Kuinka työelämän kivijalan käy?

Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan sellaista valtakunnallista työehtosopimusta, jota jokaisen alan työnantajan on noudatettava. Työnantaja ei siis saa mennä esimerkiksi palkassa sopimuksen alle yhdessäkään solmimassaan työsuhteessa.

Suomessa työehtosopimukset ovat joko yleissitovia tai normaalisitovia. Yleissitova sopimus koskee kaikkia alan yrityksiä ja työntekijöitä. Normaalisitova työehtosopimus koskee vain työnantajajärjestöön kuuluvia työnantajia.

Työmarkkinapuheessa yleissitovuutta on usein luonnehdittu suomalaisen työelämän kivijalaksi. Työsopimuslain mukaan työehtosopimus on yleissitova, jos siinä on määritelty sopimuksen soveltamisala, se on valtakunnallinen ja se on edustava. Sopimuksen katsotaan olevan edustava, jos alan työntekijöistä noin 50 prosenttia kuuluu työehtosopimuksen piiriin.

Jos nämä kolme ehtoa täyttyvät, sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva yleissitovuuden vahvistamislautakunta toteaa sopimuksen yleissitovaksi.

Suomessa iso osa työelämän minimiehdoista tulee yleissitovista työehtosopimuksista, ei lainsäädännöstä. Meillä ei esimerkiksi ole lakisääteistä minimipalkkaa, vaan se riippuu kunkin alan työehtosopimuksesta.

Ennen kuin työehtosopimus voi olla yleissitova, se on ensin normaalisitova. Normaalisitova työehtosopimus sitoo vain työnantajia, jotka kuuluvat työehtosopimuksen solmineeseen työnantajajärjestöön, kun yleissitova koskee kaikkia alalla toimivia yrityksiä.

Järjestelmän tavoite on suojella yhtälön heikointa osapuolta, eli järjestäytymättömässä yrityksessä työskentelevää tavallista palkansaajaa.

Osa yrityksistä kokee työehtosopimusten yleissitovuuden ongelmalliseksi, koska palkkataso määräytyy usein alan suuryritysten palkanmaksukyvyn ja kannattavuuden mukaan.

– On totta, että osa työnantajista voi kokea yleissitovuuden taloudellisesti eriarvoistavaksi, koska kaikkien yritysten kannattavuus ei ole samalla tolalla, työmarkkinakysymyksiin perehtynyt Tampereen yliopiston emeritusprofessori Harri Melin sanoo.

Melin huomauttaa, että järjestelmän tavoite on suojella yhtälön heikointa osapuolta, eli järjestäytymättömässä yrityksessä työskentelevää tavallista palkansaajaa, sopimusehtojen heikentämiseltä.

Suomessa on voimassa noin 160 yleissitovaa työehtosopimusta. Jos työnantaja tai työntekijä haluaa selvittää, mitä yleissitovaa työehtosopimusta työpaikalla pitää noudattaa, vastaus riippuu yleensä yrityksen toimialasta.

Kun työsuojeluviranomaiset selvittävät asiaa, työnantajayrityksen toimialaa verrataan yleissitovan työehtosopimuksen soveltamisalamääräykseen. Työsuojeluviranomaiset voivat auttaa työntekijöitä ja työnantajia selvittämään oikean työehtosopimuksen.

YLEISSITOVUUS JOUTUI TULILINJALLE

Kirjailija Mark Twain lausui aikanaan, että ”huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja”. Viime vuosien aikana myös yleissitovuuden on muutamaan kertaan huhuttu olevan kuolemassa.

Suomalainen yleissitovuusjärjestelmä muistuttaa kimalaista. Sanotaan, että kimalaisen ei pitäisi fysiikan ja aerodynamiikan lakien mukaan lentää, mutta se lentää kuitenkin. Yleissitovuuden kriitikot ovat yrittäneet ampua yleissitovuuden siivet säpäleiksi jo monta kertaa.

Yleissitovuutta on muun muassa yritetty romuttaa hakemalla vauhtia Brysselistä. Suomen Yrittäjät kanteli yleissitovuudesta Euroopan komissiolle vuonna 2006. Tällöin se vetosi niin sanottuun ”negatiiviseen järjestäytymisvapauteen”. Tällä tarkoitetaan yrityksen oikeutta olla kuulumatta työnantaja- tai muuhunkaan järjestöön. Komissio totesi tuolloin yleissitovuuden päteväksi.

Vuonna 2018 Ajatuspaja Libera yritti kantelua komissiolle. Liberan lobbarit pitivät yleissitovuutta EU:n sisämarkkinasopimuksen vastaisena. Kantelu ei tuottanut tulosta. Libera on muutenkin ollut aktiivinen yleissitovuuden kriitikko julkisuudessa. Tulitukea on tullut toki myös Suomen Yrittäjistä sekä liberaalioikeistolaisten poliitikkojen riveistä.

UUSI HYÖKKÄYS TULI PUUN TAKAA

Suomalainen yleissitovuus joutui uudenlaisen hyökkäyksen kohteeksi lokakuussa 2020. Metsäalan työnantajia edustava Metsäteollisuus ry ilmoitti, että se luopuu työehtosopimustoiminnasta ja siirtää neuvottelut työehdoista yrityskohtaisiksi neuvotteluiksi.

Tämä tarkoitti, että metsäteollisuuden sopimusten yleissitovuus raukesi. Uutta yleissitovaa työehtosopimusta ei syntynyt, vaan joukko valtakunnallisia yrityskohtaisia työehtosopimuksia.

