan. Mieli­pi­teeni merkitsee.

Suosi­tus on iso asia. Jos suosit­te­len työpaik­kaa lähei­selle, minun täytyy olla itse tyytyväinen.

Sri Lankasta kotoi­sin oleva Sheriff puhuu englan­tia. Suomea hän opis­ke­lee iltai­sin netti­kurs­sin avulla.

– Kaikki on kiinni itseo­pis­ke­lusta. Tärkeintä on yrit­tää, vaikka kielioppi menisi väärin.

– Kun tulin lähet­tä­möön, täällä oli vain suoma­lai­sia, mutta en koskaan tunte­nut oloani ulko­puo­li­seksi. Nyt puhun suomea ja he autta­vat minua siinä.

Koko Fami­far­min työn­te­ki­jöistä kolmas­osa on suoma­lai­sia, mutta tuotan­nossa heitä on vain kymme­ni­sen prosent­tia. Lähet­tä­mössä vastaan aste­leva Mika Laiti­nen edus­taa vähem­mis­töä. Laiti­nen kertoo, ettei kiin­nitä asiaan huomiota.

– Siitä sen huomaa, ettei vält­tä­mättä ole suomen kielen taitoa.

Laiti­nen kertoo, että englan­nin kielen taito on karttunut.

– Vasta­vuo­roi­sesti opetan suomea tarvitseville.

Tasa-arvo on yksi avai­n­asioista Järvi­ky­lässä. Ei ole väliä mistä tulet, mikä on ihon­väri tai mitä kieltä puhut. Minä puhun vain englan­tia ja sain silti mahdol­li­suu­den”, Sri Lankasta kotoi­sin oleva Rizana Sheriff sanoo.

SUOMEN KIELEN OPETUS TOIVEENA

Fami­farm tuot­taa 25 miljoo­naa yrttiä ja salaat­tia vuodessa. Tuotan­non halleja ja työpis­teitä kier­täessä näkee kuinka sieme­nestä taimeksi ja täysi­kas­vui­seksi ponkais­sut salaatti kulkee hihno­jen ja punni­tus­ten läpi kohti kulut­ta­jan lautasta.

Vuoro­vas­taa­vat Aneel Hari­son ja Nata­lia Balt­se­vich käyvät läpi päivän tilaus­lis­taa. Työ on yhtä paljon pape­ri­työtä kuin ihmis­ten kohtaamista.

– Katson oman vuoron sisällä, että ihmi­set työs­ken­te­le­vät hyvin ja turval­li­sesti, ja tuot­teet tule­vat pakkaa­moon ajal­laan, Balt­se­vich kuvai­lee työtään.

Balt­se­vich kävi miehensä kanssa kokei­le­massa työtä rajan takaa ennen muuttopäätöstä.

– Olimme pitkään halun­neet muut­taa Suomeen. Täällä asuu paljon sukulaisia.

Jälleen kerran suku­lai­sia työs­ken­te­lee myös Famifarmilla.

– Kun muutin, en puhu­nut paljon suomea, mutta ei se haitan­nut. Kaikki autta­vat ja ovat ystä­väl­li­siä, venä­läi­nen Balt­se­vich kertoo.

Vuoro­vas­taa­vat Nata­lia Balt­se­vich (vas.) ja Aneel Hari­son tarkis­ta­vat yrttien kasvu­vauh­din. Päivit­täi­sen kasvun mukaan myyn­tiä voidaan jarrut­taa tai kiihdyttää.

Suomen kieli oli jo hallussa, kun Balt­se­vich vaih­toi tiimiin, jossa kukaan ei puhu suomea.

– Nyt opis­ke­len sitten englantia.

Fami­farm tarjosi aiem­min suomen kielen opetusta. Työn­te­ki­jöi­den mukaan opetus oli liian yksin­ker­taista ja kurs­sit eivät vetäneet.

Hari­son pohtii, että kieli­kurs­sit olisi­vat tarpeen.

– On muuta­kin elämää, kuin elämä täällä Järvi­ky­lässä. Siihen ei riitä vain englanti.

Myöhem­min Fami­far­min HR-pääl­likkö Pia Honka­nen kertoo, että kieli­kou­lu­tus­toive on kuultu.

– Tutkimme erita­soi­sia sekä eri mene­tel­millä olevia kurs­seja eri toimi­joi­den kanssa.

Vinh Cao Thi Anh pakkaa salaat­tia. Cao Thi Anh opis­keli Viet­na­missa palkan­las­ki­jaksi ennen Suomeen muuttoa.

LUOTTAMUSMIES TILAUKSESSA

Fami­far­min tuotan­nossa ei ole tällä hetkellä luot­ta­mus­miestä. Ponce ja Hari­son miet­ti­vät, että sellai­nen olisi paikallaan.

– On niin paljon ulko­maa­lai­sia. Olisi hyvä, jos tulisi neut­raali ihmi­nen ja hänen kans­saan voisi keskus­tella, mikäli tulee haasteita.

