Pääkirjoitus
Luottamusmiehet ovat avain työelämän kehittämiseen
Luottamusmiesjärjestelmä on suomalainen työelämän kehittämisen menestystarina. Järjestelmä on toiminut jo kauan ja toimii edelleen paikallisen sopimisen moottorina. Pelkästään Teollisuusliiton sopimusalojen työpaikoilla sovitaan luottamushenkilöiden ja yritysjohdon välillä päivittäin asioita niin, että saavutetut ratkaisut hyödyttävät työnantajaa ja työntekijöitä.
Paikallisen sopimisen skaala on laaja sisältäen esimerkiksi työvuorojen ja tuotannon järjestelyjä, palkkaratkaisuja, kannustamisen malleja, sairauspoissaoloista ilmoittamisen käytäntöjä ja vaikkapa työn tauotuksia. Toimivassa järjestelmässä osapuolet sitoutuvat tekemiinsä ratkaisuihin, jolloin luottamusmiehet huolehtivat sovittujen asioiden saattamisesta työntekijöiden tietoon ja sopimusten noudattamisesta.
Osaavat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut ovat töiden sujuvuuden ja yhteispelin rakentajina arvokkaita toimijoita. Kyse ei ole vain siitä, että työnantajan on helpompi neuvotella keskitetysti työntekijöitä edustavan henkilön kanssa kuin jokaisen työntekijän kanssa erikseen, vaan myös siitä, että sopimustoiminnalla rakennetaan luottamusta. Kun luottamus on kunnossa, pystytään työpaikoilla käsittelemään kiperiäkin asioita. Ilman luottamusta tilanne on toinen. Helpoistakin kysymyksistä tulee hankalia, jos niiden käsittely hukkuu esimerkiksi epäilykseen toisen osapuolen tarkoitusperistä, tai siitä, mitä pelisääntöjä oltiinkaan noudattamassa.
Luottamusmiehet ovat arvostuksensa ansainneet. Sen voi huomata esimerkiksi työpaikoilla, joissa luottamushenkilöiden merkityksen ymmärtäneet työnantajat tämän seikan tyypillisesti avoimesti toteavat. Siksi on vaikea ymmärtää aihepiiristä käydyn julkisen keskustelun niitä piirteitä, joissa paikallisen sopimisen väitetään puuttuvan työpaikoilta, tai yritetään mitätöidä luottamusmiesjärjestelmä esimerkiksi sen jäykkyyteen vetoamalla. Kysymys taitaa silloin osuvan arvion sijaan olla tietämättömyydestä, paikallisen sopimisen edellyttämän osaamisen puuttumisesta tai pyrkimyksestä heikentää työntekijöiden asemaa.
Valmis aparaatti luottamusmiesjärjestelmä ei tietenkään ole, vaan sen on kehityttävä työelämän muutoksiin ja näköaloihin vastaavalla osapuolten tarpeita ja intressejä yhdistävällä tavalla. Teollisuusliitossa lähtökohdat luottamusmiesjärjestelmän ja paikallisen sopimisen virittämiselle ovat vähintäänkin suotuisat. Liiton oma työelämän kansanopisto Murikka pystyy huolehtimaan luottamusmiesten koulutuksesta niin, että heidän taitonsa riittävät neuvottelemiseen ja sopimiseen. Työntekijöiden aseman ja niiden taustalla vaikuttavien säännösten ja työehtosopimusten ymmärtämisen rinnalla toiminnan tukena on myös käsitys yritysten menestymisen tarpeesta. Fiksut yritykset tarttuvat luottamusmiesjärjestelmään yhtenä toimintansa kehittämisen väylänä ja tilaisuutena.
PETTERI RAITO
Päätoimittaja