Kuinka työelämän kivijalan käy?

Yleis­si­to­valla työeh­to­so­pi­muk­sella tarkoi­te­taan sellaista valta­kun­nal­lista työeh­to­so­pi­musta, jota jokaisen alan työnan­tajan on nouda­tet­tava. Työnan­taja ei siis saa mennä esimer­kiksi palkassa sopimuksen alle yhdes­sä­kään solmi­mas­saan työsuhteessa.

Suomessa työeh­to­so­pi­mukset ovat joko yleis­si­tovia tai normaa­li­si­tovia. Yleis­si­tova sopimus koskee kaikkia alan yrityksiä ja työnte­ki­jöitä. Normaa­li­si­tova työeh­to­so­pimus koskee vain työnan­ta­ja­jär­jes­töön kuuluvia työnantajia.

Työmark­ki­na­pu­heessa yleis­si­to­vuutta on usein luonneh­dittu suoma­laisen työelämän kivija­laksi. Työso­pi­mus­lain mukaan työeh­to­so­pimus on yleis­si­tova, jos siinä on määri­telty sopimuksen sovel­ta­mi­sala, se on valta­kun­nal­linen ja se on edustava. Sopimuksen katso­taan olevan edustava, jos alan työnte­ki­jöistä noin 50 prosenttia kuuluu työeh­to­so­pi­muksen piiriin.

Jos nämä kolme ehtoa täyttyvät, sosiaali- ja terveys­mi­nis­te­riön yhtey­dessä toimiva yleis­si­to­vuuden vahvis­ta­mis­lau­ta­kunta toteaa sopimuksen yleissitovaksi.

Suomessa iso osa työelämän minimieh­doista tulee yleis­si­to­vista työeh­to­so­pi­muk­sista, ei lainsää­dän­nöstä. Meillä ei esimer­kiksi ole lakisää­teistä minimi­palkkaa, vaan se riippuu kunkin alan työehtosopimuksesta.

Ennen kuin työeh­to­so­pimus voi olla yleis­si­tova, se on ensin normaa­li­si­tova. Normaa­li­si­tova työeh­to­so­pimus sitoo vain työnan­tajia, jotka kuuluvat työeh­to­so­pi­muksen solmi­nee­seen työnan­ta­ja­jär­jes­töön, kun yleis­si­tova koskee kaikkia alalla toimivia yrityksiä.

Järjes­telmän tavoite on suojella yhtälön heikointa osapuolta, eli järjes­täy­ty­mät­tö­mässä yrityk­sessä työsken­te­levää taval­lista palkansaajaa.

Osa yrityk­sistä kokee työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuuden ongel­mal­li­seksi, koska palkka­taso määräytyy usein alan suury­ri­tysten palkan­mak­su­kyvyn ja kannat­ta­vuuden mukaan.

– On totta, että osa työnan­ta­jista voi kokea yleis­si­to­vuuden talou­del­li­sesti eriar­vois­ta­vaksi, koska kaikkien yritysten kannat­ta­vuus ei ole samalla tolalla, työmark­ki­na­ky­sy­myk­siin pereh­tynyt Tampe­reen yliopiston emeri­tus­pro­fes­sori Harri Melin sanoo.

Melin huomauttaa, että järjes­telmän tavoite on suojella yhtälön heikointa osapuolta, eli järjes­täy­ty­mät­tö­mässä yrityk­sessä työsken­te­levää taval­lista palkan­saajaa, sopimuseh­tojen heikentämiseltä.

Suomessa on voimassa noin 160 yleis­si­tovaa työeh­to­so­pi­musta. Jos työnan­taja tai työntekijä haluaa selvittää, mitä yleis­si­tovaa työeh­to­so­pi­musta työpai­kalla pitää noudattaa, vastaus riippuu yleensä yrityksen toimialasta.

Kun työsuo­je­lu­vi­ran­omaiset selvit­tävät asiaa, työnan­ta­jay­ri­tyksen toimialaa verra­taan yleis­si­tovan työeh­to­so­pi­muksen sovel­ta­mi­sa­la­mää­räyk­seen. Työsuo­je­lu­vi­ran­omaiset voivat auttaa työnte­ki­jöitä ja työnan­tajia selvit­tä­mään oikean työehtosopimuksen.

YLEISSITOVUUS JOUTUI TULILINJALLE

Kirjai­lija Mark Twain lausui aikanaan, että ”huhut kuole­mas­tani ovat vahvasti liioi­tel­tuja”. Viime vuosien aikana myös yleis­si­to­vuuden on muuta­maan kertaan huhuttu olevan kuolemassa.