Ponce ajat­te­lee, että suomen kieli saat­taa karkot­taa pestiin hakeutujat.

– Iso vastuu ja laki. Paljon opeteltavaa.

Tuotan­to­joh­taja Huovi­nen sanoo, ettei suomen kieli ole vält­tä­mä­tön. Englan­nin kieli on riit­tävä asioi­den hoitamiseen.

– Kannus­tamme henki­lös­töä valit­se­maan luot­ta­mus­hen­ki­lön, jonka kanssa voisimme tehdä kehi­tys­työtä yhdessä.

Huovi­nen tiedus­te­lee millaista tukea tai neuvoa työn­te­ki­jät kaipaa­vat ulko­maa­lai­sina työn­te­ki­jöinä suoma­lai­selta työnantajalta.

Ponce nostaa esiin pape­ri­työn ja oles­ke­lu­lu­van. Pysy­vään oles­ke­lu­lu­paan tarvi­taan vaki­tui­nen työpaikka. Se on kova vaati­mus tämän päivän Suomessa.

– Aina on epävar­muus, jatku­vatko työt, Ponce pohtii.

 

FAMIFARM OY

PERUSTETTU Vuonna 1987. Järvi­ky­län karta­non isäntä Karl Groten­felt perusti Fami­farm Oy:n karta­non nave­tan vintille raken­net­tuun kasvishuoneeseen.
KOTIPAIKKA Joroi­nen. Juvalla loppu­vuonna 2023 aloit­ta­nut kerros­vil­je­ly­lai­tos. Helsin­gissä sijait­see myyn­nin konttori.
OMISTAJAT Pääomis­ta­jat sisa­ruk­set Caro­line Groten­felt-Fyhr (toimi­tus­joh­taja) ja Albert Groten­felt (halli­tuk­sen puheenjohtaja)
TUOTANTO Yrttejä ja salaat­teja Suomeen ja Viroon. Tuote­va­li­koi­maan kuuluu 15 erilaista salaat­tia ja 35 yrttiä.
HENKILÖSTÖ 160, josta tuotan­nossa (mukaan lukien kunnos­sa­pito) noin 140 henkilöä
LIIKEVAIHTO 23,1 milj. euroa (2023)

 

“Onnel­li­nen juttu” ja kasvat­tava kokemus

– Into­himo työn­te­koon on sydä­mellä edel­leen sama kuin alussa, sanoo Phung Luong Tieu.

Vähän päälle kolme­kymp­pi­sen, viet­na­mi­lais­taus­tai­sen Tieun työt alkoi­vat kiirea­pu­lai­sena kasvi­huo­neella vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän oli tullut avio­liit­to­vii­su­milla Suomeen.

Keväällä Tieu ylen­net­tiin taimi­tii­min työn­joh­ta­jaksi. Sitä ennen hän ehti olla viisi vuotta vuorovastaavana.

Tieu kertoo, että vuodet Fami­far­milla ovat kasvat­ta­neet ja muut­ta­neet häntä ihmisenä.

– Minulla ei ollut paljon työko­ke­musta. Olin tosi ujo.

Kun työnan­taja antoi minulle mahdol­li­suu­den, ymmär­sin, että voin oppia ja kehit­tyä, ja antaa myös itsel­leni mahdollisuuden.

Mitä ne muutok­set ovat olleet? Tieu miettii.

– Kun työnan­taja antoi minulle mahdol­li­suu­den, ymmär­sin, että voin oppia ja kehit­tyä, ja antaa myös itsel­leni mahdollisuuden.

Tieun mukaan enää hän ei epäröi. Muurit on laskettu.

– Menen eteen­päin firman kanssa. Olen avoin.

TYÖNJOHTAJA TIETÄÄ MITÄ TYÖNTEKIJÄ KAIPAA

Viet­na­missa Tieu piti äitinsä kanssa kampaa­moa. Fami­far­min Tieu kokee unel­miensa työpaikaksi.

– Tykkään vihan­nek­sista. Viet­na­mi­lai­sesta annok­sesta ei voi puut­tua vihan­nek­sia. Järvi­kylä oli minulle onnel­li­nen juttu.

Työn­joh­ta­jana Tieu ammen­taa taus­tas­taan kasvihuonetyöntekijänä.

– Haluan luoda muka­van työil­ma­pii­rin, jossa ihmi­set voivat jakaa asioi­taan ja tulla kuul­luksi. Koska olin työn­tekijä, tiedän miten sellai­sen voi saavuttaa.

Tieu pohtii, mikä auttoi häntä etene­mään urallaan:

– Olen sellai­nen ihmi­nen, että teen asiat aina tunnol­li­sesti ja loppuun asti.

Moni­muo­toi­suus on Tieun mukaan Fami­far­min vahvuus.

– Se tekee meistä vahvoja. Opimme aina toisis­tamme jotain.

 

Juttu löytyy yhdek­sällä kielellä Teki­jän verkkolehdestä!