Irene Niskanen: Millaisia muutoksia työttömyysturvaan?

Työttö­myys­tur­va­jär­jes­telmän tarkoitus on turvata työttömän työnha­kijan talou­del­liset mahdol­li­suudet työn hakuun ja mahdol­listaa paluu työmark­ki­noille. Ansio­päi­vä­ra­halla korva­taan työttö­myy­sai­kaisia talou­del­lisia menetyksiä. Päivä­rahan piiriin pääse vasta sen jälkeen, kun on jo ollut työelä­mässä vähin­tään kuusi kuukautta.

Keskus­telua ansio­tur­va­jär­jes­tel­mästä käydään eniten juuri eduskun­ta­vaa­leja ennen. Puolueet, työmark­ki­na­jär­jestöt ja muut tahot tuovat esiin uudis­ta­mis­esi­tyk­siään. Esityk­sillä on erilaisia vaiku­tuksia julki­seen talou­teen ja työttömän etuusoi­keu­teen ja ‑tasoon.

Ansio­turvaa koske­vissa keskus­te­luissa on yleensä esillä siihen esitetyt leikkaukset, mutta paran­nuk­siakin on tehty esimer­kiksi korona­pan­de­mian aikaan, tuolloin tosin väliaikaisesti.

Mitä paran­nuksia työttö­myys­tur­vaan on esitetty? On esitetty viiden päivän omavas­tuu­ajan poista­mista ja kuutta kuukautta lyhyempää työssä­oloeh­toaikaa. Molemmat muutokset auttai­sivat pääse­mään nopeammin työttö­myys­turvan piiriin.

On esitetty myös sovitellun päivä­rahan suojaosan nosta­mista 300 eurosta 500 euroon. Suojaosan nosto kannus­taisi ottamaan paremmin vastaan osa-aikaista tai lyhyt­kes­toista työtä ja nostaisi etuus­tulon määrää osa- ja pätkä­työn ajalta.

Jo vuodesta 2016 asti on selvi­tetty mahdol­li­suutta yhdistää palkan­saa­jana ja yrittä­jänä toimi­vien työttö­myys­turva yhdis­tel­mä­va­kuu­tuk­seksi. Näin työttö­myys­turvan piiriin pääsi­sivät nykyisin turvan ulkopuo­lelle jäävät, jotka eivät täytä työssä­oloehtoa palkan­saa­jana tai yrittäjänä.

Jos ansio­turvaa heiken­ne­tään, se lisää muun sosiaa­li­turvan menoja.

Entä esitetyt leikkaukset? Niitä onkin huomat­ta­vasti enemmän kuin parannusesityksiä.

Julki­suu­dessa on usein esillä ansio­päi­vä­rahan tason alenta­minen, tason porras­ta­minen ja ansio­turvan keston lyhen­tä­minen. Esittä­jien mukaan työtön työllistyy sitä nopeammin, mitä alhai­sempi etuus on taikka mitä lyhyemmän ajan ansio­turvaa makse­taan. Tämä kummas­tuttaa, sillä suurin osa työllistyy työttö­myyden ensim­mäisten kuukausien aikana. On myös esitetty mallia, jossa etuuden taso tai kesto määräy­tyisi kulloinkin vallit­sevan työlli­syys­suh­dan­teen mukaan. Tästä olisi vaikea saada oikeu­den­mu­kaista ja toimivaa mallia.

Esillä on ollut myös työssä­oloehdon piden­tä­minen. Työttö­myys­turvan piiriin pääsisi nykyisen kuuden kuukauden sijaan vasta vuoden työssä­olon jälkeen. Lisäksi esillä on ollut työssä­oloeh­toon vaadit­tavan työn kerty­minen nykyisen työssä­oloajan sijaan ansaitun tulon mukaan. Muutos vaikut­taisi työssä­oloehdon määräy­ty­misen lisäksi myös päivä­rahan tasoon ja laskisi osalla työnha­ki­joista etuuden määrää. Ansio­turvan toimeen­panon kannalta tämä työssä­oloehdon muutta­minen vaatisi, että tulore­kis­te­riin vietävät palkka­tiedot olisivat huomat­ta­vasti nykyistä kattavammat.

Omavas­tuu­aikaa on esitetty piden­net­tä­väksi nykyi­sestä viidestä päivästä seitse­mään päivään.  Lisäksi on esitetty lomakor­vauksen jakso­tuksen palaut­ta­mista, mikä tarkoit­taisi, että työsuh­teen päättyessä maksettu lomakor­vaus siirtäisi ansio­päi­vä­rahan maksa­misen aloitusta myöhemmäksi.

Jos edes osa näistä edellä maini­tuista leikkauk­sista toteu­tuisi, niillä ei olisi julki­seen talou­teen vain säästö­vai­ku­tuksia. Jos ansio­turvaa heiken­ne­tään, se lisää muun sosiaa­li­turvan menoja.

Kirjoit­taja on Avoimen työttö­myys­kassan johtaja.