Suoma­lainen yleis­si­to­vuus­jär­jes­telmä muistuttaa kimalaista. Sanotaan, että kimalaisen ei pitäisi fysiikan ja aerody­na­miikan lakien mukaan lentää, mutta se lentää kuitenkin. Yleis­si­to­vuuden kriitikot ovat yrittä­neet ampua yleis­si­to­vuuden siivet säpäleiksi jo monta kertaa.

Yleis­si­to­vuutta on muun muassa yritetty romuttaa hakemalla vauhtia Brysse­listä. Suomen Yrittäjät kanteli yleis­si­to­vuu­desta Euroopan komis­siolle vuonna 2006. Tällöin se vetosi niin sanot­tuun ”negatii­vi­seen järjes­täy­ty­mis­va­pau­teen”. Tällä tarkoi­te­taan yrityksen oikeutta olla kuulu­matta työnan­taja- tai muuhun­kaan järjes­töön. Komissio totesi tuolloin yleis­si­to­vuuden päteväksi.

Vuonna 2018 Ajatus­paja Libera yritti kantelua komis­siolle. Liberan lobbarit pitivät yleis­si­to­vuutta EU:n sisämark­ki­na­so­pi­muksen vastai­sena. Kantelu ei tuottanut tulosta. Libera on muutenkin ollut aktii­vinen yleis­si­to­vuuden kriitikko julki­suu­dessa. Tulitukea on tullut toki myös Suomen Yrittä­jistä sekä liberaa­lioi­keis­to­laisten polii­tik­kojen riveistä.

UUSI HYÖKKÄYS TULI PUUN TAKAA

Suoma­lainen yleis­si­to­vuus joutui uuden­laisen hyökkäyksen kohteeksi lokakuussa 2020. Metsä­alan työnan­tajia edustava Metsä­teol­li­suus ry ilmoitti, että se luopuu työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta ja siirtää neuvot­telut työeh­doista yritys­koh­tai­siksi neuvotteluiksi.

Tämä tarkoitti, että metsä­teol­li­suuden sopimusten yleis­si­to­vuus raukesi. Uutta yleis­si­tovaa työeh­to­so­pi­musta ei syntynyt, vaan joukko valta­kun­nal­lisia yritys­koh­taisia työehtosopimuksia.

Metsä­teol­li­suus ry:n perässä työnan­ta­ja­jär­jestö Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ilmoitti maalis­kuussa 2021 luopu­vansa valta­kun­nal­li­sesta työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta ja jakaan­tu­vansa kahteen eri yhdis­tyk­seen. Vastuu valta­kun­nal­li­sista työeh­to­so­pi­muk­sista siirtyi Tekno­lo­gia­teol­li­suuden työnan­tajat ry:lle.

Toisin kuin metsä­teol­li­suu­dessa, jossa työnan­ta­jien toiminta tarkoitti työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuuden raukea­mista, tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa operaatio ei kuiten­kaan lopulta johtanut yleis­si­to­vuuden päätty­mi­seen, vaan alan työeh­to­so­pi­mukset tulkit­tiin lopulta yleissitoviksi.

MÄÄRITELMÄÄ MUUTETTAVA?

Metsä­teol­li­suus ry:n ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:n manöö­verit vuosina 2020 ja 2021 osoit­tivat haavoit­tu­vuuden yleis­si­to­vuus­jär­jes­tel­mässä. Teolli­suus­liiton työmark­kin­ajoh­tajan Jyrki Virtasen mielestä tapah­tumat vaativat yleis­si­to­vuuden määri­telmän muuttamista.

– Tällä hetkellä työnan­ta­ja­jär­jestöt voivat omilla päätök­sil­lään ja sopimus­toi­min­tansa lakkaut­ta­malla ajaa alas työeh­to­so­pi­muksen yleis­si­to­vuuden. Työnte­ki­jöiden järjes­täy­ty­mi­sas­teella ei siinä tapauk­sessa ole mitään vaiku­tusta, Virtanen sanoo.

– Lakia pitäisi pystyä muutta­maan niin, että työnte­ki­jöiden järjes­täy­ty­minen otettai­siin huomioon ja työnte­ki­jöillä olisi tässä myös sanansa sanot­ta­vana. Yleis­si­to­vuus on tällä hetkellä täysin työnan­tajan käsissä, hän jatkaa.

Työnan­tajat eivät tässä vaiheessa ole olleet kovin innok­kaita yleis­si­to­vuuden perus­teista keskustelemaan.