Metsäteollisuus ry:n perässä työnantajajärjestö Teknologiateollisuus ry ilmoitti maaliskuussa 2021 luopuvansa valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta ja jakaantuvansa kahteen eri yhdistykseen. Vastuu valtakunnallisista työehtosopimuksista siirtyi Teknologiateollisuuden työnantajat ry:lle.

Toisin kuin metsäteollisuudessa, jossa työnantajien toiminta tarkoitti työehtosopimusten yleissitovuuden raukeamista, teknologiateollisuudessa operaatio ei kuitenkaan lopulta johtanut yleissitovuuden päättymiseen, vaan alan työehtosopimukset tulkittiin lopulta yleissitoviksi.

MÄÄRITELMÄÄ MUUTETTAVA?

Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n manööverit vuosina 2020 ja 2021 osoittivat haavoittuvuuden yleissitovuusjärjestelmässä. Teollisuusliiton työmarkkinajohtajan Jyrki Virtasen mielestä tapahtumat vaativat yleissitovuuden määritelmän muuttamista.

– Tällä hetkellä työnantajajärjestöt voivat omilla päätöksillään ja sopimustoimintansa lakkauttamalla ajaa alas työehtosopimuksen yleissitovuuden. Työntekijöiden järjestäytymisasteella ei siinä tapauksessa ole mitään vaikutusta, Virtanen sanoo.

– Lakia pitäisi pystyä muuttamaan niin, että työntekijöiden järjestäytyminen otettaisiin huomioon ja työntekijöillä olisi tässä myös sanansa sanottavana. Yleissitovuus on tällä hetkellä täysin työnantajan käsissä, hän jatkaa.

Työnantajat eivät tässä vaiheessa ole olleet kovin innokkaita yleissitovuuden perusteista keskustelemaan.

Ay-liike on esittänyt ratkaisuksi, että alan kattavin työehtosopimus olisi yleissitova.

– Jos raja muutettaisiin kiinteästä prosentuaalisesta rajasta siihen, että yleissitovaksi voitaisiin julistaa alalla edustavin työehtosopimus, sen toivottu seuraus olisi se, että yhä useampi pääsisi yleissitovien työehtosopimusten piiriin. Työehtojen piiriin pääsisi erityisesti heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevia työntekijöitä, kuten nuoria ja ulkomaalaisia työntekijöitä sekä matalapalkka-aloilla työskenteleviä, SAK:n johtaja Heli Puura linjaa.

Toistaiseksi keskustelu yleissitovuuden määrittelyn muuttamisesta on ollut vaisua.

– Eihän tämä mitään suurta keskustelua ole herättänyt. Työnantajat eivät tässä vaiheessa ole olleet kovin innokkaita yleissitovuuden perusteista keskustelemaan, Virtanen kertoo.

EDUSKUNTAVAALIT SANELEVAT JATKON

Mikäli seuraava hallitus rakentuu kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan, luvassa voi olla kylmää kyytiä yleissitovuudelle.

– Kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuva vähemmistöhallitus voisi tällaista yleissitovuuden heikentämistä yrittää, mutta kokonaan toinen kysymys on, että saisivatko he eduskunnassa riittävää enemmistöä, jotta voisivat lähteä työsopimuslakia muuttamaan, emeritusprofessori Harri Melin pohtii.

SAK:n Puura huomauttaa, että eduskuntapuolueet ovat suhtautuneet yleissitovuuteen neutraalisti.

– Mikään puolue ei ole suoraan uhannut romuttaa yleissitovuutta, mutta jotkut puolueet suhtautuvat siihen kriittisemmin ja haluavat kaventaa sen merkitystä. Kahdesta edellisestä hallituksesta saa osviittaa siitä, millaisilla hallituskoalitioilla on halua heikentää työntekijän asemaa ja millaisilla taas puolestaan on halua suojella sitä, Puura toteaa.

Olisi vallan poikkeuksellista, jos hallitus lähtisi valmistelemaan sellaista lainsäädäntöä, jossa se ei kuulisi työmarkkinajärjestöjä lainkaan.

Melin huomauttaa, että perustuslain mukaan työmarkkinajärjestöillä ei ole roolia lainsäädäntöprosessissa. Toisaalta Suomi on YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksissa sitoutunut kolmikantaiseen lainvalmisteluun työelämäasioissa. Kolmikantaisuus tarkoittaa, että hallitus ottaa työntekijöiden ja työnantajien edustajat mukaan työelämää koskevien lakien valmisteluun.

– Työmarkkinajärjestöillä ei perustuslain vinkkelistä ole osuutta lainsäädännössä. Sen mukaan hallitus valmistelee lakimuutokset ja eduskunta päättää. Suomalaiseen hallintotapaan kuitenkin kuuluu, että järjestöjä kuullaan. Olisi vallan poikkeuksellista, jos hallitus lähtisi valmistelemaan sellaista lainsäädäntöä, jossa se ei kuulisi työmarkkinajärjestöjä lainkaan, Melin sanoo.

Mutta voisiko yleissitovuus poistua kokonaan?

– Se on aika villi skenaario, enkä siihen usko. Sitten tulisi työmarkkinoille paljon rauhattomuutta ja erilaiset työmarkkinahäiriöt lisääntyisivät. Kyllä se aiheuttaisi työmarkkinoille ennustettavuuden heikentymistä ja siten suuria kustannuksia työnantajille, Melin summaa.