Ay-liike on esittänyt ratkai­suksi, että alan kattavin työeh­to­so­pimus olisi yleissitova.

– Jos raja muutet­tai­siin kiinteästä prosen­tu­aa­li­sesta rajasta siihen, että yleis­si­to­vaksi voitai­siin julistaa alalla edustavin työeh­to­so­pimus, sen toivottu seuraus olisi se, että yhä useampi pääsisi yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­musten piiriin. Työeh­tojen piiriin pääsisi erityi­sesti heikoim­massa työmark­kina-asemassa olevia työnte­ki­jöitä, kuten nuoria ja ulkomaa­laisia työnte­ki­jöitä sekä matala­palkka-aloilla työsken­te­leviä, SAK:n johtaja Heli Puura linjaa.

Toistai­seksi keskus­telu yleis­si­to­vuuden määrit­telyn muutta­mi­sesta on ollut vaisua.

– Eihän tämä mitään suurta keskus­telua ole herät­tänyt. Työnan­tajat eivät tässä vaiheessa ole olleet kovin innok­kaita yleis­si­to­vuuden perus­teista keskus­te­le­maan, Virtanen kertoo.

EDUSKUNTAVAALIT SANELEVAT JATKON

Mikäli seuraava hallitus rakentuu kokoo­muksen ja perus­suo­ma­laisten varaan, luvassa voi olla kylmää kyytiä yleissitovuudelle.

– Kokoo­muksen ja perus­suo­ma­laisten varaan raken­tuva vähem­mis­tö­hal­litus voisi tällaista yleis­si­to­vuuden heiken­tä­mistä yrittää, mutta kokonaan toinen kysymys on, että saisi­vatko he eduskun­nassa riittävää enemmistöä, jotta voisivat lähteä työso­pi­mus­lakia muutta­maan, emeri­tus­pro­fes­sori Harri Melin pohtii.

SAK:n Puura huomauttaa, että eduskun­ta­puo­lueet ovat suhtau­tu­neet yleis­si­to­vuu­teen neutraalisti.

– Mikään puolue ei ole suoraan uhannut romuttaa yleis­si­to­vuutta, mutta jotkut puolueet suhtau­tuvat siihen kriit­ti­semmin ja haluavat kaventaa sen merki­tystä. Kahdesta edelli­sestä halli­tuk­sesta saa osviittaa siitä, millai­silla halli­tus­koa­li­tioilla on halua heikentää työntekijän asemaa ja millai­silla taas puoles­taan on halua suojella sitä, Puura toteaa.

Olisi vallan poikkeuk­sel­lista, jos hallitus lähtisi valmis­te­le­maan sellaista lainsää­däntöä, jossa se ei kuulisi työmark­ki­na­jär­jes­töjä lainkaan.

Melin huomauttaa, että perus­tus­lain mukaan työmark­ki­na­jär­jes­töillä ei ole roolia lainsää­dän­tö­pro­ses­sissa. Toisaalta Suomi on YK:n kansain­vä­lisen työjär­jestön ILO:n sopimuk­sissa sitou­tunut kolmi­kan­tai­seen lainval­mis­te­luun työelä­mä­asioissa. Kolmi­kan­tai­suus tarkoittaa, että hallitus ottaa työnte­ki­jöiden ja työnan­ta­jien edustajat mukaan työelämää koske­vien lakien valmisteluun.

– Työmark­ki­na­jär­jes­töillä ei perus­tus­lain vinkke­listä ole osuutta lainsää­dän­nössä. Sen mukaan hallitus valmis­telee lakimuu­tokset ja eduskunta päättää. Suoma­lai­seen hallin­to­ta­paan kuitenkin kuuluu, että järjes­töjä kuullaan. Olisi vallan poikkeuk­sel­lista, jos hallitus lähtisi valmis­te­le­maan sellaista lainsää­däntöä, jossa se ei kuulisi työmark­ki­na­jär­jes­töjä lainkaan, Melin sanoo.

Mutta voisiko yleis­si­to­vuus poistua kokonaan?

– Se on aika villi skenaario, enkä siihen usko. Sitten tulisi työmark­ki­noille paljon rauhat­to­muutta ja erilaiset työmark­ki­na­häi­riöt lisään­tyi­sivät. Kyllä se aiheut­taisi työmark­ki­noille ennus­tet­ta­vuuden heiken­ty­mistä ja siten suuria kustan­nuksia työnan­ta­jille, Melin summaa.